Ketju uskossa oleville ja uskonasioita pohdiskeleville! :)

On ollut pitkään mielessä kysyä ketjua lukevilta, että kuinka Jumala on toiminut teidän elämässä? Onko rukousvastauksia, johdatusta, ihmeitäkin tms?
Kirjoitan itselle tulleita, kunhan tulee mieleen. Katsotaan...

 

Tämä tapahtui hiljattain yhdelle tutulle teinille. Hän oli kaverinsa kanssa jossain kämpillä, etsi käsilaukustaan kännykkää, ja penkoi laukusta yhden taskun omien sanojensa mukaan (huom, mukana teinimäistä liioittelua) "ainakin 10 kertaa". Sitten hän muisti että kannattaa rukoilla, ja eikös tämä kännykkä sen jälkeen löytynyt just siitä taskusta.
Näitä esineiden löytymisiä on ollut monilla uskovilla ja itsellänikin. Ja ateisteille ihan tiedoksi että ei meillä ole mikään kiero Jumala joka nauttii esineiden piilottamisesta, vaan nuo on lähinnä semmoisia pieniä muistutuksia että Häneen voi turvata arjessa.

Omalla kohdalla täytyy sanoa, että yksinomaan tämä usko, ja tämä fiilis on kyllä mieletön ihme, ja on tätä elämääkin johdatettu.
Työpaikkani on kanssa jonkinlainen rukousvastaus. Olin rukoillut pitkään töitä, ja tuntui jo aika epätoivoiselta. Sitten eräänä päivänä tuli mieleeni kuva, jossa mulle annetaan Taivaasta semmoinen kirkas juttu/kimpale, ja että se tulisi erään tietyn ystäväni kautta. No, ei mennyt kuin ehkä 10 min. niin juuri tämä ystävä soitti ja vinkkasi että yhdessä työpaikassa tarvittaisiin sijaisia. Ja sillä tiellä ollaan...ainut vaan että vaikka Jumala kuinka antaisi lahjoja ja loisi edellytyksiä, niin se on vasta alku. Työpaikan saatuani onkin ollut haastetta _pitää_se työpaikka, ja sitä on joutunut paljon rukoilemaan. Osaan aika hyvin ryssiä Jumalan antamat mahdollisuudet. Vaikka mulle annettaisiin työ jossa pitää pelkästään painaa jotain nappia kerran vuodessa niin sekin multa unohtuisi. :xmas:

 

Vielä noista esineiden löytymisistä, että ne eivät ole mitään sellaisia että nyt silmien edessä ilmestyisi se esine, vaan Jumala tekee vähän salassa näitä juttuja. Se tuntuu olevan monien muidenkin ihmeiden kohdalla niin: Jumala ei jostain syystä suostu vaikuttamaan missään laboratoriossa ja testeissä joissa yritetään todistaa Jumalan olemassaolo, mutta nämä jutut tapahtuvat ihmisille spontaanisti. Tuntuu että Jumala haluaa pitää sen suvereeniuden ja yllätyksellisyyden itsellään, Jeesuskaan ei suostunut tekemään roomalaisten edessä ihmeitä silloin, kun Häneltä niitä tivattiin.

Meidän perhe asui pari vuotta sellaisessa vuokra-asunnossa, johon meillä ei minkään järjen mukaan pitänyt olla varaa, mutta kun ei muuta ollut alueellamme niin pakko oli muuttaa sinne. Mutta koettiin se asunto Jumalan johdattamaksi lahjaksi, ja jostain se raha aina tuli siihen vuokraan ja muihin kuluihin.

Jumala tuntuu haluavan usein työrauhan. En enää kirjoita ylös menoja ja tuloja, katso riittääkö meidän rahat ja hoe Jumalalle että näinjanäin paljon tarvitaan. Se vaan aiheuttaisi huolta ja sitoisi ajatuksia liikaa rahaan. Parempi antaa Jumalan tehdä rauhassa, salassa, ja aina siellä tilillä on raha riittänyt.
Kieltämättä joskus olisi mukava saada semmoinen rahakuori mistä puhuttiin edellisessä ap:n ketjussa, piristäisi mukavasti päivää.

