Miksi toiset kokee yliluonnollisia asioita ja toiset ei?

Joo, päästä pulpahti suuri ja pohdituttava ajatus.

Musta ois niin kiva kokee kaikkea yliluonnollista, mutku ei ni ei.

 

Ehkä toiset on vaan herkempiä. Ehkäpä sitäkin voi opetella ja harjoitella.

 

no onko sulla ollut deja-vu'ta?

Tiedän kyllä, että melkein kaikki sitä kokevat, eikä se ole yliluonnollista. Mutta pitäisi yksi juttu siitä saada selville muuten, niin kysyn joskus kuitenkin aiheesta lisää täällä.

 

Ehkä toiset on vaan herkempiä. Ehkäpä sitäkin voi opetella ja harjoitella.

Juuri näin.

 

Toiset uskoo jumalaan, joulupukkiin, enkeleihin, homeopatiaan ja yliluonnollisiin ilmiöihin... Mitä se sitten olisi. Mielisairautta, mielenlaatua, kasvatusta?

 

Ehkä toiset on vaan herkempiä. Ehkäpä sitäkin voi opetella ja harjoitella.

Millä tavalla sitten pitäisi olla herkkä? Aistin helposti toisten fiilikset, olen intuitiivinen, osaan asettua toisten asemaan jne. Itken leffoista, kirjoista, uutisista helposti. Silti en ole kokenut oikeastaan mitään mikä voisi olla yliluonnollista.

 

Toiset on vastaanottavaisempia kuin toiset. En mäkään ole koskaan suoranaisesti nähnyt mitään konkreettista. Välähdyksiä vaan joista ei oikein voi olla varma, ja jotain tuntemuksia.

 

no onko sulla ollut deja-vu'ta?

Tiedän kyllä, että melkein kaikki sitä kokevat, eikä se ole yliluonnollista. Mutta pitäisi yksi juttu siitä saada selville muuten, niin kysyn joskus kuitenkin aiheesta lisää täällä.

On ollut deja-vu'ita. Nuorempana etenkin useasti.

 

Toiset ihmiset kokee tietyt asiat yliluonnollisina, toiset ei.

 

ok -
sellainen juttu oikeastaan olisi saatava selville, että liittyykö deja-vu'hun negatiivisia tuntemuksia aina /kaikilla. Vai onko niin, että osalle se on positiivinen kokemus, osalle negatiivinen.

Tällaista olen suunnitellut kysyä palstalaisilta. Kun monella tätä on kuitenkin. Jos 70 % ihmisistä noita kokee, niin olisi kiinnostavaa vaikka jutella jonkun kanssa, jolla ei ole koskaan ollut noita.

Ja myöskin se deja-vu*n "kammottavuusaste" olisi vertailun vuoksi kiinnostava tietää.
Että onko monellakin se ikäänkuin kauhukohtaus. Sitähän on vaikea kuvailla, sitä itse fiilistä tuossa.

 

Toiset ihmiset kokee tietyt asiat yliluonnollisina, toiset ei.

Tämäkin pitää paikkansa.

 

Siksi kun toiset on vaan vähän vinksahtaneempia kuin toiset?

.....Sori, en voinut mitään :ashamed: ........

Mun äiti ja äidin puolen lähisuku näki kummituksia ja enkeleitä ym. ja olivat kovasti sitä mieltä että ovat jotain noitia tai muuta, mutta mä voin kertoa mitä mun äiti oli. Psykoottinen ennemmin kuin noita tai selvännäkijä..

Mä kuitenkin uskon itse energioihin, mutta uskon myös että niitä pystyy tuntemaan jokainen, toinen helpommin toinen vaikeammin. Enkä mä pidä sitä mitenkään yliluonnollisena.

 

Mies ja minä tunnettiin molemmat vetoa tiettyyn paikkaan, ja -tadaa- sieltä löytyikin jotain mitä ei ennen tiedetty olevan. Käveltiin suoraan siihen. Ei voi olla sattuma. Asiantuntijat kävi siellä ennen meitä ja ne ei löytäneet mitään.

 

ok -
sellainen juttu oikeastaan olisi saatava selville, että liittyykö deja-vu'hun negatiivisia tuntemuksia aina /kaikilla. Vai onko niin, että osalle se on positiivinen kokemus, osalle negatiivinen.

Tällaista olen suunnitellut kysyä palstalaisilta. Kun monella tätä on kuitenkin. Jos 70 % ihmisistä noita kokee, niin olisi kiinnostavaa vaikka jutella jonkun kanssa, jolla ei ole koskaan ollut noita.

Ja myöskin se deja-vu*n "kammottavuusaste" olisi vertailun vuoksi kiinnostava tietää.
Että onko monellakin se ikäänkuin kauhukohtaus. Sitähän on vaikea kuvailla, sitä itse fiilistä tuossa.

Mulla on välillä tosi paljon deja vu:ita, se on kammottavaa, etenkin kun ne on pitkiä deja vu:ita eikä sellaisia hetken välähdyksiä.

Lapsena ne oli vaan hauskoja.

Mulla ehkä vaikuttaa sekin että mua pelottaa että mikä kohta mun aivoissa ei pelitä jos noita tulee useammin. Deja vu:han kun liittyy siis aivosolujen jakaantumiseen tmv.?? Kuitenkin niihin aivosoluihin.. Vai kuoliko niitä sillon? nojoo, enivei. Enemmän pelottavaa kuin kivaa tai erikoista..

