Imetyskeskusteluissa ei saisi sanoa pahaa sanaakaan korvikkeista, vihjaisustakin pillastutaan. Nyt sanon kuitenkin,

vrs
[QUOTE="vieras";26926162]Kuka lapsiasi hoisi, kun menit töihin, ja lapsesi olivat vauvaikäisiä? Tämä vrs:lle.[/QUOTE]

Minä ja mieheni, kuten siihenkin asti. En minä mihinkään mennyt, teen töitä kotoolta käsin.
 
vrs
[QUOTE="vieras";26926143]Miten niin mt-taustainen, vrs? Etkö tammikuussa kirjoittanut, että sinulla on vakava masennus, ADHD, pakko-oireilua ja kuulet ääniä ja sinulla on vahva lääkitys? Korjaa, jos olen väärässä. Silloin ei minusta ole kyse mt-taustasta, vaan kärsit mt-ongelmista edelleen, joskin ne ovat hoidossa?[/QUOTE]

Puhuin taustastani ja kerroin sen silloin ihan ensimmäisessä kappaleessa muistaakseni. Lääkkeitä syön, kuten aika moni muukin suomalainen, koska aivojeni välittäjäaineet ei ilman niitä toimi oikein. Miten tämä liittyy aiheeseen?
 
"tööt"
http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/tiedote?id=28912

lukiko kukaan tätä ? sisältää tietoa korvikemaidosta. tuntuu kuin faktat menee ohi
"Vaikka tutkimus osoitti insuliinivapaan korvikkeen vähentävän autovasta-aineiden kehittymistä, TARVITAAN VIELÄ LISÄNÄYTTÖÄ, kuten pidempi lasten seuranta-aika ja mekanistisia tutkimuksia, jotta voidaan sanoa kyetäänkö lehmänmaidon insuliinia imeväisiässä välttämällä estämään tai hidastamaan autoimmuunireaktiota insuliinia tuottavia beetasoluja vastaan."
 
"vieras"
taitaa tämän yleisen rähinän vallitessa olla viisainta. Jospa ihmisille itselleen sillä aikaa selviäisi, kenelle ne on vihaisia, mistä ne tuntevat syyllisyyttä ja pysyisivät sitten asiassa.
Olen hyvin tietoinen. Olen "vihainen" vrs:lle ja koen syyllisyyttä siitä, että kovasta taistelusta huolimatta en saanut imetystä koskaan onnistumaan toivomallani tavalla.

Asia on minulle edelleen hyvin herkkä. Koin imetyksen äärimmäisen tärkeäksi ja minua loukkaa se, että asiasta kirjoitetaan tuohon tyyliin. Tiedän itsekin, että äidinmaito olisi ollut lapselleni parasta mahdollista ravintoa, mutta kun ei onnistu niin ei onnistu. Asiasta kirjoittaminen tuohon tyyliin kolahtaa asian tunnepitoisuuden vuoksi, mutta en ymmärrä, miksi olisin ansainnut vielä lisää pahaa mieltä.

Asioista voi kirjoittaa monella tavalla.
 
vieras myös
[QUOTE="vieras";26926250]Olen hyvin tietoinen. Olen "vihainen" vrs:lle ja koen syyllisyyttä siitä, että kovasta taistelusta huolimatta en saanut imetystä koskaan onnistumaan toivomallani tavalla.

Asia on minulle edelleen hyvin herkkä. Koin imetyksen äärimmäisen tärkeäksi ja minua loukkaa se, että asiasta kirjoitetaan tuohon tyyliin. Tiedän itsekin, että äidinmaito olisi ollut lapselleni parasta mahdollista ravintoa, mutta kun ei onnistu niin ei onnistu. Asiasta kirjoittaminen tuohon tyyliin kolahtaa asian tunnepitoisuuden vuoksi, mutta en ymmärrä, miksi olisin ansainnut vielä lisää pahaa mieltä.

Asioista voi kirjoittaa monella tavalla.[/QUOTE]

niin voisi kirjoittaa monella tavalla. Mutta otetaan huomioon että ap on mielenterveystaustainen, lukihäiriöinen suomenruotsalainen. Se puhuu jo puolestaan.
 
