Joulukuiset 2019

Moi!!

vieläkö kaikki on yhtenä kappaleena? Kaikki hyvin?
Tässä kohta häämöttäisi LA (8.12), maha alkaa jo tuntumaan isolta... Sf-mitta 34cm ja painoa tullut se 10kg (onneksi ei enempää).
Yöllä nukkuminen aika katkonaista ja kääntyillessä sängyssä tuntuu että tiiliskivi olis vatsassa... myös liikkuminen välillä tuskaisaa kun vihloo alavatsaa ja häpyluuta

Vielä yhtenä kappaleena eikä jakautumisesta merkkejä, mutta kova selkä- ja iskiaskipu estää liikkumisen melkein kokonaan... Kohta hierojalle!

 

Tänään on kieltämättä vähän huolestuttanut, vauva ei oikein yöllä liikkunut niin kuin yleensä ja tänään päivällä ollut liikkeet vähän sellasia vaimeita.
Jotain liikkeitä kyllä, mutta ei mitään vääntämistä tai potkuja, lähinnä jotain asennon vaihtoa... Nyt makaan kyljellään ja odottelen mitä tapahtuu. Vauva vääntelehtii hieman, mutta liikkeet on jotenkin ”hidastuneen” olosia

 

Vielä yhtenä kappaleena eikä jakautumisesta merkkejä, mutta kova selkä- ja iskiaskipu estää liikkumisen melkein kokonaan... Kohta hierojalle!

milloinkas sun LA oli?

 

Täällä myös vielä yhtenä kappaleena ja la 5.12. Itelle sain verenpainelääkkeet, kun arvot olleet koholla, muuten hyvä olo ja ei "vaivoja". SF-mitta oli alkuviikosta muistaakseni 32cm.
@UniQuePopPy samoin täällä liikkeet on tuntuneet nyt viime päivinä vähän vaimeammilta ja toivon, että kyseessä ois vaan tilan puute ottaa isoihin liikkeisiin enää vauhtia. Plus mulla istukka on tässä etuseinämässä, joka vaimentaa myös. Tulee kyllä säännöllisesti tehtyä liikelaskentaa..

 

Täällä myös vielä yhtenä kappaleena ja la 5.12. Itelle sain verenpainelääkkeet, kun arvot olleet koholla, muuten hyvä olo ja ei "vaivoja". SF-mitta oli alkuviikosta muistaakseni 32cm.
@UniQuePopPy samoin täällä liikkeet on tuntuneet nyt viime päivinä vähän vaimeammilta ja toivon, että kyseessä ois vaan tilan puute ottaa isoihin liikkeisiin enää vauhtia. Plus mulla istukka on tässä etuseinämässä, joka vaimentaa myös. Tulee kyllä säännöllisesti tehtyä liikelaskentaa..

mmh, vauva ilmeisesti piti parin päivän hiljaiseloa, nyt on jumpannut muutaman päivän niidenkin edestä . meillä olis muutto edessä nyt vklna , en tiedä miten selviän siitä hengissä , sattuu ja väsyttää . En pysty oikein hyvin menemään edes kyykkyyn kun polveen ilmaantunut jokin hermopinne... Siihen sattuu hirveesti jos erehtyy tuon tietyn kohdan jonnekin kolauttaa, puhumattakaan polvilleen menosta vaikka kovalle lattialle
Tuo muuttokin uuteen paikkaan stressaa.. Ja tuntuu että mieliala vaihtelee / on tosi herkillä.

 

Yhtenä kappaleena täälläkin. Kaikki ok, rupeaa vaan kypsyttämään tämä odottelu. Huomenna poksuu 37+0 ja sunnuntaina alotetaan omatoimiset häätökeinot. Neuvolalääkäri kyllä tänään epäili et menee vielä muutama viikko, mut tiedä sitten mihin perusti tämän ku ei sisätutkimusta tehnyt. Ylhäällä on vauva vielä, mutta raivotarjonnassa sentään. Oon koittanu vauvan kans sopia et ens viikolla ois oikein hyvä aika syntyä, saa nähä meneekö puheet perille.

