Imetyskeskusteluissa mielellään unohdetaan se että äidit ja lapset on yksilöitä. Toitotetaan vaan että kaikki kyllä siinä onnistuu jos "viitsii" ja "haluaa". Ehkäpä joo onnistuu, mutta millä hinnalla? Sillä ei tunnu olevan mitään merkitystä, jos imetys ei onnistu syystä tai toisesta niin aina kaivetaan esille äidin tietämättömyys, laiskuus tai itsekkyys. Vika on aina äidissä.
Juuri puhuttiin kaverin kanssa yöimetyksistä. Hänelle ne on olleet todella helppoja, tyyliin läväyttää tissin tiskiin ja lapsi ruokailee siinä samalla kun hän itse nukkuu. Nojoo, mikäs siinä
Esim. meillä taas ne yöimetykset vaatii paljon enemmän kuin tissi paljaana nukkumisen. Mulla on pienet ja kiinteät rinnat, joten joudun todellakin asettumaan tietyllä tapaa että tissin saa lapsen ulottuville. Kaveri kun taas voi suunnilleen maatta selällään ja samalla imettää... *olispa itselläkin sellaset tissit* Ja mun täytyy aina keskittyä siihen imettämiseen etten kovin käänny tms. koska siinä kohtaa ote irtoaa. Ja jos ote irtoaa niin meidän poitsu on tasan niin tempperamenttinen ettei etsi tissiä itse vaan alkaa huutamaan pää punaisena unenpöpperössä. Lisäksi poika pitää niin eläimellisiä ääniä imiessään että siinä ei nuku kunnolla kukaan
(en minä, mies eikä edes koiraraukka). Kaverin vauva on aina nukahtanut tissille, mun vauva taas vaatii röyhtäyttämisen joka imetyksen päätteeksi eli mun täytyy nousta pystyasentoon.
Eli ei se imetys ole mikään mustavalkoinen juttu, mikä kaikilla menisi samalla tavoin. Miksi ei voi antaa "synninpäästöä" joillekkin äideille ja todeta että toisilta imetys vaatii huomattavasti enemmän, eikä se kieli siitä että äiti on itsekäs tai jotain muuta vastaavaa jos joutuu joskus turvautumaan esim. pulloon.