"mona"
Alkuperäinen kirjoittaja Imettäjä;26925477:
En ole lukenut kaikkia 12 sivua mutta pakko vaan kommentoida että kyllä se munkin mielestä on hiukan "nykynaisen" ongelma kun ei imetä. Mietin vaan että mites äidit ennen korvikkeita onnistuivat siinä? Totta varmaan että joskus lapsi kuoli mutta epäilenpä että kovinkaan usein ei niin käynyt sen takia ettei lapsi olisi saanut ruokaa. Nykyään äitien vaan pitäisi saada jatkaa omaa elämäänsa JA sadda lapsi ja silloin ei ehdi keskittyä imettämiseen....lapsen pitäisi viihtyä jossain leluhässäköissä, nukkua omassa huoneessa, saada vaikka mitä virikkeitä vaikka lapsenn ei ensi kuukausien aikana kuuluisi olla missään muualla kuin äidin vieressä...en usko että entisajan äidit kovinkaan paljon vaatineet "omaa aikaa", jumppia pari kertaa viikossa yms....
Mä en vaan tajua näitä ihmisia jotka päivittelevät että "kun silloin ennen vanhaankin niin tai näin". Silloin kun korvikkeita ei ollut, ei ollut muuta vaihtoehtoa, vaikka se tarkoittaisikin että vauva ei saisi tarpeeksi ruokaa. Kyllä se olisi lastensuojelu ilmoituksen paikka jos nykypäivänä ei käyttäisi vaihtoehtoisia ruokintatapoja jos imetys ei onnistu ja vauva ei kasvaisi.

Omat imetykseni ovat menneet pieleen siksi että molemmat lapset ovat olleet hengitystieongelmien takia sairaalassa 2viikkoa ja maito ei noussut ennen kuin pääsivät kotiin. Ja tällöin maidontarve oli jo suuri. En tiedä olisinko sinnikkyydelläkään päässyt täysimetykseen kuukausien päästä. Noh, ennen vanhaan ei tota ongelmaa ollut, kun vastaavat vauvat olisivat tod. näk. kuolleet tai kärsineet happivajeesta ilman lisähappea.
 
ok
No huh, on se helpotus että oma imetys onnistui, ettei tarvitse nyt sitten kuulla olevani avuton, typerä nykynainen, joka ei vaan osaa ja on juottanut vauvalleen täyttä paskaa kun ei ole viitsinyt opetella...

(luulisi että kuka tahansa äiti ymmärtää, miten pahalta tuollaiset sanavalinnat voivat tuntua. Itse itkin jo sitä, että vastasyntyneeni ei napannut nännistä kiinni lainkaan ilman rintakumia, ja mies sanoi, että "meidän vauvaraukka ei selviäisi luonnonolosuhteissa" tms, pahaa tarkoittamatta, tunsin vain itseni avuttomaksi ja että saan vauvani juuri ja juuri pidettyä hengissä..)
 
imettäjä
"Mä en vaan tajua näitä ihmisia jotka päivittelevät että "kun silloin ennen vanhaankin niin tai näin". Silloin kun korvikkeita ei ollut, ei ollut muuta vaihtoehtoa, vaikka se tarkoittaisikin että vauva ei saisi tarpeeksi ruokaa. Kyllä se olisi lastensuojelu ilmoituksen paikka jos nykypäivänä ei käyttäisi vaihtoehtoisia ruokintatapoja jos imetys ei onnistu ja vauva ei kasvaisi"

Enhän mä missään vaiheessa ollut sitä mieltä että lapsen tulisi jättää ravinnotta ellei imetys onnistu vaan kyseenalaistin vain syitä siihen miksei onnistunut ja olin sitä mieltä että ei viitsitä tsempata sitä lyhyttä alkuaikaa kun olisi niin paljon muutakin tekemistä...

