Ketju uskossa oleville ja uskonasioita pohdiskeleville! :)

Jos kaikkivaltias ei tahdo niin luulisi ettei sitä tapahdu. Vai eikö jumalanne olekaan kaikkivaltias? Eikö jumalanne päätäkään mikä on jokaiselle hyväksi?

Näen sen niin että tämä aika on meille koetinkivi,jossa jyvät erotellaan akanoista.
Tämän on tarkoituskin olla vaikeaa koska muuten erottelua ei tapahtu.
Eikä se katuminen ole vain, koska oikea katuminen jollei usko on äärettömän vaikea saattaa tunnetasolle.

 

[QUOTE="Purppura";27109401]Näen sen niin että tämä aika on meille koetinkivi,jossa jyvät erotellaan akanoista.
Tämän on tarkoituskin olla vaikeaa koska muuten erottelua ei tapahtu.
Eikä se katuminen ole vain, koska oikea katuminen jollei usko on äärettömän vaikea saattaa tunnetasolle.[/QUOTE]

Tuo eka lause pistää miettimään...toisaalta tuo on totta, toisaalta taas Jumala varmasti armahtaa niitä enemmän jotka ovat todella lujilla ja joiden uskonelämä on hiuskarvan varassa ja jotka eivät pysty aina "tehouskovaisuuteen".
Mutta oli miten oli, niin Jumalasta on se, että olen itsekään ylipäätään uskossa pysynyt. Jos ottaa oman ailahtelevaisen ja riippuvuusherkän luonteeni huomioon niin jos tämä juttu olisi pelkästään itsestä kiinni, niin en olisi tällä tiellä pysynyt kuin hetken.

Kohta vaivun taas horrokseen, mutta copypastetan tässä yhden tunnetun ja jo aika kuluneen tarinan.

Jalanjäljet hiekassa

Eräs mies näki yöllä unen. Unessa hän käveli rannalla Jeesuksen kanssa. Yhtäkkiä taivaalle ilmestyi tapahtumia hänen elämästään. Elämänsä jokaisen vaiheen kohdalla hän näki hiekassa kahdet jalanjäljet: omansa ja Jeesuksen.

Kun hänen elämänsä viimeisinkin tapahtuma oli kulkenut hänen silmiensä editse, hän tarkasteli hiekkaan jääneitä jalanjälkiä. Silloin hän huomasi, että hänen elämänsä polulla näkyivät usein vain yhdet jalanjäljet – ja juuri silloin kun hänellä oli ollut kaikkein vaikeinta elämässään.

Tämä kiusasi häntä, joten hän kysyi asiaa Herralta: “Herra, silloin kun päätin seurata sinua, sinä lupasit kulkea aina kanssani. Mutta nyt näenkin vain yhdet jalanjäljet elämäni vaikeimpien aikojen kohdalla. En ymmärrä, miksi jätit minut juuri silloin kun olisin tarvinnut sinua eniten.”

Herra vastasi: “Rakas lapseni, minä rakastan sinua, enkä voisi koskaan jättää sinua. Yhdet jalanjäljet tarkoittavat, että silloin kun olit koetusten ja kärsimysten keskellä, minä kannoin sinua.”

 