 

Terve vaan taas täältä sairaalasta! Onneksi Jumala ja lääkärit armahtivat ja vihdoinkin leikkasivat minut kipuja, pelkoa ja ahdistusta joutui kokemaan paljon ennen helpotusta... Mutta mieleeni muistui erään nuoren lesken sanat tuskan keskellä "vaikeimmat ajat ovat hetki ennen helpotusta" ja niin se kyllä on olen niin kiitollinen että olen taas terve ja pääsin piinasta eroon. Noh, mahanahkaan kyllä tuli 5reikää, mutta se ei haittaa yhtään ja kivutkin siedettäviä

Pikaista toipumista sinulle! Tosi hyvä, että lopulta leikkasivat.

 

Juu, mäkään en tiedä että mihin kastiin sen musan laittaisi... Ihanan kuuloista, mutta jokin siinä mättää. : /

Olisit nyt kirjoitellut pari riviä silloin kun sulla oli vielä se lääketokkura. Olisi ollut veikeetä luettavaa.

no juu, unilääketokkurassa soitin heti herättyäni isälleni... sanoi että kuulostat ihan sille kuin olisit humalassa en kyllä yhtään ihmettele, kun en siitä oikeastaan muista paljoa mitään, mitä puhuin isälleni ja miehelle sen jälkeen...

niin ja oon nyt jo kotona

 

On ollut pitkään mielessä kysyä ketjua lukevilta, että kuinka Jumala on toiminut teidän elämässä? Onko rukousvastauksia, johdatusta, ihmeitäkin tms?
Kirjoitan itselle tulleita, kunhan tulee mieleen. Katsotaan...

Tähän on vaikeeta vastata, koska rukous on niin tiiviisti lomittunut arkielämän puuhiin ja ajatuksiin. Jotenkin on vaikeeta analysoida mikä on rukousvastausta...Mut yks viime viikoinen tapaus tulee mieleen.
Työpaikalla on ollut todella haastava ja voimia kulutava aika jo vuoden verran. Nyt mun elämän tilanne on kuitenkin se, että on pakko saada vähän hidastaa tahtia, muuten muut elämän osa-alueet alkaa kärsiä liikaa. Työni on toisaalta sellaista, jonka koen vahvasti kutsumukseksi ja vastaavaa työpaikkaa ei ole lähettyvillä. Viime viikolla sitten tilanne kärjistyi siihen pisteeseen, että olin epätoivoinen ja en nähnyt enää muuta vaihtoehtoa, kuin antaa ero ilmoituksen. Yks uskova kolleega ehdotti, että rukoillaan asian puolesta (ennen ei ole sellaista ehdottanut). Sitten rukoiltiin kesken työpäivää. Meni ehkä puoli tuntia, niin se ihminen joka vaikutta eniten työni kuvaan tuli luokseni, pyysi omalta puoleltaan anteeksi tiettyjä juttuja ja sovimme asioista (tavallisesti hän ei tee sellaista) .Yhdessä löydettiin toimiva kompromissi.

 

On ollut pitkään mielessä kysyä ketjua lukevilta, että kuinka Jumala on toiminut teidän elämässä? Onko rukousvastauksia, johdatusta, ihmeitäkin tms?
Kirjoitan itselle tulleita, kunhan tulee mieleen. Katsotaan...

pyysin Jumalalta että paranisin pian tästä sairaudesta ja pääsisin jo tuskista ja kivuista eroon, pikaisempaa paranemista ei olisi tullut muuten kuin leikkauksella
ennen leikkausta lääkärit vielä arpoivat leikkaavatko vai eivätkö, pyysin Jumalaa antamaan viisautta lääkäreille että tekisivät oikean ja parhaimman ratkaisun, minkä voi tässä tilanteessa tehdä.
vaikka toisaalta pelkäsin leikkausta ihan hirveästi, silti rauha säilyi sydämmessä ja luotin, että Herra on minun kanssani joka hetkessä :heart:

 

Milloin muuten pääset lasaretista? Pystytkö nostamaan mitään, esim. sitä teidän 1-vuotiasta (muistelin että teillä on sen ikäinen)?

ei saisi näin alkuunsa nostella paljoa mitään... tekee tosi tiukkaa kun tuo 1vuotias on sellanen sylivauva mutta eiköhän se tästä pikkuhiljaa ala sujumaan...

