Voi luoja näitä ujoja lapsia...ja heidän vanhempiaan...

Mua niin korpee nuo ujot lapset, pienellä lapsella vielä ok mut joku 4-5 vuotias ujopiimä alkaa ärsyttää.

Esimerkkejä:

1. lapsi ei vastaa kun häneltä kysytään jotakin, vaan kattoo äitiään, sitten äiti toistaa kysymyksen ja sitten ipana saa vastattua.

2. Neuvolassa tai lääkärissä lapsi nyhjää äitin sylissä.

3. 5v hammashoitajan tarkastuksessa lapsi ei puhu mitään, istuu vanhemman sylissä eikä suostu tuoliin, avaa sentään suunsa.

4. Ei tervehdi naapuria.

5. Jos vieras lapsi lähestyy, tuijottaa ja hymyilee, ei välttämättä heti puhu.

Vanhemmat hohoi, antakaa esimerkkiä ujoille lapsillenne kuinka elämässä pärjää!!

 

No lapsi on vielä lapsi. Osa tietty jää ujoiksi, mutta kyllä se luonne siitä vielä kehittyy. Ihan normaalia, että lapsi on varuillaan ja kiintynyt vanhempaan.

 

Annetaan kyllä! Mutta minkäs sille luonteelleen voi!
Kaikki ei voi olla samanlaisia..

 

huolestuttavampaahan se olis, jos lapsi hetimiten ois tuntemattomien kimpussa ja lähdössä mukaan ja mitä vielä!

 

Uskomaton aloitus taas joltakin, jota varmaan "korpeaa" aika moni muukin asia. :headwall:

 

Oma 3-vuotias juttelee jokaiselle vastaantulijalle ja puistossa saattaa lyöttäytyä kenen tahansa vieraan vierelle eikä sekään hyvä ole.

 

Juuri tuon tyyppinen asennoituminen tekee ujon elämästä hankalaa ja sitä vetäytyy entistä enemmän kuoreensa, kun siitä ujoudesta tehdään iso numero ja sitä kauhistellaan, ja annetaan ymmärtää ettet ole yhtä hyvä kuin muut (ne reippaat ja puheliaat)

 

lol...voi luoja näitä aikuisia, joiden ymmärrys riittää tasan ittelleen....

 

4-5 v lapsi on mun mielestä ensinnäkin vielä aika pieni. Jos kouluikäinen ei tervehdi, ei vastaa kun kysytään jne, niin sitä mä pidän jo huonohkona käytöksenä.

Kyllä suurin osa vanhemmista antaa esimerkkiä ja neuvovat. "Sano hei", "miten kuuluu sanoa", jne. Se, että äiti toistaa kysymyksen ja lapsi vastaa on juurikin tuota ohjaamista ja esimerkin antamista, eikö muka?

Toisekseen, about 5 v ikään kuuluu mun kokemuksen mukaan se, että kissa vie joskus kielen. Pienempänä ei olla osattu ujostella vaan ollaan puhuttu kaikille niitä näitä, mutta kun vähän kasvaa, niin saattaa ujopiimäkin iskeä.

 

toiset on ujoja, toiset ovat mutisteja.. mutta mitäpä sinä asioista noin tietämättömänä tietäisitkään ko asiasta...

 

Se on ikävää että nykyään ihminen ei saa olla ujo ja hiljainen. Vaan pitää jo lapsesta asti osata tuoda itseään julki oikein. Pitää suorittaa ja suoriutua. Pitää jyrätä ennen kuin joku jyrää sinut.

Kun annnettaisi vaan kaikkien kukkien kukkia. Jokaista meitä kuulemma täällä tarvitaan, jopa sinua ap.

 

Mulla ei ole ujoa lasta, mutta mun ystävällä on. Meidän lapsilla ei synkkaa yhtään vaikka ovat saman ikäisiä. Toinen kun ei vaan puhua pukahda juuri mitään, niin eipä siinä voi oikein leikkiä kehittää.

Joihinkin asioihin pitää ihan oikeasti minusta pakottaa. Esimerkiksi hammaslääkärin tuoliin on uskallettava mennä ja sillä hyvä. Neuvolassa on tehtävä testit ja tuttuja on tervehdittävä. piste. silleihän sitä oppii.

 

Sen myönnän, että mua ärsyttää aika ajoin lapseni kaverin ujous. Kun se on niin mittavaa, että kyseinen 9-vuotias ei saa sanottua puhelimessa sanaakaan vaan lyö luurin korvaan jos minä vastaan, tai jos soitan hänen puhelimeensa kun lapseni on heillä enkä saa häntä omasta luuristaan kiinni (tytön känny sulkeutuu joskus itsestään). Tai kun hän ei saa sanottua meillä ollessaan haluaako mehua kun sitä kysyn, jne.

Mutta enpä ärsyyntymistäni tuolle lapselle näytä.

 

No meilä riipppu päivästä ja aikuisesta miten nuo 4 ja 5 vuotiaat tervehtii/käyttäytyy. Sori vaan mutta meis aikuisissa on sen verran pelottavaa sakkia että ei itekään tee mieli aina tervehtia ja sanoa nimeä

 

[QUOTE="aloittaja";26861667]Mulla ei ole ujoa lasta, mutta mun ystävällä on. Meidän lapsilla ei synkkaa yhtään vaikka ovat saman ikäisiä. Toinen kun ei vaan puhua pukahda juuri mitään, niin eipä siinä voi oikein leikkiä kehittää.

