"jeep"
Rakas tätini kuoli epäselvissä osuhteissa, olin todella surullinen ja ahdistunut tilanteesta, jopa sokissa. Eräänä yönä näin unta (?) että tätini istahti sängyllinen levollise ja rauhallisen oloisena. Hän kertoi, että voin lopettaa suremisen, sillä hänellä on nyt erittäin hyvä olla. Tämä laukaisi ahdistukseni ja suru muutti muotoaan.
"Armada"
Omista kokemuksistani olen jossain ketjussa kertonut aika laajasti: ennalta tietämistä, tuntemista jne. En jaksa tähän alkaa kertoileman, mutta toissapäivänä sattui erikoinen juttu.
Oltiin lapsen kanssa (7v.) syömässä yhdessä pikaruokalassa. Tila on tosi laaja, suuri kauppa samassa yhteydessä. Lapsi katseli ovelle ja sanoi, että mitä tapahtuisi, jos tänne tulisi lintu sisälle? Mietin, että jännä kysymys ja vastasin asiaan.
Suunnilleen 5 min. päästä ovesta lensi pieni lintu, joka lensi lähelle meitä. Ihmiset väistivät lintua, ja lastani huoestutti, että eräs nainen ajaa lastenvaunuilla linnun päälle. Lintu ei jäänyt alle, koska nainen väisti. Tämän jälkeen lintu lensi uoraan lapseni jalkojen juureen syömään sinne jonkun pudottamaa pientä leivän palaa. Lintu ei ujostellut lasta ja minua lainkaan ja katsahti välillä lapseeni päin. Syötyään se lennähti pois, lapsi sanoi nähneensä sen lentävän ulos. Lintua ei näkynyt enää tämän jälkeen.
Kysyin, näkikö lapsi linnun etukäteen oven lähellä tai sisällä, sanoi ettei ollut nähnyt. Kysyin, mistä hän tiesi linnun tulevan sisälle ja hän sanoi ihmeissään, etteihän hän sitä tiennyt. Uskon että hän ei nähnyt lintua etukäteen vaan puhui totta. Mietitytti hetken se asia, mutta unohtui kun lähdimme, nyt palautui taas mieleen. Joskus aiemminkin lapsi on tiennyt pieniä asioita etukäteen (en muista enää mitä) mutta olen miettinyt, että lieköhän se on periytyvää.
Siskoni näkee enneunia, itse en näe enneunia vaan vaistoan asiat hereillä ollessa.
Perhettäni on kohdannut useat tragediat, menetykset ja kriisit, nyt kun on helpompaa olla, asioita aistii vähemmän. Kun oli vaikeinta, tiesi vaikka mitä etukäteen (esim. tarkat tiedot lento-onnettomuuksista, nennon numeron, matkustajien määrän, kuoleiden määrän ja selvinneiden määrän) , välillä se ahdistikin tosi paljon.
Oltiin lapsen kanssa (7v.) syömässä yhdessä pikaruokalassa. Tila on tosi laaja, suuri kauppa samassa yhteydessä. Lapsi katseli ovelle ja sanoi, että mitä tapahtuisi, jos tänne tulisi lintu sisälle? Mietin, että jännä kysymys ja vastasin asiaan.
Suunnilleen 5 min. päästä ovesta lensi pieni lintu, joka lensi lähelle meitä. Ihmiset väistivät lintua, ja lastani huoestutti, että eräs nainen ajaa lastenvaunuilla linnun päälle. Lintu ei jäänyt alle, koska nainen väisti. Tämän jälkeen lintu lensi uoraan lapseni jalkojen juureen syömään sinne jonkun pudottamaa pientä leivän palaa. Lintu ei ujostellut lasta ja minua lainkaan ja katsahti välillä lapseeni päin. Syötyään se lennähti pois, lapsi sanoi nähneensä sen lentävän ulos. Lintua ei näkynyt enää tämän jälkeen.