 

[QUOTE="lumikide";27155570]Tähän on vaikeeta vastata, koska rukous on niin tiiviisti lomittunut arkielämän puuhiin ja ajatuksiin. Jotenkin on vaikeeta analysoida mikä on rukousvastausta...Mut yks viime viikoinen tapaus tulee mieleen.
Työpaikalla on ollut todella haastava ja voimia kulutava aika jo vuoden verran. Nyt mun elämän tilanne on kuitenkin se, että on pakko saada vähän hidastaa tahtia, muuten muut elämän osa-alueet alkaa kärsiä liikaa. Työni on toisaalta sellaista, jonka koen vahvasti kutsumukseksi ja vastaavaa työpaikkaa ei ole lähettyvillä. Viime viikolla sitten tilanne kärjistyi siihen pisteeseen, että olin epätoivoinen ja en nähnyt enää muuta vaihtoehtoa, kuin antaa ero ilmoituksen. Yks uskova kolleega ehdotti, että rukoillaan asian puolesta (ennen ei ole sellaista ehdottanut). Sitten rukoiltiin kesken työpäivää. Meni ehkä puoli tuntia, niin se ihminen joka vaikutta eniten työni kuvaan tuli luokseni, pyysi omalta puoleltaan anteeksi tiettyjä juttuja ja sovimme asioista (tavallisesti hän ei tee sellaista) .Yhdessä löydettiin toimiva kompromissi.[/QUOTE]

Mahtava kuulla että Jumala avasi työpaikallasi niitä solmuja. Jotenkin töissä on vaikea usein kokea Jumalan konkreettista apua ja nähdä Jumalan vaikutusta, kun ympäristö on usein kiireinen ja ihmiset kireällä. Toivottavasti työtaakkasi helpottaa muutenkin pitkällä aikavälillä.

 

ei saisi näin alkuunsa nostella paljoa mitään... tekee tosi tiukkaa kun tuo 1vuotias on sellanen sylivauva mutta eiköhän se tästä pikkuhiljaa ala sujumaan...

Mulle on tehty sektio ja tekee mieli sanoa, että kannattaa totella niitä ohjeita ja varoa niitä liian aikaisia nostelemisia. Itselläni on mukavat kiinnikkeet kohdussa, kun päätin voimaini tunnossa nostella vähän liian aikaisin esikoislastani, vaikkei olisi saanut.
-Nyt vaan sitten istut sohvalla ja pistät miehesi tuomaan kaikki mitä mieleen juolahtaa ja hoitamaan lapset.

 

Laulaja Mannan ihana versio Juha Tapion biisistä...jollakin vaan osaa olla heleä lauluääni.

[video=youtube;u25yep5xf0w]http://www.youtube.com/watch?v=u25yep5xf0w[/video]

 

pyysin Jumalalta että paranisin pian tästä sairaudesta ja pääsisin jo tuskista ja kivuista eroon, pikaisempaa paranemista ei olisi tullut muuten kuin leikkauksella
ennen leikkausta lääkärit vielä arpoivat leikkaavatko vai eivätkö, pyysin Jumalaa antamaan viisautta lääkäreille että tekisivät oikean ja parhaimman ratkaisun, minkä voi tässä tilanteessa tehdä.
vaikka toisaalta pelkäsin leikkausta ihan hirveästi, silti rauha säilyi sydämmessä ja luotin, että Herra on minun kanssani joka hetkessä :heart:

Ihana kyllä että sait avun niin nopeasti! Herra vaikuttaa lääkärienkin kautta.


Laitan tässä vielä ennen nukkumaanmenoa pari runoa, eka käsittelee ihan tavallista ihmisen kasvua, toinen on taas (lähes jo) päivittäinen Erkki-annos.

Olen kulkenut pitkän matkan
mutta olen vasta tässä.
"Olet vasta tässä",
he sanovat.

Mutta kukaan ei kysy,
kuinka kaukaa
olen tähän hetkeen tullut.

-Maaria Leinonen-

*********************

Rakastaako kukaan minua
sellaisena kuin olen
muuttamatta,
syyttämättä?

Sitä kysyn
ajaessani yksin
öisellä autiolla tiellä.

Näen äitini lempeät silmät.
Ne sanovat:kyllä,

ja ryöväri ristiltään kuiskaa:
kyllä, kyllä.

Erkki Leminen

 

Maanantaiaamu valkeni harmaana ja vähän sateisenakin, mutta eiköhän se tästä...komea myrsky on näköjään tulossa, myrskyt ovat ihania.

