Miten päästä kielletyistä tunteista eroon??

[avuton]

Olen kolmekymppinen nainen, naimisissa ja kaksi lasta on. Mieheni kanssa olen ollut yli 10 vuotta yhdessä. Meillä on kaikki periaatteessa hyvin, arki sujuu hyvin, kaikki pitäisi olla ok. Silti en tunne itseäni onnelliseksi mieheni kanssa, vaikkei hän mitään "pahaa" minulle ole tehnytkään.

Olen ollut yli vuoden ihastunut toiseen mieheen, välillä päässyt hänen lähelleenkin. Tunne on molemminpuolinen vaikkei siitä ole sinänsä mitään puhuttukaan, sen vain huomaa ja vaistoaa. Tämä toinen mies on myös perheellinen. Siksi mitään ei ole koskaan puhuttu. Kerran on ollut pientä pussailua ja sen jälkeen meillä on ollut aivan suunnaton henkinen yhteys, ollaan tekemisissä aika paljon. Ja molemmat viihtyy kovasti.

Mä en missään tapauksessa haluaisi rikkoa omaa perhettäni. Mutta ajattelen tätä miestä ihan koko ajan. Hän on ensimmäinen ajatus aamulla ja viimeinen illalla. Odotan jatkuvasti koska näen hänet uudelleen. Olen niin pattitilanteessa! Toisaalta kun kotona on kaikki ihan hyvin, toisaalta haluan itselleni elämää. Tiedän, että jossain muualla olisin onnellisempi ja tuntisin olevani elossa. Nyt elämä on niin tasaista ilman mitään tunteita (kotona siis).

Mä tiedän, että saisin omasta avioliitosta hyvän ja intohimoisen vielä, jos vaan jaksaisin yrittää ja viettää mieheni kanssa enemmän aikaa. Mutta kun tuntuu, etten mä jaksa enkä halua. En kuollaksenikaan tiedä mitä pitäisi tehdä. Nautinko tästä tunteesta mitä tämä toinen mies minulle tuottaa? Tiedän ettei tämä enää ole mitään viatonta ihastumista. Olen joskus ennenkin ihastunut, mutta tämä tunne on jotain aivan muuta. Mä en tiedä, rakastanko enää miestäni. Tai tottakai rakastan näin monen vuoden jälkeen, mutta sitä semmoista suurta tunnetta minusta ei enää häntä kohtaan löydy.

Sanokaa jotain viisasta

 

[no]

Anna itsellesi lupa olla ihastunut toiseen, mutta älä tee mitään siirtoja, nauti vain tilanteesta. Ihastus loppuu aikanaan ja vielä nopeammin, jos huomaat tämän ihastuksen kohteen arkipäiväisenä erehtyjänä myös. Sitten osaat arvostaa taas perhettäsi ja olet onnellinen siitä, että et tuhonnut niin monen elämää.

Anna itsellesi oikeus tunteisiin.

 

[varovasti]

Ole ihmeessä ihastunut. Salaa. Se on ihan normaalia, kun vain katsot, ettet altista itseäsi siihen, ettet enää halua kääntyä. Oli millainen mies sinulla kotona tahansa tai millainen mies tämä ihastus, et voi tietää, kun vanha suhteesi on olemassa, mikä osa ihastumisesta on ihastumista muutoksen mahdollisuuteen, sinun tarpeittesi täyttämistä, ei toisen osapuolen ominaisuuteen.
Älä satuta kumppaniasi. Olet velvollinen teidän menneisyytennekin vuoksi ensin korjaamaan asioita. Onnea sinulle.

 

[Kokenut nainen]

Tuttua, ah niin tuttua. Pitkässä liitossa tulee kyllästymisen hetkiä ja silloin alkaa joku toinen, uusi tuttavuus, vaikuttaa niin houkuttelevalta.
Minulla oli kerran suhde, sitä kesti pari kuukautta ja sitten aloin katsella tätä toista miestä kriittisin silmin. Huomasin, että hänkin on ihan tavallinen taavi, kuin omakin mies. Ja oikeastaan hänessä on vielä ärsyttävämpiä piirteitä, kun oikein tarkkaan katsoo. Alkoi tympimään koko mies ja heivasin hänet elämästäni ja avioliitossa alkoi taas mukava vaihe.

Jokunen muukin ihastus on sen jälkeen tullut, mutta onneksi olen osannut jo varhaisessa vaiheessa katsella ihastustani realistisesti ja punninnut mahdollisen suhteen vaikutusta itseeni ja liittooni. Ja jättänyt ne pelkän kevyen flirtin asteelle.

Tätä menetelmää suosittelen sinullekin, katsele sitä ihastustasi ilman vaaleanpunaisia laseja ja vertaa omaan mieheesi. Kumpi voittaa vai olisitko valmis luopumaan kummastakin.

 

[988766]

Sanoisin, että samanlaisia tunteita tuntee tälläkin hetkellä tuhannet naiset ympäri Suomen. On terveet lapset, kaunis koti, luotettava mies, mahdollisuus valita ollako kotiäitinä vai uraäitinä jne. Olen itsekin ollut tuossa tilanteessa, mitä kuvailet. Siksi tiedän niin hyvin, mitä sinä tarkoitat.

Kyse ei ole siitä, ettäkö tuo ihastus toisi elämääsi yhtään mitään uutta. Kyse on siitä, että sinä kaipaat intohimoa ja jotakin sellaista, mitä et nykyisessä elämässäsi saa. Kun mietit, mitä sinulla on vaakakupeissa, niin toisaalta SAATAT EHKÄ saada intohimoisen suhteen (ainakin vähäksi aikaa) ja seksikin saattaa AINAKIN ALUKSI olla tajunnan räjäyttävää, jolloin saat tuntea olevasi nainen ja haluttava. Toisaalta, jos mietitään sitä toista vaakakuppia, niin siellä on lapset, aviomies, avioliitto, suku, tuttu ja turvallinen elämä, koti jne.