Kysyin, näkikö lapsi linnun etukäteen oven lähellä tai sisällä, sanoi ettei ollut nähnyt. Kysyin, mistä hän tiesi linnun tulevan sisälle ja hän sanoi ihmeissään, etteihän hän sitä tiennyt. Uskon että hän ei nähnyt lintua etukäteen vaan puhui totta. Mietitytti hetken se asia, mutta unohtui kun lähdimme, nyt palautui taas mieleen. Joskus aiemminkin lapsi on tiennyt pieniä asioita etukäteen (en muista enää mitä) mutta olen miettinyt, että lieköhän se on periytyvää.
Siskoni näkee enneunia, itse en näe enneunia vaan vaistoan asiat hereillä ollessa.
Perhettäni on kohdannut useat tragediat, menetykset ja kriisit, nyt kun on helpompaa olla, asioita aistii vähemmän. Kun oli vaikeinta, tiesi vaikka mitä etukäteen (esim. tarkat tiedot lento-onnettomuuksista, nennon numeron, matkustajien määrän, kuoleiden määrän ja selvinneiden määrän) , välillä se ahdistikin tosi paljon.
Poika2015
m menin huoneeseen ihan normalisti mut sitten vieres kolahti oli menny niinku tyhjast pahkinakulhosta oli singahtanu suoraan seinaan. En tiia mita tapahtu
gab
Pidetäänpä vanha ketju elossa 
Itselle on sattunut muutamia selittämättömiä kokemuksia, tiedä sitten ovatko yliluonnollisia.
Parhaiten mieleen jäänyt kokemus sattui Jyväskylän lähellä olevassa kansallispuistossa( nimeä en nyt tähän hätään muista) . Olimme siellä retkellä, kävelimme jonkin lammen rantaan ja päätimme kääntyä takaisin ,että ehtisimme reilusti ennen pimeän tuloa mökillemme takaisin.
Kävelimme siis pitkospuita pitkin takaisin päin, kun yhtäkkiä näin että kauempaa oli tulossa mies(?) tummissa vaatteissa meitä vastaan ämpäri(?) kädessä. Meidän päässä pitkospuut tekivät muutaman metrin mutkan sivuun, muuten suht suora näkyvyys pitkälle pitkospuita. Rupesin jo katselemaan paikkaa missä mahtuisimme ohittamaan miehen helposti. Kävelimme eteenpäin kun yhtäkkiä tajusin että meidän olisi pitänyt jo kohdata vastaantulija. Joka siis oli kadonnut tyhjään ilmaan. Pitkospuilta päästyämme jatkoimme taivallusta ja joku laulaa luritteli todella kovaa vähän matkaa edessämme, mutta koskaan emme saavuttaneet tätä laulajaa vaikka äänen perusteella ei voinut olla kaukana meistä. Ja sdiinä oli muutama aukeakin paikka matkan varrella.
Kummallisin juttu kuitenkin sattui kun saavuimme autolle, joku oli laittanut kärpäs-sienen tuulilasillemme.
Itse olen ajatellut että joku metsän haltija kujeili kanssamme.
Itselle on sattunut muutamia selittämättömiä kokemuksia, tiedä sitten ovatko yliluonnollisia.
Parhaiten mieleen jäänyt kokemus sattui Jyväskylän lähellä olevassa kansallispuistossa( nimeä en nyt tähän hätään muista) . Olimme siellä retkellä, kävelimme jonkin lammen rantaan ja päätimme kääntyä takaisin ,että ehtisimme reilusti ennen pimeän tuloa mökillemme takaisin.
Kävelimme siis pitkospuita pitkin takaisin päin, kun yhtäkkiä näin että kauempaa oli tulossa mies(?) tummissa vaatteissa meitä vastaan ämpäri(?) kädessä. Meidän päässä pitkospuut tekivät muutaman metrin mutkan sivuun, muuten suht suora näkyvyys pitkälle pitkospuita. Rupesin jo katselemaan paikkaa missä mahtuisimme ohittamaan miehen helposti. Kävelimme eteenpäin kun yhtäkkiä tajusin että meidän olisi pitänyt jo kohdata vastaantulija. Joka siis oli kadonnut tyhjään ilmaan. Pitkospuilta päästyämme jatkoimme taivallusta ja joku laulaa luritteli todella kovaa vähän matkaa edessämme, mutta koskaan emme saavuttaneet tätä laulajaa vaikka äänen perusteella ei voinut olla kaukana meistä. Ja sdiinä oli muutama aukeakin paikka matkan varrella.