Jumalan kanssa on ihanaa käydä uuteen viikkoon. :heart: Mulla on yhteen vanhaan kirjaan läntättynä tarra, jossa lukee: "En tiedä mitä huominen tuo tullessaan, mutta tiedän Kuka tuo huomisen."
Siunattua viikonalkua kaikille!
Ja pahoittelut jo etukäteen, mutta olen jämähtänyt taas viime aikoina Kaemoon:

[video=youtube;4OpX1-5HMOw]http://www.youtube.com/watch?v=4OpX1-5HMOw[/video]

 

mahtoiko timppa saada vastauksen Jumalalta, kun on ollut niin hiljainen eikä ole kuulunu mitään?

tänään ollut jo parempi päivä, alkaa jo olemaan tolkuissaan ja voimat palautumaan oon ollut välillä niin väsynyt, etten ole jaksanut kauheasti keskittyä mihinkään, en raamattuakaan ole lukenut kunnolla moneen päivään... sen kun vielä joskus tietäisi, miksi joutui kokemaan jotain tämmöstä, mutta paljon kumminkin sain ahdistavimpinakin hetkinä tukea uskosta. Hengellisesti kyllä vahvistikin, voitin pelkoni ja hokasin montakin tärkeää asiaa, mutta sen kun tietäis mikä tarkoitus tällä oikeasti oli...

tietääkö echo tai joku muu, että mistä tietää että on täyttynyt pyhällä hengellä? ja pitääkö ensin saada se kaste, ennen kuin voi täyttyä pyhällä hengellä... ja mistä sen tietää onko saanut kielillä puhumisen lahjan, ettei se vaan ole omia päästä tulevia jorinoita??

 

Mä koen välillä olevani niin huono uskovainen.. koska suuttuessa tulee usein kiroiltua :ashamed: hävettää, kaduttaa ja inhottaa. En ylensäkään tykkää kirosanoista tai kiroilemisesta, en tiedä miksi se tuntuu kuitenkin kiukkupuuskassa helpottavan. Että tämmöinen tunnustus.

 

Mä koen välillä olevani niin huono uskovainen.. koska suuttuessa tulee usein kiroiltua :ashamed: hävettää, kaduttaa ja inhottaa. En ylensäkään tykkää kirosanoista tai kiroilemisesta, en tiedä miksi se tuntuu kuitenkin kiukkupuuskassa helpottavan. Että tämmöinen tunnustus.

et ole ainut... tai oikeastaan se kiroaminen koko ajan vähenee ja vähenee, kun se rauhallisuus ja pitkämielisyys kasvaa... mutta eikai minustakaan ikinä kaikkea tempperamenttia pois saa, mutta jostain ne kirosanat aina joskus kimpoaa :ashamed: mutta sehän on terve ja hyvä merkki, että katuu ja tietää tehneensä väärin

 

et ole ainut... tai oikeastaan se kiroaminen koko ajan vähenee ja vähenee, kun se rauhallisuus ja pitkämielisyys kasvaa... mutta eikai minustakaan ikinä kaikkea tempperamenttia pois saa, mutta jostain ne kirosanat aina joskus kimpoaa :ashamed: mutta sehän on terve ja hyvä merkki, että katuu ja tietää tehneensä väärin

Joo kyllä sitä pitkämielisyyttä tarvitaan lisää ja ehkä ikäkin sitä pikkuhiljaa tuo, toivottavasti. En halua lapsille antaa tälläistä mallia. Pitää koittaa ainakin äänettömästi sitten jos on pakko jotain sanoa. En ymmärrä mistä tämä kumpuaa kun ei meidän perheessä kiroiltu eikä kaveripiirissäkään :O

 

meidän piireissä oikeastaan minä olen ainoa joka ei kiroa, miehenpuolen suku on aika ärhäkkäsanaista porukkaa... mutta ehkä siitä saakin sitten itselleen vähän sitä vahvistusta, ettei ainakaan itse halua kiroilla ei tule kiusausta, kun jo muut kiroaa minunkin puolesta
mutta ei kannata ottaa ressiä tuosta, jos kumminkin itse tiedostaa sen ettei tee oikein

 

No juu, viimeksi nyt illalla sadattelin, kun lapset oli olleet pitkin iltaa riehakkaita ja nuorimmainen päätti pesulla kylppärissä suihkuttaa meidän muiden vaatteista syntyneen mytyn likomäräksi samalla, kun kävin toisessa huoneessa.
Se on jokin ihme primitiivinen reaktio vastaavissa tilanteissa, ei mulle heti tule siinä tilanteessa mieleen "oi kiitos Jeesus!" vaan jotain ihan muuta...mutta onneksi lapset eivät kuulleet mitä mutisin, ja aika hyvin noilta on kirosanat pysyneet pois. Eikä edes muut lähistön lapset ole tartuttaneet niitä meidän muksuihin. Vaikka kai nuo ja lähipiirin lapset on aika pieniäkin vielä.