Minä itse muuten valitsin se tajunnan räjäyttävän ihastuksen. Sitä intohimoista naimisen loisketta kesti noin kolme kuukautta. Mitä jäi jäljelle? Kipeä, vaikea avioero, josta toipuminen vei minulta pari vuotta. Vaikeuksia jaksaa töissä (sain lähes kenkää, koska ero oli niin vaikea enkä kyennyt nukkumaan kunnolla). Valtava ahdistus siitä, mitä olen tehnyt lapsilleni eron vuoksi. Lapsille elinikäiset traumat siitä, että onnellinen lapsuus päättyi vanhempien eroon. Lapset olivat muutamia vuosia koko ajan tilanteessa, jossa he ikävöivät poissaolevaa vanhempaa (äidin luona isää ja isän luona äitiä). Lapsilla myös sopeutumisvaikeuksia hyväksyä vanhempiensa uusia puolisoita ja heidän lapsiaan sekä uusperheiden uusia sääntöjä. Jatkuvaa aikatauluttamista: kuka hakee/vie lapset harrastuksista, koululäksyjen tarkistamista jne. Jatkuvaa rahapulaa (elatusmaksuista raivokasta tappelua jopa oikeuden kautta) jne.

Sinun on mahdollista valita uusi onni, mutta se tuo mukanaan myös uudet vaikeudet ja mutkistaa elämää, koska silloin kuvaan astuu uusperheet. Jos huomaatkin tehneesi väärän valinnan, niin ex-miestäsi et enää takaisin saa. Vain aniharva ottaa enää entisen kumppaninsa takaisin tuollaisessa tilanteessa. On myös mahdollista, että jäät yksin: ex-mies ei enää huoli ja homma ei toimikaan uuden miehen kanssa. Oletko valmis ottamaan sen riskin? Jos et ole valmis ottamaan sitä riskiä, niin herää kysymys, että onko sinussa myös läheisriippuvaisen ihmisen vikaa. Haluat, että joku tekee sinut onnelliseksi, vaikka SINÄ ITSE olet se, jonka tehtävänä on tehdä itsesi onnelliseksi. Et voi syyttää aviomiestäsi siitä, että suhteenne ei ole tarpeeksi intohimoinen, koska suhteessa on aina kaksi osapuolta. Miten miehesi voi edes yrittää parantaa tilannetta, jos hän ei edes tiedä, että olet tyytymätön ja haluaisit suhteeseenne lisää kiimaa?

Ihminen on sellainen, että jos kaikki on hyvin, niin silti sitä etsimällä etsii ongelmia. Jos nykyisessä elämässäsi olisi todella isoja ongelmia (esim. lapsi sairastaisi syöpää, vanhempasi kuolisivat, puolison työttömyys ja sitä kautta todella vakavia taloudellisia ongelmia), niin sinulla ei kerta kaikkiaan olisi aikaa ja tarmoa miettiä uutta rakkautta, koska elämässä olisi haastetta ilman sellaistakin. Silloin joutuisit todella tukeutumaan puolisoosi saadaksesi lohtua ja myötätuntoa. Nyt kyse on siitä, että et halua turvautua helpoimpaan vaihtoehtoon, vaan haluat sitä jännitystä ja säpinää.

On ihan tutkittua, että nainen on usein kehonsa suhteen arka ja itsetunto on huono. Moni nainen uskaltaa ja rohkenee seksissä enemmän asioita, kun ikää tulee lisää. Siksi moni nainen kokee seksuaalisesti himottavimman aikansa vasta lähempänä 40 ikävuotta. Ikävä kyllä miehellä seksuaalisesti aktiivisin aika on murrosiässä, jonka jälkeen alkaa pikkuhiljaa vääjäämätön alamäki. Tämä tarkoittaa sitä, että nuori mies haluaa koko ajan ja sitten kun joku kolmeviitonen nainen rupeaakin haluamaan seksiä ja yllätyksellistä, eläimellistä panemista, niin mies ei enää (välttämättä) jaksakaan sellaista tutun naisen kanssa. Fakta on kuitenkin se, että niin se vaan kohti vaihdevuosia alkaa naisellakin ne himot yleensä pikkuhiljaa hiipumaan. Yllättävän moni kuitenkin haluaa vielä edes kerran "roihahtaa liekkeihin" ja heittäytyä intohimoon.

Kerroit itsekin, että tunteet tätä miestä kohtaan heräsivät sen jälkeen, kun antauduit suutelemaan tätä miestä. Minusta parasta olisi se, että pitäisitkin tämän miehen kanssa suutelun vain itselläsi sellaisena lisäkiihokkeena. Silloin voisit saada miehesi kanssa seksielämään uutta säpinää, kun sinulla olisi kiihottava fantasia. Kenen tahansa kanssa tulee vastaan se arki, likapyykkien pesua, ruoanlaittoa jne, joten miestä vaihtamalla se arki ei siitä parane. Sinun itsesi täyttyy miettiä, että oletko valmis muutaman kuukauden tai max. parin vuoden intohimon takia vaihtamaan miestä ja rikkomaan lastesi kodin? Voin vakuuttaa, että syyllisyyden taakka on aivan h*vetillinen eikä se poistu koskaan kokonaan!!!

