Naiset.. selviltä teiltä umpikujaan, umpikujasta taas eteenpäin. Huolitteko mua vielä takas... Jos....
Pelko ja ahdistus otti valtaa silloin aikaisemmin. Ja siihen päälle vielä vuoden päivät haaveillu jatkokoulutuksesta. Sitten vaan laskin, että ei ne oikeen nyt sopis yhteen kaikki. Ja nyt kun tässä on pari viikkoa selvitelly opiskelu mahdollisuuksia, niin mitä sitä paskaa. Oppisopimuksella en saa. Rahotusta en saa järkättyä sellaseksi että sillä pärjäis joten mun pitää sitä opiskelua siirtää 1-2 vuotta ainakin. Laitoin sitte miehelle viestiä asiasta, että jätän opiskelu haaveet nyt hetkeksi. Ja vähän pilke silmäkulmassa, että aletaan nyt sitte vaan heiluttelee peittoja.. kuulemma passas sille!!
Mies on kuitenkin tukenu mua joka asiassa koko ajan, ja muutenkin ihmeen hyvin sillä hermot kestäny mun ailahteluitten kans. Mutta ihan parasta asiassa on nyt se, että mä sain itelleni selvyyden tulevaisuudesta. Ja tokihan asiat voi mennä niinkin, että ne ei mee niinkun on suunnitellu, mutta kun on jotain tavotetta ja suunnitelmaa niin on helpompi elää, sen ex tempore- elämän rinnalla
Voi kääk mikä vuodatus! Juttelen miehen kans vielä asioista lisää kunhan kotiutuu illalla. Mulla nyt vaan tippu niin monta taakkaa sydämeltä.
Sekoilevin terkuin Nappula.