Kummallisin juttu kuitenkin sattui kun saavuimme autolle, joku oli laittanut kärpäs-sienen tuulilasillemme.
Itse olen ajatellut että joku metsän haltija kujeili kanssamme.
vierailija
Hehe, tuli mieleen ihan semmonen hassu juttu, jonka joskus jossain lääkis- dokumentissa kuulin. Siinä sanottiin, että välittömästi kuoleman jälkeen, ruumiinpaino laskee n. 20 g. Ja lääkärin mukaan tämä ei johdu siitä, että ihmisellä kuoleman jälkeen nuo ruumiintoiminnot..ööh..toimii
vierailija
kärpäs-sieniPidetäänpä vanha ketju elossa
Itselle on sattunut muutamia selittämättömiä kokemuksia, tiedä sitten ovatko yliluonnollisia.
Parhaiten mieleen jäänyt kokemus sattui Jyväskylän lähellä olevassa kansallispuistossa( nimeä en nyt tähän hätään muista) . Olimme siellä retkellä, kävelimme jonkin lammen rantaan ja päätimme kääntyä takaisin ,että ehtisimme reilusti ennen pimeän tuloa mökillemme takaisin.
Kävelimme siis pitkospuita pitkin takaisin päin, kun yhtäkkiä näin että kauempaa oli tulossa mies(?) tummissa vaatteissa meitä vastaan ämpäri(?) kädessä. Meidän päässä pitkospuut tekivät muutaman metrin mutkan sivuun, muuten suht suora näkyvyys pitkälle pitkospuita. Rupesin jo katselemaan paikkaa missä mahtuisimme ohittamaan miehen helposti. Kävelimme eteenpäin kun yhtäkkiä tajusin että meidän olisi pitänyt jo kohdata vastaantulija. Joka siis oli kadonnut tyhjään ilmaan. Pitkospuilta päästyämme jatkoimme taivallusta ja joku laulaa luritteli todella kovaa vähän matkaa edessämme, mutta koskaan emme saavuttaneet tätä laulajaa vaikka äänen perusteella ei voinut olla kaukana meistä. Ja sdiinä oli muutama aukeakin paikka matkan varrella.
Kummallisin juttu kuitenkin sattui kun saavuimme autolle, joku oli laittanut kärpäs-sienen tuulilasillemme.
Itse olen ajatellut että joku metsän haltija kujeili kanssamme.
Näitä on aina mukava lueskella... paitsi jos isäntä on yövuorossa ja lapset nukkumassa yläkerrassa !
Viimeksi muokattu:
vierailija
Multa löytyy moniakin, täysin autenttisia ja selviä, ellei peräti juhlavia yliluonnollisia kokemuksia. Lisäksi olen tutkinut ja todentanut "kolmannen silmän" toimintaa. Meillä on kahdet silmät.
Olen lukemassa ketjua sivulla 17. En muista, olenko itse osallistunut ketjuun omilla tarinoillani, mutta laitetaan niitä vielä tähän kuitenkin:
Oltiin miehen veljen kotona vierailemassa. Heidän talossaan on tapahtunut selittämättömiä juttuja ja miehen skeptikko-veli on myös myöntänyt kokeneensa kummallisia. No eniveis. Oleskeltiin talon keittiössä, kun yks kaks näin jonkun laihan mieshenkilön keittiön oven suussa, muistan, että miehellä oli lippalakki päässä. Räpäytin silmäni ja se hahmo hävisi.
Kerran olin ajelemassa keskustaa kohti. Käännyin keskustaan johtavalle tielle ja yhtäkkiä suojatiellä näkyi ihan selkeästi juoksemassa kermanvärinen koira. Koira kuitenkin hävisi ennen kun auto törmäsi siihen, en olisi millään saanut autoa pysähtymään, sen verran voimakkaasti kiihdytin.