Tämän tekstini ei ole tarkoitus pelotella sinua, vaan ainoastaa aukaisemaan silmäsi. Älä tee mitään hätiköityä. Voisi olla hyvä, jos pistäisit suhteen siksi aikaa poikki tuohon ihastukseesi, jotta voisit rauhassa käydä juttelemassa psykologilla tai jopa parisuhdeterapiassa. Jos hyppäät uuteen suhteeseen, niin silloin et anna miehellesi mitään mahdollisuutta edes yrittää. Elät nyt juuri tätä hetkeä ja siksi on niin vaikeaa ajatella, että mitä juuri minä itse ajattelee asioista 2-3 vuoden päästä.

Vaikka avioeroja on maassamme hirveät määrät, niin se ei vähennä sitä, etteikö eroaminen satu aivan mielettömän paljon!!! Vaikka paras ystäväsi, vanhempasi, sisaresi ja veljesi jne eroaisivat, niin se ei poista sitä seikkaa, että juuri sinun ero sattuu sinuun ihan älyttömästi.

 

[ap]

kiitos aivan älyttömän paljon vastauksistanne! Varsinkin tämä viimeinen pitkä teksti avasi monelta kantilta silmäni monelle asialle. Mä todella haluan jotain piristystä ja hetken huumaa ja onnellisuuden tunnetta, sitä rajua onnellisuutta. Sitä onnea, joka todellakin menee ohi parissa kuukaudessa

Mä haluaisin oikeasti ottaa pienen sivuaskeleen, pienen sivusuhteen tämän toisen miehen kanssa. Mutta kuitenkin olen niin periaatteen ihminen, etten semmoista voi tehdä, se on niin väärin. Joten ehkä mä kuitenkin vaan nautin tästä tilanteesta, en anna sen mennä mitenkään eteenpäin. Olen vain tyytyväinen siihen tilanteeseen, että joku minua ihailee. Ja kuitenkin olen hyvin onnellinen siihen tilanteeseen, että kotona on hyvä mies ja kaikki on ihan hyvin. Pitäisi vaan yrittää löytää sitä intohimoa kotiinkin.

Mä luulen nyt, että aika parantaa. Mun tunteet tätä toista ihmemiestä kohtaan varmasti jossain kohtaa hälvenee ja oma ukkokin näyttää paremmalta.. Toivotaan niin!

 

[no]

Aika moni nainen valitsee sen ihastuksen ja melkein yhtä moni pettyy huomaamaan, että ihastus ja onni ei kestänytkään, koska silloin on rasitteena aivan älyttömät tuskat kaikesta epäonnistumisesta.

 

[Kielletyt leikit]

Sanokaa jotain viisasta

Olet rakastunut.

Miten intohimoisesti rakastunutta henkilöä voi auttaa ja miksi häntä pitäisi auttaa, kysyy 12 vuotta asiaa tutkinut käyttäytymispsykologian professori Dorothy Tennov, ja vastaa kirjassaan "Love and Limerence":

Rakastumisen olemassaolosta tai sen puuttumisesta määrätyssä henkilössä ei voida erehtyä. Ne, jotka ovat tämän olotilan kokeneet, pystyvät antamaan tarkan tiedon sen alkamishetkestä. Jos heiltä kysytään syytä mielettömään rakastumiseen, on vastaus epämääräinen: Ikään kuin maagisia tai yliluonnollisia voimia olisi ollut liikkeellä. Yhtäkkiä pystyi viestittämään toiselle jotain erittäin henkilökohtaista.

Hän on myös todistanut mielettömän rakastumisen alituisesti muuttuvaksi olotilaksi, mikä harvoin kestää kahta vuotta kauempaa. Rakastumisen pohjalle ei täten tulisi rakentaa mitään, minkä vaikutukset ulottuvat muutamia vuosia pitemmälle.

Tennov sanoo kirjansa tarkoituksena olevan estää rakastunutta henkilöä menettämästä itseluottamustaan. Hän haluaa poistaa häpeän ja syyllisyyden tunteen osoittamalla mielettömän rakastumisen normaaliksi joskin irrationaaliseksi elämänvaiheeksi. Tutkimusten laajempi hyödyntäminen saattaisi antaa myös yhden mahdollisuuden perheiden rikkoutumisten vähentämiseksi.

Vaikka tutkimusten avulla ei ole tarkoitus riistää ihmiseltä hänen intohimoisia tunteitaan, voidaan niiden avulla kuitenkin auttaa häntä hyväksymään itsensä heikkouksistaan ja hairahduksistaan huolimatta. Ennen kaikkea niiden tarkoitus on kuitenkin estää rakastumisen vaikutuksia tahtomattaan tai tietämättään seuraavien perheenjäsenten neuvottomuus.


– Avioliitto kahden rakastuneen henkilön välillä on avioliitto ilman pienintäkään realiteettipohjaa. –

Ensinnäkin avioliitto, joka solmitaan ajatellen "menen naimisiin, koska sisäinen ääneni niin kehottaa", vaivatta myös puretaan saman logiikan mukaan. Toiseksi, rakastunut huomioi vain rakastumisen kohteen positiiviset piirteet - rakkaus tekee sokeaksi. Vaikka rakastumisessa tiedostetaan rakastumisen kohteen heikkoudet, ne eivät kuitenkaan aiheuta siinä tilassa epämiellyttävää tunnereaktiota. Puutteisiinkin suhtaudutaan "järjettömän" positiivisesti.

Miten päästä kielletyistä tunteista eroon??

