Voi luoja näitä ujoja lapsia...ja heidän vanhempiaan...

Jos joku kysyy sinulta jotain tai sanoo sinulle päivää, etkä vastaa mitään, niin kyllä se on huonoa käytöstä.

Huonoa käytöstä on myös mennä itseensä siitä jos lapsi jättää jotain sanomatta tai tekemättä jota sen mukamas kuuluisi tehdä.

 

[QUOTE="...";26862266]Höpö höpö. Pahinta on se, että vanhemmat eivät osaa/halua/jaksa kasvattaa lasta sosiaaliseksi ja muiden kanssa toimeentulevaksi. Ujoudesta kärsii niin lapsi itse, kuin ympäristökin.[/QUOTE]

millä tavoin se että on ujo, pois sulkee ettei voisi olla omissa ympyröissään hyvinkin sosiaalinen?
mä olen aikuinen mutta yhä edelleen mua ahdistaa se että joku tuntematon tulee esittämään typeriä kysymyksiä ja vaikka kuinka annan sanoillani ja olemuksellani ymmärtää etten halua puhua niin silti väkisin yritetään, miksi se on niin vaikea käsittää että kaikki eivät osaa eikä halua jutustella kaikkien kanssa niitä näitä.
mä en ole tuntemattomien seurassa sosiaalinen/puhelias mutta en mä ymmärrä millä tavoin se on vika?
toki myös ujolta voidaan odottaa kohteliasta käytöstä, kiitos/anteeksi jne juttujen sanomista. mutta en mä ymmärrä miksi lapsenkaan pitäisi ruveta kertoilemaan tuntemattomille mitään, varsinkaan jos ei ole sellainen että luonnostaan niin tekee..
toiset lämpenee uusille ihmisille hitaammin toiset nopeammin mutta kumpikaan näistä piirteistä ei ole vika

 

Haitta se on siinä vaiheessa jos lapsi on niin ujo, ettei pysty puhumaan lainkaan (mennään jo mutismiin) tai hän ei pysty suoriutumaan normaaleista sosiaalisista tilanteista ilman selvää ahdistumista ja oireilua. Jos ryhdyt tuollaista lasta pakottamaan olemaan jotain muuta kuin on, tilanteen paheneminen on mitä todennäköisin lopputulos. Vai mitä itse oikeasti arvelet?

Ja en koe lapsen ujouden olevan automaattisesti haitta. Minua haittaa enemmän se, että lapsen pitäisi olla samaan, aikuisia miellyttävään muottiin mahtuvaa massaa. Se, ettei ole juuri sellainen ihanne mallikappale vaativien aikuisten mittapuussa minua häiritsee suunnattomasti. Se kertoo enemmänkin aikuisten vaatimuksista. Me aikuisetkin olimme lapsina erilaisia. Oli hiljaisia, oli vakavia, oli äänekkäitä, oli supersosiaalisia jne. Lapset kasvaa, lapset kehittyy, ne ujotkin.

Ikä, kehitys, kannustus... kasvatuskin. Kyllä. Pakottaminen. Ei. Ujous ei ole HÄIRIÖ. Sitä ei minusta tarvitse kitkeä pois. Kyllä ne ujotkin yleensä niistä sosiaalisista tilanteista selviää ihan normaalisti.

Tässä on koko ajan ollut puhe juuri siitä, että lapsi ei uskalla edes vastata kysyttäessä tai esim kiittää lahjasta. Kyllä se silloin jo selkeästi haittaa sosiaalista elämää. Ja jos lasta vain kääritään pumpuliin ja tuetaan tuon ujouden ylläpitämistä, niin ko henkilö todennäköisesti kärsii ujoudesta vielä aiukuisenakin. Ja enpä ole kuullut kenenkään sanovan, että onpas kivaa olla ujo.

 

Ujous on eri asia kuin huono käytös.

Persoonaltaan ekstroverteiltä odotetaan hyvää käytöstä, tervehtimistä, silmiin katsomista, vastaamista kysyttäessä, kiitos ja anteeksipyyntöä jne. mutta jostain syystä introverteiltä tätä ei aina vaadita ja se ärsyttää.

