Ketju uskossa oleville ja uskonasioita pohdiskeleville! :)

"Uskis"
Haluan uudistua...semmoiseksi joksi Jumala on mut tarkoittanut.

Jumala on luonut meidät jokaisen erilaiseksi, omaksi persoonallisuudekseen. Jokaisella on ne omat kiinnostuksenkohteet ja oma tyyli sanoa ja tehdä asiat. (Tykkään sanasta uniikki, varmaan ap tykkää siitä myös. :))
Mutta sitten jokaisessa Jumalan luomassa ihmisessä on vääristymiä, jotka ovat tulleet lapsuuden perheestä, koulusta tms, ja ehkä geeneissä vähän on häikkää. Vääriä tai toimimattomia toimintatapoja, ehkä syntitottumuksia, ehkä tiedon puutettakin. Ja ne kaikki tuottaa ongelmia päivittäisessä elämässä.
Uskon että Jumala haluaa meitä viedä lähemmäksi sitä ideaali-versiota itsestämme: vahvistaa niitä hyviä puoliamme ja vähentää niiden huonojen vaikutusta.

Mutta sitten: on se perustaso eli kaikille yhteisten perushommien suorittaminen ja sitten persoonakohtainen alue.

Me siis ollaan eri persoonallisuuksia, mutta jokaisen pitää ihan käytännön syistä yltää siihen "perustasoon". Kenenkään ei tarvitse olla täydellinen työntekijä tai äiti, mutta "riittävän hyvä" on se, mihin voi tähdätä. Pitää tehdä sillä tapaa arkiaskareet että lasten hoito on turvallista ja suht hyvää, pitää töissä ja opiskelussa suoriutua niin että työnantaja ja muut työntekijät voivat luottaa työntekijäänsä, siis että tämä hoitaa yhteisesti sovitut hommat. Tietysti virheet ja epätäydellisyys on sallittua, ja joskus on perheen kanssa päiviä jolloin hoidetaan vaan ne pakolliset.
En tiedä onko muilla tällaista "perustaso"-ajattelua, mutta mulla on, ja tämä koskee käytännön elämää.

Se on jännä että monet perustehtävät täytyy tehdä aina samalla, tietyllä tavalla. Esim. neuvolaterkka antaa rokotuksen vain sillä tavoin kun on ohjeistettu, autoa ajetaan hyvin vain tietyllä tavalla. Mutta sitten taas on asioita joissa on vaihtelua kunkin ihmisen oman persoonallisuuden mukaan: 2 eri neuvolaterkkaa voivat käydä ihan erityylisen keskustelun lapsen asioista vanhempien kanssa, toinen hoitaa tilanteen rauhallisemmin, toinen räväkämmin ja suoremmin. Mutta molempien tulee käydä ne samat asiat ja käsiteltävät kohdat vanhempien kanssa läpi.

Haluan että pystyn tekemään äitinä ja työntekijänä ne perusjutut, mutta sitten siinä alueessa, jossa sallitaan persoonakohtaiset erot, mun identiteetti tarvitsee ohjautumista, omaksi itsekseni. Paljon on tässä vuosien aikana tullut muokkautumista, tiedän jo mitkä asiat on mun juttuja, tiedän mikä on osa minua, mutta kaikkea en tiedä. Ja tässä taas tullaan tyyleihin ja rooleihin..

Mua mietityttää oma tyyli suhteessa muiden tyyleihin. Olen työssäni kohdannut pari eläkeikää lähellä olevaa työntekijää, peruspirkkoa, joiden tyyli on niin kaukana omastani kuin voi vaan olla. Voi sanoa, että vaikka heidän tyylinsä on oikein toimiva ja hyvä, niin kemiat eivät todellakaan kohtaa, mukautumiskykyni on huipussaan heidän kanssaan, työpäivän jälkeen olen ollut poikki.