Yleisesti "sydänsurujen" lieventämiseksi suositellaan aktiviteetin suuntaamista muille alueille, korvikeaskartelua. Mielettömästi rakastuneen henkilön olisi vältettävä tilanteita, jotka muistuttavat häntä rakastumisen kohteen olemassaolosta. Hänen tulisi ottaa osaa yleishyödyllisiin ja produktiivisiin toimintoihin. Koska rakastumisen kehitykseen vaikuttavat tulkinnat rakastumisen kohteen käyttäytymisestä, voidaan rakastumisen loppumista edistää vuorovaikutustilanteissa. Rakastuneen tulisi tietoisesti välttää tilanteita, joissa saa tunteilleen vastakaikua.

Rakastumisen loppumista saattaa myös jouduttaa tunteiden purkaminen henkilökohtaiseen päiväkirjaan. Kirjanpitäminen siitä kuinka intensiivisesti rakastumisen ajatukset työntyvät mieleen havainnollistaa rakastuneellekin vähitellen tilansa mielettömyyden.

Pitäisi vaan yrittää löytää sitä intohimoa kotiinkin.

Rakastumisen tuntomerkkejä ovat:
– vaatimus yksinoikeuteen rakastumisen kohteen suhteen, erityisesti halu täyttää rakastumisen kohteen ajatusmaailma.
– kyvyttömyys reagoida rakastumisen tunteilla useampaan kuin yhteen henkilöön kerralla.

sitä semmoista suurta tunnetta minusta ei enää häntä kohtaan löydy

– mielialan riippuvuus rakastumisen kohteen toimista, ennen kaikkea siitä, miten rakastumisen kohteen koetaan vastaavan rakastuneen toiveisiin, tunteiden kiihtyminen, jos suhde rakastumisen kohteeseen on uhattu ja tunteiden latistuminen, mikäli rakastuneen ajatusten toteutuminen mahdollistuu.
– yleinen tunteiden intensivoituminen, mistä seuraa muiden tarpeiden työntyminen taka-alalle.
– ajatusten pyöriminen alituisesti rakastumisen kohteen ympärillä.
– merkillinen kyky ihailla rakastumisen kohteen hyviä puolia ja vähätellä heikkoja ominaisuuksia. Hänen virheensä kyllä tiedostetaan, mutta ne kuitenkin aistitaan positiivisina.
– fyysiset ahdistuksen oireet, mm. hermostuneisuus ja ujous rakastumisen kohteen seurassa.

"Aluksi tuntuu siltä kuin olisin mielelläni ja omasta tahdostani halunnut ottaa selvää romanttisista tunteistani. Ajatukseni palaavat aina samaan kohtaan: haluan olla kanssasi. Samantekevää mitä teen tai missä olen, en voi välttää läheisyyttäsi. Ajatuksissani elät kaiken, minkä minäkin koen, olet aina vierelläni. Välillä tunnen itseni äärettömän onnelliseksi, kauttasi saa koko elämäni merkityksen, vaikeuteni tuntuvat mitättömiltä, vihamiehet ystäviltä, työni sujuu laulellen. Mutta välillä tunkeutuvat ajatukseni sinuun häiritsevästi. En voi pyyhkiä niitä pois kuin ympärilläni surisevaa kärpästä. En ole onnellisesti hullaantunut, täynnä jännitystä, uteliaisuutta ja odotusta. Tahtomattanikin etsin paikkoja, joissa näkisin sinut, tai haluasin olla yksin, että voisin ajatella sinua. Voin tuntea itseni tyytyväiseksi vain, jos kuvittelen tilanteen, jossa vastaat tunteisiini. Ajan kuluessa tuskaannun. Haluaisin keskittyä työhöni. En keksi järkeviä syitä yhdessäoloomme. Mutta miksi tahdonvoimani ei riitä?”
*
Näin kuvailisi tunteitaan rakastumisen tilaan joutunut henkilö. Hän on menettänyt vapauden itse päättää omista ajatuksistaan. Ne saattavat antaa iloisia tunteita, mutta usein ne ovat täynnä epätoivoa, epätietoisuutta rakastumisen kohteen tunteista. Tavallisesti hän suunnittelee mielessään mahdollista tapaamista rakastumisen kohteen kanssa, muistelee niitä tilanteita, joissa uskoo saaneensa varmuuden rakastumisen kohteen tunteista. Usein hän ajattelee niitä rakastumisen kohteen ominaisuuksia, joista erityisesti pitää. Itsessään hän alkaa arvostaa niitä piirteitä, joiden arvelee herättäneen rakastumisen kohteen mielenkiinnon. Ajatukset ovat mitättömyydessään realistisia ja niiden toivotaan toteutuvan.

 

[alkuperäinen avuton]

"Aluksi tuntuu siltä kuin olisin mielelläni ja omasta tahdostani halunnut ottaa selvää romanttisista tunteistani. Ajatukseni palaavat aina samaan kohtaan: haluan olla kanssasi. Samantekevää mitä teen tai missä olen, en voi välttää läheisyyttäsi. Ajatuksissani elät kaiken, minkä minäkin koen, olet aina vierelläni. Välillä tunnen itseni äärettömän onnelliseksi, kauttasi saa koko elämäni merkityksen, vaikeuteni tuntuvat mitättömiltä, vihamiehet ystäviltä, työni sujuu laulellen. Mutta välillä tunkeutuvat ajatukseni sinuun häiritsevästi. En voi pyyhkiä niitä pois kuin ympärilläni surisevaa kärpästä. En ole onnellisesti hullaantunut, täynnä jännitystä, uteliaisuutta ja odotusta. Tahtomattanikin etsin paikkoja, joissa näkisin sinut, tai haluasin olla yksin, että voisin ajatella sinua. Voin tuntea itseni tyytyväiseksi vain, jos kuvittelen tilanteen, jossa vastaat tunteisiini. Ajan kuluessa tuskaannun. Haluaisin keskittyä työhöni. En keksi järkeviä syitä yhdessäoloomme. Mutta miksi tahdonvoimani ei riitä?”
*



Tämä kuvastaa aivan todella hyvin omia tuntemuksiani nyt.
Onko se sitten rakkautta? Kai se on.
Meneekö se joskus ohi? Kai se menee.
Teenkö mä asialle jotain? En varmaankaan, ahdistun vain.

