Voimia kaikille, jotka epätietoisuudessa kituuttaa. Haluaisin valaa uskoa, että kaikki voi silti olla hyvin, mutta ymmärän, jos ei halua pitää toivoa yllä. Silloin ei voi yllättyä kuin positiivisesti. Itse olen myös juuri niin pessimistinen, etten halua yhtään liikaa alkaa uskoa siihen, että kaikki on hyvin. Vaikka kyllä päätin, että tässä raskaudessa _nauttisin_ enemmän, edellinen onnistunut meni melkeen saliin asti täysin panikoidessa.
Eilen tuli minullekin nt-ultraan aika kotiin. Sitä ennen pitää vielä käydä siinä veriseulassa. Nyt olen alkanut panikoida sitä, että entä jos sieltä löytyykin jotain riskiä. Valitettavasti olemme miehen kanssa niin erimielisiä, miten asian kanssa toimitaan, jos jotain löytyy. Ihan itkettää pelkkä ajatus. Yritän kovasti siirtää ajatuksia muualle, ettei turhaan etukäteen panikoisi.
Minulla huono olo vaan jatkuu! Mukava on lukea, että muilla jo alkaa vähitellen helpottaa. Edellisessä onnistuneessa raskaudessa minulla helpotti aika pian pahin huonovointisuus, eikä se edes ollut näin pahaa kuin nyt (ainakaan muistaakseni). Nyt yhä joutuu kakomaan päivittäin ja jos antaisin itselleni luvan voisin oksentaa vaikka samantien. Tietääköhän tämä tyttöä...? Kun edellinen siis oli poika.
Turvotuksesta on ollut puhetta, mulla on jo saman näköinen maha kun viimeksi 7:llä kuulla! Viimeksi maha kasvoi todella hitaasti, eikä raskaus alkanut todella näkymään kun paljon yli puolen välin jälkeen. Nyt tosin maha on turvoksissa tasapuolisesti ylhäältä asti, kunnon pallo siis. Aamuisin maha on kyllä melko littana, mutta turvotusta tulee, kun joutuu pahan olon takia syömään vähän väliä. Vatsalaukku ei pääse rauhoittumaan välillä ollenkaan.
Onko muilla, joilla lapsia ennestään, niin vatsalihakset menneet edellisten raskauksien jälkeen takaisin yhteen edessä? Vai onko jäänyt väliä? Kun minulla vatsalihakset eivät palautuneet yhteen ja niiden väliin jäi aika iso rako. Aion kysellä vielä neuvolasta, että voiko se aiheuttaa ongelmia tulevaisuudessa (napatyrää tms..)
Hattiainen + tulokas 10+0