Miksi toiset kokee yliluonnollisia asioita ja toiset ei?

NO mutta selvä.
Näinhän se sitten täytyy olla.

Ja jätän kyllä ton deja-vu*n pois höyrähdyksistä. Jos se on "kaikilla", niin on sitten normaali-ilmiö. Ja muutenkin, aika fyysiseltä se ainakin tuntuu.

No tästähän sen kriittisen ajattelun puutteen näkee. Uskot mielummin omia mielipiteitä kuin tieteellisiä todisteita.

 

Kaikki ei vaan halua kokea :snotty:

 

[QUOTE="vieras";26682970]Mun on jotenkin todella vaikea ymmärtää tuota ajattelutapaa, koska ei mitään yliluonnolista ole olemassa vaan niiden kaikkien takana on jokin luonnollinen selitys. On kaksi täysin eri asiaa, melkeinpä toistensa vastakohtia, uskoa yliluonnolliseen ja ymmärtää fatkat ilmiöiden takana.

Mä jotenkin kuvittelisin, että tällainen halu johtuisi pelosta. Pelosta siitä, että elämällä ei olekaan merkitystä, kuoleman jälkeen ei olekaan elämää jne. Halu uskoa, että se ei olisikaan noin yksinkertaista mutta järki sanoo, että se on.[/QUOTE]

Myönnän että aikalailla se näin menee. Miten sitten itse jaksat ajatellen että se on juurikin näin yksinkertaista? Kuten sanoin, omalla kohdallani ei väliä, mutta etenkin poikani. Jos sille tapahtuisi jotain en vaan voisi ajatella että no sen elämä nyt vaan oli siinä. Sitä ei ole enää missään olomuodossa missään, paitsi muistoissa. Muistoissa eläminenkin on ihan ok vanhan ihmisen osalta mutta lapsen. Sitä en vaan jaksaisi ymmärtää.

 

Joo, päästä pulpahti suuri ja pohdituttava ajatus.

Musta ois niin kiva kokee kaikkea yliluonnollista, mutku ei ni ei.

Onko vahva sielu! Voitko katsoa Näitä kauhu tarinoita!
Niin se on siinä telkkarissa ja eikä oo totta! entäs jos on! Ovi menee kiinni ilman
että kukaan pisti sen! Kysyn mutta en sano että yliluonnollista!
Menetkö paikkaan jossa sanotaan että kummitelee!
mitä jos minä otan yhteyttä sinuun ja luulet että se oli henki! . Haluatko oikeasti!

 

[QUOTE="vieras";26682982]Kyllä minä 100% skeptikkokin olen saanut dejavuita, monen monta. Tosin en mitään isoja, kamalia, fyysisiä kokemuksia miten sinä niitä taisit kuvailla. Vaan tunteen siitä että tämä on tapahtunut ennenkin.[/QUOTE]

No huh, sehän hyvä, ja näin sen on nyt pakko olla, olen arvellutkin kyllä.

Tulkaa tunnustamaan, Päätön ja Kepsis, oletteko säilyneet ilman deja-vu'ta mukamas tähän asti....?

Tuo tissiketju-repliikki oli pelkkää t s o u k k i a, että älkääs nyt sellaista pelästykö

 

Minäkin tunnen energiat mutta en osaa sitten yhtään käsitellä asiaa

Välillä ahdistaa olla seurassa kun tuntee että jollain on oikeasti paha olla mutta esittää kaiken olevan hyvin. Sen pahan olon tuntee itsekin.

 

Niin, tuon kirjoittajan omia mielipiteitä siis.

Minähän myönnän tuossa, että näin se sitten varmaan on.

 

Myönnän että aikalailla se näin menee. Miten sitten itse jaksat ajatellen että se on juurikin näin yksinkertaista? Kuten sanoin, omalla kohdallani ei väliä, mutta etenkin poikani. Jos sille tapahtuisi jotain en vaan voisi ajatella että no sen elämä nyt vaan oli siinä. Sitä ei ole enää missään olomuodossa missään, paitsi muistoissa. Muistoissa eläminenkin on ihan ok vanhan ihmisen osalta mutta lapsen. Sitä en vaan jaksaisi ymmärtää.

on myös pahaa ja se löysi sinulta heikon puolen! Poika... Joten jätä haaveet jos ei kutsuta!Hyvä kutsuu paha kokeilee! ja pelko on millä!

