Arki parisuhteessa. Onko teillä todellakin noin huonoja parisuhteita?!

  • Viestiketjun aloittaja "Xxx"
  • Ensimmäinen viesti
"Laura"
Ei ole, mutta kaikki eivät vaadi kehuja miehiltään ja käyttäydy holtittomasti, kuten sinä shoppailujesi kanssa. Mikä sitten on johtanut mihinkin, onkin sitten toinen juttu.
Kehuja ei tarvitsekaan vaatia, sillä niitä pitäisi tulla itsestään Kyllä suhteessa on tärkeää, että tuntee itsensä arvokkaaksi ja rakastetuksi. Mulle on tärkeää tietää, että mies rakastaa juuri minua.

Toisen kanssa pitää löytyä yhteinen sävel ja PPP PITÄÄ PYSTYÄ PUHUMAAN! Niin, että molemmat kommunikoivat keskenään.

Teen minäkin juttuja mieheni vuoksi. Mies tykkää käydä hevi/rokkikeikoilla ja mä en. Noh, olen silti ollut mieheni mieliksi Metallican keikalla heilumassa.
 
Ei ole. Ei ensihuuma voi olla enää kyseessä 15 aviovuoden jälkeen. Mun mielestä se toisen ihailu on vaan ihan tosi tärkeä juttu, eikä sitä saa lopettaa.
Niin, tää on taas näitä, että jokainen parisuhde on omanlaisensa, mutta mä sanoisin, että meidän suhteessa ensihuuman kaltaista aikaa eletään parhaillaankin. Eihän se sitä enää ole, siinä olet oikeassa, mutta upeaa silti ja joku voisi meidät nähdessään luulla meitä vastarakastuneiksi =)
 
[QUOTE="Nisu";29174471]Mun mielestä "harmaillen" suhde on mennyt pieleen jo siinä, että hänen täytyy yrittää vaatia kehuja. Suhteessa ei tarvitse vaatia kehuja, kun niitä kuuluisi tulla välillä enemmän, välillä vähemmän, noin ihan luonnostaan.[/QUOTE]

Tai sitten se on mennyt pieleen siinä, että hänelle ei kelpaa ne miehen huomionosoitukset, vaan ne pitää olla juuri sellaisia kuin nainen haluaa. Ja sitten, että tyytyy siihen ja alkaa ongelmakäyttäytyä sen takia, että ei saa kehuja. Se kertoo jo huonosta itsetunnosta, mikä ei välttämättä ole puolison syy. Kun sen puolisonkin on Harmaillen varmaan ihan itse valinnut?
 
"Nisu"
[QUOTE="vieras";29174475]No kyl mä ainakin suodatan nuo(kin) palsta-avaukset niin, että siinä on toisen osapuolen näkemys asioista.

Asiat näyttää yleensä aivan muulta, kun kuulee sen toisenkin osapuolen näkemyksen asiasta.

Parisuhde on kahden ihmisen vuorovaikutusta, yhdessä se rakennetaan ja yhdessä se myös tuhotaan.[/QUOTE]

Nimenomaan VUOROVAIKUTUSTA. Amen. Jos vuorovaikutus ei toiselta puolelta toimi niin...
 
[QUOTE="Laura";29174485]Kehuja ei tarvitsekaan vaatia, sillä niitä pitäisi tulla itsestään Kyllä suhteessa on tärkeää, että tuntee itsensä arvokkaaksi ja rakastetuksi. Mulle on tärkeää tietää, että mies rakastaa juuri minua.

Toisen kanssa pitää löytyä yhteinen sävel ja PPP PITÄÄ PYSTYÄ PUHUMAAN! Niin, että molemmat kommunikoivat keskenään.

Teen minäkin juttuja mieheni vuoksi. Mies tykkää käydä hevi/rokkikeikoilla ja mä en. Noh, olen silti ollut mieheni mieliksi Metallican keikalla heilumassa.[/QUOTE]


Mutta jos Harmaillen on huomannut jo ajat sitten, että mies ei täytä hänen vaatimuksiaan hyvästä suhteesta, niin miksi hän on jäänyt siihen vaatimaan, että toinen vain muuttuu?
 