Tää on hyvä ketju. Olen pohtinut itsekin paljon kärsimyksen merkitystä. Kaksi ajatusta tulee mieleen. Eka on se, että ikinä viereltä katsojana ei voi sanoa mitä on olla kärsimyksen sisällä. Voi olla on niinkin, että vierellä kulkijana joku tilanne näyttää inhimillisesti aivan mahdottomalta, mutta vaan sen tilanteen sisällä oleva ihminen tietää siitä hetkestä totuuden. Muutama vuosi sitten kuljin läpi pahipien pelkojeni toteutumisen. Jouduin onnettomuuteen. itse selvisin ilman pysyvää vammautumista, mutta lapseni taisteli yhden joulun teholla elämästään. Olen itse hoitoalalla, mutta olen aina kammonnut tehostettua hoitoa ja hngityslaitteen ääntä. Siellä olin teholla päivästä toiseen katsellen lapseni taistelua. Lapseni kuoli sylissäni teholla viattomien lasten päivänä. Elämän tehtäväni on ollut olla mukana saattohoidossa, useita ihmisiä saattamassa ja läheisiä tukemassa, mutta aikaisemmin en ollut uskaltanut olla yhdenkään läheiseni kuolinhetkellä läsnä. Tunsin mieletöntä pelkoa, avuttomuutta ja kipua, kun en pystynyt auttamaan lastani. Samalla koimme perheenä, että eritavoim saimme jokaiseen hetkeen tarvittavan voiman jälleen astua seuraava askel. Tilanteessa sisällä olleessa näin toivon ihan toisella tavalla kun aikaisemmin verellä kulkijan roolissa ollessa. Opin näkemään toivon siellä, missä toivoa ei ollut. Ja koin, että ihmisten esirukoukset - toiveet - saivat käytännön muodon, oikea sana, oike pieni teko oikeaan aikaan, joka autoi taas ottamaan seuravan askeleen. Sitä on vaikeaa selittää. Itse tahdon uskoa siihen, että Jumala, Luoja on hyvä ja Hänen perusolemuksensa on rakkaus ja siihen liittyvä oikeudenmukaisuus. uskon, että hän hyvitää viattomien esim. lapsen kärsimyksen ikuisuudessa moninkertaisesti. Uskon, että kun Jumala ei jostain syystä estä kärsimystä ihmiselämässä, siihen täytyy olla todella hyvä syy. Uskon, että me ollaan ihmisinä sille kaikelle liian lähellä. Nähdään vain kuin yksi palapelin osa tai pari osaa, mutta Jumala katsoo kaikkea nii, että Hän näkee ajasta ijäisyyteen ulottuvan kokonaisuuden, jossa ihmisten elänvaiheet ja valinnat muodostuvat kokonaisuudeksi. Mikä meidän ihmisten tehtävä on- on varmastikin omalta osalta vaikutta käsrimyksen vähenemiseen maailmassa- mitä kukakin on tehtäväkseen saanut ja ylläpitää toivoa, autaa kärsivää lähimmäistä löytämään se toivo jota hän tarvitsee siinä elämän tilanteessa.

 

[QUOTE="lumikide";27109698]Tää on hyvä ketju. Olen pohtinut itsekin paljon kärsimyksen merkitystä. Kaksi ajatusta tulee mieleen. Eka on se, että ikinä viereltä katsojana ei voi sanoa mitä on olla kärsimyksen sisällä. Voi olla on niinkin, että vierellä kulkijana joku tilanne näyttää inhimillisesti aivan mahdottomalta, mutta vaan sen tilanteen sisällä oleva ihminen tietää siitä hetkestä totuuden. Muutama vuosi sitten kuljin läpi pahipien pelkojeni toteutumisen. Jouduin onnettomuuteen. itse selvisin ilman pysyvää vammautumista, mutta lapseni taisteli yhden joulun teholla elämästään. Olen itse hoitoalalla, mutta olen aina kammonnut tehostettua hoitoa ja hngityslaitteen ääntä. Siellä olin teholla päivästä toiseen katsellen lapseni taistelua. Lapseni kuoli sylissäni teholla viattomien lasten päivänä. Elämän tehtäväni on ollut olla mukana saattohoidossa, useita ihmisiä saattamassa ja läheisiä tukemassa, mutta aikaisemmin en ollut uskaltanut olla yhdenkään läheiseni kuolinhetkellä läsnä. Tunsin mieletöntä pelkoa, avuttomuutta ja kipua, kun en pystynyt auttamaan lastani. Samalla koimme perheenä, että eritavoim saimme jokaiseen hetkeen tarvittavan voiman jälleen astua seuraava askel. Tilanteessa sisällä olleessa näin toivon ihan toisella tavalla kun aikaisemmin verellä kulkijan roolissa ollessa. Opin näkemään toivon siellä, missä toivoa ei ollut. Ja koin, että ihmisten esirukoukset - toiveet - saivat käytännön muodon, oikea sana, oike pieni teko oikeaan aikaan, joka autoi taas ottamaan seuravan askeleen. Sitä on vaikeaa selittää. Itse tahdon uskoa siihen, että Jumala, Luoja on hyvä ja Hänen perusolemuksensa on rakkaus ja siihen liittyvä oikeudenmukaisuus. uskon, että hän hyvitää viattomien esim. lapsen kärsimyksen ikuisuudessa moninkertaisesti. Uskon, että kun Jumala ei jostain syystä estä kärsimystä ihmiselämässä, siihen täytyy olla todella hyvä syy. Uskon, että me ollaan ihmisinä sille kaikelle liian lähellä. Nähdään vain kuin yksi palapelin osa tai pari osaa, mutta Jumala katsoo kaikkea nii, että Hän näkee ajasta ijäisyyteen ulottuvan kokonaisuuden, jossa ihmisten elänvaiheet ja valinnat muodostuvat kokonaisuudeksi. Mikä meidän ihmisten tehtävä on- on varmastikin omalta osalta vaikutta käsrimyksen vähenemiseen maailmassa- mitä kukakin on tehtäväkseen saanut ja ylläpitää toivoa, autaa kärsivää lähimmäistä löytämään se toivo jota hän tarvitsee siinä elämän tilanteessa.[/QUOTE]