 

Tuli mieleen kun esimerkiksi eläimet vaistoavat tulevan maanjäristyksen/tsunamin yms. Tai tietävät milloin isäntä/emäntä lähtee työpaikaltaan kotiin, vaikka tulisi eri kellonaikoihin yms. Eli vaistoista vissiin juurikin kyse. Miten vaisto eroaa aistista? Siis tietysti on maku-haju-tunto-aisti yms. jotka eivät ole vaistoja, mutta missä määrin muunlainen aistiminen eroaa vaistosta? Onko ihmisillä tällaisia vaistoja?

Ihmisillä on toki samankaltainen vaisto olemassa, mutta vuosituhansien saatossa ihminen on muokannut elinympäristöään siten, että vaistojen käyttäminen ei ole hengissä säilymisen kannalta välttämätöntä. Ihminen kerää tietoa, muodostaa tilastoja ja niiden tilastojen perusteella päättelee, mikä on vaarallista ja mikä ei. Myös ihmisten muodostamien yhteiskuntien säännöt auttavat ihmistä tulemaan toimeen lajitoveriensa kanssa ja jo aikaa sitten ihminen toiminnallaan aiheutti sen, että ihmisen ainoa todellinen vihollinen on toinen ihminen. Meidän ei siis tarvitse enää pelätä muita elollisia olentoja kuin toisiamme ja heitäkin tilastojen perusteella vain tiettyyn aikaan tietyssä paikassa. Välttämällä näitä paikkoja pysymme suhteellisen turvassa ja jos jotain kaikesta huolimatta tapahtuisi, otamme sen sattumana, jota ei olisi voinut millään tavoin estääkään. Maanjäristykset/tsunamit kuuluvat niinikään asioihin, joita ihminen seuraa ja tarkkailee ja luotamme siihen, että saamme niistä varoituksen riittävän ajoissa. Emme enää kiinnitä huomiota luonnossa tapahtuviin asioita edeltäviin ilmiöihin, koska luotamme siihen, että näitä ilmiöitä on tarkkailemassa teknologia ja ammattilaiset. Esimerkkinä vaikkapa se, että tapaninpäivän tsunamissa ihmiset seisoivat rannalla ihmettelemässä, kun meri vetäytyi taaksepäin. Selkeä merkki siitä, mitä tulee tapahtumaan, mutta siltikään ihmiset eivät ymmärtäneet paeta.

 

Kaikki ei vaan halua kokea :snotty:

Ei miehen velikään halunnut kokea, eikä uskonut sellaisiin asioihin.
Kunnes sitten omalle kohdalle sattui. Heidän talossa on hyvin vilkasta elämää jollain toisella tasolla myös.
Itse näin samaisessa talossa kanssa aaveen ts. se oli joku mies talon menneisyydestä, tunnistin miehen myöhemmin valokuvasta. Se mies oli kuollut ihan hiljakkoin(no olisko ollut parin vuoden sisään), mutta koskaan en itse häntä nähnyt irl. vain jonkun "muistikuvan". tms. Vaikea selittää.

 

Myönnän että aikalailla se näin menee. Miten sitten itse jaksat ajatellen että se on juurikin näin yksinkertaista? Kuten sanoin, omalla kohdallani ei väliä, mutta etenkin poikani. Jos sille tapahtuisi jotain en vaan voisi ajatella että no sen elämä nyt vaan oli siinä. Sitä ei ole enää missään olomuodossa missään, paitsi muistoissa. Muistoissa eläminenkin on ihan ok vanhan ihmisen osalta mutta lapsen. Sitä en vaan jaksaisi ymmärtää.

Mä olen vain hyväksynyt asian. Mun mielestä ikuinen elämä kuulostaa paljon pahemmalta kuin elämän loppuminen kuolemaan. Mä en pidä ihmistä mitenkään erikoisena tai muita ylempänä olentona. Me ollaan vain osa elämän kiertokulkua niin kuin kaikki muutkin eliöt tässä maailmassa. Mä olen aina jotenkin vain pitänyt tätä itsestäänselvyytenä, joten mun ei ole tarvinnut mitenkään erikoisesti työstää asiaa. Tosin kuolema kyllä joskus pelottaa, mutta siihen käytän sellaista yksinkertaista keinoa, että en vain murehdi asiaa. Jos alan miettimään sitä keksin muuta ajateltavaa ja tekemistä.

 

[QUOTE="vieras";26682996]No tästähän sen kriittisen ajattelun puutteen näkee. Uskot mielummin omia mielipiteitä kuin tieteellisiä todisteita.[/QUOTE]

Tästä minuun sopii paremminkin tuo osa "ajattelun puutteen". Sellaista esiintyy tiheään.