Mutta kuinka paljon voi myötäillä toista, menettämättä omaa itseään? Olen huomannut että jos juttelee töissä räväkän ihmisen kanssa niin alkaa pian itsekin heittämään samanlaista juttua ja menee tämän juttuihin mukaan, ja jos taas on varautuneempi ihminen kyseessä niin puhun paljon varovaisemmin. Ehkä tuo on ihan normaalia, mutta missä on se "minä itse"? Liian kameleontti ei saa olla, ja kaikkia ei voi miellyttää, eikä saakaan lähteä liikaa miellyttämislinjalle, koska sitten menettää oman itsensä.

Haluan olla sillä tavalla kokonainen, että teen ne jutut mitkä mulle kuuluu MUTTA MYÖS tulla ymmärretyksi omana itsenäni. Haluan onnistua juuri tällä mun persoonalla. En tule koskaan olemaan peruspirkko joka permanentti täristen ja tuulipuku kahisten viuhtoo menemään töissä ja sauvakävelyllä ja jolla homma toimii kuin junan vessa, mutta ei mun tarvitsekaan olla. Olen paljon rauhallisempi, mutta haluan että se rauhallisuus on hyvänlaista ja positiivista, ei semmoista joka estää yhteistyötä tai vaikeuttaa arjen sujumista. Ja siinä on kasvamisen paikka...

Usein ajattelen ihmistä tietokoneena, jossa on eri ohjelmia. Jumala voi uudistaa, laittaa meihin "usko"-nimisen levyn, ja Hän voi aloittaa meissä muitakin projekteja.
Nyt tarvitsisin uuden päivityksen, tarvitsisin paremman ja toimivamman version omasta itsestäni. Yks semmoinen mulle, kiitos.
 
"Uskis"
Ajatelmia/hajatelmia...

********************
Jehovat kävivät päivällä koputtelemassa oveen. No, he toivat uskoaan esille joten minä kerroin omastani kanssa. Tiukka väittely käytiin hillitysti ja hymyillen ja jopa nauraen. Olikohan tuo nyt sitten uskontojen välistä dialogia? No, ihan sovussa erosimme, mukavia ukkeleita olivat.

********************

Muksut katsoa tillittävät telkkarista Pikkukakkosta.
Suhtautuminen telkkariin on mulla oltava vähän sama kuin suhde viiniin tai suklaaseen: vähän, mutta ei liikaa. On aikoja jolloin olen istunut joka toisen jatkosarjan äärellä, opiskeluaikana koukutuin eräänä kesänä pahemman kerran tv:n ääreen, se oli sitä aikaa kun ne chatit alkoivat tulla joltain kanavalta keskellä kirkasta päivää. Siinä sitten jäi tenttikirjat taka-alalle ja opintopisteitä kesältä saamatta.

Nykyisessä kodissamme on Jumalalla hyvä ratkaisu tv-riippuvuuteeni: asumme sellaisella seudulla missä telkkari ei näy kuin välillä, tässä on iso mäki lähellä. Vähän samaa kertoo naapurikin välillä. Varmaan on meillä telkussakin vikaa, mutta meillä ei ole kiirettä vaihtaa uudempaan. Tämä on oikein hyvä tilanne. :D

Itse asiassa taitaa olla niin että telkkarista näkyi kunnolla viimeksi viime keväänä. No, mitä sitten tapahtui viime perjantaina kun huomasin että telkkari näyttää pitkästä aikaaa melkein kaikki kanavat, ja oli raskas ja kiireinen päivä takana? Jumetuin seuraamaan koko illaksi Liviä. Amerikkalaista hömppää, alkaen Hurjalla remontilla, jatkuen Unelmien poikamiestytöllä ja sitten lopuksi kunnon asianajajatouhua Good Wifen malliin.
Oli virkistävää vastapainona karulle arjelle. Kaunista, romanttista ja siloiteltua. Tuntui että Jumala antoi mulle tuon illan, koska se ruokki sitä puolta mikä on viime kuukausina jäänyt vähemmälle.

Mutta ei kiitos liikaa. Nuo nautinnot on parhaimmillaan vähän säännösteltynä ja annosteltuna, silloin ne ruokkivat aisteja parhaiten. Jatkuva yliannostus turruttaa ja saa melkein krapulaisen olon.
Good wifessa jäi mietityttämään että ostiko se nainen sen vanhan kotinsa vai ei...ehkä katson seuraavan jakson - mutta ehkä en.