Kerran olin lenkkeilyttämässä koiraani vanhalla pensittyneellä soranajopaikalla, kun ihan meidän viereisen pensaan takaa alkoi kuulua voimakasta tömistelyä. Mitään ei näkynyt, eikä koirakaan reagoinut ääniin mitenkään. Oli ihan pakko kiristää vauhtia. Samaisessa paikassa olen myöhemminkin kokenut kummia. Lähistöllä on talo, jonka pihassa on koiratarha. Kerran se koiratarhassa oleva koira haukkui ihan vimmatusti sitä soranajopaikkaa päin ja oma koiranikin nosti kaikki selkäkarvat pystyyn ja vilkuili jatkuvasti huolestuneen näköisenä sitä metsää kohti. Emme jääneet selvittelemään, mikä sellaisen reaktion aiheutti. Epäilen karhua.
Mulla on minun mummon(äidi äiti) entinen herätyskello. Muistatte varmaan sellaiset peltiset rämisevät vekkarit, mitkä toimivat vetämällä. Se kello on aina pysähtyneenä mummoni kuolinaikaan. Vedän sen ja se toimii ehkä hetken, kunnes taas pysähtyy. Tämä mummoni soitti kuolinyönään meille, itse vastasin puhelimeen ja mummo pyysi äitiä puhelimeen. Hain äidin ja äiti lähti kiireellä mummon luo. Ei olla äidin kanssa jostain syystä juteltu sen yön tapahtumista. Mummoni on vieraillut useaan otteeseen kuolemansa jälkeen minun unissa. Muistui vielä mieleeni, että kun näin mummoni viimeisen kerran, meiltä jäi heipat sanomatta, meidän vakio sanonta kun oli "nähdäänpä taas, tai käyppä taas kylässä!" ja huomasin asian astuttuani ulko-ovesta pihalle, siinä kotiin käppäillessäni mietin asiaa ja omassa mielessäni totesin, etten ole näkemässä mummoa enää, niin olisi ollut turhaa huikata "nähdäänpä taas!"
Toisen mummoni kuoleman aikaan olin kävelemässä kotiin päin. Minun lapsuudenkoti sijaitsee hyvin lähellä terveyskeskusta. Kuulin yhtäkkiä, kun ambulanssi tuli pillit ulisten ja kiireellä. Jotenkin vaan tiesin heti, että siinä viedään mummoani viimeiselle matkalle. Kun olin kävellyt kotiin, äiti ja isä istuivat keittiössä itkemässä, olivat juuri saaneet terveyskeskukselta suruviestin.
Mieheni lapsuudenkodissa, miehen entisessä huoneessa, kuulen usein vierasta puhetta. Puhe kaikuu oletettavasti jostain kivikaudelta, koska en kerta kaikkiaan ymmärrä sitä puhetta, se ei oikein ole tunnistettavaa. Mieheni vanhemmat ovat jo kuolleet muutamia vuosia sitten. Yhä edelleen, kun käymme talossa, siellä välillä leijailee hentoinen tuoksu, kuin "vanhukset" olisivat vielä kotona, tuoksu tulee ja menee. Sen lisäksi siellä soi toisinaan radio, vaikka radio ei ole edes päällä. Enkä osaa kohdistaa, että mistä huoneesta radion soitto kuuluu. Heillä oli tapana kuunnella radiota paljon. Appiukkoni oli eläessään jonkin sorttinen selvänäkijä ja hänen tarinoitaan oli aina ilo kuunnella, hän osasi kertoa niin eläväisesti ja mukaansatempaavasti niitä muistojaan.
Mitähän vielä... Me asutaan tällä hetkellä hautausmaan vieressä. Lapset ovat puhelleet, että kun ovat yksin kotona, talossa kuuluu kolinoita ja että täällä kummittelee heidän mielestään. Itse kuulin meidän edellisessä kodissa yläkerrasta kolinoita ja siellä ullakolla oli tosi kaamea tunnelma, minun mielestä siellä asusteli joku vaalea nainen. Kolinat loppuivat ihan yhtäkkiä ja ollaan sen jälkeen remontoitu yläkerta asuttavaan kuntoon. Se oli sitä ennen pelkkä kylmä ullakko. Sieltä löytyi jonkun ihan täysin vieraan ihmisen syntymätodistus ja pula-ajan lihalappusia.