  • Tykkää
Reactions: Lispetti
juu, niin olis mutta ollaampa nyt kumminki realisteja :LOL:
Ehkäpä sana "ponnistelu" merkkaa eri asioita toisille.
Ponnistelu mulle on ainakin sitä että pitäisi todella muuttaa omia mielipiteitään, pitäisi antaa anteeksi törkeitä sanoja/tekoja, todella ponnistella sen eteen että pysytään yhdessä ja siedetään toisiaan.
Minä en pidä ponnisteluna sitä että järkkää toiselle vapaata, tekee pieniä hyvänmielen panostuksia ja palveluksia, jää hoitamaan kipeää lasta kotiin kun toinen lähtee vaikkapa harrastusreissulle, on läsnä kun kumppanilla on huolia. Ne eivät ole mielestäni ponnisteluja vaikka joku voi ne sellaisena kokea.
 
Ehkäpä sana "ponnistelu" merkkaa eri asioita toisille.
Ponnistelu mulle on ainakin sitä että pitäisi todella muuttaa omia mielipiteitään, pitäisi antaa anteeksi törkeitä sanoja/tekoja, todella ponnistella sen eteen että pysytään yhdessä ja siedetään toisiaan.
Minä en pidä ponnisteluna sitä että järkkää toiselle vapaata, tekee pieniä hyvänmielen panostuksia ja palveluksia, jää hoitamaan kipeää lasta kotiin kun toinen lähtee vaikkapa harrastusreissulle, on läsnä kun kumppanilla on huolia. Ne eivät ole mielestäni ponnisteluja vaikka joku voi ne sellaisena kokea.
mä tarkoitin ponnistelulla silleen laajasti sekä että eli niin arjen pieniä asioita kuin tuommosta rankempaakin itsetutkiskelua
 
Peyote
Niin, tää on taas näitä, että jokainen parisuhde on omanlaisensa, mutta mä sanoisin, että meidän suhteessa ensihuuman kaltaista aikaa eletään parhaillaankin. Eihän se sitä enää ole, siinä olet oikeassa, mutta upeaa silti ja joku voisi meidät nähdessään luulla meitä vastarakastuneiksi =)
Sama. :) parisuhde on tosi tärkeä asia, koko elämä voi näyttää harmaalta jos rakkausasiat oman miehen kanssa ei ole kunnossa.
 
"vieras"
[QUOTE="Nisu";29174496]Nimenomaan VUOROVAIKUTUSTA. Amen. Jos vuorovaikutus ei toiselta puolelta toimi niin...[/QUOTE]

...niin syy voi olla myös sillä toisella puolella, joka on tehnyt vuorovaikutustilanteet niin ahdistaviksi ja masentaviksi, että niitä mieluummin välttää.

Välillä kannattaa myös katsoa peiliin.

Kannattaa myös tarkastaa näkö - onko värien ja sävyjen erottamisessa jotain ongelmaa, jos näkee asiat vain mustana ja valkoisena.
 
Peyote
mä tarkoitin ponnistelulla silleen laajasti sekä että eli niin arjen pieniä asioita kuin tuommosta rankempaakin itsetutkiskelua
Se voi kyl olla ponnistelua ja rankkaa, jos pitää katsoa itseään rehellisesti ja myöntää, ettei oo mikään täydellinen puoliso ja siihen päälle vielä se, että pitää muuttua. Sit on paljon asioita, joita on kiva tehdä, jotka rakentaa parisuhdetta myös. :)
 
"unikko"
Meillä arki on ihanaa. Pussaillaan ja halaillaan monet kerrat päivässä, vietetään aikaa niin yksin, kaksin, kuin koko perheenkin kesken, välillä keskustellaan vakavasti ja välillä heitetään läppää, nauretaan paljon. Romantiikkaa ei olla unohdettu. Ainakin tähän asti (8 vuotta) arki on sujunut hyvin, vastuun jakaminen on tasapainossa meillä on samanlainen ajatusmaailma, arvot, harrastukset ja jopa sisustusmaku... Kotiin on aina ihana tulla tai odottaa puolisoa kotiin <3 Hän on rakkaimpani ja paras ystäväni.