Aivan! On jännä, että se Jumalan apu ei tule aina kertarysäyksessä, vaan pieninä osina: tänään jaksan tämän asian avulla, huomenna minua kantaa jokin muu asia. Ja ihmisten apu tulee konkreettiseksi hädän keskellä.

 

Jostain luin että ihmistä ei kuormita niinkään nykyhetki, vaan eniten voimavaroja vievät huoli tulevasta ja menneisyyden ikävien juttujen puinti. Jeesus sanoi hyvin nykyhetkessä elämisestä ja päivä kerrallaan menemisestä.

Matt. 6:34
Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa.

Iso huolikönttä jaetaan päivä kerrallaan läpi mentäväksi.

 

[QUOTE="Uskis";27109748]Aivan! On jännä, että se Jumalan apu ei tule aina kertarysäyksessä, vaan pieninä osina: tänään jaksan tämän asian avulla, huomenna minua kantaa jokin muu asia. Ja ihmisten apu tulee konkreettiseksi hädän keskellä.[/QUOTE]

Aivan! Ja Jumala todellakin on kaikkivaltias. Se tapaus josta kerroin jotenkin omalla kohdalla kirkasti sen erityisesti. Koin, että Jumala auttoi juuri ihmisten välityksellä- juuri sopivasti, että niistä pienistä sanoista ja teoista tuli kokonaisuus- ja ne ihmiset olivat hyvin erilaisia - osa oli ilmeisesti aktiivisesti rukoilevia, toiset ihmisiä, joiden maailmakatsomuksesta ei mitään tietoa- mutta jännä oli se, että jokainen teki sen oman pienen osan tukemisessa toisistaan tietämättä, josta yhdessä muodostui se tarvittava kokonaisuus

 

[QUOTE="Uskis";27109787]Jostain luin että ihmistä ei kuormita niinkään nykyhetki, vaan eniten voimavaroja vievät huoli tulevasta ja menneisyyden ikävien juttujen puinti.

Minua todellakin kuormittaa nykyhetki, koko ajan on huoli, jota ei voi väistää tai siirtää kenenkään muun hoidettavaksi. Jumalan eteen asiaa on kannettu jo vuosien ajan ja kannetaan edelleen.

 

[QUOTE="vieras";27109867][QUOTE="Uskis";27109787]Jostain luin että ihmistä ei kuormita niinkään nykyhetki, vaan eniten voimavaroja vievät huoli tulevasta ja menneisyyden ikävien juttujen puinti.

Minua todellakin kuormittaa nykyhetki, koko ajan on huoli, jota ei voi väistää tai siirtää kenenkään muun hoidettavaksi. Jumalan eteen asiaa on kannettu jo vuosien ajan ja kannetaan edelleen.[/QUOTE]

Juu, varmasti on näinkin. Se ahdistus on varmasti tässä ja nyt. Mutta muuta sun ei tarvitse jaksaa kuin yksi päivä kerrallaan.
Me tässä ketjussa voidaan muistaa tilannettasi myös rukouksin, toivottavasti asiasi menevät eteenpäin!