Kerran oltiin ajelemassa Tampereelta kotiinpäin. Oli yö ja tosi hämärää. Vauhtia meillä oli n. 100km/h Näimme tien reunassa kiiluvat silmät ja mieheni jarrutti voimakkaasti. Siellä tien reunassa vilahti kissa ja samalla hetkellä aivan auton keulan edestä loikkasi hirvi tien yli. Jos se kissa ei olisi ollut siellä kiiluvine silmineen, niin olisinko lie kirjoittamassa tätä tekstiä.
Kirjoitan lisää, jos tulee mieleeni.
Oltiin miehen veljen kotona vierailemassa. Heidän talossaan on tapahtunut selittämättömiä juttuja ja miehen skeptikko-veli on myös myöntänyt kokeneensa kummallisia. No eniveis. Oleskeltiin talon keittiössä, kun yks kaks näin jonkun laihan mieshenkilön keittiön oven suussa, muistan, että miehellä oli lippalakki päässä. Räpäytin silmäni ja se hahmo hävisi.
Kerran olin ajelemassa keskustaa kohti. Käännyin keskustaan johtavalle tielle ja yhtäkkiä suojatiellä näkyi ihan selkeästi juoksemassa kermanvärinen koira. Koira kuitenkin hävisi ennen kun auto törmäsi siihen, en olisi millään saanut autoa pysähtymään, sen verran voimakkaasti kiihdytin.
Kerran olin lenkkeilyttämässä koiraani vanhalla pensittyneellä soranajopaikalla, kun ihan meidän viereisen pensaan takaa alkoi kuulua voimakasta tömistelyä. Mitään ei näkynyt, eikä koirakaan reagoinut ääniin mitenkään. Oli ihan pakko kiristää vauhtia. Samaisessa paikassa olen myöhemminkin kokenut kummia. Lähistöllä on talo, jonka pihassa on koiratarha. Kerran se koiratarhassa oleva koira haukkui ihan vimmatusti sitä soranajopaikkaa päin ja oma koiranikin nosti kaikki selkäkarvat pystyyn ja vilkuili jatkuvasti huolestuneen näköisenä sitä metsää kohti. Emme jääneet selvittelemään, mikä sellaisen reaktion aiheutti. Epäilen karhua.
Mulla on minun mummon(äidi äiti) entinen herätyskello. Muistatte varmaan sellaiset peltiset rämisevät vekkarit, mitkä toimivat vetämällä. Se kello on aina pysähtyneenä mummoni kuolinaikaan. Vedän sen ja se toimii ehkä hetken, kunnes taas pysähtyy.
Tämä mummoni soitti kuolinyönään meille, itse vastasin puhelimeen ja mummo pyysi äitiä puhelimeen. Hain äidin ja äiti lähti kiireellä mummon luo. Ei olla äidin kanssa jostain syystä juteltu sen yön tapahtumista. Mummoni on vieraillut useaan otteeseen kuolemansa jälkeen minun unissa. Muistui vielä mieleeni, että kun näin mummoni viimeisen kerran, meiltä jäi heipat sanomatta, meidän vakio sanonta kun oli "nähdäänpä taas, tai käyppä taas kylässä!" ja huomasin asian astuttuani ulko-ovesta pihalle, siinä kotiin käppäillessäni mietin asiaa ja omassa mielessäni totesin, etten ole näkemässä mummoa enää, niin olisi ollut turhaa huikata "nähdäänpä taas!" Toisen mummoni kuoleman aikaan olin kävelemässä kotiin päin. Minun lapsuudenkoti sijaitsee hyvin lähellä terveyskeskusta. Kuulin yhtäkkiä, kun ambulanssi tuli pillit ulisten ja kiireellä. Jotenkin vaan tiesin heti, että siinä viedään mummoani viimeiselle matkalle.