 

Täällä kans elellään yhtenä kappaleena, nyt 36+5 ja kovasti epäilyttää neuvolatädin veikkaus että ei menisi laskettuun aikaan saakka kun vauva laskeutunut ja kiinnittynyt ja mulla (vielä kivuttomia) supistuksia paljon

 

Täällä rv 36+1 ja oon elämäni kunnossa, ei merkkiäkään synnytyksestä. Tiistaina äitipolilla lääkäri ja painoarvio

 

37+0 ja ei täälläkään mitään merkkiä että olisi syntymässä ikinä koskaan Mikään ei aiheuta edes supisteluja.

No, viikon päästä synnärille kuitenkin missä ultrataan ja katsotaan jatko, 32+3 vauvan painoarvio oli 2,1kg ja laskettuna n4,8-9kg ja rv 36+3 näyttikin siltä että vauva painaisi jo 3,4kg ja jos kuukaudessa olisi tullut 1,3kg lisää painoa, tällä menollahan painaisi jo lasketun tienoilla 4,7kg Mutta saapa nähdä mitä sanovat. Käynnistystäkään en halua, ehkä sellaista pientä avitusta ehkä korkeintaan että synnytys kuitenkin voisi lähteä siitä itsestään käyntiin.

Radia ei todettu tällä kertaa vaikka kolmesti rasituksessa kävin, kaikki arvot tosi hyviä.

Mutta ehkä 2-3vk niin vauva voisi olla jo syntynyt, pitäis varmaan suunnitella jossain vaiheessa viimeisiä järjestelyjuttuja kotona ja pestä vauvan vaatteet... Kaukalopussikin on vielä ompelematta ja muita ompelujuttuja, hupsista mutta kun on tuntunut nämä viikot niin hitailta ettei tunnu että synnytys olisi edes lähellä

37+0 poks

 

Minä marraskuisena täällä taas huutelen meillä kotona 3 viikkoinen pieni poika, syntyi viikolla 39+1. Mä olin kanssa ihan elämäni kunnossa ennen synnytystä, edellisenä iltana lorahteli housut läpimäräksi valkovuotoa ja ilmeisesti limatulppaa, käytiin päivystyksessä kattoon ettei oo lapsivettä ja silloin olin kahdelle sormelle auki ja kohdunkaulaa 2 cm jäljellä. Elämäni ensimmäiset supistuksen koin seuraavana aamuyönä neljän aikaan ja kuudelta seuraava, josta eteenpäin tulivatkin suoraan 7 min välein säännöllisesti. Ysiltä lähdettiin sairaalaan ja olin edelleen about 2 cm auki mutta kohdunkaulaa ei ollut enää ollenkaan. Siitä 14 h eteenpäin niin poika oli sylissä. Eli tosiaan ei mitään merkkejä etukäteen eikä mitään ennakoivia supistuksia (harjoitussupistuksia joskus viikolla 16-23 mut ei muuten supistanut ikinä), ja olin ihan varma et 42 viikolle menee ja syntyy käynnistyksellä ehkä ainoa merkki oli edellisen päivän neuvolassa koholla oleva verenpaine.