***************************

Tykkään elämyksistä, ihmisistä, hyvästä ruuasta ja juomasta. Missä nuo kaikki yhdistyvät parhaiten? Siitä oli hyvä esimerkki kesällä: häissä.
Aurinko paistoi, leppeä merituuli puhalsi rantaravintolassan edustalla, ihmiset olivat kaunistautuneet/komistautuneet upeiksi, oli hauskoja puheita, rakkaita sukulaisia, korkealaatuista musiikkia, mahtavaa ruokaa ja hyvää viiniä. Ja myös Jumalan sanaa,sillä morsian on uskossa.

Olen ollut toisenlaisissa häissä missä on kireä tunnelma, jossa arvotetaan sukulaiset ja muiden saavutukset tai saavuttamatta jättämiset. Ja aikaisemmin kun ei ole vielä ollut puolisoa ja lapsia niin viimeistään sukkanauhan heitto on viimeistellyt oman ja muiden sinkkujen vaivaantuneisuuden.
Mutta nuo tämänkesäiset häät olivat ihana elämys. Ohikiitävä kesäpäivä rakkaiden kanssa, elämys jota en koskaan unohda.

En ihmettele yhtään miksi Raamatun loppulehdillä puhutaan häistä: se juhla on Jumalan keksintö, siinä yhdistyy melkein kaikki ihanat asiat.

*********************
 
"Uskis"
Ihan heti alkuun: Älkää pelätkö. En jorise nyt pitkään. :) Pitäisi varmaan perustaa jokin blogi omille sepustuksille mutta siihen olen liian laiska.

Mietin illalla omaa seurakuntaani, luterilaista. Luterilaisuus on kaksipiippuinen juttu: toisaalta se on avara ja lempeä, toisaalta se avaruus ja väljyys lähentelee melkein heitteillejättöä. Lähinnä tulee mieleen oma riparini.

Vaikka olen paljon kehunut ripareita toimintamuotona, niin niissä on paljon seurakuntakohtaisia eroja. Odotin nuorena riparia, kun olin kuullut mahtavasta tunnelmasta, yhteisistä fiiliksistä ja siitä että monet ovat saaneet uskonasioihin selvyyttä siellä ja löytäneetkin jotain.
Mulle ripari oli pettymys. Pappi puhui puisevia, isoset olivat etäisiä, yhteishenkeä ei päässyt syntymään, kaverisuhteet eivät syventynytkään, vastauksia ei löytynyt, eikä edes viimeisenä iltana tullut tippa linssiin, odotin vaan poispääsyä. Myöhemmin löysinkin itseni new age -jutuista. Niiden jälkeen tulin kyllä uskoon, mutta se uskoontulo tapahtui luterilaista kirkkoa elävämpien uskovaisyhteyksien kautta.

Mutta yhdestä jutusta tykkäsin riparilla, nimittäin niistä laulutuokioista kitaran kanssa. Ne laulut ja itse Sana jäivät elämään, ja niiden sanomaa ei sen riparin pinnallisuus pystynyt pilaamaan. Yksi niistä sopii hyvin näin iltaan:

http://www.youtube.com/watch?v=qo7eyXUMO_U

Olet valveilla

Illan rauha hiipii maahan meluisaan,
väsyneet se hiljaa peittää teltallaan.
Taivas on kuin käsi suuren Jumalan,
yllä kaiken melskeen yllä maailman.
Herra öin ja päivin kiitän sinua, sillä tiedän että olet valveilla.
Herra öin ja päivin kiitän sinua, sillä tiedän että olet valveilla.

Kuu ja taivaankannen tähdet tuhannet,
huutavat jo kaukaa:Sinä uuvu et.
Silmiesi alla lepää jokainen,
sinä näet missä itkee ihminen.
Herra öin ja päivin...

Sinä Herra tunnet minun huoleni,
huomispäivään kuljet minun kanssani.
Suuri Jumalani, kaiken antaja,
sydämeni laulaa täynnä kiitosta.
Herra öin ja päivin...