En tiedä miten sinun imetys olisi onnistunut mutta itselläni oli pienikokoiset kaksoset jotka eivät aluksi jaksaneet imeä, joten imetin ensin toisen 30 min. ja sitten toisen 30 min. pumppasin molemmat rinnat tyhjiksi jotta maitoa tulisi enemmän ja tämän jälkeen oli noin tunti välissä jolloin tein taas saman uudestaan. Ensimmäisen viikon kotona tein tätä vuorokauden ympäri jonka jälkeen pystyin pikkuhiljaa pidentämään välejä, vasta kuukauden iässä imetys oli ns. lapsentahtista. Olihan tuo tosi rankkaa mutta kun sen tiesi että että se kestää niin hetken joten olin valmis uhraamaan oman elämäni sen vuoksi kuukaudeksi-pariksi jona aikana en pahemmin kotoa poistunut vaan olin sängyssä oleva imetys/pumppausautomaatti.

Eli summa summarum, tottakai korviketta täytyy antaa ellei imetys "onnistu" tai "maitoa ei tule" mutta mielestäni tässä annetaan vaan helposti periksi liian nopeasti...kun se maito ei nyt vaan tuosta noin lopu...
 
imettäjä
[QUOTE="mona";26926348]Mä en vaan tajua näitä ihmisia jotka päivittelevät että "kun silloin ennen vanhaankin niin tai näin". Silloin kun korvikkeita ei ollut, ei ollut muuta vaihtoehtoa, vaikka se tarkoittaisikin että vauva ei saisi tarpeeksi ruokaa. Kyllä se olisi lastensuojelu ilmoituksen paikka jos nykypäivänä ei käyttäisi vaihtoehtoisia ruokintatapoja jos imetys ei onnistu ja vauva ei kasvaisi.

Omat imetykseni ovat menneet pieleen siksi että molemmat lapset ovat olleet hengitystieongelmien takia sairaalassa 2viikkoa ja maito ei noussut ennen kuin pääsivät kotiin. Ja tällöin maidontarve oli jo suuri. En tiedä olisinko sinnikkyydelläkään päässyt täysimetykseen kuukausien päästä. Noh, ennen vanhaan ei tota ongelmaa ollut, kun vastaavat vauvat olisivat tod. näk. kuolleet tai kärsineet happivajeesta ilman lisähappea.[/QUOTE]




Enhän mä missään vaiheessa ollut sitä mieltä että lapsen tulisi jättää ravinnotta ellei imetys onnistu vaan kyseenalaistin vain syitä siihen miksei onnistunut ja olin sitä mieltä että ei viitsitä tsempata sitä lyhyttä alkuaikaa kun olisi niin paljon muutakin tekemistä...

En tiedä miten sinun imetys olisi onnistunut mutta itselläni oli pienikokoiset kaksoset jotka eivät aluksi jaksaneet imeä, joten imetin ensin toisen 30 min. ja sitten toisen 30 min. pumppasin molemmat rinnat tyhjiksi jotta maitoa tulisi enemmän ja tämän jälkeen oli noin tunti välissä jolloin tein taas saman uudestaan. Ensimmäisen viikon kotona tein tätä vuorokauden ympäri jonka jälkeen pystyin pikkuhiljaa pidentämään välejä, vasta kuukauden iässä imetys oli ns. lapsentahtista. Olihan tuo tosi rankkaa mutta kun sen tiesi että että se kestää niin hetken joten olin valmis uhraamaan oman elämäni sen vuoksi kuukaudeksi-pariksi jona aikana en pahemmin kotoa poistunut vaan olin sängyssä oleva imetys/pumppausautomaatti.

Eli summa summarum, tottakai korviketta täytyy antaa ellei imetys "onnistu" tai "maitoa ei tule" mutta mielestäni tässä annetaan vaan helposti periksi liian nopeasti...kun se maito ei nyt vaan tuosta noin lopu... Lainaa
 
"vieras"
Mä olen epäonnistunut imetyksessä kaikkien lasteni (3) kohdalla.