Ekstroverteille ei ole temppu eikä mikään vastata (tai oma-aloitteisesti aloittaa keskustelua), katsoa silmiin ja kiittää. Ujolle se ponnistus saattaa olla verrattavissa vuorelle kiipeämiseen. Siksi ujoa ei viitsi joka käänteessä stressata vaatimalla samaa käytöstä kuin ekstrovertiltä.

Ja koulun käytösnumerokin perustuu ärsyttävästi perusluonteen arvosteluun, sillä kiitettävään käytösnumeroon vaaditaan mainitsemiasi asioita, ja ne saattavat olla synnynnäisen luonteenpiirteen vuoksi ujolle lapselle saavuttamattomissa. Ujolta aikuiselta niitä voidaan vaatia, koska ikä ja henkinen kasvu tekee yleensä tehtävänsä ja perusluonne tasoittuu. Lasten arvostelu luonteen perusteella on yksinkertaisesti väärin.

 

Jos joku kysyy sinulta jotain tai sanoo sinulle päivää, etkä vastaa mitään, niin kyllä se on huonoa käytöstä.

tuokin vähän riippuu.. likipiteän joka työvuorossa törmään tilanteeseen jossa mulle puhutaan, kysytään jotain ja ihan vaan kävelen ohi sanomatta mitään.. se kas riippuu myös siitä kuka kysyy/sanoo ja mitä
kyllä mä aion opettaa mun lapselle ettei sen tarvitse vastata tunetmattomien ihmisten kyselyihin sen nimestä, iästä, asuinpaikasta jne jos kokee tilanteen sellaiseksi ettei asia kyseiselle ihmiselle kuulu

 

[QUOTE="Neith";26862447]tuokin vähän riippuu.. likipiteän joka työvuorossa törmään tilanteeseen jossa mulle puhutaan, kysytään jotain ja ihan vaan kävelen ohi sanomatta mitään.. se kas riippuu myös siitä kuka kysyy/sanoo ja mitä
kyllä mä aion opettaa mun lapselle ettei sen tarvitse vastata tunetmattomien ihmisten kyselyihin sen nimestä, iästä, asuinpaikasta jne jos kokee tilanteen sellaiseksi ettei asia kyseiselle ihmiselle kuulu[/QUOTE]

Oletko töissä mielisairaalassa, vai mitä ihmettä?! Ihan äkkiseltään käytöksesi kyllä vaikuttaa todella huonolta.

 

[QUOTE="aloittaja";26861667]Mulla ei ole ujoa lasta, mutta mun ystävällä on. Meidän lapsilla ei synkkaa yhtään vaikka ovat saman ikäisiä. Toinen kun ei vaan puhua pukahda juuri mitään, niin eipä siinä voi oikein leikkiä kehittää.

Joihinkin asioihin pitää ihan oikeasti minusta pakottaa. Esimerkiksi hammaslääkärin tuoliin on uskallettava mennä ja sillä hyvä. Neuvolassa on tehtävä testit ja tuttuja on tervehdittävä. piste. silleihän sitä oppii.[/QUOTE]

Hammaslääkärissä tuon ikäiset voivat hyvin istua vanhemman sylissä, lääkäri ja neuvolan tätikin rokottaessa pyytää usein vanhempaa pitämään lasta sylissä ja välillä jopa käskevät pitämään kiinni lujastikin, ettei pääse liikkumaan kesken kaiken.

Se reipas ja puhuvainen voi yhtä lailla kieltäytyä tekemästä niitä testejä kuin ujo ja hiljainen. Eikä puhumattomuus ole leikkejäkään estänyt, meidän pahasti puheviiveinen on ollut meidän lapsista se sosiaalisin ja löytänyt tuon ikäisenä leikkiseuraa, vaikkei nelivuotiaan esim. ollut paria sanaa enemmän puhetta. Mieluummin se ujo piimä kuin ylisosiaalinen lapsi, joka ei osaa edes penkillä istuvaa, arvaamaton käytöksistä pultsaria varoa.