Oli ihana, lämmin syysilta ulkona. Toivottavasti ei jäänyt syksyn viimeiseksi lämpimäksi illaksi.
-Toivottavasti sulla, Unique, on kaikki hyvin...sitten kun on voimia, niin käy edes "ilmoittautumassa" tässä ketjussa!
 
"vieras"
Mä jo kans ajattelin, että onkohan tästä ketjusta tullut uskiksen blogi.
Itsellä ripareilta ihania muistoja, varsinkin isosena olosta vaikka tällainen antisosiaalinen oman tieni kulkija olenkin. Löytyi aivan yllättäviä ystävyys/kaveruussuhteita. Nuoruusiän jälkeen en omaa paikkaani ole seurakunnassa löytänyt. Olen muuttanut sinne sun tänne + olen äärimmäisen huono menemään uusiin tilanteisiin ja luomaan kontakteja.
 
"Uskis"
[QUOTE="vieras";27131203]Mä jo kans ajattelin, että onkohan tästä ketjusta tullut uskiksen blogi.
Itsellä ripareilta ihania muistoja, varsinkin isosena olosta vaikka tällainen antisosiaalinen oman tieni kulkija olenkin. Löytyi aivan yllättäviä ystävyys/kaveruussuhteita. Nuoruusiän jälkeen en omaa paikkaani ole seurakunnassa löytänyt. Olen muuttanut sinne sun tänne + olen äärimmäisen huono menemään uusiin tilanteisiin ja luomaan kontakteja.[/QUOTE]

Jep, mä kun pääsen vauhtiin niin sitä juttua tulee valitettavasti sivutolkulla. :D

Tuo kuvailemasi tilanne on tosi monilla, ja paikkakunnan vaihto vaikeuttaa seurakuntayhteyden syntymistä.
Seurakuntalaiset itse ovat kyllä valmiita ottamaan uusia vastaan, mutta jollain lailla meidän kulttuurissa ei haluta tungetella: jutellaan uuden ihmisen kanssa srk-tilaisuuksien jälkeen kyllä muutamaan otteeseen mutta sitten pelätään sitä että onko liikaa tuppauduttu sen uuden ihmisen seuraan ja häiritty häntä. Ehkä siinä on paljon väärinkäsityksiä joskus puolin ja toisin. Tyyliin "pitäkää tunkkinne!"
 
"Uskis"
[QUOTE="vieras";27131228]Ai niin, piti sanomani jotta ne laulut on ihania. Meidän aikaan oli pieni punainen laulukirja, joka vieläkin tallella.[/QUOTE]

Jep, mulla kans on se vielä. Joskus tulee sitä kutsuttua Maon pieneksi punaiseksi kirjaksi...
 
"Uskis"
[QUOTE="vieras";27131316]Olisi kuulunut hymiö tuohon bloginaljailun perään, laitan sen nyt :D.
Hyvää yötä ja siunausta Uskis, UP + muut.[/QUOTE]

Hyvää yötä sullekin. :D ja :)
 
"Uskis"
Tuli rukouspyynnöistä mieleen semmoinen, että kannattaa kirjoittaa ylös semmoinen lista omista ja muiden rukoiltavista asioista, säilyttää se ja ottaa se esille esim. 5 vuoden päästä. Onko kukaan palstan uskovista kokeillut tätä? Olen kuullut uskovilta että moni on huomannut Jumalan vastanneen niihin asioihin tavalla tai toisella. Samalla huomaa myös semmoisen harvinaisen asian mikä usein unohtuu, eli sanoa Jumalalle myös "kiitos".

Oma n. 10 kohdan lista on toteutunut lähes täydellisesti, ainut että mieheni ulkoiset ominaisuudet eivät ihan vastanneet sitä mitä toivoin -mutta on ihmeellistä, että silti tuota miestä ja noita kasvoja jaksan katsella loputtomiin. Ne huonot asiat mitä pidin ennen ehdottomana turn offina, eivät loppujen lopuksi haittaa eivätkä ole olennaisia. Jumala valitsi just oikean miehen mulle.

