Auttakaa mua, en jaksa enää (vauvan kanssa kotona)

Itse ajattelen näin jälkeenpäin (oma lapseni on jo 3), että ratkaisevan tärkeä juttu tuossa elämänvaiheessa jaksamisen kannalta oli päivittäinen vaunulenkki. Usein otti aivoon lähteä loskaan tarpomaan enkä totisesti ole mikään reippailijaluonne. Siitä huolimatta uskon, että valo, metsä ja happi piti nuppia jotenkin kasassa. Ja ainakin oma vauvani nukahti vaunuihin helposti. Tämä resepti ei tietenkään sairaana toimi, mutta sitten kun pystyt ja jaksat, niin suosittelen lämpimästi. Voimia sinulle!

Mä peesailen tätä ihan täysillä! Olen itse kotona 1,5vuotiaan kanssa ja päivä on pilalla jos ei mennä ulos. Tuntuu että seinät katuu päälle,lapsi repii tylsyyksissään kaiken alas mihin ylettää ja mikään järkevä touhu ei onnistu.

Ulkona ollaan pyritty käymään ihan säällä kuin säällä,jo pelkästään se pukeminen ja ulos hilautuminen on aikaavievä ohjelmanumero ja saa taas hetken vierähtämään eteenpäin. Meillä tuo poika kitisi pienempänä vaunuissa siksi koska ei nähnyt sieltä mitään. Jos sun vauva on jo 5kk,niin voisiko selkänojaa nostaa vähän ylöspäin että vauva pystyisi kurkistelemaan maisemia? Tsemppiä ja jaksamista,olen käynyt läpi samoja tuntemuksia.

Mutta tuosta ulkoilusta vielä,asiat palautuu heti oikeisiin mittasuhteisiinsa kun näkee muita ihmisiä ja käy ihmisten ilmoilla,vaikka lähikaupassa ostamassa suklaapatukan. Koti ei sen reissun jälkeen tunnu enää yhtään niin kamalalta paikalta

 

Syön kyllä hyvin, mutta koen paineita myös ulkonäöstäni sekä itseinhoa, koska maha jäi sekä hurjan suuri kasa raskausarpia. Mä ehtisin nukkua ehkä enemmänkin, mutta en haluaisi kuluttaa päiväuniaikoja omaan nukkumiseeni, vaan haluaisin olla hetken rauhassa ja tehdä jotain omia juttuja. Onko se väärin?

 

ei se vauva, etkä sinäkään, kuole siihen, että se herää 40 minsan jälkeen ja huutaa ulkona, ulos vaan, niin mäkin tein, maailmaan mahtuu ääntä ja lapsi tottuu vaunuiluun ja ne hetket pitenee ja helpottaa, eka vuosi ollut helvetin rankka meilläkin, ekan puoli vuotta lapsi ei nukkunut yöllä ja päivälläkin vain sylissä, eli pysyvä olkapäävamma siitä muistona, muuta en onneksi kunnolla muistakaan, refluksi syynä meillä ja muuten vain herkkäuninen lapsi... tsemppiä ja jaksamista, tunnistan nuo kaikki sun tunteet itsessäni, kuinka itkettää ja on paha olo, kun ajattelee välillä, et miksi toi lapsi on edes olemassa! ja mulla on mies ollut turvana koko ekan vuoden lähes koko ajan ja silti yhtä helvettiä...

 

Mä pelkään myös sitä, että mitä kaikki ihmiset ajattelee jos vauva vain itkee vaunuissa enkä tee mitään

 

Kerrohan missäpäin asut? Meille mahtuisi yksi vauva vaikka yökylään kerran kuukaudessa. Arkipäivisin en päivällä voi auttaa, kun olen töissä, mutta iltaisin ja viikonloppuisin kyllä.

 

:hug: Lapsi kasvaa ja joku päivä varmasti helpottaa.

Oma lapsi nukkui myös vain 45 kerrallaan max, mutta vaunuissa tykkäsi olla kyllä valveillakin. Ja itse menin vähintään kerran päivässä vauvan kanssa päiväunille sänkyyn, kun välissä imetti niin vauva saattoi hyvällä onnella joskus nukahtaa uudelleenkin. Kävin perhekerhossa, vaikka aluksi tuntui että ei siellä kukaan mulle juttele, juttelin vauvalleni ja join kahvit, ajan myötä kyllä sain seuraakin siellä.