 

Täällä vielä yhtenä kappaleena ja rv 40+2 ja muut odottaa synnytystä enemmän kuin minä, kyselyjä satelee ”joko oot sairaalassa” ja neuvoja vaikka millasia
Minua lähinnä turhauttaa kun ei yksikään vauva mahaan ole jäänyt ja muutenkin väsyttää jatkuva hössötys.
Ainut asia mikä itseä mietityttää on vauvan koko ja kun oon lyhyt ja kapea lantioinen...
Ja kun saa kuulla niitä kauhutarinoita ettei sitten mahtunutkaan alakautta... En oikein tiedä jaksanko sitten mitään rääkkäystä kovinkaan kauaa. Mutta näistä aattelin sitten avoimesti kätilölle kertoa..
kyllä sitä jo odottaa että sais oman vartalonsa takasin, turhauttaa kun on vielä paljon purettavaa/järjesteltävää muuton jäljiltä eikä haluaisi kaikessa olla niin avuton

 

Vieläkö täällä on jollain muullakin vauva sitkeessä? Tänään rv41+5 ja oon ihan kohta lähössä käynnistykseen Koksiin. Ihan vaan pikkasen jännittää mut eiköhän tästäki reissusta selvitä hengissä.

 

Vieläkö täällä on jollain muullakin vauva sitkeessä? Tänään rv41+5 ja oon ihan kohta lähössä käynnistykseen Koksiin. Ihan vaan pikkasen jännittää mut eiköhän tästäki reissusta selvitä hengissä.

No sanos muuta, olin tulla hulluksi kun tyttö ei meinannut lähteä syntymään, syntyi sitten 41+5 ilman käynnistystä. Synnytys oli aika rankka... syntyi etutarjonnassa , pää hieman vinossa ja oli vielä paljon isompi kuin painoarviossa... arvio oli 3600g ja todellinen koko oli 4230g. Imukupilla jouduttiin tyttö kiskomaan ulos kun laskeutumistakaan ei tapahtunut normaaliin tapaan , olin siis 4h täysin auki mutta vauva ei laskeutunut väärän tarjonnan takia. En ikinä ole ollut niin epätoivoinen kuin tuolloin... mutta kaiken tuskan ja kivun päätteeksi syntyi ihana palkinto

 

Vieläkö täällä on jollain muullakin vauva sitkeessä? Tänään rv41+5 ja oon ihan kohta lähössä käynnistykseen Koksiin. Ihan vaan pikkasen jännittää mut eiköhän tästäki reissusta selvitä hengissä.

ai niin, miten meni synnytys?

 

ai niin, miten meni synnytys?

