Tavallaan samaa mieltä, et tässä ns. luonnollisessakin on tarpeeksi kiinostavaa. Oikeesti kun seuraa jotain eläinten/hyönteisten touhuja niin nehän vasta ihmeellisiä onkin. Ja tietty ihan ihmistenkin aivoitukset. Toisaalta taas kun on olemassa aisteja, vaikkakin juuri eläimillä joita ihmisillä ei ole, ainakaan kaikilla. Kiinnostaisi ne aistit ja mitä niillä voi aistia.Kyseessä kun on täysin subjektiivinen asia, niin voipi painaa villaisella nämä asiat. Toki jos kiinnostaa yliluonnollinen niin mikäs siinä. Itse koen että tässä luonnollisessakin maailmassa on riittämiin kiinnostavaa, ei tarvitse miettiä liiemmin sellaista mitä et voi todistaa ja mitkä voi mennä täysin aistiharhojen / vääristymien piikkiin höystettynä mielikuvituksen laukkaamisella. Normaali ihminen kun kokee aistien tulkitsemia vääristymiä päivittäin. Saatika sitten jos on väsynyt, kipeä tai vaikkapa lääkityksen alaisena.
Itse olen kokenut unihalvauksia. Ne oli helkutin pelottavia, mutta niille löytyi selitys ja jossain vaiheessa ne loppuivatkin. Toisaalta ihmetyttää miksi unihalvaukseen liittyy aina sellanen mieletön pahansuopuus joka niissä on? Miksi se tulee luonnostaan, jostain alitajunnasta?
Kerran olin hautausmaalla ja tuoreen haudan kukkamerestä (sen takaa) ilmestyi vitivalkoinen kyyhkynen. Se ilmestyi ikäänkuin tyhjästä, lensi lähimmän puun oksalle, katseli mua hetken aikaa ja sitten lensi pois. Kiinnitin siihen erityistä huomiota koska hautausmaalla oli paljon puluja, mutta se oli ainoa vitivalkoinen. Se oli kaunis kokemus, mutta en osaa pitää sitä yliluonnollisena. Sattumaa enemmänkin.