Eli päiväunet, ruoka, ulkoilu.. Mies viemään vauva vaunuilemaan, jolloin saat olla yksin kotona hetken. Pyydä kaveri kylään, että saat aikuistakin seuraa.

 

[QUOTE="väsynyt";25856978]Syön kyllä hyvin, mutta koen paineita myös ulkonäöstäni sekä itseinhoa, koska maha jäi sekä hurjan suuri kasa raskausarpia. Mä ehtisin nukkua ehkä enemmänkin, mutta en haluaisi kuluttaa päiväuniaikoja omaan nukkumiseeni, vaan haluaisin olla hetken rauhassa ja tehdä jotain omia juttuja. Onko se väärin?[/QUOTE]

Ei oo. Näin mäkin tekisin ja tein. Tarvitsin sen hetken hiljaisuuden ettei mun koko hereilläoloaika olisi vain vauvaa. Enkä mä oikein osais nukkuakaan jos tietäisin että puolentunnin päästä pitäis herätä,ei siinä oikein voi rentoutua. Mutta se tarkotti sit kyllä sitä että illalla menin tosi aikaisin nukkumaan että sain edes vähän unta ennen imetysrumban alkua.

Musta tuntuu että sun ongelmas ei nyt oo unenpuute,vaan yksinäisyys. Kaikki asiat tuntuu pahemmilta kun niitä pyörittelee yksin päässään kotona. Mee oikeesti käymään vaikka jossain kaupassa,näät muita ihmisiä ja vaihdat edes muutaman sanan vaikka ees kassatädin kanssa,saat muuta ajateltavaa.

 

Itä-Suomessa asutaan... Kaipa sitä sitten vain täytyy raahautua ulos, kauppaan, mihin vain. Ja etsiä tuttuja, jotka olisivat päivisin kotona.

Kiitos kaikille vastauksista ja tuesta! Täällä vauva itkee taas, täytyy mennä...

 

[QUOTE="väsynyt";25857001]Mä pelkään myös sitä, että mitä kaikki ihmiset ajattelee jos vauva vain itkee vaunuissa enkä tee mitään [/QUOTE]

Ei ne mitään ajattele, korkeintaan säälii sua. Se että lykit ja keikutat vaunuja on just se mitä siinä voi tehdä, kun vauva itkee vaunuissa.

 

Nyt äkkiä apua, kuulostat masentuneelta! Ei helpota pelkällä vaunukävelyllä tuo. Apua apua ja apua.

 

Meillä 3kk vauva kitisi ja huusi joka ilta eikä suostunut nukkumaan päivällä kuin 2:t 30min päikkärit kunnes aloimme antamaan korviketta imetyksen lisäksi. Päivät ja yöt oli tuskaa kun vauva on hereillä vaikka sillä on kova väsy mutta ei halua nukkua. Nyt nukkuu päivisin parit puolen tunnin päikkärit ja yhdet 2 tunnin päikkärit, mutta jos ulos mennään voi nukkua 3-4 tuntia, niin kauan vain kun vaunut liikkuu.

Iltaiset ja muutkin huudot ovat muisto vain. Enää meillä itketään vain kun on kova nälkä tai kun joutuu kylvystä pois. Itsekin on kyllä jaksanut paremmin kun korviketta antaa. Toki siinä on se huono puoli että meidän vauvalle ei enää kelpaa muu kuin pullo joten omaa maitoa hän saa niin kauan kuin pulloon jaksan pumpata.

En tiedä onko tästä mitään apua, mutta näin meillä.

 

Meillä 3kk vauva kitisi ja huusi joka ilta eikä suostunut nukkumaan päivällä kuin 2:t 30min päikkärit kunnes aloimme antamaan korviketta imetyksen lisäksi. Päivät ja yöt oli tuskaa kun vauva on hereillä vaikka sillä on kova väsy mutta ei halua nukkua. Nyt nukkuu päivisin parit puolen tunnin päikkärit ja yhdet 2 tunnin päikkärit, mutta jos ulos mennään voi nukkua 3-4 tuntia, niin kauan vain kun vaunut liikkuu.

Iltaiset ja muutkin huudot ovat muisto vain. Enää meillä itketään vain kun on kova nälkä tai kun joutuu kylvystä pois. Itsekin on kyllä jaksanut paremmin kun korviketta antaa. Toki siinä on se huono puoli että meidän vauvalle ei enää kelpaa muu kuin pullo joten omaa maitoa hän saa niin kauan kuin pulloon jaksan pumpata.