 

[QUOTE="Uskis";27109929][QUOTE="vieras";27109867]

Juu, varmasti on näinkin. Se ahdistus on varmasti tässä ja nyt. Mutta muuta sun ei tarvitse jaksaa kuin yksi päivä kerrallaan.
Me tässä ketjussa voidaan muistaa tilannettasi myös rukouksin, toivottavasti asiasi menevät eteenpäin![/QUOTE]

Kiitos! Olen uskossa mutta uskovaisena ja ehkä muutenkin taipuvainen olemaan "järki-ihminen" ja sellainen ylenmääräinen hymistely ärsyttää minua(en nyt tarkoita sinus uskis!), pakosti me uskovaisetkin joudutaan joskus hyvin ongelmaista elämää täällä tarpomaan eteenpäin ja se väsyttää.
Toisaalta vastikään sain aivan ihanan uskomatonta vastausta rukouksiini vaikka mikään ei konreettisesti muuttunutkaan. Ja tunnustan, olen huono uskovainen, menen jotenkin pitkälti "vanhoilla pohjilla". Seurakuntayhteys-mikä se on? Raamatunluku - ihan retuperällä. Rukous lienee tärkein hengellinen voimavarani.

 

[QUOTE="Uskis";27109082]On näinä päivinä pyörinyt mielessä se asia, että vaikka Herra siunaisi tätä maanpäällistä elämää, niin aina on joku asia huonosti. En tiedä teistä muista, mutta mulla on harvoin kaikki asiat täysin hyvin, ja tuntuu että se on ihan Herrasta. Meitä pidetään pienessä rukouksessa koko ajan, oli se mieltä painava asia mikä milloinkin: perhe, ystävyyssuhteet, työ/opiskelu...ehkä Jumala haluaa meitä sitä kautta pitää lähellään.[/QUOTE]

Taas lisää syitä miksi uskoontuloa kannattaa lykätä jos elämässä on kaikki hyvin. Tuo jatkuva kyykyttäminen saattaa alkaa heti kun saa yhteyden Jumalaan.

 

[QUOTE="lumikide";27109826]Aivan! Ja Jumala todellakin on kaikkivaltias. Se tapaus josta kerroin jotenkin omalla kohdalla kirkasti sen erityisesti. Koin, että Jumala auttoi juuri ihmisten välityksellä- juuri sopivasti, että niistä pienistä sanoista ja teoista tuli kokonaisuus- ja ne ihmiset olivat hyvin erilaisia - osa oli ilmeisesti aktiivisesti rukoilevia, toiset ihmisiä, joiden maailmakatsomuksesta ei mitään tietoa- mutta jännä oli se, että jokainen teki sen oman pienen osan tukemisessa toisistaan tietämättä, josta yhdessä muodostui se tarvittava kokonaisuus[/QUOTE]

Täytyy vielä sanoa että olet kyllä kovan menetyksen kokenut, lapsen menetys kun taitaa olla yksi pahimpia mitä voi kohdalle sattua. Mahtavaa että pystyt siitä huolimatta näkemään Jumalan työn siinä kaikessa, ja pystyt kaikesta huolimatta kirjoittamaan noin positiivisesti. Jumala on auttanut varmasti niissä prosesseissa.

 

[QUOTE="vieras";27110034]Taas lisää syitä miksi uskoontuloa kannattaa lykätä jos elämässä on kaikki hyvin. Tuo jatkuva kyykyttäminen saattaa alkaa heti kun saa yhteyden Jumalaan.[/QUOTE]

Eijeijei... Asiat voivat olla huonosti ei-uskovallakin, ilman Jumalaakin. Mutta Jumalan kanssa ne vaikeat asiat on ihanampi kokea.

 

[QUOTE="Uskis";27110053]Eijeijei... Asiat voivat olla huonosti ei-uskovallakin, ilman Jumalaakin. Mutta Jumalan kanssa ne vaikeat asiat on ihanampi kokea.[/QUOTE]

Tietenkin voi. Mutta jos kaikki on hyvin ilman Jumalaa niin tuollaiset puheet ei kyllä houkuta edes harkitsemaan uskoontuloa.

