Alkuperäinen kirjoittaja sivusta väliin;26861876:
Kauhea lukea tällaista aloitusta. Itselläni on juuri aloittajan kaltainen 5-vuotias tyttö. Mutta minusta hän on kyllä aivan ihana ja hurmaava tapaus ja kavereitakin riittää, kunhan saa ensin tarkkailla hetken sivusta. Minusta ihan fiksuakin, voi säästyä monelta harmilta kun ensin tarkkailee hetken.
Sinulta "erittäin ujon äiti" kysyisin ihan vaan "vertaistuki" mielessä, että minkä ikäinen lapsi sinulla on? Ja millä tavalla hänen ujous teidän elämässään näkyy'?
Ja ketjun aloittajalle tiedoksi, että ihan kuule ujotkin on ihmisiä ja ihmisarvon omaavia.
Toivottavasti vielä selaat ketjua ja huomaat vastaukseni.
Lapseni on jo 6-vuotias ja nyt viimeisen vuoden aikana jo reipastunutkin. Saattaa vastata kysyjälle lyhyesti suoraan tai kommunikoi sitten aloittajan kuvaaman kaltaisesti vain äidin kautta. Lapsi on ollut aina erittäin ujo ja hyvin hitaasti lämpiävä vieraita ihmisiä kohtaan.
Aikaisemmin ei puhunut vieraille ihmisille (myös terkkarit, lääkärit, puolitut, harvoin nähtävät sukulaiset) ollenkaan eikä uskaltanut edes katsoa heihin päin. Tuli syliin turvaan tai piiloutui äidin/isän selän taakse. Juhlissa ja kyläpaikassa "reipastui" vasta siinä vaiheessa, kun oli aika lähteä kotiin. Pienempänä saattoi itkeä lohduttomasti, jos joku ventovieras huomioi hänet puhuttelemalla. Ja isompana meni sitten ihan lukkoon, oli vaiti ja tuijotti maahan.
Missään lasten tapahtumissa mukaan lukien hoitopaikan juhlat ei osallistunut muiden lasten kanssa esiintymiseen tai leikkeihin, vaan istui vanhempansa sylissä.
Päiväkodissa ei ole ongelmia ollut. On ollut pidetty leikkikaveri ja kavereita ollut mukavasti. Neuvolalääkärin toimesta käyty tutkimuksissakin tuon ujouden vuoksi ja normaalista poikkeavaa ei todettu.
Nyt siis viimeisen vuoden aikana selkeästi reipastunut on aikaisempaan nähden, mutta ujo kuitenkin edelleen on. Itse olen jo aikoja sitten lopettanut lapsen kuulleen puhumasta hänen ujoudestaan ja sitä päivitteleville olen tokaissut vaan lyhyesti esim. ettei taida lapsella olla nyt sanottavaa tms.
Olen todellakin huomioinut, ettei lapsia toisten lapsen erilaisuus yleensäkään haittaa, vaan se on nimenomaan aikuiset, joita erilaisuus oli se sitten vaikka ujous ärsyttää jostain syystä. Uskoisin, että ujoudesta ärsyyntyvä aikuinen ei osaa toimia ujon lapsen kanssa luontevasti ja ärsyyntyy osittain tästä syystä.
Ujous on persoonallinen ominaisuus eikä mikään ongelma.