On hyvä että tässä ja muissa rukousketjuissa esilletulleet rukoukset jäävät näkyviin, niihin voi aina palata. Olisi myös jossain vaiheessa mukava kuulla miten Jumala on vastannut rukouksiinne!

Toinen, henkilökohtaisempi kirjallisen rukouksen muoto on myös, ja se on kirjeen kirjoittaminen Jumalalle. Se on mulla varattuna kaikista pahimpiin aikoihin, ja täytyy sanoa että hiljattain olen joutunut sitä käyttämään. Se auttaa ajatusten selvittämistä, ja vaikka Jumala tietää ilman meidän rukouksiakin sen mitä tarvitaan, niin se antaa itsellä painoarvoa rukouksiin. Niitä kirjeitä en ole uskaltanut säilyttää, ne on sen verran henkilökohtaisia asioita että en halua kenenkään lukevan niitä.
Käsiala on jostain syystä mulla niissä aina hyvin pientä ja heiveröistä, ei pyöreämpää ja huolitellumpaa kuin mitä kirjoitan vaikkapa lomakkeisiin ja lasten reissuvihkoihin. Mutta mitäpä sitä Jumalalle mitään näyttelemään tai peittelemään. :)
 
kiitos uskis että jaat ajatuksia täällä, niitä on mukava lukea :) ihan kuin muistaisin, että olet kertonut että sulla on add? nimittäin minullakin on vahva epäily tuosta ja joistain nettitesteistä saan riittävästi pisteitä ja tunnistan kyllä helposti itsestäni ne piirteet :) olen kyllä huomannut nykyään että tuostakin luonteenpiirteestä on apua uskon elämässä, esimerkiksi tuo tv:n katselu :D minä en jaksa keskittyä seuraamaan mitään sarjaa :D mutta kyllä varmaan Jumalakin on tässä työnsä tehnyt, ettei minua enää kiinnosta. Mutta toisaalta add myös hankaloittaa uskonelämää, raamatun lukemisessa ja ymmärtämisessä on minulla välillä vaikeuksia, ymmärrän kyllä lukemani mutta menee tovi ennen kuin ymmärrän mitä olen lukenut ja minun pitää olla tosissani keskittynyt ja omistautunut sen lukemiseen että sisäistän ne asiat :) eli tuossakin tulee se esille, add ihmiset ovat omistautuvaisia asioille mitkä niitä kiinnostavat, mutta asiat jotka eivät ole lähellä sydäntä niitä on vaikea sisäistää.

huh huh, kohta lähden taas sairaalaan. raskaushormooni arvot ovatkin lähteneet noususuuntaan ja menen nyt neljännen kerran sinne tutkittavaksi.. miettivät antavatko uuden soluntuhoajapiikin vai leikkaavatko. ei nyt mene helpoimman kautta yhtään, mutta luotan että homma on täysin Jumalan käsissä eikä minun tarvitse pelätä. vaikka väistämättä se pelko välillä valtaa mielen, mutta nyt yritän olla sillä asenteella etten anna kokonaista valtaa pelolle, koska pelko ja ahdistus tulee viholliselta...
 
Viimeksi muokattu:
"Uskis"
kiitos uskis että jaat ajatuksia täällä, niitä on mukava lukea :) ihan kuin muistaisin, että olet kertonut että sulla on add? nimittäin minullakin on vahva epäily tuosta ja joistain nettitesteistä saan riittävästi pisteitä ja tunnistan kyllä helposti itsestäni ne piirteet :) olen kyllä huomannut nykyään että tuostakin luonteenpiirteestä on apua uskon elämässä, esimerkiksi tuo tv:n katselu :D minä en jaksa keskittyä seuraamaan mitään sarjaa :D mutta kyllä varmaan Jumalakin on tässä työnsä tehnyt, ettei minua enää kiinnosta. Mutta toisaalta add myös hankaloittaa uskonelämää, raamatun lukemisessa ja ymmärtämisessä on minulla välillä vaikeuksia, ymmärrän kyllä lukemani mutta menee tovi ennen kuin ymmärrän mitä olen lukenut ja minun pitää olla tosissani keskittynyt ja omistautunut sen lukemiseen että sisäistän ne asiat :) eli tuossakin tulee se esille, add ihmiset ovat omistautuvaisia asioille mitkä niitä kiinnostavat, mutta asiat jotka eivät ole lähellä sydäntä niitä on vaikea sisäistää.