 

[QUOTE="Uskis";27110041]Täytyy vielä sanoa että olet kyllä kovan menetyksen kokenut, lapsen menetys kun taitaa olla yksi pahimpia mitä voi kohdalle sattua. Mahtavaa että pystyt siitä huolimatta näkemään Jumalan työn siinä kaikessa, ja pystyt kaikesta huolimatta kirjoittamaan noin positiivisesti. Jumala on auttanut varmasti niissä prosesseissa.[/QUOTE]

Kiitos rohkaisusta. Kyllä se oli pahimpien pelkojen toteutumista ja totta kai ikävä ja kipukin jää. Se vaan vähitellen muuttaa muotoaan niin, että siitä kokemukesta voi ammentaa taitoa kohdata toisten ihmisten kärsimystä- jotain jota varmasti voin jokapäiväisessä työssänikin käyttää. Se on kummallista, että pari kuukautta ennen tapahtunutta olin puhumassa yhdessä saattohoidon tapahtumassa ja tilaisuuden jälkeen eräs kollega vuosien takaa tuli pyytämään, että tulisin puhumaan samasta aiheesta lapsiin liittyen. Kiletäydyin silloin sanoen, että tietoni ja kokemukseni liittyvät vain aikuisten saattohoitoon. Toisin sanoen uskon siihen, että Jumala näkee meidän elämämme kokonaisuuden ja parhaimman tien ja välillä se tarkoittaa kärsimystä, vaikka Jumala toisaalta rakkaudessaan kärsimystä kenellekkään ei halua- siihen täytyy olla joku hyvä syy , vaikka sitä syytä täällä eläessä ei aina ainakaan kokonaisuudessaan käsitä. Jotenkin uskon myös vahvasti Kristukseen käfsimyksen jakajana. Kun sanotaan, että Kristus elää meidän sydämmessämme, uskon, että silloin Hän jakaa (ja se tarkoittaa sitä, että Jumala jakaa) sen kärsimyksen kokemuksen myös tunnetasolla meidän kanssamme.
Mutta ei ehkä enempää nyt kärsimyksestä - iloa ja valoa pienistä arjen hetkistä tässä ja nyt kaikille toivottaen,
Lumikide

 

[QUOTE="vieras";27109981][QUOTE="Uskis";27109929]

Kiitos! Olen uskossa mutta uskovaisena ja ehkä muutenkin taipuvainen olemaan "järki-ihminen" ja sellainen ylenmääräinen hymistely ärsyttää minua(en nyt tarkoita sinus uskis!), pakosti me uskovaisetkin joudutaan joskus hyvin ongelmaista elämää täällä tarpomaan eteenpäin ja se väsyttää.
Toisaalta vastikään sain aivan ihanan uskomatonta vastausta rukouksiini vaikka mikään ei konreettisesti muuttunutkaan. Ja tunnustan, olen huono uskovainen, menen jotenkin pitkälti "vanhoilla pohjilla". Seurakuntayhteys-mikä se on? Raamatunluku - ihan retuperällä. Rukous lienee tärkein hengellinen voimavarani.[/QUOTE]

Jo tavallinen arki, vaikkei olisi isompia ongelmia, on ihan itsessään uskoa kuluttava asia. Saatika sitten kun siinä on isoja,aikaa ja voimia vieviä ongelmia.
Mutta jos on kuormittava elämäntilanne, niin siitä uskonelämän hoitamisesta ei kannata tehdä yhtä ongelmaa lisää. Jos et jaksa Raamattua avata, niin ok. Sun jumalanpalveluksesi voi olla sitä että huokaiset muutaman lauseen Jumalan puoleen iltaisin sängyssä, tai päivällä laitat netistä jotain hengellistä musiikkia taustalle, antaa sen vaikuttaa. Usko pysyy sussa näiden vaiheiden läpi, vaikka olisi pienellä liekillä.

 