Ihan toisin kun olin suunnitellut/toivonut. Haaveissa oli mahollisimman vähälääkkeinen vesisynnytys. Vesisynnytys torpattiin jo käynnistyspäivän aamuna ultrassa, kun vauvan vatsamitta oli suurehko päämittaan suhteutettuna. Käynnistettiin 2.1., rv41+5 ballongilla, joka tuli 5h päästä pois ja avas 4cm. Jatkettiin synnytyssalissa oksitosiinilla, annos nostettiin illan mittaan tappiinsa mut tuloksena vain supistuksia joista selvisi hymisemällä. Kohdunsuulla ei edistystä. Tauotettiin yöksi käynnistys ja nukuttiin miehen kans salissa, hänelleki tuotiin sänky sinne. Aamulla 3.1. jatkettiin oksitosiinilla, puoliltapäivin kivut oli kovia, en päässyt enää niitten päälle ja ilokaasu ei sopinut. Päädyin epiin juteltuani kätilön kanssa, selvää kun oli että rupeama kestää kauan. Se oliki sit pelastava apu. Supistuksia piirtyi mut mie en tienny niistä mitään. Kohdunsuulla ei sen sijaan tapahtunut mitään. Rupesin vapisemaan mut aateltiin sen johtuvan epistä, tavallinen sivuvaikutus kun on. Kätilö tunnustellessaan havaitsi et vauva on huonossa asennossa eikä pääse painamaan kohdunsuuta, joten ei ihmekään. Puol kolmen maissa päivällä puhkastiin kalvot, tässä vaiheessa 5cm jopa auki. Edistystä ei tapahtunut. Jossain kohti vauvan syketaso rupes nousemaan, ja miun poissulkumenetelmänä mitattu lämpö olikin 38,5. Antibioottia suoneen ja särkkäriä naamaan ja toki veriviljelyt ja pvk. Illalla kymmenen aikaan päivystävän lääkärin kanssa päädyttiin tekemään kiireellinen sektiopäätös. Syynä tähän avosuinen tarjonta. Oltais voitu kyllä vielä odottaa, hätää ei ollut miulla eikä vauvalla, mut lääkäri oli yhtä skeptinen kun minäkin et mitään tapahtuis kun ei koko päivänä oltu saatu juuri mitään aikaan.
Vauva sit tuli sektiolla 3.1.2020 klo 23:02. Ois ollu tulossa avosuisen tarjonnan lisäksi otsa edellä, joten ei ihmekään ettei päässyt painamaan. Mies oli mukana. Eipä siinä sitten kun kokoon kursimisen jälkeen heräämön kautta takas synnytyssaliin miehen ja vauvan luo, yöllä kahelta miut kärrättiin osastolle nukkumaan.
Aamupäivällä olin jo kätilön avustuksella jalkeilla ja kävin suihkussa. Ja koska minä itte niin en juuri apuja pyydellyt tai edes kaivannut. Epiduraalikipupumpusta luovuin ekan ruiskun mentyä ja sen jälkeen pärjäilin hyvin perus kipulääkkeiden turvin, osastolla ollessa se oli burana-panadol-tarqinig kombo. Antibioottia lykättiin suoneen sekä suun kautta 3krt/vrk ja sen takia jouduttiin olemaan osastolla viis päivää, tulehusarvot laski hitaasti. Olossa miulla ei ollu mitään valittamista ja kuntouduin nopeasti.
Vauvan sokereissa oli heittelyä alkuun mut nekin tasottui lisämaidoilla nopeasti.