Kun olin kävellyt kotiin, äiti ja isä istuivat keittiössä itkemässä, olivat juuri saaneet terveyskeskukselta suruviestin.Mieheni lapsuudenkodissa, miehen entisessä huoneessa, kuulen usein vierasta puhetta. Puhe kaikuu oletettavasti jostain kivikaudelta, koska en kerta kaikkiaan ymmärrä sitä puhetta, se ei oikein ole tunnistettavaa. Mieheni vanhemmat ovat jo kuolleet muutamia vuosia sitten. Yhä edelleen, kun käymme talossa, siellä välillä leijailee hentoinen tuoksu, kuin "vanhukset" olisivat vielä kotona, tuoksu tulee ja menee. Sen lisäksi siellä soi toisinaan radio, vaikka radio ei ole edes päällä. Enkä osaa kohdistaa, että mistä huoneesta radion soitto kuuluu. Heillä oli tapana kuunnella radiota paljon. Appiukkoni oli eläessään jonkin sorttinen selvänäkijä ja hänen tarinoitaan oli aina ilo kuunnella, hän osasi kertoa niin eläväisesti ja mukaansatempaavasti niitä muistojaan.
Mitähän vielä... Me asutaan tällä hetkellä hautausmaan vieressä. Lapset ovat puhelleet, että kun ovat yksin kotona, talossa kuuluu kolinoita ja että täällä kummittelee heidän mielestään. Itse kuulin meidän edellisessä kodissa yläkerrasta kolinoita ja siellä ullakolla oli tosi kaamea tunnelma, minun mielestä siellä asusteli joku vaalea nainen. Kolinat loppuivat ihan yhtäkkiä ja ollaan sen jälkeen remontoitu yläkerta asuttavaan kuntoon. Se oli sitä ennen pelkkä kylmä ullakko. Sieltä löytyi jonkun ihan täysin vieraan ihmisen syntymätodistus ja pula-ajan lihalappusia.
Kerran oltiin ajelemassa Tampereelta kotiinpäin. Oli yö ja tosi hämärää. Vauhtia meillä oli n. 100km/h Näimme tien reunassa kiiluvat silmät ja mieheni jarrutti voimakkaasti. Siellä tien reunassa vilahti kissa ja samalla hetkellä aivan auton keulan edestä loikkasi hirvi tien yli. Jos se kissa ei olisi ollut siellä kiiluvine silmineen, niin olisinko lie kirjoittamassa tätä tekstiä.
Kirjoitan lisää, jos tulee mieleeni.
Viimeksi muokattu:
Jatkuu...
Viime keväänä oli se osittainen auringonpimennys. Olin ajelemassa Virroilla silloin pimennyksen aikana. Pysähdyin auton kanssa levikkeelle ihailemaan sitä, oli tosi vaikuttava katsella hitsauslasin läpi. No tämä ei vättämättä liity siihen mitenkään, mutta joka ikinen kerta sen jälkeen, kun olen Virroilla käynyt, siinä tieosuudella on aina ollut jotain kummallista. Kaksi kertaa siinä välillä olen nähnyt liikenneonnettomuuden. Nyt viimeisin käyntikerta oli niin kummallinen, että tästä lähtien en kyllä uskalla pitkään aikaan mennä siitä. Ja syy siihen on se, että näin, miten jokin musta rumannäköinen hahmo lensi auton editse vinhaa vauhtia. Se näytti ihan joidenkin elokuvien demonilta. Aloin jo epäillä omaa mielenterveyttäni ja tiedättekös, meidän poika kysyi samana iltana minulta "äiti, oletko koskaan nähnyt demoneita?" Minun oli ihan pakko sanoa, että en. En vaan voinut myöntää nähneeni muutamia tunteja aikaisemmin sellaisen kummallisen näyn.
Monesti kun ollaan veljeni perheen luona kylässä, tapahtuu jotakin isoa. Ei välttämättä sen kummempia, kuin että jokin esine menee rikki. Yks kerta siellä tuli lumet katolta tosi rajusti ja suoraan auton kylkeen. Toisella kerralla naulakko tipahti seinältä yöllä, säikyttäen meidät pahasti. Yks kerta veljen auto särkyi. Ja se pahin oli se, kun oltiin yövytty heillä ja aamulla tuli suruviesti, että eno oli yön aikana kuollut. Veli perheineen on muuttanut talosta toiseen, mutta silti jotain aina tapahtuu.
