"Uskis"
Haluan uudistua...semmoiseksi joksi Jumala on mut tarkoittanut.
Jumala on luonut meidät jokaisen erilaiseksi, omaksi persoonallisuudekseen. Jokaisella on ne omat kiinnostuksenkohteet ja oma tyyli sanoa ja tehdä asiat. (Tykkään sanasta uniikki, varmaan ap tykkää siitä myös.
)
Mutta sitten jokaisessa Jumalan luomassa ihmisessä on vääristymiä, jotka ovat tulleet lapsuuden perheestä, koulusta tms, ja ehkä geeneissä vähän on häikkää. Vääriä tai toimimattomia toimintatapoja, ehkä syntitottumuksia, ehkä tiedon puutettakin. Ja ne kaikki tuottaa ongelmia päivittäisessä elämässä.
Uskon että Jumala haluaa meitä viedä lähemmäksi sitä ideaali-versiota itsestämme: vahvistaa niitä hyviä puoliamme ja vähentää niiden huonojen vaikutusta.
Mutta sitten: on se perustaso eli kaikille yhteisten perushommien suorittaminen ja sitten persoonakohtainen alue.
Me siis ollaan eri persoonallisuuksia, mutta jokaisen pitää ihan käytännön syistä yltää siihen "perustasoon". Kenenkään ei tarvitse olla täydellinen työntekijä tai äiti, mutta "riittävän hyvä" on se, mihin voi tähdätä. Pitää tehdä sillä tapaa arkiaskareet että lasten hoito on turvallista ja suht hyvää, pitää töissä ja opiskelussa suoriutua niin että työnantaja ja muut työntekijät voivat luottaa työntekijäänsä, siis että tämä hoitaa yhteisesti sovitut hommat. Tietysti virheet ja epätäydellisyys on sallittua, ja joskus on perheen kanssa päiviä jolloin hoidetaan vaan ne pakolliset.
En tiedä onko muilla tällaista "perustaso"-ajattelua, mutta mulla on, ja tämä koskee käytännön elämää.
Se on jännä että monet perustehtävät täytyy tehdä aina samalla, tietyllä tavalla. Esim. neuvolaterkka antaa rokotuksen vain sillä tavoin kun on ohjeistettu, autoa ajetaan hyvin vain tietyllä tavalla. Mutta sitten taas on asioita joissa on vaihtelua kunkin ihmisen oman persoonallisuuden mukaan: 2 eri neuvolaterkkaa voivat käydä ihan erityylisen keskustelun lapsen asioista vanhempien kanssa, toinen hoitaa tilanteen rauhallisemmin, toinen räväkämmin ja suoremmin. Mutta molempien tulee käydä ne samat asiat ja käsiteltävät kohdat vanhempien kanssa läpi.
Haluan että pystyn tekemään äitinä ja työntekijänä ne perusjutut, mutta sitten siinä alueessa, jossa sallitaan persoonakohtaiset erot, mun identiteetti tarvitsee ohjautumista, omaksi itsekseni. Paljon on tässä vuosien aikana tullut muokkautumista, tiedän jo mitkä asiat on mun juttuja, tiedän mikä on osa minua, mutta kaikkea en tiedä. Ja tässä taas tullaan tyyleihin ja rooleihin..
Mua mietityttää oma tyyli suhteessa muiden tyyleihin. Olen työssäni kohdannut pari eläkeikää lähellä olevaa työntekijää, peruspirkkoa, joiden tyyli on niin kaukana omastani kuin voi vaan olla. Voi sanoa, että vaikka heidän tyylinsä on oikein toimiva ja hyvä, niin kemiat eivät todellakaan kohtaa, mukautumiskykyni on huipussaan heidän kanssaan, työpäivän jälkeen olen ollut poikki.
Mutta kuinka paljon voi myötäillä toista, menettämättä omaa itseään? Olen huomannut että jos juttelee töissä räväkän ihmisen kanssa niin alkaa pian itsekin heittämään samanlaista juttua ja menee tämän juttuihin mukaan, ja jos taas on varautuneempi ihminen kyseessä niin puhun paljon varovaisemmin. Ehkä tuo on ihan normaalia, mutta missä on se "minä itse"? Liian kameleontti ei saa olla, ja kaikkia ei voi miellyttää, eikä saakaan lähteä liikaa miellyttämislinjalle, koska sitten menettää oman itsensä.
Haluan olla sillä tavalla kokonainen, että teen ne jutut mitkä mulle kuuluu MUTTA MYÖS tulla ymmärretyksi omana itsenäni. Haluan onnistua juuri tällä mun persoonalla. En tule koskaan olemaan peruspirkko joka permanentti täristen ja tuulipuku kahisten viuhtoo menemään töissä ja sauvakävelyllä ja jolla homma toimii kuin junan vessa, mutta ei mun tarvitsekaan olla. Olen paljon rauhallisempi, mutta haluan että se rauhallisuus on hyvänlaista ja positiivista, ei semmoista joka estää yhteistyötä tai vaikeuttaa arjen sujumista. Ja siinä on kasvamisen paikka...
Usein ajattelen ihmistä tietokoneena, jossa on eri ohjelmia. Jumala voi uudistaa, laittaa meihin "usko"-nimisen levyn, ja Hän voi aloittaa meissä muitakin projekteja.
Nyt tarvitsisin uuden päivityksen, tarvitsisin paremman ja toimivamman version omasta itsestäni. Yks semmoinen mulle, kiitos.