Kotona oltu nyt viikko ja meillä kaikki hyvin. Viimenen antibioottikin menee tänään. Tuli romaani mut tulipa itekin kerrattua. Vaik kaikki meni ihan toisin kuin toivoin niin oon silti tyytyväinen kokemukseen. Sain itse tehdä päätökset kivunlievityksistä sekä sektiosta, toki ammattilaisten kanssa keskustellen ja heidän ideoitaan kuunnellen.

 

Ihan toisin kun olin suunnitellut/toivonut. Haaveissa oli mahollisimman vähälääkkeinen vesisynnytys. Vesisynnytys torpattiin jo käynnistyspäivän aamuna ultrassa, kun vauvan vatsamitta oli suurehko päämittaan suhteutettuna. Käynnistettiin 2.1., rv41+5 ballongilla, joka tuli 5h päästä pois ja avas 4cm. Jatkettiin synnytyssalissa oksitosiinilla, annos nostettiin illan mittaan tappiinsa mut tuloksena vain supistuksia joista selvisi hymisemällä. Kohdunsuulla ei edistystä. Tauotettiin yöksi käynnistys ja nukuttiin miehen kans salissa, hänelleki tuotiin sänky sinne. Aamulla 3.1. jatkettiin oksitosiinilla, puoliltapäivin kivut oli kovia, en päässyt enää niitten päälle ja ilokaasu ei sopinut. Päädyin epiin juteltuani kätilön kanssa, selvää kun oli että rupeama kestää kauan. Se oliki sit pelastava apu. Supistuksia piirtyi mut mie en tienny niistä mitään. Kohdunsuulla ei sen sijaan tapahtunut mitään. Rupesin vapisemaan mut aateltiin sen johtuvan epistä, tavallinen sivuvaikutus kun on. Kätilö tunnustellessaan havaitsi et vauva on huonossa asennossa eikä pääse painamaan kohdunsuuta, joten ei ihmekään. Puol kolmen maissa päivällä puhkastiin kalvot, tässä vaiheessa 5cm jopa auki. Edistystä ei tapahtunut. Jossain kohti vauvan syketaso rupes nousemaan, ja miun poissulkumenetelmänä mitattu lämpö olikin 38,5. Antibioottia suoneen ja särkkäriä naamaan ja toki veriviljelyt ja pvk. Illalla kymmenen aikaan päivystävän lääkärin kanssa päädyttiin tekemään kiireellinen sektiopäätös. Syynä tähän avosuinen tarjonta. Oltais voitu kyllä vielä odottaa, hätää ei ollut miulla eikä vauvalla, mut lääkäri oli yhtä skeptinen kun minäkin et mitään tapahtuis kun ei koko päivänä oltu saatu juuri mitään aikaan.
Vauva sit tuli sektiolla 3.1.2020 klo 23:02. Ois ollu tulossa avosuisen tarjonnan lisäksi otsa edellä, joten ei ihmekään ettei päässyt painamaan. Mies oli mukana. Eipä siinä sitten kun kokoon kursimisen jälkeen heräämön kautta takas synnytyssaliin miehen ja vauvan luo, yöllä kahelta miut kärrättiin osastolle nukkumaan.
Aamupäivällä olin jo kätilön avustuksella jalkeilla ja kävin suihkussa. Ja koska minä itte niin en juuri apuja pyydellyt tai edes kaivannut. Epiduraalikipupumpusta luovuin ekan ruiskun mentyä ja sen jälkeen pärjäilin hyvin perus kipulääkkeiden turvin, osastolla ollessa se oli burana-panadol-tarqinig kombo. Antibioottia lykättiin suoneen sekä suun kautta 3krt/vrk ja sen takia jouduttiin olemaan osastolla viis päivää, tulehusarvot laski hitaasti. Olossa miulla ei ollu mitään valittamista ja kuntouduin nopeasti.
Vauvan sokereissa oli heittelyä alkuun mut nekin tasottui lisämaidoilla nopeasti.

Kotona oltu nyt viikko ja meillä kaikki hyvin. Viimenen antibioottikin menee tänään. Tuli romaani mut tulipa itekin kerrattua. Vaik kaikki meni ihan toisin kuin toivoin niin oon silti tyytyväinen kokemukseen. Sain itse tehdä päätökset kivunlievityksistä sekä sektiosta, toki ammattilaisten kanssa keskustellen ja heidän ideoitaan kuunnellen.

tuli nyt tästä sinun jutusta mieleen että puhuin tuossa etutarjonnasta, niin meinasin sillä tarjontaa missä vauva syntyi kasvot kohti kattoa, eikä naama lattiaa kohti En tiedä kutsutaanko tuo asentoa edes etutarjonnaksi Mut laskeutuminen todellakin tuotti ongelmia eikä ponnistustarpeesta tietoakaan, tuo tarjonta aiheutti vaan hirveätä kipua alaselkään ettei edes uskaltanut ponnistaa.
2 kertaa laitettiin spinaali ja lopuksi pudentaalipuudutus mikä vei tuon kamalan hermosäryn osittain pois selästä.
Mutta joo, eipä mennyt tuo omakaan synnytys kuin olin aatellut, vaikein kyllä kaikista kolmesta.

 

tuli nyt tästä sinun jutusta mieleen että puhuin tuossa etutarjonnasta, niin meinasin sillä tarjontaa missä vauva syntyi kasvot kohti kattoa, eikä naama lattiaa kohti En tiedä kutsutaanko tuo asentoa edes etutarjonnaksi Mut laskeutuminen todellakin tuotti ongelmia eikä ponnistustarpeesta tietoakaan, tuo tarjonta aiheutti vaan hirveätä kipua alaselkään ettei edes uskaltanut ponnistaa.
2 kertaa laitettiin spinaali ja lopuksi pudentaalipuudutus mikä vei tuon kamalan hermosäryn osittain pois selästä.
Mutta joo, eipä mennyt tuo omakaan synnytys kuin olin aatellut, vaikein kyllä kaikista kolmesta.