[QUOTE="lumikide";27110126]Kiitos rohkaisusta. Kyllä se oli pahimpien pelkojen toteutumista ja totta kai ikävä ja kipukin jää. Se vaan vähitellen muuttaa muotoaan niin, että siitä kokemukesta voi ammentaa taitoa kohdata toisten ihmisten kärsimystä- jotain jota varmasti voin jokapäiväisessä työssänikin käyttää. Se on kummallista, että pari kuukautta ennen tapahtunutta olin puhumassa yhdessä saattohoidon tapahtumassa ja tilaisuuden jälkeen eräs kollega vuosien takaa tuli pyytämään, että tulisin puhumaan samasta aiheesta lapsiin liittyen. Kiletäydyin silloin sanoen, että tietoni ja kokemukseni liittyvät vain aikuisten saattohoitoon. Toisin sanoen uskon siihen, että Jumala näkee meidän elämämme kokonaisuuden ja parhaimman tien ja välillä se tarkoittaa kärsimystä, vaikka Jumala toisaalta rakkaudessaan kärsimystä kenellekkään ei halua- siihen täytyy olla joku hyvä syy , vaikka sitä syytä täällä eläessä ei aina ainakaan kokonaisuudessaan käsitä. Jotenkin uskon myös vahvasti Kristukseen käfsimyksen jakajana. Kun sanotaan, että Kristus elää meidän sydämmessämme, uskon, että silloin Hän jakaa (ja se tarkoittaa sitä, että Jumala jakaa) sen kärsimyksen kokemuksen myös tunnetasolla meidän kanssamme.
Mutta ei ehkä enempää nyt kärsimyksestä - iloa ja valoa pienistä arjen hetkistä tässä ja nyt kaikille toivottaen,
Lumikide[/QUOTE]

Samaa toivotan sulle kanssa!

 

heippa

kaipaisin nyt hieman jotain vertaistukea... olen saanut ravata sairaalassa kipujen takia. toissapäivänä kävin kaksi kertaa, kun kovat vatsakivut yllättivät.
syy selvisi, verta on hieman vatsaontelossa. nyt on kamala pelko täällä kotona, että mitä jos kohta alkaa taas kivut ja mitä jos sitä verta alkaakin niin paljon vuotamaan sinne, että menetän tajuni ja joudunkin leikkaukseen...
tuntuu että olen aika yksin näiden olotilojen kanssa, mies sanoo että yritä olla ajattelematta, mutta pieninkin vihlaisu, puutuneisuuden tunne kädessä, pistos olkapäässä tai hartiassa saa mut kovaan ahdinkoon. Olen rukoillut helpotusta ja sitä olenkin saanut, mutta tuntuu että se ahdistus kulkee kumminkin mun mukana askel askeleelta enkä pysty olemaan ajattelematta.

tässä olen miettinyt, mikä tarkoitus tällä on ja mitä tapahtuu seuraavaksi. ennen näitä kipuja tunsin todellista rauhaa sydämmessä ja viimeisimmät rukouksetkin olivat vain yhtä kiitosta, niin onnellinen koin olevani ja tuolloin luulin/ajattelin että pahin on jo takana.
olen mielessäni kysellyt miksi? miksi?

toivottavasti joku ymmärtäisi...

siunausta !

psalmi 23
Herra on hyvä paimen.
1 Daavidin virsi. Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.
2 Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa.
3 Hän virvoittaa minun sieluni. Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden.
4 Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat.
5 Sinä valmistat minulle pöydän minun vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet minun pääni öljyllä minun maljani on ylitsevuotavainen.
6 Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.

 

[QUOTE="Uskis";27109111]Mitäs Timppa on tehnyt kun bannin sai?[/QUOTE]

Ehdotin ystävällisesti sairaalle uskovaiselle lääkäriin menon sijasta rukousta. Tämä oli sitten ylläpidon mielestä mautonta. Eli uskovainen saa ehdottaa ihan mihin vain ongelmaan tai sairauteen rukousta, mutta sama ei toimi toisin päin. Tulee viikko bannia.

 

Ehdotin ystävällisesti sairaalle uskovaiselle lääkäriin menon sijasta rukousta. Tämä oli sitten ylläpidon mielestä mautonta. Eli uskovainen saa ehdottaa ihan mihin vain ongelmaan tai sairauteen rukousta, mutta sama ei toimi toisin päin. Tulee viikko bannia.

eikä :O en minä ainakaan siitä pahastunut. tietenkin eka viestisi oli aika kärkäs, mutta en minä siitä vihainen viitsi enkä halua olla.

 

eikä :O en minä ainakaan siitä pahastunut. tietenkin eka viestisi oli aika kärkäs, mutta en minä siitä vihainen viitsi enkä halua olla.

No joo, olihan se ehkä hieman. En sitä kyllä mitenkään pahalla tarkoittanut ja tyyli oli näistä aikaisemmista ketjuista jäänyt päälle. Eihä puusilmät modetkaan ihan kaikkea tajua ja huomaa. Mutta mitäpä näistä, viikko bannissa tekee hyvää.