Jumala on luonut meidät jokaisen erilaiseksi, omaksi persoonallisuudekseen. Jokaisella on ne omat kiinnostuksenkohteet ja oma tyyli sanoa ja tehdä asiat. (Tykkään sanasta uniikki, varmaan ap tykkää siitä myös.
)Mutta sitten jokaisessa Jumalan luomassa ihmisessä on vääristymiä, jotka ovat tulleet lapsuuden perheestä, koulusta tms, ja ehkä geeneissä vähän on häikkää. Vääriä tai toimimattomia toimintatapoja, ehkä syntitottumuksia, ehkä tiedon puutettakin. Ja ne kaikki tuottaa ongelmia päivittäisessä elämässä.
Uskon että Jumala haluaa meitä viedä lähemmäksi sitä ideaali-versiota itsestämme: vahvistaa niitä hyviä puoliamme ja vähentää niiden huonojen vaikutusta.
Mutta sitten: on se perustaso eli kaikille yhteisten perushommien suorittaminen ja sitten persoonakohtainen alue.
Me siis ollaan eri persoonallisuuksia, mutta jokaisen pitää ihan käytännön syistä yltää siihen "perustasoon". Kenenkään ei tarvitse olla täydellinen työntekijä tai äiti, mutta "riittävän hyvä" on se, mihin voi tähdätä. Pitää tehdä sillä tapaa arkiaskareet että lasten hoito on turvallista ja suht hyvää, pitää töissä ja opiskelussa suoriutua niin että työnantaja ja muut työntekijät voivat luottaa työntekijäänsä, siis että tämä hoitaa yhteisesti sovitut hommat. Tietysti virheet ja epätäydellisyys on sallittua, ja joskus on perheen kanssa päiviä jolloin hoidetaan vaan ne pakolliset.
En tiedä onko muilla tällaista "perustaso"-ajattelua, mutta mulla on, ja tämä koskee käytännön elämää.
Se on jännä että monet perustehtävät täytyy tehdä aina samalla, tietyllä tavalla. Esim. neuvolaterkka antaa rokotuksen vain sillä tavoin kun on ohjeistettu, autoa ajetaan hyvin vain tietyllä tavalla. Mutta sitten taas on asioita joissa on vaihtelua kunkin ihmisen oman persoonallisuuden mukaan: 2 eri neuvolaterkkaa voivat käydä ihan erityylisen keskustelun lapsen asioista vanhempien kanssa, toinen hoitaa tilanteen rauhallisemmin, toinen räväkämmin ja suoremmin. Mutta molempien tulee käydä ne samat asiat ja käsiteltävät kohdat vanhempien kanssa läpi.
Haluan että pystyn tekemään äitinä ja työntekijänä ne perusjutut, mutta sitten siinä alueessa, jossa sallitaan persoonakohtaiset erot, mun identiteetti tarvitsee ohjautumista, omaksi itsekseni. Paljon on tässä vuosien aikana tullut muokkautumista, tiedän jo mitkä asiat on mun juttuja, tiedän mikä on osa minua, mutta kaikkea en tiedä. Ja tässä taas tullaan tyyleihin ja rooleihin..
Mua mietityttää oma tyyli suhteessa muiden tyyleihin. Olen työssäni kohdannut pari eläkeikää lähellä olevaa työntekijää, peruspirkkoa, joiden tyyli on niin kaukana omastani kuin voi vaan olla. Voi sanoa, että vaikka heidän tyylinsä on oikein toimiva ja hyvä, niin kemiat eivät todellakaan kohtaa, mukautumiskykyni on huipussaan heidän kanssaan, työpäivän jälkeen olen ollut poikki.
Mutta kuinka paljon voi myötäillä toista, menettämättä omaa itseään? Olen huomannut että jos juttelee töissä räväkän ihmisen kanssa niin alkaa pian itsekin heittämään samanlaista juttua ja menee tämän juttuihin mukaan, ja jos taas on varautuneempi ihminen kyseessä niin puhun paljon varovaisemmin. Ehkä tuo on ihan normaalia, mutta missä on se "minä itse"? Liian kameleontti ei saa olla, ja kaikkia ei voi miellyttää, eikä saakaan lähteä liikaa miellyttämislinjalle, koska sitten menettää oman itsensä.
Haluan olla sillä tavalla kokonainen, että teen ne jutut mitkä mulle kuuluu MUTTA MYÖS tulla ymmärretyksi omana itsenäni. Haluan onnistua juuri tällä mun persoonalla. En tule koskaan olemaan peruspirkko joka permanentti täristen ja tuulipuku kahisten viuhtoo menemään töissä ja sauvakävelyllä ja jolla homma toimii kuin junan vessa, mutta ei mun tarvitsekaan olla. Olen paljon rauhallisempi, mutta haluan että se rauhallisuus on hyvänlaista ja positiivista, ei semmoista joka estää yhteistyötä tai vaikeuttaa arjen sujumista. Ja siinä on kasvamisen paikka...
Usein ajattelen ihmistä tietokoneena, jossa on eri ohjelmia. Jumala voi uudistaa, laittaa meihin "usko"-nimisen levyn, ja Hän voi aloittaa meissä muitakin projekteja.
Nyt tarvitsisin uuden päivityksen, tarvitsisin paremman ja toimivamman version omasta itsestäni. Yks semmoinen mulle, kiitos.