Niin siinä sitten kävi, että pienokainen oli mennyt kesken viikoilla 7-9. Itkusta ei tule loppua. Ymmärrän silti, että näin oli tarkoitettu ja parempi tässä vaiheessa kuin myöhemmin.
Nyt pelottaa eniten tyhjennyksen mukana tulevat kivut. Henkilökunta oli aivan ihanaa. Torstaina menen muutamaksi tunniksi sairaalalle.
En tiedä miten tästä selviää, mutta elän nyt hetki kerrallaan. Mielessä on monta kysymystä ja pelko, että tuleeko näin käymään aina.
Kun saatte lokakuussa pienokaisen syliinne, niin nauttikaa, rakastakaa ja pitäkää huolta pienestä. Koittakaa muistaa raskauden tuomien oireiden ja kipujen keskellä, että lopputulos on yksi maailman rakkaimmista asioista.
Hyviä vointeja kaikille ja antoisia raskauspäiviä
Eiikä!! Ei ole totta, olen tosi pahoillani... Voi surku näiden juttujen kanssa