Esikoisen aikana jo sairaalassa käskettiin, että kotiin päästyäni alan sitten ruokkimaan korvikkeella, kun se paino ei kertakaikkiaan vain vauvalla alkanut nousta. Sairaalassa oltiin siihen saakka, että vauvalla oli ikää 8vrk, ja tosiaan tarkastivat imuotetta sun muuta... Olin oikeastaan helpottunut, sillä imettäminen sattuikin kyllä niin pirusti, että väänsin suorastaan itkua.

Kakkosen aikana päästiin nopeammin kotiin, ja maitoa tuntui olevan. Imuote kuulemma taas kunnossa. Siltikin toisesta rinnasta vuoti kirkasta verta, kun vauvaa yritin imettää. Yritin onkia tietoa netistä, kirjoista, terveysalan ammattilaisilta... apua en tuohon saanut. No, toki se rintakin sitten aikanaan parani, ja kipukin väheni sillä tavalla, että imettäminen tuntui helpottavalta. Siis että oli "pakko" päästä imettämään. Vauva oli todella paljon rinnalla, mutta paino nousi aivan vaarallisen hitaasti. Käskettiin taas syöttää korviketta.

Kolmannen kohdalla imetys kaatui taas heti alkuunsa, vauvan kanssa oltiin sairaalassa 7vrk ja tissi suussa suunnilleen yötä päivää, mutta paino vain tippui tippumistaan. Siispä taas korvikkeelle.

Kyllä mä tällaisista kirjoituksista syyllistyn. Tuntuu muutenkin epäonnistuneelta ja harmittaa vieläkin koko asia, mut liekö tässä olleet pelkästään mun taidot kyseessä?
 
[QUOTE="vieras";26926250]Asiasta kirjoittaminen tuohon tyyliin kolahtaa asian tunnepitoisuuden vuoksi, mutta en ymmärrä, miksi olisin ansainnut vielä lisää pahaa mieltä.

Asioista voi kirjoittaa monella tavalla.[/QUOTE]

Olen pahoillani, että imetyksesi ei sujunut. Kerroin kuitenkin ensimmäisessä kommentissani tässä ketjussa, että joskus on olemassa tilanteita, jolloin rintaruokinta ei ole mahdollista. Näin siis ajattelen edelleenkin.
 
"vieras"
Kysyin hiljattain nlassa, miksi imetys ei onnistu ja miksi maito ei tunnu riittävän.

Vastaus:
- Asialle monta tekijää, ei riipu useinkaan vain yhdestä asiasta
- On olemassa naisia, joilla maitoa ei ole riittävästi, vaikka imetysasiantuntijat muuta sanovatkin
- Stressi, väsymys --> Pitäisi saada olla iiiiiihan rauhassa ja levätä paljon
- Oikeanlainen ravinto
- Vauvojen tarpeet erilaisia
- Äidin mieliala
- Imuote
- "Pitäisi istua tissi suussa aluksi 8-10h vrk, jolloin maidontuotanto lähtisi kunnolla käyntiin."

No, tähän viimeiseen voinen sanoa, että kaikilla ei liene siihen mahdollisuutta. Esimerkiksi itse jäin neljättä odottaessani lasten kanssa yksin, ja siinähän ne kaikki neljä sitten kuopuksen synnyttyä olivat, ja minun piti heistä edelleen yksin huolehtia. Istuppa siinä sitten tissi suussa, varsinkin kun lapset kaikki alle 5-vuotiaita. Tosiaan miehestä "ei yhtäkkiä enää ollutkaan tähän".
 
"vieras"
[QUOTE="vieras";26925928]Siis mielenterveysongelmainen äiti joka on antanut omat lapsensa hoitoon alle vuoden ikäisenä, paasaa siitä kuinka haitallista korvike on lapselle?

