Meillä arki on ihanaa. Pussaillaan ja halaillaan monet kerrat päivässä, vietetään aikaa niin yksin, kaksin, kuin koko perheenkin kesken, välillä keskustellaan vakavasti ja välillä heitetään läppää, nauretaan paljon. Romantiikkaa ei olla unohdettu. Ainakin tähän asti (8 vuotta) arki on sujunut hyvin, vastuun jakaminen on tasapainossa meillä on samanlainen ajatusmaailma, arvot, harrastukset ja jopa sisustusmaku... Kotiin on aina ihana tulla tai odottaa puolisoa kotiin <3 Hän on rakkaimpani ja paras ystäväni.
Ennen nykyistäni minulla oli muitakin suhteita. Miehistä paljastui milloin mitäkin epäaikuismaista tai sellaista käytöstä mitä en sietänyt. Minulle oli aivan selvä juttu, että haluan hyvän parisuhteen ja nostin nopeasti kytkintä. Omaa kaveripiiriäni katsellessa en voi kuin välillä ihmetellä, miksi ihmeessä jotkut elävät eron partaalla keikkuen vuodesta toiseen jonkun myrtsin ja lapsellisen miehen kanssa. Pitäisi olla sen verran itsekunnioitusta, ettei hukkaa kallisarvoista elämäänsä vapaaehtoisesti ongelmissa rypien kun se voisi olla aivan toisenlaista: tasapainoista ja onnellista.