 

Tämäkin muuttuu ajan myötä. Olin itse lapsena tosi ujo, nykyään jopa liian suulas.

 

Voi luoja niitä rääväsuukakaroita, jotka eivät voi olla menemättä vieraalle juttusille ja pälpättävät suunsa puhtaaksi.
Parempi sellainen ujo lapsi, kun sellainen joka ei vierasta vieraitakaan.

 

Ei ole, jos olen 5-vuotias.

Jos lapsi on jotenkin jälkeenjäänyt, on tuo ok, muuten ei. Viisi-vuotias lapsi osaa kyllä jo kiittää lahjasta, sanoa hei ja terve yms, ellei sitten ole vanhemmilta unohtunut käytöstapojen opettaminen.

 

[QUOTE="...";26862443]Tässä on koko ajan ollut puhe juuri siitä, että lapsi ei uskalla edes vastata kysyttäessä tai esim kiittää lahjasta. Kyllä se silloin jo selkeästi haittaa sosiaalista elämää. Ja jos lasta vain kääritään pumpuliin ja tuetaan tuon ujouden ylläpitämistä, niin ko henkilö todennäköisesti kärsii ujoudesta vielä aiukuisenakin. Ja enpä ole kuullut kenenkään sanovan, että onpas kivaa olla ujo.[/QUOTE]

Niin ja minä puhuin pakottamisesta. Kun puhutaan lapsesta, jolle siitä on selkeää haittaa, onko sinusta oikeaoppinen ja niistä tilanteista selviytymistä kannustava tapa pakottaa lapsi tilanteisiin, joista ei selviydy?

 

[QUOTE="vieras";26862468]Oletko töissä mielisairaalassa, vai mitä ihmettä?! Ihan äkkiseltään käytöksesi kyllä vaikuttaa todella huonolta.[/QUOTE]

ei vaan työvuorossani olen tuolla ihmisten ilmoilla ja siellä on noin 99% sellaisia joille mun asiat ei kuulu, ei henkilökohtaiset asiat eikä työasiat, ja ihan kaikkein vähiten mun nimi, asuinpaikka jne. ja näihin kysymyksiin en myöskään vastaa, yleensä kävelen vain ohi.
mun ei ole mikään pakko jäädä juttelemaan yhdenkään tuntemattoman ihmisen kanssa, ellei sitten kyse ole työjutusta ja ne tilanteet hoidan sitten tietysti oikein ja kohteliaasti

 

[QUOTE="aloittaja";26861667]Mulla ei ole ujoa lasta, mutta mun ystävällä on. Meidän lapsilla ei synkkaa yhtään vaikka ovat saman ikäisiä. Toinen kun ei vaan puhua pukahda juuri mitään, niin eipä siinä voi oikein leikkiä kehittää.

[/QUOTE]
Minä olisin todella huolestunut sinun tapauksessani, siitä sinun lapsestasi, jos hän ei osaa leikkejä kehittää silloin kun toinen ei puhu. Hän on jossain tapauksessa jäänyt kehityksestään jälkeen, jos kaikki toimii vain sanallisella tasolla.

 

Niin ja minä puhuin pakottamisesta. Kun puhutaan lapsesta, jolle siitä on selkeää haittaa, onko sinusta oikeaoppinen ja niistä tilanteista selviytymistä kannustava tapa pakottaa lapsi tilanteisiin, joista ei selviydy?

Minusta tavallaan on hyvä pakottaakin, sillä siinä lapsi oppii ettei taivas kaadu niskaan vaikka vastasikin naapurin mummon tervehdykseen. Harjoittelu tekee mestarin ja perusfraasien sanomiseen syntyy rutiini, siis nämä "kiitos" ja "terve".

 

Niin ja minä puhuin pakottamisesta. Kun puhutaan lapsesta, jolle siitä on selkeää haittaa, onko sinusta oikeaoppinen ja niistä tilanteista selviytymistä kannustava tapa pakottaa lapsi tilanteisiin, joista ei selviydy?