 

No joo, olihan se ehkä hieman. En sitä kyllä mitenkään pahalla tarkoittanut ja tyyli oli näistä aikaisemmista ketjuista jäänyt päälle. Eihä puusilmät modetkaan ihan kaikkea tajua ja huomaa. Mutta mitäpä näistä, viikko bannissa tekee hyvää.

no juu, ei se toivottavasti elämän loppumista tarkoita

 

No joo, olihan se ehkä hieman. En sitä kyllä mitenkään pahalla tarkoittanut ja tyyli oli näistä aikaisemmista ketjuista jäänyt päälle. Eihä puusilmät modetkaan ihan kaikkea tajua ja huomaa. Mutta mitäpä näistä, viikko bannissa tekee hyvää.

Timppahan ihan silmissä bannissa pehmenee Ei vaan, oikeasti kiva välillä kuulla jotain edes vähän kesympää tekstiä.

 

[QUOTE="vierAS";27117208]Timppahan ihan silmissä bannissa pehmenee Ei vaan, oikeasti kiva välillä kuulla jotain edes vähän kesympää tekstiä.[/QUOTE]

Timppahan vaikuttaa ihan IHMISELTÄ. Onkohan tuo edes oikee Timppa :/...

 

heippa

kaipaisin nyt hieman jotain vertaistukea... olen saanut ravata sairaalassa kipujen takia. toissapäivänä kävin kaksi kertaa, kun kovat vatsakivut yllättivät.
syy selvisi, verta on hieman vatsaontelossa. nyt on kamala pelko täällä kotona, että mitä jos kohta alkaa taas kivut ja mitä jos sitä verta alkaakin niin paljon vuotamaan sinne, että menetän tajuni ja joudunkin leikkaukseen...
tuntuu että olen aika yksin näiden olotilojen kanssa, mies sanoo että yritä olla ajattelematta, mutta pieninkin vihlaisu, puutuneisuuden tunne kädessä, pistos olkapäässä tai hartiassa saa mut kovaan ahdinkoon. Olen rukoillut helpotusta ja sitä olenkin saanut, mutta tuntuu että se ahdistus kulkee kumminkin mun mukana askel askeleelta enkä pysty olemaan ajattelematta.

tässä olen miettinyt, mikä tarkoitus tällä on ja mitä tapahtuu seuraavaksi. ennen näitä kipuja tunsin todellista rauhaa sydämmessä ja viimeisimmät rukouksetkin olivat vain yhtä kiitosta, niin onnellinen koin olevani ja tuolloin luulin/ajattelin että pahin on jo takana.
olen mielessäni kysellyt miksi? miksi?

toivottavasti joku ymmärtäisi...

siunausta !

psalmi 23
Herra on hyvä paimen.
1 Daavidin virsi. Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.
2 Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa.
3 Hän virvoittaa minun sieluni. Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden.
4 Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat.
5 Sinä valmistat minulle pöydän minun vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet minun pääni öljyllä minun maljani on ylitsevuotavainen.
6 Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.

Mikä sun tilanne on nyt? Onneksi sitä verta ei ole paljon, toivottavasti ei tule enempää. Siinä on tosiaan silloin jonkun operaation paikka jos sitä enemmän sinne vatsaonteloon menee...
Muistetaan sua rukouksin, Herra valvoo tilannetta!

 

Jammailen täällä erään gospel-bändin tahdissa. Työasiat menee vaihteeksi päin mäntyä, ja tämän musan kuuntelu auttaa pahimpaan potutukseen...ai kun voisi joskus vaihtaa tämän päänupin johonkin astetta fiksumpaan...:-/
Bändi on nimeltään Kaemo, ja varsinkin heidän levynsä "Perustus" on huikea. Varsinkin nimikkolaulu "Perustus" ja ihan lapsillekin rento biisi "Paimen" ovat mahtavia, samoin "Hän on Tie."

http://www.youtube.com/watch?v=U3MXJheD-KI

http://www.youtube.com/watch?v=9QP6TGmOb4I&feature=related

http://www.youtube.com/watch?v=4OpX1-5HMOw&feature=relmfu