Olen kolmekymppinen nainen, naimisissa ja kaksi lasta on. Mieheni kanssa olen ollut yli 10 vuotta yhdessä. Meillä on kaikki periaatteessa hyvin, arki sujuu hyvin, kaikki pitäisi olla ok. Silti en tunne itseäni onnelliseksi mieheni kanssa, vaikkei hän mitään "pahaa" minulle ole tehnytkään.
Olen tavannut muutamia näitä, useimmiten joko perheellisiä tai ainakin pitkään yhdessä eläneitä, niin miehiä kuin naisiakin. Kaikki on periaatteessa hyvin mutta sit ei kuitenkaan ole.
Annan aina saman neuvon: Etsi elämääsi jotain muuta uutta sisältöä, jotain haastetta, joka antaa irtiottoa kaavamaisesta perhe-elämästä ja antaa itselle ihan omaa aikaa, uusia asioita ja onnistumisia, kenties uusia ystäviä, kaikkea. Sinä olet nuori, totta kai kaipaat muutakin.
Olen nimittäin melko varma, että aika monen kohdalla kysymys on silkasta turhautumisesta. Siitä, että elämä on alkanut polkea paikallaan, mitään uutta ei tule eikä synny ja aivot piiputtaa. Helpoimman tien sen matalimman riman alta jännään ja kivaan ja vipinään ja mahtipontisiin tunne-elämyksiin tarjoaa mikäpä muu kuin seksi vieraan kanssa. Siinähän ei tarvitse nähdä edes kovin suurta vaivaa.
Se että lähtisit salasuhteeseen, joka todellakin erittäin helposti hajottaa kaiken mikä on hyvää ja sinun tapauksessasi molemmilta osapuolilta myös salasuhteessa - en suosittelisi. Muutama hyvä pano - loppuelämän säätöä? Kannattaako? Sen hyvän panon kun voi sinun tilanteessasi saada kotoakin, jos vaan jaksaa vähän nähdä itse vaivaa.
Tietysti jokainen harkitsee aina omalta kohdaltaan. Mutta toivottavasti todellakin harkitsee. Älkää nyt helvetissä heittäkö hyvää ihmissuhdetta kaivoon vain siksi, että eijjaksayrittääenää!