Ennen nykyistäni minulla oli muitakin suhteita. Miehistä paljastui milloin mitäkin epäaikuismaista tai sellaista käytöstä mitä en sietänyt. Minulle oli aivan selvä juttu, että haluan hyvän parisuhteen ja nostin nopeasti kytkintä. Omaa kaveripiiriäni katsellessa en voi kuin välillä ihmetellä, miksi ihmeessä jotkut elävät eron partaalla keikkuen vuodesta toiseen jonkun myrtsin ja lapsellisen miehen kanssa. Pitäisi olla sen verran itsekunnioitusta, ettei hukkaa kallisarvoista elämäänsä vapaaehtoisesti ongelmissa rypien kun se voisi olla aivan toisenlaista: tasapainoista ja onnellista.
 
Vierasmies
Enkä mä aina tällainen ole ollut. Vuosia olen elänyt suhteessa, jossa mun pitää JOKA PÄIVÄ miettiä, olenko hyvä, ihana, kaunis, riittävä. Kun mun mielestä parisuhteessa tulisi jotenkin olla vakuuttunut siitä, että toiselle olet ihana ja ainutlaatuinen.
Ai miksi pitää miettiä? Meinaatko, että yhdessä päivässä tai viikossa ihanuus katoaa niin että sitä pitää erikseen mainita?
"kulta, sä oot edelleen kaunis" (Suomeksi: jotta taas itsetuntosi pysyy vähän taas koholla)
Ja siitä se kierre kai joillakin voi jatkua ja kiihtyä. Jos et alvariinsa saa huomiota niin alkaa masis ja huomion haku.
 
"vieras"
[QUOTE="vieras";29174516]Lähtekää nistä huonoista suhteista. Ihan oikeasti. Mäkin lähdin. Tein eroa vuosia. Nyt olen onnellisempi kuin koskaan. Älkää näivettäkö itseänne.[/QUOTE]

No näin tässä varmaan tuleekin joskus tapahtumaan, mutta älkää jumankauta tulko sanomaan, että tämä olisi epänormaalia ja että ihan vain olemalla kiva kaikki järjestyy.
 
Peyote
Ai miksi pitää miettiä? Meinaatko, että yhdessä päivässä tai viikossa ihanuus katoaa niin että sitä pitää erikseen mainita?
"kulta, sä oot edelleen kaunis" (Suomeksi: jotta taas itsetuntosi pysyy vähän taas koholla)
Ja siitä se kierre kai joillakin voi jatkua ja kiihtyä. Jos et alvariinsa saa huomiota niin alkaa masis ja huomion haku.
Eihän toista tuon takia kehuta... Mä ainakin sanon miehelleni, että se on komea, koska ajattelen niin ja mun mielestä ajatuksistaan pitää puhua. Muutenhan se ihmettelis että mitä kyyläilen ja että olenko suuttunut/haluanko teetä/pitääkö imuroida/onko hänellä nöyhtää napassa... Ihanaa kun saa sanoa jonkun kehun, vaikkapa hänen pehvasta tai käsivarsista tai jostain.

Ihminen puhuu sitä, mitä sydän on täynnä. Haluaisin puhua miehestäni koko ajan, mutta yritän hillitä kavereiden seurassa.
 
"vieras"
Mikä kellekin on normaali olotila, parisuhteen tila, normaalit vaatimukset. Ne on jokaisella varmastikin erilaiset.
No miten sinä sitten pystyt sanoa, että pariskunnalla jolla menee päin metikköä ei ole normaali parisuhde? Mistä sinä tiedät, miten kauan sillä pariskunnalla on mennyt huonosti ja mitä asian eteen on tehty ja ennen kaikkea pääsevätkö he asian yli ajan kanssa?
 
[QUOTE="vieras";29174601]Niin tämä juuri! Pidätkö sinä oikeasti ihmisiä niin tyhminä, ettei kukaan ole noita kysymyksiä itselleen esittänyt?[/QUOTE]

Noihin kysymyksiin vastaamalla luulisi sieltä senkin vastauksen löytyvän että jäädäkö vai eikö siihen parisuhteeseen ja onko kyseessä normaali aallonpohja joita joskus suhteessa kuin suhteessa on vai pysyvä ilmiö.
 

Yhteistyössä