 

[Narttu+++]

"Aluksi tuntuu siltä kuin olisin mielelläni ja omasta tahdostani halunnut ottaa selvää romanttisista tunteistani. Ajatukseni palaavat aina samaan kohtaan: haluan olla kanssasi. Samantekevää mitä teen tai missä olen, en voi välttää läheisyyttäsi. Ajatuksissani elät kaiken, minkä minäkin koen, olet aina vierelläni. Välillä tunnen itseni äärettömän onnelliseksi, kauttasi saa koko elämäni merkityksen, vaikeuteni tuntuvat mitättömiltä, vihamiehet ystäviltä, työni sujuu laulellen. Mutta välillä tunkeutuvat ajatukseni sinuun häiritsevästi. En voi pyyhkiä niitä pois kuin ympärilläni surisevaa kärpästä. En ole onnellisesti hullaantunut, täynnä jännitystä, uteliaisuutta ja odotusta. Tahtomattanikin etsin paikkoja, joissa näkisin sinut, tai haluasin olla yksin, että voisin ajatella sinua. Voin tuntea itseni tyytyväiseksi vain, jos kuvittelen tilanteen, jossa vastaat tunteisiini. Ajan kuluessa tuskaannun. Haluaisin keskittyä työhöni. En keksi järkeviä syitä yhdessäoloomme. Mutta miksi tahdonvoimani ei riitä?”
*



Tämä kuvastaa aivan todella hyvin omia tuntemuksiani nyt.
Onko se sitten rakkautta? Kai se on.
Meneekö se joskus ohi? Kai se menee.
Teenkö mä asialle jotain? En varmaankaan, ahdistun vain.

Jo te nyt luonnehditte romanttisesti puhtaasti biologista ja ihmisluontoon kuuluvaa asiaa.
Ns. rakastumisessa on 95% fyysistä himoa ja 5 % mielikuvitusta.

Biologian mukaan naaras hakee vahvaa alfaurosta, jonka kanssa haluaa paritella ja lisääntyä. Sinun kotiuroksesi on muuttunut mielenkiinnottomaksi kolliksi ja hänen kanssaan olet jo lisääntynytkin, nyt pitäisi saada uutta spermaa uudelta urokselta.

Meille pitäisi sallia silloin tällöin parin viikon pituiset panolomat ilman puolisoa jossain nudistileirillä. Jotkut sellaisia tekevätkin ja sitä paheksutaan voimakkaasti. Mutta kumpi on pahempi: joskus käydä purkamassa fyysisiä tarpeitaan jonkun uuden kanssa ja jatkaa kokonaisen perheen kanssa elämistä vai kaiken hajottamista alkutekijöihinsä ja lasten riepottamista kahden kodin välillä?

Jos päädyt seksisuhteeseen tämän ihastuksesi kanssa, tee se hienotunteisesti ja niin, että ette varmasti jää kiinni.

 

[Kielletyt leikit]

Tämä kuvastaa aivan todella hyvin omia tuntemuksiani nyt.

Se on kaikilla samanlaista ja aina yhtä totaalista.

Onko se sitten rakkautta? Kai se on.

Aika kuvaavaa kyllä. Rakastunut kysyy onko se rakkautta. En mielelläni sanoisi sitä rakkaudeksi jo siitä syystä että se ei ole lähellekään sama asia kuin rakastaminen. Sanoisin että se on intohimoa. Sitä halutaan yleisesti sanoa ja sanotaan intohimoiseksi rakkaudeksi, romanttiseksi rakkaudeksi, järjettömäksi rakkaudeksi siis rakkaudeksi, mutta jonkin tyyppiseksi rakkaudeksi, erotukseksi sille että on olemassa sellaista rakkautta mikä ei ole tällaista rakkautta.

Tennov keksi sille nimeksi limerenssi. Englannin kielessä kun ei myöskään ole tähän käypää sanastoa. Tämä ei ole sitä 'loving You' -osastoa, vaan tapaus 'falling in love with You' (+ can't help).

Meneekö se joskus ohi? Kai se menee.

Keskimäärin 18:ssa kuukaudessa. Sitä hitaammin mitä enemmän kohdetta ajattelee, tai on tekemisissä hänen kanssaan.

Teenkö mä asialle jotain? En varmaankaan, ahdistun vain.

Ahdistaa joka tapauksessa. Ehkä eri tavalla, mutta ahdistaa kuitenkin. On jokaisen oma asia miten arvottaa näitä asioita. Mahdollisten lasten puolesta vastuu ratkaisuista on vanhemmalla, tässä aika tempoilevassa jutussa.

Alberoni sanoo että järkiajattelu horjuu ja Tennov kertoo ettei ihmistä voida pitää vastuuntuntoisena.

Yleensä tuossa tilassa tehdään niitä päätöksiä mitä myöhemmin kadutaan eniten. Kaiken ei tarvitse tietenkään epäonnistua, mutta myttyyn menemisen riski on ylivoimaisesti korkeimmillaan. Lähinnä siitä syystä että kohdetta voidaan pitää ensin itselleen täysin oikeana ja myöhemmin aivan vääränä. Siis lyhyt episodi voi sotkea pitkän tähtäyksen elämän.