 

Kyseessä kun on täysin subjektiivinen asia, niin voipi painaa villaisella nämä asiat. Toki jos kiinnostaa yliluonnollinen niin mikäs siinä. Itse koen että tässä luonnollisessakin maailmassa on riittämiin kiinnostavaa, ei tarvitse miettiä liiemmin sellaista mitä et voi todistaa ja mitkä voi mennä täysin aistiharhojen / vääristymien piikkiin höystettynä mielikuvituksen laukkaamisella. Normaali ihminen kun kokee aistien tulkitsemia vääristymiä päivittäin. Saatika sitten jos on väsynyt, kipeä tai vaikkapa lääkityksen alaisena.

 

ok -
sellainen juttu oikeastaan olisi saatava selville, että liittyykö deja-vu'hun negatiivisia tuntemuksia aina /kaikilla. Vai onko niin, että osalle se on positiivinen kokemus, osalle negatiivinen.

Tällaista olen suunnitellut kysyä palstalaisilta. Kun monella tätä on kuitenkin. Jos 70 % ihmisistä noita kokee, niin olisi kiinnostavaa vaikka jutella jonkun kanssa, jolla ei ole koskaan ollut noita.

Ja myöskin se deja-vu*n "kammottavuusaste" olisi vertailun vuoksi kiinnostava tietää.
Että onko monellakin se ikäänkuin kauhukohtaus. Sitähän on vaikea kuvailla, sitä itse fiilistä tuossa.

Mun omat kokemukset deja vu'ista on ainoastaan positiivisia. Ei ole liittynyt mihinkään ikäviin juttuihin eikä niistä ole jäänyt mitään karmivaa fiilistä.

 

Mies ja minä tunnettiin molemmat vetoa tiettyyn paikkaan, ja -tadaa- sieltä löytyikin jotain mitä ei ennen tiedetty olevan. Käveltiin suoraan siihen. Ei voi olla sattuma. Asiantuntijat kävi siellä ennen meitä ja ne ei löytäneet mitään.

Meillä oli sama juttu miehen kanssa tätä taloa kohtaan. Etsittiin monta vuotta taloa, kunnes tämän talon ilmoitus osui kohdalle. Molemmille tuli heti sellainen olo että "tää on pakko saada". Kun tultiin tänne niin kustiin hunajaa siitä miten ihana tämä talo on.

Ja ihmiset jotka on täällä käyneet on poikkeuksetta sanoneet samaa, ja ihmiset jotka ovat vain kulkeneet tämän ohi, kuvailevat tätä ainoastaan positiivisin sanankääntein.

Kuitenkin, todellisuudessahan on kyse 60-luvulla rakennetusta vanhasta verstaasta jossa ei ole tehty rempan remppaa. Mitä nyt asunnoksi muutettu 70-luvulla. Tää talo on oikea mörskä, mutta silti täällä on tosi hyvä olo.

Edelleenkin, olen vain sitä mieltä että tässä talossa tai talon rakennuskohdassa on jostain syystä paljon hyvää energiaa.

 

En osaa sanoa miksi tätä tapahtuu vain toisille. Mutta minä olen nähnyt monen sukulaisen kuoleman ennakkoon, samoin olen nähnyt tapahtumia ennalta ja myös muuta yliluonnollista on tapahtunut.

 

Niin, ei ollut tarkoitus mitenkään torpedoida teidän höpinöitä, kunhan ny oman näkemyksen toin esille

 

joo, mulla ne on olleet yksinomaan todella kauheita, ne dv:t.
Mutta niitä on ollut todella, todella harvoin. Ja vuosia on välissä aina.
Mutta mulla ihan lyhyitä, kai 10-20 sek.

Olen vaan funtsinut joskus, että voisi tuo jotain epilepsiaan liittyvääkin olla. Ja onhan sille ilmiölle selitys jo keksittykin tieteessä, eihän siinä mitään.

Mutta kai heitäkin on, joilla tuollaista "vaivaa" ei ole koskaan ollut...?

No, joka tapauksessa *parempi muutama ruuvi vähän löysällä, kuin kymmenen liian tiukalla*.

 

Koska toiset osaavat kriittistä ajattelua, toiset eivät.

 

Lapsesta asti ollut herkkä Tuntemaan energioita. Vahva intuitio. Tiedän nyt olevani selvätietoinen

 

Tämä on ihme juttu, että ne dv.t voivat olla positiivisiakin.
Ja hauska kuulla, että se voi olla miten päin vaan.

Siinä on aivan kauhea se epätodellisuuden tunne mulla ainakin. On kuin todella hyppäisi johonkin madonreikään...
*kohti helvettiä, varmaan minun tapauksessani* :O

 

Siksi, koska toiset uskovat niihin ja toiset ei.

En usko mihinkään yliluonnolliseen, koska mitään yliluonnollista ei ole olemassa. Kaikkeen on olemassa jokin luonnollinen ja järkevä selitys. Nykypäivän tiedekään ei vain vielä ole löytänyt vastauksia kaikkiin asioihin.

 

[QUOTE="vieras";26682613]Koska toiset osaavat kriittistä ajattelua, toiset eivät.[/QUOTE]
Miksi pitäisi "osata" kriittistä ajattelua ? Kuinka kriittinen ajattelu sulkee tuntemukset pois ihmisen elämästä ?

Miksei voi olla skeptikko ja silti huomata kerta toisensa jälkeen että niitä yliluonnollisiksi kutsuttuja asioita vaan tulee omassa elämässä vastaan kerta toisensa jälkeen ?

Minä olen näitä tälläisiä, periaatteessa epäilen kaikkea mitä ei voi suoralta kädeltä selittää ja sitten kuitenkin minulle tulee etiäisiä sun muita. Otettava on mitä vastaan tulee, pari kertaa etiäinen on pelastanut onnettomuudeltakin.