Veljelläkin on kummallisia sattumuksia. Lapsena kun hän kuunteli tiettyä Alice Cooperin biisiä, hänen kaveri aina käveli sisään. Siihen aikaan sai tulla ja mennä ilman erikseen sovittuja aikoja. Aina, kun veli katsoi tai luki Tenavia, joku läheinen kuoli.
Lapsuudenkodissani on kanssa kummitellut. Me ollaan toisen veljeni kanssa kuultu lehmien ammuntaa. Siinä tontilla on joskus ollut navetta. Yöllä talossa kuului askeleitten ääniä, jonka me sitten myöhemmin pääteltiin kuuluvan siitä, kun öisin talon parkettilattia palautui päivän rasituksista.
Kerran oltiin serkkujen kanssa mummolassa hiihtolomaa viettämässä. Herättiin yöllä siihen, kun joku ihan selvästi käveli talon ulkopuolella, ihan seinän vierellä. Oli lunta ja kova pakkanen, niin äänet kantautuivat ihan selkeästi sisään. Huoneessa oli sellainen pieni ikkuna ja joku katsoi ikkunasta sisään. Me säikähdettiin ihan hulluna. Käytiin aamulla ulkona katsomassa, niin hangessa ei näkynyt mitään jälkiä, mikä olisi selittänyt yön tapahtumia.
Tämä sekopäisyys(???) ilmeisesti skippaa joitakin sukupolvia, koska äidilläni ei tietääkseni ole ollut tällaisia, mutta minun mummosta sanottiin, että hän oli jonkin sorttinen noita. Näki asioita, mitä muut eivät näe, manasipa kerran tosi kovan rajuilmankin.
Yks kerta olin juuri äskettäin plussannut itse ja me sovittiin miehen kanssa, että ei hiiskuta vielä mitään kenellekään, mutta sukujuhlassa serkku tuli ihan suoraan kysymään, olenko raskaana ja siinä jotenkin vaan häkellyin itse niin, että myönsin asian.
Viime keväänä oli se osittainen auringonpimennys. Olin ajelemassa Virroilla silloin pimennyksen aikana. Pysähdyin auton kanssa levikkeelle ihailemaan sitä, oli tosi vaikuttava katsella hitsauslasin läpi. No tämä ei vättämättä liity siihen mitenkään, mutta joka ikinen kerta sen jälkeen, kun olen Virroilla käynyt, siinä tieosuudella on aina ollut jotain kummallista. Kaksi kertaa siinä välillä olen nähnyt liikenneonnettomuuden. Nyt viimeisin käyntikerta oli niin kummallinen, että tästä lähtien en kyllä uskalla pitkään aikaan mennä siitä. Ja syy siihen on se, että näin, miten jokin musta rumannäköinen hahmo lensi auton editse vinhaa vauhtia. Se näytti ihan joidenkin elokuvien demonilta.
Aloin jo epäillä omaa mielenterveyttäni ja tiedättekös, meidän poika kysyi samana iltana minulta "äiti, oletko koskaan nähnyt demoneita?" Minun oli ihan pakko sanoa, että en. En vaan voinut myöntää nähneeni muutamia tunteja aikaisemmin sellaisen kummallisen näyn. Monesti kun ollaan veljeni perheen luona kylässä, tapahtuu jotakin isoa. Ei välttämättä sen kummempia, kuin että jokin esine menee rikki. Yks kerta siellä tuli lumet katolta tosi rajusti ja suoraan auton kylkeen. Toisella kerralla naulakko tipahti seinältä yöllä, säikyttäen meidät pahasti. Yks kerta veljen auto särkyi. Ja se pahin oli se, kun oltiin yövytty heillä ja aamulla tuli suruviesti, että eno oli yön aikana kuollut. Veli perheineen on muuttanut talosta toiseen, mutta silti jotain aina tapahtuu.
Veljelläkin on kummallisia sattumuksia. Lapsena kun hän kuunteli tiettyä Alice Cooperin biisiä, hänen kaveri aina käveli sisään. Siihen aikaan sai tulla ja mennä ilman erikseen sovittuja aikoja. Aina, kun veli katsoi tai luki Tenavia, joku läheinen kuoli.