Kuka sen määrittelee, että ei selviydy???
Kaikkeen tottuu ja lapset oppivat, jos vain saavat tilaisuuden siihen. Ujolle lapselle harjoitusmahdollisuuksia tulee järjestää vain vähän enemmän. Ei kukaan lapsi harjoittelematta opi muiden kanssa kommunikoimaan.

 

[QUOTE="vieras";26862508]Minä olisin todella huolestunut sinun tapauksessani, siitä sinun lapsestasi, jos hän ei osaa leikkejä kehittää silloin kun toinen ei puhu. Hän on jossain tapauksessa jäänyt kehityksestään jälkeen, jos kaikki toimii vain sanallisella tasolla.[/QUOTE]

No pyh. Kuka nyt perässä vedettävän lapsen kanssa jaksaa leikkiä? Sellaista joka ei saa sanaa suustaan.

 

Olisi minustakin helpompi olla vähemmän ujojen lasten vanhempi, mutta minkäs teet, kun samanlaisia ollan lasten isän kanssa oltu itsekin lapsina. Luonteen piirteille kun ei oikein voi muuta kuin antaa aikaa ja tukea.

Mitä esim. neuvolankäynteihin tulee, niin meidän ujojen lasten kanssa ne on yhtä helvettiä äidille. Pienessä ajassa pitäisi saada lapset uskaltamaan puntarille ja kaiken kukkuraksi tekemään tehtäviä ja vielä puhumaankin huh, huh..

 

Ujous = huono käytös???

Juu, vanhempia voi soimata, jos on oikeasti syytä. Mutta jos joku (lapsi tai aikuinen) on luonteeltaan ujo, niin kuinka kukaan täysjärkinen aikuinen voi häntä haukkua, sehän on ihmisen ominaisuus. Olen tosi pahoillani tästä ketjusta.

Peesi.

 

[QUOTE="vieras";26862522]No pyh. Kuka nyt perässä vedettävän lapsen kanssa jaksaa leikkiä? Sellaista joka ei saa sanaa suustaan.[/QUOTE]

Suurin osa leikeistä toimii ihan sanattomastikin. Meidän lapsella ei tuon ikäisenä ole ollut mitään ongelmia leikkiä edes ulkomaalaisten lasten kanssa, vaikkei yhteistä kieltä ole löytynyt. Itse olisin ap:n kohdalla huolestunut, jos oma lapsi ei osaisi.

 

Kyllä taas tuli leijonaemo-olo ujon lapseni takia, kun aloituksen luin. Typerä ap, typerät ihmiset joiden mielestä ujous on silkkaa huonoa käytöstä :kieh:

 

[QUOTE="louhi";26861566]Mua niin korpee nuo ujot lapset, pienellä lapsella vielä ok mut joku 4-5 vuotias ujopiimä alkaa ärsyttää.

Esimerkkejä:

1. lapsi ei vastaa kun häneltä kysytään jotakin, vaan kattoo äitiään, sitten äiti toistaa kysymyksen ja sitten ipana saa vastattua.

2. Neuvolassa tai lääkärissä lapsi nyhjää äitin sylissä.

3. 5v hammashoitajan tarkastuksessa lapsi ei puhu mitään, istuu vanhemman sylissä eikä suostu tuoliin, avaa sentään suunsa.

4. Ei tervehdi naapuria.

5. Jos vieras lapsi lähestyy, tuijottaa ja hymyilee, ei välttämättä heti puhu.

Vanhemmat hohoi, antakaa esimerkkiä ujoille lapsillenne kuinka elämässä pärjää!![/QUOTE]


no siinä mielessä olen kanssasi samaa mieltä että sille ujollekkin lapselle voi sanoa että on kohteliasta vastata kun sinulle puhutaan, vastaappa siis.


musta tuntuu että kaikki lapsi on nykyään tollasii että jos niille puhuu,niin tuijottavat vaan tai poistuvat paikalta, kun ei vissiin olla kouluikäisillekkään opetettu että jos joku tulee leikkipuistossa pyytää leikkimään, niin siihen kuuluu vastaa jotain.