 

[hihhihhiiiih]

Huvittaa tuo "suunnaton henkinen yhteys" pussailun jälkeen. Se taitaa olla poliittisesti korrekti ilmaisu "suunnattomalle fyysiselle panetukselle"

Tämä ei ole ilkeilyä, sillä itsekin joskus samassa tilanteessa olen ollut. Useammankin kerran. Ensin luulin itsekin, että kyse oli tosiaan jostakin henkisestä yhteydestä ja muusta pashasta, mutta kokemuksen myötä ymmärsin, ettei siinä mitään enkelten harppuja viritelty vaan kyllä ne piuhat sähköistyivät tuolla molempien jalkoväleissä. Säteilivät sitten päähän ja sydämeenkin asti kyllä.

 

[avuton]

Huvittaa tuo "suunnaton henkinen yhteys" pussailun jälkeen. Se taitaa olla poliittisesti korrekti ilmaisu "suunnattomalle fyysiselle panetukselle"

Tähän täytyy vähän täsmentää, että henkinen yhteys ei kyllä tuosta pussailusta tullut, silloin tunsin silkkaa panetusta kyllä =)
Meillä siis tämän miehen kanssa kohtaa niin monet asiat henkisellä puolella, ollaan paljon tekemisissä ja puhutaan toisillemme kaikenlaisia omiakin asioita. Tämä henkinen lähentyminen alkoi tapahtua vasta tuon fyysisen lähenemisen jälkeen, jos kukaan ymmärtää =) Fyysinen yhteys syntyi vuosi sitten, sen jälkeen tapahtunut hyvin paljon henkisellä tasolla, fyysisesti ei mitään.

ap

 

[*nauraa****]

Tähän täytyy vähän täsmentää, että henkinen yhteys ei kyllä tuosta pussailusta tullut, silloin tunsin silkkaa panetusta kyllä =)
Meillä siis tämän miehen kanssa kohtaa niin monet asiat henkisellä puolella, ollaan paljon tekemisissä ja puhutaan toisillemme kaikenlaisia omiakin asioita. Tämä henkinen lähentyminen alkoi tapahtua vasta tuon fyysisen lähenemisen jälkeen, jos kukaan ymmärtää =) Fyysinen yhteys syntyi vuosi sitten, sen jälkeen tapahtunut hyvin paljon henkisellä tasolla, fyysisesti ei mitään.

ap

Sano millä sulosointuisilla sanoilla haluat, mutta kysymys on kuitenkin panetuksesta.
Kaikki me kokeneet tunnemme nuo oireet ja tiedämme kuinka helvetin typerä sitä osaakaan ihminen olla tietyssä vaiheessa.

Mutta sinä et ole autettavissa, joten lopeta kysely täältä.
Kuljet nyt vaistojesi ohjaamana housut märkinä ja pysähdyt vasta sitten kun on nenä seinää vasten.

Henkinen yhteys..... heh heh, naurat vielä itsekin omille jutuillesi, sanotaanko vaikka 20 v. päästä.

 

[no]

Tie miehen sydämeen kulkee vatsan kautta ja naisen sydämeen ..... kautta

 

[*nauraa****]

Tie miehen sydämeen kulkee vatsan kautta ja naisen sydämeen ..... kautta

Tie naisen pöksyihin käy sydämen kautta. Kaikki panomiehethän sen tietää, että kun puhee vähän aikaa kauniita, niin avautuu salaisen puutarhan portit.
Hynynen sanoo tämän runossaan jotenkin niin, että kun puhuu henkeviä niin saa pillua.

 

[palkkatyöläinen]

Tie naisen pöksyihin käy sydämen kautta. Kaikki panomiehethän sen tietää, että kun puhee vähän aikaa kauniita, niin avautuu salaisen puutarhan portit.
Hynynen sanoo tämän runossaan jotenkin niin, että kun puhuu henkeviä niin saa pillua.

Pillupalkalla höpöttäjiä on riittänyt aina ja riittää maailman tappiin!

 

[*nauraa***]

Pillupalkalla höpöttäjiä on riittänyt aina ja riittää maailman tappiin!

Ja myös niitä, jotka uskovat tätä panetusta aidoksi rakkaudeksi, riittää.

 

[Kielletyt leikit]

Jopa keskustelu äityi perusteellisesti. Ja siitä se ajatus sitten lähti!

Biologian mukaan naaras hakee vahvaa alfaurosta, jonka kanssa haluaa paritella ja lisääntyä.

Käytäntöön kuuluu monenlaista sovellusta ja peitetoimintaa riipuen lajista. Oli uros minkälainen hyvänsä ei pelkästään sen kanssa kannata lisääntyä, kuten seuraavana toteat:

Sinun kotiuroksesi on muuttunut mielenkiinnottomaksi kolliksi ja hänen kanssaan olet jo lisääntynytkin, nyt pitäisi saada uutta spermaa uudelta urokselta.

Geenivalikoimaa on hyvä lisätä joka tapauksessa sieltä täältä. Tiesitkö että on olemassa eläinlaji jonka koiras synnyttää poikaset? Kala nimeltä merihevonen.

Ns. rakastumisessa on 95% fyysistä himoa ja 5 % mielikuvitusta.

