[QUOTE="Purppura";27109401]Näen sen niin että tämä aika on meille koetinkivi,jossa jyvät erotellaan akanoista.
Tämän on tarkoituskin olla vaikeaa koska muuten erottelua ei tapahtu.
Eikä se katuminen ole vain, koska oikea katuminen jollei usko on äärettömän vaikea saattaa tunnetasolle.[/QUOTE]
Tuo eka lause pistää miettimään...toisaalta tuo on totta, toisaalta taas Jumala varmasti armahtaa niitä enemmän jotka ovat todella lujilla ja joiden uskonelämä on hiuskarvan varassa ja jotka eivät pysty aina "tehouskovaisuuteen".
Mutta oli miten oli, niin Jumalasta on se, että olen itsekään ylipäätään uskossa pysynyt. Jos ottaa oman ailahtelevaisen ja riippuvuusherkän luonteeni huomioon niin jos tämä juttu olisi pelkästään itsestä kiinni, niin en olisi tällä tiellä pysynyt kuin hetken.
Kohta vaivun taas horrokseen, mutta copypastetan tässä yhden tunnetun ja jo aika kuluneen tarinan.
Jalanjäljet hiekassa
Eräs mies näki yöllä unen. Unessa hän käveli rannalla Jeesuksen kanssa. Yhtäkkiä taivaalle ilmestyi tapahtumia hänen elämästään. Elämänsä jokaisen vaiheen kohdalla hän näki hiekassa kahdet jalanjäljet: omansa ja Jeesuksen.
Kun hänen elämänsä viimeisinkin tapahtuma oli kulkenut hänen silmiensä editse, hän tarkasteli hiekkaan jääneitä jalanjälkiä. Silloin hän huomasi, että hänen elämänsä polulla näkyivät usein vain yhdet jalanjäljet ja juuri silloin kun hänellä oli ollut kaikkein vaikeinta elämässään.
Tämä kiusasi häntä, joten hän kysyi asiaa Herralta: Herra, silloin kun päätin seurata sinua, sinä lupasit kulkea aina kanssani. Mutta nyt näenkin vain yhdet jalanjäljet elämäni vaikeimpien aikojen kohdalla. En ymmärrä, miksi jätit minut juuri silloin kun olisin tarvinnut sinua eniten.
Herra vastasi: Rakas lapseni, minä rakastan sinua, enkä voisi koskaan jättää sinua. Yhdet jalanjäljet tarkoittavat, että silloin kun olit koetusten ja kärsimysten keskellä, minä kannoin sinua.