Ihan toisin kun olin suunnitellut/toivonut. Haaveissa oli mahollisimman vähälääkkeinen vesisynnytys. Vesisynnytys torpattiin jo käynnistyspäivän aamuna ultrassa, kun vauvan vatsamitta oli suurehko päämittaan suhteutettuna. Käynnistettiin 2.1., rv41+5 ballongilla, joka tuli 5h päästä pois ja avas 4cm. Jatkettiin synnytyssalissa oksitosiinilla, annos nostettiin illan mittaan tappiinsa mut tuloksena vain supistuksia joista selvisi hymisemällä. Kohdunsuulla ei edistystä. Tauotettiin yöksi käynnistys ja nukuttiin miehen kans salissa, hänelleki tuotiin sänky sinne. Aamulla 3.1. jatkettiin oksitosiinilla, puoliltapäivin kivut oli kovia, en päässyt enää niitten päälle ja ilokaasu ei sopinut. Päädyin epiin juteltuani kätilön kanssa, selvää kun oli että rupeama kestää kauan. Se oliki sit pelastava apu. Supistuksia piirtyi mut mie en tienny niistä mitään. Kohdunsuulla ei sen sijaan tapahtunut mitään. Rupesin vapisemaan mut aateltiin sen johtuvan epistä, tavallinen sivuvaikutus kun on. Kätilö tunnustellessaan havaitsi et vauva on huonossa asennossa eikä pääse painamaan kohdunsuuta, joten ei ihmekään. Puol kolmen maissa päivällä puhkastiin kalvot, tässä vaiheessa 5cm jopa auki. Edistystä ei tapahtunut. Jossain kohti vauvan syketaso rupes nousemaan, ja miun poissulkumenetelmänä mitattu lämpö olikin 38,5. Antibioottia suoneen ja särkkäriä naamaan ja toki veriviljelyt ja pvk. Illalla kymmenen aikaan päivystävän lääkärin kanssa päädyttiin tekemään kiireellinen sektiopäätös. Syynä tähän avosuinen tarjonta. Oltais voitu kyllä vielä odottaa, hätää ei ollut miulla eikä vauvalla, mut lääkäri oli yhtä skeptinen kun minäkin et mitään tapahtuis kun ei koko päivänä oltu saatu juuri mitään aikaan.
Vauva sit tuli sektiolla 3.1.2020 klo 23:02. Ois ollu tulossa avosuisen tarjonnan lisäksi otsa edellä, joten ei ihmekään ettei päässyt painamaan. Mies oli mukana. Eipä siinä sitten kun kokoon kursimisen jälkeen heräämön kautta takas synnytyssaliin miehen ja vauvan luo, yöllä kahelta miut kärrättiin osastolle nukkumaan.
Aamupäivällä olin jo kätilön avustuksella jalkeilla ja kävin suihkussa. Ja koska minä itte niin en juuri apuja pyydellyt tai edes kaivannut. Epiduraalikipupumpusta luovuin ekan ruiskun mentyä ja sen jälkeen pärjäilin hyvin perus kipulääkkeiden turvin, osastolla ollessa se oli burana-panadol-tarqinig kombo. Antibioottia lykättiin suoneen sekä suun kautta 3krt/vrk ja sen takia jouduttiin olemaan osastolla viis päivää, tulehusarvot laski hitaasti. Olossa miulla ei ollu mitään valittamista ja kuntouduin nopeasti.
Vauvan sokereissa oli heittelyä alkuun mut nekin tasottui lisämaidoilla nopeasti.
Kotona oltu nyt viikko ja meillä kaikki hyvin. Viimenen antibioottikin menee tänään.
Tuli romaani mut tulipa itekin kerrattua.
Vaik kaikki meni ihan toisin kuin toivoin niin oon silti tyytyväinen kokemukseen. Sain itse tehdä päätökset kivunlievityksistä sekä sektiosta, toki ammattilaisten kanssa keskustellen ja heidän ideoitaan kuunnellen.