huh huh, kohta lähden taas sairaalaan. raskaushormooni arvot ovatkin lähteneet noususuuntaan ja menen nyt neljännen kerran sinne tutkittavaksi.. miettivät antavatko uuden soluntuhoajapiikin vai leikkaavatko. ei nyt mene helpoimman kautta yhtään, mutta luotan että homma on täysin Jumalan käsissä eikä minun tarvitse pelätä. vaikka väistämättä se pelko välillä valtaa mielen, mutta nyt yritän olla sillä asenteella etten anna kokonaista valtaa pelolle, koska pelko ja ahdistus tulee viholliselta...
Mä olen tehnyt täällä palstallakin pyörineitä ad/hd-testejä ja sitten jonkun yksityiskohtaisen nettitestin, keikun siinä alarajan tuntumassa. Itselläni on nimenomaan add, eli ei ole esim. sellaista vaelteluhalua mitä on ad/hd:ssa, vaikkakin huomaan räplääväni muita useammin esim. hiuksia. Jumittumista on, haaveilua ja taiteellisuutta.
Suvussa on sitten sitä ad/hd -touhua aika puhtaana, pari perheenjäsentä lapsuudenkodistani saisivat kyllä heti diagnoosin jos lääkärille menisivät.

Mutta se on lohdullista tietää että ad/hd ja add paranevat jonkin verran iän myötä. Ja luin jonkun uskovaisen kirjoittamana, että usko rauhoittaa myös sitä sairautta, eli Jeesus antaa sitä rauhaa. Uskovakin tuntee ajoittain voimakasta ahdistusta elämän asioista, mutta siinä on aina sellainen toivon pohjavire. Kuten olen usein puhunut armosta, niin ad/hd ja add tarvitsevat sitä paljon, ja pitää oppia armahtamaan itseään vaikka kuinka olisi toilaillut.

Älä ota paineita Raamatun ymmärtämisestä. Jos Jumala haluaa että joku Sanan paikka sulle jossain vaiheessa kolahtaa, niin Hän kyllä pitää siitä huolen että se menee luihin ja ytimiin. :D

Rukoilen sun tämän päivän puolesta! Jumala antakoon lääkärille ja hoitajille viisautta tehdä oikeat päätökset. Toivottavasti pääset selville vesille.
 
  • Tykkää
Reactions: mursuliini
Terve vaan taas täältä sairaalasta! Onneksi Jumala ja lääkärit armahtivat ja vihdoinkin leikkasivat minut :) kipuja, pelkoa ja ahdistusta joutui kokemaan paljon ennen helpotusta... Mutta mieleeni muistui erään nuoren lesken sanat tuskan keskellä "vaikeimmat ajat ovat hetki ennen helpotusta" ja niin se kyllä on :) olen niin kiitollinen että olen taas terve ja pääsin piinasta eroon. Noh, mahanahkaan kyllä tuli 5reikää, mutta se ei haittaa yhtään ja kivutkin siedettäviä :)
 
mitä,
Terve vaan taas täältä sairaalasta! Onneksi Jumala ja lääkärit armahtivat ja vihdoinkin leikkasivat minut :) kipuja, pelkoa ja ahdistusta joutui kokemaan paljon ennen helpotusta... Mutta mieleeni muistui erään nuoren lesken sanat tuskan keskellä "vaikeimmat ajat ovat hetki ennen helpotusta" ja niin se kyllä on :) olen niin kiitollinen että olen taas terve ja pääsin piinasta eroon. Noh, mahanahkaan kyllä tuli 5reikää, mutta se ei haittaa yhtään ja kivutkin siedettäviä :)
mitä sulta leikattiin?
 