Lapsuudenkodissani on kanssa kummitellut. Me ollaan toisen veljeni kanssa kuultu lehmien ammuntaa. Siinä tontilla on joskus ollut navetta. Yöllä talossa kuului askeleitten ääniä, jonka me sitten myöhemmin pääteltiin kuuluvan siitä, kun öisin talon parkettilattia palautui päivän rasituksista.
Kerran oltiin serkkujen kanssa mummolassa hiihtolomaa viettämässä. Herättiin yöllä siihen, kun joku ihan selvästi käveli talon ulkopuolella, ihan seinän vierellä. Oli lunta ja kova pakkanen, niin äänet kantautuivat ihan selkeästi sisään. Huoneessa oli sellainen pieni ikkuna ja joku katsoi ikkunasta sisään. Me säikähdettiin ihan hulluna. Käytiin aamulla ulkona katsomassa, niin hangessa ei näkynyt mitään jälkiä, mikä olisi selittänyt yön tapahtumia.
Tämä sekopäisyys(???) ilmeisesti skippaa joitakin sukupolvia, koska äidilläni ei tietääkseni ole ollut tällaisia, mutta minun mummosta sanottiin, että hän oli jonkin sorttinen noita. Näki asioita, mitä muut eivät näe, manasipa kerran tosi kovan rajuilmankin.
Yks kerta olin juuri äskettäin plussannut itse ja me sovittiin miehen kanssa, että ei hiiskuta vielä mitään kenellekään, mutta sukujuhlassa serkku tuli ihan suoraan kysymään, olenko raskaana ja siinä jotenkin vaan häkellyin itse niin, että myönsin asian.
vierailija
Itse en hirveästi mihinkään yliluonnolliseen ole uskonut, mutta nykyään ehkä vähän jo pakko uskoa.
Vuokrattiin talo, jonka omistaja oli kuollut sinne. Mies ei ollut tätä miestä koskaan nähnyt, mutta minä olin.
Muutettiin, ja sitte alkoi tapahtua. Heräsin eräänä yönä siihen kun mies juoksee ihan vauhkona sängystä olkkariin ja lyö valot päälle. Oli herännyt siihen, että joku mies oli seissyt sängyn päätyssä ja vetänyt häntä jalasta. Kyselin sitten että minkä näköinen mies, niin kuvaus passasi entiseen omistajaan.
Ajattelin vielä, että mies on kuitenkin vaan nähnyt unta, kunnes parin päivän päästä keittiössä meni yhtäkkiä valot päälle. Senkin vielä jotenkin selittelin itelleni, mutta kolmas kerta oli kun yhtäkkiä ulko-ovi aukesi, ja olin kyllä varmasti laittanut sen kiinni (talvi-aika kun oli).
Monia muitakin pikkujuttuja sattui, huoneiden ovet aukeilivat, kuului pauketta eräästä huoneesta jne.
Loppujen lopuksi olin itsekin aika tyytyväinen kun saatiin toinen asunto ja päästiin muuttamaan sieltä pois
Vuokrattiin talo, jonka omistaja oli kuollut sinne. Mies ei ollut tätä miestä koskaan nähnyt, mutta minä olin.
Muutettiin, ja sitte alkoi tapahtua. Heräsin eräänä yönä siihen kun mies juoksee ihan vauhkona sängystä olkkariin ja lyö valot päälle. Oli herännyt siihen, että joku mies oli seissyt sängyn päätyssä ja vetänyt häntä jalasta. Kyselin sitten että minkä näköinen mies, niin kuvaus passasi entiseen omistajaan.
Ajattelin vielä, että mies on kuitenkin vaan nähnyt unta, kunnes parin päivän päästä keittiössä meni yhtäkkiä valot päälle. Senkin vielä jotenkin selittelin itelleni, mutta kolmas kerta oli kun yhtäkkiä ulko-ovi aukesi, ja olin kyllä varmasti laittanut sen kiinni (talvi-aika kun oli).
Monia muitakin pikkujuttuja sattui, huoneiden ovet aukeilivat, kuului pauketta eräästä huoneesta jne.
Loppujen lopuksi olin itsekin aika tyytyväinen kun saatiin toinen asunto ja päästiin muuttamaan sieltä pois