Mutt ajos on oikeesti tosi ujo niin kyllähän se tollasta on ettäroikutaan äitissä kii eikä uskalleta puhua vieraille.

 

Olisi minustakin helpompi olla vähemmän ujojen lasten vanhempi, mutta minkäs teet, kun samanlaisia ollan lasten isän kanssa oltu itsekin lapsina. Luonteen piirteille kun ei oikein voi muuta kuin antaa aikaa ja tukea.

Mitä esim. neuvolankäynteihin tulee, niin meidän ujojen lasten kanssa ne on yhtä helvettiä äidille. Pienessä ajassa pitäisi saada lapset uskaltamaan puntarille ja kaiken kukkuraksi tekemään tehtäviä ja vielä puhumaankin huh, huh..

Juuri tuo "levitetään kädet ja todetaan ei tässä minkä voi" -asenne ärsyttää. Kuten jo aimmin kysyin, pitäisikö liian suulaan ja toiset keskeyttävän lapsen äidin antaa lapsen puhua koko ajan toisten päälle ja todeta vain, että minkäs teet?

 

Kyllä taas tuli leijonaemo-olo ujon lapseni takia, kun aloituksen luin. Typerä ap, typerät ihmiset joiden mielestä ujous on silkkaa huonoa käytöstä :kieh:

no ujous ei ole silkkaa huonoa käytöstä, mutta vo isille lapselle silti opettaa että on kohteliasta vastata kun häneltä jotain kysytään. arvaa miltä minun lapsista tuntuu kun he käy puistossa kysymässä jotakuta leikkimään ja tää vaan toljottaa eikä sano mitään!

 

[QUOTE="hippula";26862567]no ujous ei ole silkkaa huonoa käytöstä, mutta vo isille lapselle silti opettaa että on kohteliasta vastata kun häneltä jotain kysytään. arvaa miltä minun lapsista tuntuu kun he käy puistossa kysymässä jotakuta leikkimään ja tää vaan toljottaa eikä sano mitään![/QUOTE]

Minä opetankin, ja tiedän monen muun ujon lapsen vanhamman opettavan. Ja kun ujo lapseni on rohkaistunut puhumaan toisille ja reilu ja reipas Nicopetteri ei sitten vastaakaan, niin mitäs siihen sitten sanotaan?

 

Ekstroverteille ei ole temppu eikä mikään vastata (tai oma-aloitteisesti aloittaa keskustelua), katsoa silmiin ja kiittää. Ujolle se ponnistus saattaa olla verrattavissa vuorelle kiipeämiseen. Siksi ujoa ei viitsi joka käänteessä stressata vaatimalla samaa käytöstä kuin ekstrovertiltä.

Ja koulun käytösnumerokin perustuu ärsyttävästi perusluonteen arvosteluun, sillä kiitettävään käytösnumeroon vaaditaan mainitsemiasi asioita, ja ne saattavat olla synnynnäisen luonteenpiirteen vuoksi ujolle lapselle saavuttamattomissa. Ujolta aikuiselta niitä voidaan vaatia, koska ikä ja henkinen kasvu tekee yleensä tehtävänsä ja perusluonne tasoittuu. Lasten arvostelu luonteen perusteella on yksinkertaisesti väärin.

Eivät peruskäytöstavat ekstrovertillekaan automaattisesti tule eivätkä välttämättä ole helppoja. Vilkkaalle voi olla vaikea keskittyä, lapselle jopa konkreettisesti pysähtyä toisen ihmiseen keskittymään.

Edelleen joudun pyytämään 6- vuotiaalta vilkkaalta lapseltani katsekontaktia, kun keskustelemme silloin, kun hänestä olisi kiintoisampaa muualla. Kiitos unohtuu, kun keskittyminen menee kiitettävään asiaa jne.

Silti niitä vaadin enkä voi mennä selityksen "se on niin vilkas" -taakse. "Se on niin ujo" - selitystä silti, valitettavasti, kuulee usein ujojen lasten vanhemmilta.

Vanhemmat tekevät karhunpalveluksen lapsilleen ylisuojelemalla heitä normaaleilta elämän tilanteilta.