Mutta kyllä minun on ollut ihan pakko uskoa tieteellisiä todisteita.
eihän tiede mene eteenpäin, ellei ole vanhaa pohjaa.

Uudet oivallukset onkin enemmän sattumaa, vahinkoja ja uusia näkövinkkeleitä.

 

[QUOTE="vieras";26683014]Onko vahva sielu! Voitko katsoa Näitä kauhu tarinoita!
Niin se on siinä telkkarissa ja eikä oo totta! entäs jos on! Ovi menee kiinni ilman
että kukaan pisti sen! Kysyn mutta en sano että yliluonnollista!
Menetkö paikkaan jossa sanotaan että kummitelee!
mitä jos minä otan yhteyttä sinuun ja luulet että se oli henki! . Haluatko oikeasti![/QUOTE]

No olen sitä mieltä että yliluonnollisen ei tarvi olla välttämättä mitään pelottavaa. Onhan sitä ennenkin pelätty erinäisiä asioita, koska niistä ei ole tiedetty. Voisin mennäkin paikkaan jossa sanotaan kummittelevan, ihan yksinäni. Varmasti pelottaisi, mutta tietääkseni kukaan ei ole kuollut kummitteluun.

 

[QUOTE="vieras";26682822]Tutkimusten mukaan sulkee. Mitä kriittisemmin ja analyyttisemmin ihminen ajattelee, sitä vähemmän hän uskoo yliluonnolliseen.[/QUOTE]

Ihmiset nyt on mitä on. Ei ole ilmastonmuutosta, vedestä ei tule pulaa, eläimet eivät kuole sukupuuttoon, maapallo ei ole saastepallo jne. Ihmiset ei usko mihinkään mikä menee heidän mukavuusrajojen ulkopuolelle ennen kuin todellisuus iskee. On muuten tämäkin tutkittu juttu.

 

Ei miehen velikään halunnut kokea, eikä uskonut sellaisiin asioihin.
Kunnes sitten omalle kohdalle sattui. Heidän talossa on hyvin vilkasta elämää jollain toisella tasolla myös.
Itse näin samaisessa talossa kanssa aaveen ts. se oli joku mies talon menneisyydestä, tunnistin miehen myöhemmin valokuvasta. Se mies oli kuollut ihan hiljakkoin(no olisko ollut parin vuoden sisään), mutta koskaan en itse häntä nähnyt irl. vain jonkun "muistikuvan". tms. Vaikea selittää.

Uskon kyllä ja oikeastaan pidän näitä asioita ihan luonnollisenakin. Mutta kun olen niin jänishousu, että ihan tarkoituksella yritän sulkea kaiken "yliluonnollisen" pois elämästäni. Mitenhän tämän nyt selittäisi :/ Tyyliin yritän tehdä kaiken maailman hengille sun muille selväksi, että minulle on turha tulla kummittelemaan Enkä halua myöskään mitään enteitä sun muuta nähdä.

 

[QUOTE="vieras";26683058]Mä olen vain hyväksynyt asian. Mun mielestä ikuinen elämä kuulostaa paljon pahemmalta kuin elämän loppuminen kuolemaan. Mä en pidä ihmistä mitenkään erikoisena tai muita ylempänä olentona. Me ollaan vain osa elämän kiertokulkua niin kuin kaikki muutkin eliöt tässä maailmassa. Mä olen aina jotenkin vain pitänyt tätä itsestäänselvyytenä, joten mun ei ole tarvinnut mitenkään erikoisesti työstää asiaa. Tosin kuolema kyllä joskus pelottaa, mutta siihen käytän sellaista yksinkertaista keinoa, että en vain murehdi asiaa. Jos alan miettimään sitä keksin muuta ajateltavaa ja tekemistä.[/QUOTE]

Onko sulla lapsia? Mäkin ajattelin ennen että se menee noin, mutta en tiedä enää haluanko ajatella niin. Helpointa tottakai on olla ajattelematta. En mäkään ajattele, että oltaisiin sen kummempia kuin muutkaan eläimet sun muut. Ainakaan arvokkaampia. Toisaalta vissiin ollaan ainoita joilla on jonkinlaista tarvatta jonkin uskomiseen.

 

Toiset uskoo jumalaan, joulupukkiin, enkeleihin, homeopatiaan ja yliluonnollisiin ilmiöihin... Mitä se sitten olisi. Mielisairautta, mielenlaatua, kasvatusta?

miks muut ja minä en mutta onneks oon vahva sielu! tiedän että pelolla saa ihmisen sekoks!