Se on tuo avosuinen tarjonta tai avotarjonta, mut ymmärsin kyllä mitä tarkotit. Miulle lääkäri totes ultratessaan et tuossa on silmä ja tuossa toinen, eikä niitten pitäs tähän suuntaan näkyä. Likka vaan sitkeesti nakotti naama väärään suuntaan.

 

Meillekin syntyi tyttö 27.12. 50cm ja huimat 4880g Synnytys meni kyllä kaikilta osin juuri niinkuin en olisi toivonut... Kun toivoin että ei käynnistettäisi siksi että alkaisi itsestään supistuksilla, eikä tarvitsisi mennä ambulanssilla sairaalaan ja että etenisi loppuun asti ettei jämähtäisi ja päätyisi sektioon niinkuin esikoisen synnytys joka käynnistettiin. No poksahdus tuntui mahassa mutta tuli verta, kyllä myös sitten lapsivettäkin ja ambulanssilla siis sairaalaan. Tunti vesien menosta sairaalassa ja vaikka ei supistellut kipeästi 5cm auki. Tens laite oli ja ilokaasu. Toisen tunnin päästä 8cm auki ja otin kohunkaulapuudutteen joka ei toiminut ollenkaan. Sain epin ja kamalat kivut tuntui silti sekä kova ponnistustarve, mun omatkin sykkeet nousi siinä kun pelkäsin niin tuota ponnistuksen tunnetta, ponnistaa ei tietty saanut kun ei vielä täysin auki.

Vauvalla oli sykkeen nousuja ja laskuja ja sektiota mietittiin kunnes lopulta siihen päädyttiin kun vauvan sykkeet alkoi enemmän laskea ja ei kääntynyt oikeaan asentoon että kohdunsuu olisi avautunut. Pää painoi kovasti kohdunsuuta mutta ei ollut kasvot ylös eikä alaspäin vaan sivulle, koko vauva oli siis sivuttain... Aika isokokoinen kyllä oli että ehkä ei olisi oikeassa asennossakaan mahtunut tulemaan... Kun sektiota valmisteltiin vauvan sykkeet laski ja nopeasti joutuivat ottamaan vauvan ulos ja viemään teholle kun oli niin veltto ja hapettui huonosti, en ehtinyt edes vauvaa näkemään.

Hengityskoneessa vauva oli ensin ja sitten jo samana päivänä happiviiksillä, ruoka meni ensimmäiset 5pv nenämahaletkulla ja vauva oli tosi kosketusarka, maha oli turvoksissa kuin ilmapallo ilmeisesti niellyn veren takia ja ilmaa tuli paljon ja tarvitsi särkylääkkeitä. Teholla oli siis 5pv ja tavallisella osastolla seurannassa 2pv. Itse olin yksin synnyttäneiden osastolla 4pv jonka jälkeen pääsin kotiin. Vauvaa käytiin katsomassa päivittäin ja kun osastolla vielä olin, kävin useamman kerran päivässä. Outohan se oli silti olla "synnyttäneenä" sairaalassa mutta ilman vauvaa osastolla

Nyt on kuitenkin vauva tosi tyytyväinen ja nukkuu hyvin ja ruoka maistuu, tällä kertaa en vaan päässyt imettämään oikein kun alussa hyvä että tuttipullosta jaksoi imeä, tissistä ei oikein jaksanut eikä maitokaan päässyt nousemaan kunnolla ja nyt ei tissi enää kovaan nälkään kelpaa ollenkaan. Mutta pääasia että kaikki muuten hyvin Sisarukset otti vauvan hyvin vastaan ja arki kuuden lapsen kanssa lähti sujumaan hyvin, ihan entiseen tapaan

 