Lähempänä totuutta on 5% fyysistä himoa ja 95 % mielikuvitusta.
* Rakastumisen ajatukset eroavat selvästi seksuaalisista kuvitelmista. Jälkimmäiset muistuttavat valveunia, eivät unelmia. Ne ovat purkautumiskeino, joita ihminen pystyy tahdonvoimallaan kontrolloimaan. Niitä hän ei tilaisuuden tullen olisi valmis toteuttamaan.
(vertaa Leena Larjangon ja Ilse Aution spermantihkuiset fantasiat Ruusuraportissa, 1982)*

Huvittaa tuo "suunnaton henkinen yhteys" pussailun jälkeen. Ensin luulin itsekin, että kyse oli tosiaan jostakin henkisestä yhteydestä ja muusta pashasta, mutta kokemuksen myötä ymmärsin, ettei siinä mitään enkelten harppuja viritelty vaan kyllä ne piuhat sähköistyivät tuolla molempien jalkoväleissä.

* Rakastumisen päämääränä ei ole molemminpuolista kehittymistä kannustava yhteiselämä, perheenperustaminen, ei välttämättä sukupuoliyhteys, vaan jotain, jota on niin vaikea määritellä, että se tuntuu "henkiseltä'.*

* Jos heiltä kysytään syytä mielettömään rakastumiseen, on vastaus epämääräinen: Ikään kuin maagisia tai yliluonnollisia voimia olisi ollut liikkeellä. Yhtäkkiä pystyi viestittämään toiselle jotain erittäin henkilökohtaista.*

Sano millä sulosointuisilla sanoilla haluat, mutta kysymys on kuitenkin panetuksesta.
Kaikki me kokeneet tunnemme nuo oireet ja tiedämme kuinka helvetin typerä sitä osaakaan ihminen olla tietyssä vaiheessa.

* Kun nuori tai vähäisiä kokemuksia ulkomaailmasta omaava henkilö joutuu rakastumisen tilaan, saattaa hän uskoa löytäneensä rakastumisen kohteessa merkityksen olemassaololleen.*

* Ne jotka ovat joskus käyneet rakastumisen läpi, kokevat sen jälkeenpäin heikkoutensa osoituksena. He halveksivat itseään ja käyttäytymistään, sitä miten järjettömiä ovat olleet. He haluaisivat unohtaa ne tunnit, kuukaudet ja vuodet, jotka ovat tuhlanneet ajattelemalla jotain henkilöä, jota he loppujen lopuksi eivät edes halunneet, ja jota kohtaan heillä ei rakastumisen ohimentyä ole ehkä mitään positiivisia tunteita.*

Kuljet nyt vaistojesi ohjaamana housut märkinä ja pysähdyt vasta sitten kun on nenä seinää vasten.

* Romanttisen ideaalikuvan mukaan on olemassa jokaista varten "se oikea". Tämän tuntee muiden joukosta heti, kunhan vain kuuntelee sisäistä ääntään. Rakkauden asioissa on annettava “sydämen puhua“.*

* 32 prosenttia Tennovin haastatelluista määritteli käyttäytymisensä "tyhmäksi", "idiottimaiseksi".*

Henkinen yhteys..... heh heh, naurat vielä itsekin omille jutuillesi, sanotaanko vaikka 20 v. päästä.

- Kaikella on tarkoitus, mikä ehkä selviää myöhemmin. -

niitä, jotka uskovat tätä panetusta aidoksi rakkaudeksi, riittää

* Toisaalta taas ne henkilöt, jotka eivät ole koskaan rakastuneet päättömästi, jotka ovat "moraalisia” luonteeltaan, joilla "järki” on voittanut himon, eivät voi ymmärtää rakastumista. Siitä puhuminen kuulostaa heistä naurettavalta tai itsestäänselvyyksien latelemiselta, merkityksettömien asioiden mutkistamiselta. He ovat saattaneet omasta mielestään olla rakastuneita, heillä on ollut rakkausseikkailuja, erilaisia suhteita, aktiivinen seksuaalielämä, jopa useita avioliittoja, mutta jos heille kuvataan rakastumisen aiheuttamia reaktioita, tuntuu kuin yritettäisiin selittää syntymästään asti sokealIe, mikä on punainen väri.*

Kun on olemassa rakastuminen, rakastaminen ja erotiikka, eikä mikään niistä ole varsinaisesti panetusta, mutta ne voivat synnyttää panetusta, niin mitä panetus on? Käsittääkseni miehen tie kulkee naisen vatsan kautta pöksyihin tai jotain.

 

[vähän niin kuin minä]

ihan kuin minullekin olisi käynyt näin. ainakin melkein.

vietin hänen kanssaan ihan töiden merkeissä enemmän ja enemmän aikaa yhdessä, ja tunsin tuon "suunnattoman henkisen yhteyden" siinä että kenekään muun kanssa ei ole koskaan ollut yhtä helppoa ja mukavaa keskustella. ja sitten tajusinkin olevani ihastunut.

kuvittelin pääseväni siitä helpoiten ohi kertomalla tunteistani ja siitä että en aio tehdä niille mitään (ja tulemalla samalla torjutuksi), mutta eipä ole puoli vuotta auttanut yhtään.

 

[olisi vain niin]

kunnianvastaista ja arvotonta, kuten lakiteksti sanoo... Jos miettii pohjia myöten, voisiko kunnioittaa sellaista ehdokasta (saati itseään), joka ajattelee salasuhdetta kumppaninsa selän takana eli haluaa syödä kakun samalla kun säästää sen, niin ei olla sitten samoilla linjoilla, me. Sellainen tyyppi vaikuttaa vain niljakkaalta.

Kokeile pieraista pari kertaa kunnolla hajun ja varren kanssa tämän kiusauksen seurassa ja katso, vieläkö viettelee.