 

[QUOTE="vieras";26683058] Mun mielestä ikuinen elämä kuulostaa paljon pahemmalta kuin elämän loppuminen kuolemaan. [/QUOTE]

Ikuinen elämä varsinkin jos sen ymmärtää sellaisena kun elämä ihmisillä nyt on kuulostaakin pahalta, mutta ikuinen olemassa olo ei.

 

[QUOTE="vieras";26683058]Mä olen vain hyväksynyt asian. Mun mielestä ikuinen elämä kuulostaa paljon pahemmalta kuin elämän loppuminen kuolemaan. [/QUOTE]

Näin on varmasti monella, ja aika kauhealta se ikuinen elämä ajatuksena kyllä tuntuu...että ei pelkkä elinkautinen riittänytkään...

Mutta kyllä kuolemanpelkokin varmaan ihan jokaisessa sisäänrakennettuna.

Niinpä, kumpi on pahempaa - tallata ikuisuuksiin, vai päästä lepoon.
Eipä ole ihmisen päätettävissä edes.

Joten siinä mielessä voi jatkaa maallista vaellustaan rauhallisin mielin, päivä kerrallaan, jos suinkin mahdollista.

 

[QUOTE="joo";26682906]plagiointi on laitonta. lähde esiin![/QUOTE]


Kuule, käypä kurkkaamassa mistä muusta kuin :

Déj

 

http://fi.wikipedia.org/wiki/Deja_vu

 

[QUOTE="vieras";26683027]Minäkin tunnen energiat mutta en osaa sitten yhtään käsitellä asiaa

Välillä ahdistaa olla seurassa kun tuntee että jollain on oikeasti paha olla mutta esittää kaiken olevan hyvin. Sen pahan olon tuntee itsekin.[/QUOTE]

ei energioista! siis olet herkkä toisen tunne tiloille et selvännäkijä!! Kaikki on mutta tiedostatko! sen että tiedät mitä muut ajattelee! Elekieli!

 

En tiedä miksi toiset kokevat herkemmin. Olen herkkä ihminen, vaikkei se ulospäin näykään ja pystyn jollain lailla vaikuttamaan ihmisiin yliluonnollisesti. En kuitenkaan näe kummituksia tms., mutta pystyn vaikuttamaan esim. ihmisen sairauteen.
Ja näen unia, joista pystyn päättelemään asioita. En tiedä tulevaa, muuta kuin sen, milloin on ikäviä asioita tiedossa.

 

Uskon kyllä ja oikeastaan pidän näitä asioita ihan luonnollisenakin. Mutta kun olen niin jänishousu, että ihan tarkoituksella yritän sulkea kaiken "yliluonnollisen" pois elämästäni. Mitenhän tämän nyt selittäisi :/ Tyyliin yritän tehdä kaiken maailman hengille sun muille selväksi, että minulle on turha tulla kummittelemaan Enkä halua myöskään mitään enteitä sun muuta nähdä.

Tämä on kyllä tosi omintakeista ajattelua, positiivisessa mielessä siis.
Mutta tästä johtuu mieleen taas se, miten erilaisia asioita ihmiset pelkäävät. Kun A sanoo, että helppo nakki, ei tunnu missään, ja B kestää taas ilman pelkoja vaikkapa nämä henkiasiat, mutta arkipäivässä kokee pieniä tai suuria asioita, joita tosiaan parhaansa mukaan sulkee pois, kunnon välttelytaktiikkaa...

niin, mistä ne pelot niin sanotusti tulee - kun irrationaalista puoltahan ne kuitenkin edustavat.
*pitää varmaan lähteä hakemaan toinen wrappi keittiöstä*

 

Ei miehen velikään halunnut kokea, eikä uskonut sellaisiin asioihin.
Kunnes sitten omalle kohdalle sattui. Heidän talossa on hyvin vilkasta elämää jollain toisella tasolla myös.
Itse näin samaisessa talossa kanssa aaveen ts. se oli joku mies talon menneisyydestä, tunnistin miehen myöhemmin valokuvasta. Se mies oli kuollut ihan hiljakkoin(no olisko ollut parin vuoden sisään), mutta koskaan en itse häntä nähnyt irl. vain jonkun "muistikuvan". tms. Vaikea selittää.

joten tään voi kyllä tieteen kautta selittää! vanha talo? Miten tehdään
hologrammi! mitä alkuaineita on hologarmissa!?Selittäkää minulle se ensin niin keskustellaan!