Sallikaa mun nauraa. Ei kannata tehdä elämästä ja asioista kovin mustavalkoisia, sen lapsen hyvinvointiin ja tulevaisuuteen vaikuttaa aika pitkälti monet muut tekijät kuin se onko ruokittu ekan vuoden äidinmaidolla vai korvikkeella.[/QUOTE]

Sori nyt vaan, mutta mitä helkkaria nuo mielenterveysongelmat tähän asiaan liittyvät? En tiedä, onko aloittajalla niitä, mutta monella muulla suomalaisella kyllä on, eikä se tee heistä mitenkään huonompia ihmisiä tai äitejä. Miksi mielenterveysongelmainen äiti siis olisi jotenkin psyykkisesti tervettä äitiä huonompi?

En kannata lapsien viemistä hoitoon alle vuoden ikäisinä, ellei oikeasti joku asia todellakin velvoita siihen, mutta ymmärrän, että joissain tilanteissa on näin tehtävä. Kaikilla asiat ei toki niin mene, ja lapsia silti viedään tosi nuorina hoitoon. Kuitenkaan tämäkään ei tee kenestäkään huonompaa vanhempaa, kuin niistä, jotka hoitavat lapsensa pidempään kotona. Se vain kertoo erilaisesta ajattelumallista, ja vaikka se ei joistakin (esim. minusta) mikään ihanteellinen vaihtoehto ole, niin joillekin se sopii paremmin kuin hyvin, lapsiakin on erilaisia... Joten eiköhän lopeta tuomitseminen?

Ps. Kuitenkin tää korvikekeskustelu on aika kulunutta. Itse olen ruokkinut lapseni korvikkeella, en tiedä oliko kyse mun taidoistani vai puutteellisesta ohjauksesta (jota hain useampaan kertaan) mutta maitoa ei vain tullut ja lasten paino tippui, parhaimmillaan nousi VIISI grammaa - tuolloin tietysti patistelivat neuvolassakin antamaan vastiketta, jotta vauvat eivät tyystin kuivuisi.

Toki olen sitä mieltä, että äidinmaito olisi ensisijaisesti ja lähtökohtaisesti se paras vaihoehto vauvojen ruokinnassa, mutta elämä ei suju aina kuten tanssi, joten olen tyytyväinen siitä, että tällaisia mahdollisuuksia on. Miten lie olisi mun lasteni käynyt, ellei olisi?
 
vrs
[QUOTE="vieras";26927646]Mitä se "huvikseen" sitten tarkoittaa? :)
Siis sitäkö, että kun ei vaan enää huvita imettää, niin annetaan korviketta?

Anteeksi, mutta oli pakko vielä tarkentaa. Joka tapauksessa oletuksesi on oikea, sillä itse tiedänkin joitain jotka noin toimivat.[/QUOTE]

Jotkut antaa korviketta, koska pullolla on kiva ruokkia. Jotkut, koska niin on tapana tehdä. Jotkut vain tietämättömyyttään; tulkitsevat vauvan viestit väärin ja luulevat lisämaidolle olevan tarvetta. Jotkut eivät halua imettää ja jotkut kyllästyvät siihen.
 
pointti
[QUOTE="vieras";26927613]Sori nyt vaan, mutta mitä helkkaria nuo mielenterveysongelmat tähän asiaan liittyvät? En tiedä, onko aloittajalla niitä, mutta monella muulla suomalaisella kyllä on, eikä se tee heistä mitenkään huonompia ihmisiä tai äitejä. Miksi mielenterveysongelmainen äiti siis olisi jotenkin psyykkisesti tervettä äitiä huonompi?

[/QUOTE]

Ihan samalla tapaa voisin sanoa että korvikkeen antaminen ei tee kenestälään huonompaa äitiä. Eli siis, kukaan ei ole täydellinen eikä voi toimia täydellisesti kaikessa.

Ihan yhtä typerää kuin tämä aloitus, olisi nyt tässä alkaa paasaamaan että kyllä jokainen omalle kuupalleen jotain voi, mielenterveysongelmat on vaan omasta päästä kiinni ihan niinkuin imetyksen onnistuminen. Että kun tarpeeksi vaan HALUAT ja VIITSIT niin ei mitään mielenterveysongelmaa tule. (Jotkuthan on tosissaan tätä mieltä, ihan yhtä ahdasmielistä ja tietämätöntä)
 

Yhteistyössä