"Uskis"
Terve vaan taas täältä sairaalasta! Onneksi Jumala ja lääkärit armahtivat ja vihdoinkin leikkasivat minut :) kipuja, pelkoa ja ahdistusta joutui kokemaan paljon ennen helpotusta... Mutta mieleeni muistui erään nuoren lesken sanat tuskan keskellä "vaikeimmat ajat ovat hetki ennen helpotusta" ja niin se kyllä on :) olen niin kiitollinen että olen taas terve ja pääsin piinasta eroon. Noh, mahanahkaan kyllä tuli 5reikää, mutta se ei haittaa yhtään ja kivutkin siedettäviä :)
Hieno juttu että pääsit leikkaukseen - ja samaa kysyn mäkin sulta kanssa, eli millainen leikkaus se oli? Mutta onneksi se epätietoisuus ja epävarmuus on ohi.
 
"Uskis"
"Uskis", onko sulla nimimerkkiä täällä.
Olisi mielenkiintoista keskustella asioista kanssasi, YV:llä.
Ei ole.:( Sähköpostiosoitekin on semmoinen että siinä on osa mun nimestä. Onko sulla antaa sähköpostiosoitetta?
Itse asiassa, mietin tässä just rekkautumista tänne, mutta en keksi nikkiä. "Uskis" on vähän semmoinen liian yleinen. Ehkä mulle kävisi joku "Papupata" tai "Jorisija". :)
Se rekkautuminen on jäänyt, kun kirjoitan paljon vähemmän tai vain satunnaisesti muihin ketjuihin, luen niitä muita kyllä.
 
No nyt on mulla eli Uskiksella nikki! :D

Muistin tuossa aamusella että olenhan mä joskus rekisteröitynyt tänne, taisin kysellä jotain vauva-asioita, ja vuosi oli ehkä -08 tai -09. Sitten se kirjoittelu jäi moneksi vuodeksi ja ajattelin, että kai mun nikki on jo poistettu täältä kun en ole käyttänyt sitä, joillakin foorumeilla on käynyt niin.
En halunnut ottaa nikkiä "Uskis", koska täällä on musta nikki nimeltä "uskis" ja meidät meinaa sekoittaa välillä.

Mutta olen nyt siis Echo. Eli kaiku, toivottavasti pystyn tuomaan jotain kaikuja ja viestiä Jumalan valtakunnasta...
Kuuntelin joskus ennen uskoontuloa Enyan musiikkia, ja hänellä taitaa olla jokin biisi nimeltä "Echoes" joka jäi mieleen. Nykyisin en osaa sanoa että meneekö Enyan musa enemmän mystiikan puolelle ja ruokkiiko se välttämättä uskovaa, mutta musiikillisesti ne ovat kauniita lauluja.

Yv:tä voi nyt mulle heittää, jos joku haluaa sitä kautta keskustella. :)

UniQue: saat levätä Jumalan rakkaudessa ja hoivassa nyt. :)
 
echo, mä olen salaa toivonut että rekisteröityisit :D nyt se sitten tapahtui... Mäkin alan tokkurasta jo vähän selviytymään ja ajatus jo joukseekin jotenkuten :D

enyan musiikki menee kyllä siinä rajamailla, on kyllä toisaalta tosi mystisen kuuloista. Ihan kuin siitä voisi mennä hypnoosiin :O
 
echo, mä olen salaa toivonut että rekisteröityisit :D nyt se sitten tapahtui... Mäkin alan tokkurasta jo vähän selviytymään ja ajatus jo joukseekin jotenkuten :D

enyan musiikki menee kyllä siinä rajamailla, on kyllä toisaalta tosi mystisen kuuloista. Ihan kuin siitä voisi mennä hypnoosiin :O
Juu, mäkään en tiedä että mihin kastiin sen musan laittaisi... Ihanan kuuloista, mutta jokin siinä mättää. : /

Olisit nyt kirjoitellut pari riviä silloin kun sulla oli vielä se lääketokkura. Olisi ollut veikeetä luettavaa. :D
 

Yhteistyössä