Joihinkin asioihin pitää ihan oikeasti minusta pakottaa. Esimerkiksi hammaslääkärin tuoliin on uskallettava mennä ja sillä hyvä. Neuvolassa on tehtävä testit ja tuttuja on tervehdittävä. piste. silleihän sitä oppii.[/QUOTE]

Minä käytin juuri 3-vuotiasta ujoa lastani hammastarkastuksessa, istui minun sylissä hammaslääkärin tuolissa tarkastuksen ajan. Jos olisin pakottanut menemään yksin ja ehkä huudattanut lasta, mitenköhän seuraava hammaslääkärireissu olisi sujunut. Nyt taas tuosta reissusta jäi lapsellekin hyvä mieli. Parempi kannustaa ja rohkaista kuin itkettämällä pakottaa.

 

Toiset on ujoja ja toiset ei, mutta kyllä kasvatuksellakin voi jonkin verran asiaan vaikuttaa. Itse olin kovinkin ujo lapsi ja moni kiva juttu meni sen takia sivu suun. Oma lapseni on ainakin 3 vuotiaana toistaiseksi vielä tosi avoin ja rohkea ja tähän häntä kannustan, en sano että ei saa puhua vieraille ym. Toki tilanteen huomioiden, en anna hänen kuitenkaan häiriköidä ihmisiä

 

Ujous ei ole sairaus, vaan luonteenpiirre. Käsittämätöntä, ettei kaikki ihmiset tajua sitä. Ei ihminen, eikä varsinkaan lapsi, voi mitään luonteelleen. Annetaan ujojen olla ihan rauhassa vaan ujoja.

Enemmän minua ärsyttävät jokapaikassa suunapäänä olevat kyynärpäätaktiikalla etenevät kersat ja vanhemmat.

 

Ehkä olet niin vihamielinen niuho, että lapset ei tahdo puhua sulle?

 

Vähän tuntuu samalle että "mua risoo punastelevat ihmiset, eikö ne punajuuret osaa olla normivärisiä!!"

 

[QUOTE="Sanna";26861731]
Enemmän minua ärsyttävät jokapaikassa suunapäänä olevat kyynärpäätaktiikalla etenevät kersat ja vanhemmat.[/QUOTE]
Miksi heistä saa ärsyyntyä, luonteenpiirrehän sekin on, eikä sille mitään voi, joten annetaan puheliaiden suupalttien olla rauhassa puheliaita suupaltteja...?

(mua taas ärsyttää se, että niin usein yleistetään reippaat, puheliaat lapset sellaisiksi, jotka jyräisivät muut alleen)

 

Se että lapsi ei vastaa toisen lapsen hymyyn tai puheeseen voi olla kyllä myös jotain ihan muuta kuin ujoutta. Meillä on aika rauhallinen poika, joka kuitenkin puistossa herkästi tutustuisi muihin ja tahoitisi leikkikaveria. Monesti vaan käy niin että toinen lapsi ei reagoi hänen aloitteisiin mitenkään tai sitten ryntää vaan jonnekin muualle kun hän kysyy jotain. Ei ne lapset kovin ujoilta vaikuta, vaan ne ei vaan halua kaveerata.

 

No eipä ne hyökkäävästi käyttäytyvät lapsetkaan mitään ihania ole. Sellaiset, jotka hyökkää kiinni, höpöttää koko ajan, roikkuu suunnilleen lahkeessa ja kirkuu toisten puheen päälle. Ap:lla sit vissiin tällanen kun pitää toisenlaisia haukkua?

 

Lapsi voisi oppia pois pahimmasta ujoudestaan jos häneltä vaadittaisiin tiettyjä asioita, just neuvolassa asioimiset ja hammaslääkärijutut joista kirjoitin ja tervehtimiset. Kun saa sen sanansa suusta ulos ja huomaa että pystyy siihen, voisi tehdä jotain muutakin!

 

[QUOTE="aloittaja";26861667]Mulla ei ole ujoa lasta, mutta mun ystävällä on. Meidän lapsilla ei synkkaa yhtään vaikka ovat saman ikäisiä. Toinen kun ei vaan puhua pukahda juuri mitään, niin eipä siinä voi oikein leikkiä kehittää.

Joihinkin asioihin pitää ihan oikeasti minusta pakottaa. Esimerkiksi hammaslääkärin tuoliin on uskallettava mennä ja sillä hyvä. Neuvolassa on tehtävä testit ja tuttuja on tervehdittävä. piste. silleihän sitä oppii.[/QUOTE]

No huomaa kyllä ettei sulla ole ujoa lasta. Kuten joku jo tuossa aiemmin sanoi, pakottamalla ei saa hyvää aikaan. On parempi että lapsi istuu äidin tai isän sylissä ja homma hoituu kaikille mukavasti, kuin että tapeltaisiin ja hammastarkastusta ei saisi tehtyä.

Mitä itse voit tehdä on opettaa sitä omaa kultimussukkaasi tulemaan toimeen myös ujompien kanssa. Opetat siihen ettei aina tarvitse olla suuna päänä, leikkiä voi yhdessä vaikka toinen olisi hiljaisempikin. Mutta tietysti koska et itse suvaitse muunlaisia luonteenpiirteitä kuin teidän, on suvaitsevaisuutta kovin vaikea opettaa jälkikasvullekaan.

 

Töissä tulee vastaan paljonkin 20-30 v miehiä, joilta se tervehtiminen ei oikein ota sujuakseen. Jollain oikein kädet tärisi, kun joutui kun kanssa puhumaan. Ihan hyvin elättävät itsensä ja jotenkin kummassa on osalle perhettäkin siunaantunut. Eipä pyörisi töissäkään hommat ilman näitä hiljaisia miehiä ja toisaalta mille riittää vähän erilaisia hommia heidän rinnallaan.

Sanoisin, että jotkut vaan todella on niin ujoja. Vielä 4-5 vuotiaalla sentään on toivoa.