Meillekin syntyi tyttö 27.12. 50cm ja huimat 4880g Synnytys meni kyllä kaikilta osin juuri niinkuin en olisi toivonut... Kun toivoin että ei käynnistettäisi siksi että alkaisi itsestään supistuksilla, eikä tarvitsisi mennä ambulanssilla sairaalaan ja että etenisi loppuun asti ettei jämähtäisi ja päätyisi sektioon niinkuin esikoisen synnytys joka käynnistettiin. No poksahdus tuntui mahassa mutta tuli verta, kyllä myös sitten lapsivettäkin ja ambulanssilla siis sairaalaan. Tunti vesien menosta sairaalassa ja vaikka ei supistellut kipeästi 5cm auki. Tens laite oli ja ilokaasu. Toisen tunnin päästä 8cm auki ja otin kohunkaulapuudutteen joka ei toiminut ollenkaan. Sain epin ja kamalat kivut tuntui silti sekä kova ponnistustarve, mun omatkin sykkeet nousi siinä kun pelkäsin niin tuota ponnistuksen tunnetta, ponnistaa ei tietty saanut kun ei vielä täysin auki.

Vauvalla oli sykkeen nousuja ja laskuja ja sektiota mietittiin kunnes lopulta siihen päädyttiin kun vauvan sykkeet alkoi enemmän laskea ja ei kääntynyt oikeaan asentoon että kohdunsuu olisi avautunut. Pää painoi kovasti kohdunsuuta mutta ei ollut kasvot ylös eikä alaspäin vaan sivulle, koko vauva oli siis sivuttain... Aika isokokoinen kyllä oli että ehkä ei olisi oikeassa asennossakaan mahtunut tulemaan... Kun sektiota valmisteltiin vauvan sykkeet laski ja nopeasti joutuivat ottamaan vauvan ulos ja viemään teholle kun oli niin veltto ja hapettui huonosti, en ehtinyt edes vauvaa näkemään.

Hengityskoneessa vauva oli ensin ja sitten jo samana päivänä happiviiksillä, ruoka meni ensimmäiset 5pv nenämahaletkulla ja vauva oli tosi kosketusarka, maha oli turvoksissa kuin ilmapallo ilmeisesti niellyn veren takia ja ilmaa tuli paljon ja tarvitsi särkylääkkeitä. Teholla oli siis 5pv ja tavallisella osastolla seurannassa 2pv. Itse olin yksin synnyttäneiden osastolla 4pv jonka jälkeen pääsin kotiin. Vauvaa käytiin katsomassa päivittäin ja kun osastolla vielä olin, kävin useamman kerran päivässä. Outohan se oli silti olla "synnyttäneenä" sairaalassa mutta ilman vauvaa osastolla

Nyt on kuitenkin vauva tosi tyytyväinen ja nukkuu hyvin ja ruoka maistuu, tällä kertaa en vaan päässyt imettämään oikein kun alussa hyvä että tuttipullosta jaksoi imeä, tissistä ei oikein jaksanut eikä maitokaan päässyt nousemaan kunnolla ja nyt ei tissi enää kovaan nälkään kelpaa ollenkaan. Mutta pääasia että kaikki muuten hyvin Sisarukset otti vauvan hyvin vastaan ja arki kuuden lapsen kanssa lähti sujumaan hyvin, ihan entiseen tapaan

Voi vauva parkaa ja sinua onpas jännä että sieltäkin tullut iso tyttö ja asento taas hieman erikoinen
Mutta tiedän niin tuon tunteen, se on hirveää olla siellä osastolla itsekseen ja olla erossa vauvasta. Minulla myös kävi ekan lapsen kanssa tuolleen ja imetyskin sitten meni hieman penkin alle, kun tyttö toki oli tottunut hotkasemaan pullosta ison määrän kerralla ja minullahan ei tullut kuin muutama tippa kun vasta alotteli imetystä... Eikä siinä shokissa kovin inspiroinut olla kokoaikaa pumppaamassa pumpulla... eikä multa ole kummemmin ikinä edes herunut maitoa pumpulle.
Mutta kiva kuulla että nyt on kaikki hyvin