 

[alkuperäinen avuton]

Tästä alkuperäisestä viestistäni on kulunut 1,5 kuukautta ja tilanne edelleen aivan samanlainen. Minusta tuntuu, etten enää rakasta omaa miestäni. Hän on hyvä isä, arki meillä sujuu oikein hyvin, mutta mitään yhtenäistä meillä ei pariskuntana ole. Seksiä on kyllä, ja se on mukavaa, siitä en voi valittaa. En oikeastaan voi valittaa mistään. Mutta en vain tunne miestäni kohtaan niinkuin haluaisin tuntea ja niinkuin aviopuolison pitäisi toista kohtaan tuntea.

Nyt mä olen joutunut olosuhteiden pakosta kauemmas tästä ihastuksestani/rakastamastani miehestä. Nyt vain pitää katsoa ajan kanssa auttaako tämä välimatka. Näen häntä harvemmin kuin ennen. Nyt vaan mieli tekisi sopia tapaamista useammin..

 

[no]

Tästä alkuperäisestä viestistäni on kulunut 1,5 kuukautta ja tilanne edelleen aivan samanlainen. Minusta tuntuu, etten enää rakasta omaa miestäni. Hän on hyvä isä, arki meillä sujuu oikein hyvin, mutta mitään yhtenäistä meillä ei pariskuntana ole. Seksiä on kyllä, ja se on mukavaa, siitä en voi valittaa. En oikeastaan voi valittaa mistään. Mutta en vain tunne miestäni kohtaan niinkuin haluaisin tuntea ja niinkuin aviopuolison pitäisi toista kohtaan tuntea.

Nyt mä olen joutunut olosuhteiden pakosta kauemmas tästä ihastuksestani/rakastamastani miehestä. Nyt vain pitää katsoa ajan kanssa auttaako tämä välimatka. Näen häntä harvemmin kuin ennen. Nyt vaan mieli tekisi sopia tapaamista useammin..

kirjoitapa nyt ihan rehellinen lista niistä asioista, joita uskoisit tapahtuvan, jos suhteesi tulisi julki ja eroaisit miehestäsi. Käsittele asiaa jokaisen osapuolen kohdalta, myös lasten ja luvaile miten heidän elämänsä muuttuisi nykyisestä, jos ihastuksesi menisi "liian pitkälle". Niin ja kirjoita ne ajatukset tänne meille, niin mekin näemme mitä tapahtuisi eri versioissa.

 

[no]

Minulle on aivan hirveän vaikea kuvitella, että Julia R kävisi vessassa haisemassa, eikä sinunkaan ihastuksesi varmaan tee niin...

 

[Kielletyt leikit]

Tästä alkuperäisestä viestistäni on kulunut 1,5 kuukautta ja tilanne edelleen aivan samanlainen.

Tietenkin, kuten kirjoitettu on:
Tämä tilanne on määrätyn henkilön olemuksen ja käyttäytymisen aikaan saama prosessi, mikä alkaa, kehittyy ja loppuu tunnistettavien ja yleispätevien sääntöjen mukaan. (Tennov)

Minusta tuntuu, etten enää rakasta omaa miestäni.

Se asia on vapaasti päätettävissäsi, sitä ei mikään estä, jos vain tahdot. Rakastaminen ei kuitenkaan ole tunnevahvuudeltaan millään tavoin kilpailukykyinen, verrattuna emotionaaliseen mullistukseen nimeltä rakastuminen.

En oikeastaan voi valittaa mistään. Mutta en vain tunne miestäni kohtaan niinkuin haluaisin tuntea ja niinkuin aviopuolison pitäisi toista kohtaan tuntea.

Esteitä rakastamiselle et siis ajattele olevan, mutta vertaat sitä rakastumiseen, siihen tunnemyrskyyn mitä haluat ja mikä on toteutunut eli saanut minkä halusit.

Asenne: "…niinkuin aviopuolison pitäisi toista kohtaan tuntea.", on oma päätöksesi, ehkä yleisesti omaksuttu romanttinen käsitys rakastumisesta avioliiton alkusyynä. Sellaisena se kuitenkin myös tuhoaa avioliiton, koska rakastuminen loppuu. Rakastuminen voi alkaa uudestaan, mutta rakastumisen kohde on eri henkilö. Alkusyy avioliitolle toisen kanssa, mutta edellisen avioliitton lopettaminen samasta syystä on kiusallista. Se tuntuu historialliselta painolastilta. Sen arvo ja merkitys tuntuu kadonneen ja muuttuneen vain ikäväksi velvollisuudeksi, kun taas arvo ja merkitys tulisi uuden kumppanin myötä.

Nyt mä olen joutunut olosuhteiden pakosta kauemmas tästä ihastuksestani/rakastamastani miehestä. Nyt vain pitää katsoa ajan kanssa auttaako tämä välimatka. Näen häntä harvemmin kuin ennen. Nyt vaan mieli tekisi sopia tapaamista useammin..

Välimatka ei auta, se pikemminkin lisää intohimoa eli rakastumista. Harvemmin näkeminen auttaa eli vähentää AJAN KANSSA intohimoa. Mitä silloin tekeekään rakastunut:

Tavallisesti hän suunnittelee mielessään mahdollista tapaamista rakastumisen kohteen kanssa, muistelee niitä tilanteita, joissa uskoo saaneensa varmuuden rakastumisen kohteen tunteista. Usein hän ajattelee niitä rakastumisen kohteen ominaisuuksia, joista erityisesti pitää. (Tennov)

Tekee siis tyhjäksi ajan vaikutusta, taistellen tahdottomien, ajatustensa pakkottamana aikaa vastaan.