Omassa lapsuudenkodissani kiroiltiin paljon ja kiroilin teininä melkein jatkuvasti. Siihen nähden kiroilen nykyisin hyvin vähän, mutta en ota siitä stressiä jos välillä tulee kirosana. Jumala katsoo sitä käyttäytymistä pitemmällä aikavälillä siinä tilanteessa.

Up&go: Perhe-elämä on kyllä semmoista, että vaikka se on ihanaa, niin siinä tulee ärräpäitä ladeltua. Olisi joskus mukava tietää millainen Raamattu olisi, jos ne apostolit olisivat joutuneet takkuamaan imetyksen kanssa, heränneet yöllä vauvan takia 5-10 kertaa ja vääntäneet päivällä ruuan jonkun 8 muksun hyöriessä ympärillä ja seuraava vauva olisi odottamassa mahassa, raskauspahoinvoinnit päälle...no, oli niillä miehilläkin vaikeaa, en sitä sano. Mutta ainakaan niiden miesten ei tarvinnut niillä lähetysmatkoilla kanniskella mitään nyyttejä mukanaan, sai kulkea kädet vapaana.

 

Uskovaiset on yhteiskunnan syöpä ja kehityksen jarru.

 

Laitan Unique sulle tässä jossain vaiheessa iltaa vielä yksäriä...

 

Hei Jorma, ootko sä oikeassa ketjussa? Tämä pitäisi olla kait sellainen hyvemmän mielen ketju. Mene siihen toiseen uskoketjuun jos vängätä haluat.

 

Uskovaiset on yhteiskunnan syöpä ja kehityksen jarru.

No mitäs Jorskin iltaan kuuluu? Mites me ollaan nyt jarruteltu kehitystä?

 

Huomiseen...täällä myrskysi ihanasti illalla, mutta nyt alkaa jo tuuli laantua.

On vaikeaa sanoa näiden kiroilutekstien jälkeen herttaisesti "siunausta", mutta tämmöistä kahtalaista ja välillä raadollistakin on tämä uskovan elämä. Siispä, siunausta, ja hyvää yötä! :wave:

 

Huomenta. =)

Eilen oli jännä huomata taas Jumalan johdatus. Rukoilin vuosikausia opiskelupaikoissani sitä, että Jumala johdattaisi mut vihdoin viimein kotiin. Olin väsynyt muuttamiseen, kämppiselämään jne. Rukoilin että saisin sellaisen puolison joka joka ei olisi kuka tahansa, joka olisi lapsuudesta asti mulle suunniteltu, ja joka veisi mut kotiin.

Tämä mun mies on kotoisin sellaiselta seudulta, joka mulle on näytetty joskus lapsuuden unissa. Pieniä pätkiä maisemaa sieltä sun täältä. Samoin ne haaveet tietynlaisesta ympäristöstä, joita luettelin Jumalalle ennen mieheni tapaamista, toteutuivat mun miehen kautta.

Eilen kävin erään parin kilometrin päässä asuvan tutun luona ensimmäistä kertaa. Se kauniin puutalon syksyinen piha syyskukkineen ja lyhtyineen oli just samanlainen, jollaisesta olin joskus kauan sitten haaveillut, sen asian tajuaminen jysähti tajuntaan kotiin palatessa. No, ei tuo mun koti tule olemaan, mutta taas yksi palanen tässä palapelissa. Jumala näytti suunnan mieheni kautta.

Mutta vaikka tämänhetkinen elämä on ennalta johdatettu, niin helppoa ei täälläpäin asuminen ole ollut, samat kivut ja ongelmat on seuranneet mua tänne kuin mitä olen kantanut nuoruudesta asti. Sitäkään en tiedä, tullaanko me asumaan aina tässä talossa, mulla on kuvia näytetty toisenlaisestakin paikasta - jään mielenkiinnolla odottamaan.
Ja mikään avioliitto tai maallinen koti ei saa olla sellainen, johon jämähtää liikaa, aina on hyvä pitää se Taivaan koti ykkösenä. Me ei olla täällä kuin hetken.