En tiedä onko tästä mitään apua, mutta näin meillä.

ssis täh? 2h30 min päiväunethan on tosi hyvät...mitä ihmettä te vaaditte vauvoiltanne? Olisin ollut ikionnellinen jos omat olis normaalisti nukkuneet noin pitkät päikkärit!!! Apua aloittajan pitää hakea heti!

 

Mulla on just saman ikäinen vauva, ja samanlaisia tuntemuksia välillä. Mulla on ratkaisevasti auttanut 2 asiaa:
1) oon käynyt vauvan kanssa mahdollisimman paljon ulkona, lenkeillä, tapaamassa kavereita jne. Kun on paljon liikkeellä, tulee välillä se "ihana olla kotona" -olo. Meidän vauva ei myöskään päivisin oikein nuku kuin liikkuvissa rattaissa, joten on ollut pakkokin lähteä kaupungille.
2) oon lähtenyt arkisin useampana iltana viikossa pariksi tunniksi pois kotoa. Mun jaksamisen kannalta se on ollut tärkeetä ja oon ajatellut että vauva ansaitsee kahdenkeskistä aikaa välillä isänsäkin kanssa! Mee vaikka kirjastoon koneelle

Kovasti tsemppiä sinne, saa laittaa yv:tä jos siltä tuntuu!

 

Ja ap, sun vauva on sairastellut paljon, se ON rankkaa! Apua saa ja pitää pyytää! Me terveiden vauvojen äidit ei osata ees kuvitella kuinka raskasta se voi olla. Voimia!

 

Toi aapeen teksti olisi voinut olla mun kynästä. Mies ei oikein ymmärtänyt kuinka kokonaisvaltaista tuo pikkuvauva-aika on, lähinnä kuvitteli, että kotona lojutaan jne. Ongelma ratkesi sillä, että mä menin töihin kun vauva 7kk ja isä jäi vanhempainvapaalle. Ja tämä ratkaisu oli hyvä, oli ihanaa päästä töihin ja mieliala parani nopeasti. Seuraavan kanssa isäkin sitten tietää paremmin, mitä se kotona oleminen on. Ja varmasti silloinkin jaamme vanhempainvapaan puoliksi.

 

[QUOTE="unta";25857108]ssis täh? 2h30 min päiväunethan on tosi hyvät...mitä ihmettä te vaaditte vauvoiltanne? Olisin ollut ikionnellinen jos omat olis normaalisti nukkuneet noin pitkät päikkärit!!! Apua aloittajan pitää hakea heti![/QUOTE]

Tässä ehkä tarkoitettiin kuitenkin 2 x 30min päiväunia, ei suinkaan 2h30min. Aloittajalle voimia, itsekin tiedän tuon väsymyksen tunteen esikoisen vauva-ajoilta... Hyviä neuvoja olet täältä kyllä saanut

 

Parempaa tukea en olisi voinut saada. Nyt vauva on ruokittu, jätin leikkimään vähäksi aikaa tuonne yksin, jos huutaa niin huutaa Nyt leikkii ihan nätisti Yritin kysyä kaveria avuksi, mutta oli menossa töihin. Mies ei kuulemma voi pitää vapaata keskellä viikkoa, kysyin. Mutta ei se mitään, nyt tuntuu jo vähän paremmalta enkä itke enää. Ei kai sitä voi ymmärtää kuin toinen kotiäiti, että miltä tuntuu. Ja mitä on, kun on yksin. Tai yksin kaksin.

 

[QUOTE="väsynyt";25857001]Mä pelkään myös sitä, että mitä kaikki ihmiset ajattelee jos vauva vain itkee vaunuissa enkä tee mitään [/QUOTE]

No se on niiden ihmisten ongelma. Ei sun tarvitse miettiä mitä muut ihmiset päänsä sisällä ajattelevat. Sun pitää vaan pitää huolta omasta ja vauvan hyvinvoinnista.

Mulla oli kanssa esikoinen ihan kamalan huono nukkumaan ja itkuinen vauva. Olisin toivonut että joku olisi lähtenyt sen kanssa vaikka tunnin vaunulenkille, että olisin saanut omaa aikaa tai nukkua. Sanoisin sulle, että jos on vaan joku läheinen (muu kuin mies) niin anna sen lähteä vauvan kanssa ulos ja sano ettei tule takaisin kuin vasta 1-2 tunnin päästä, tapahtui mitä tahansa. Noin iso vauva pärjää 2 tuntia syömättä ja jos itkee sen 2 tuntia putkeen, niin parempi että sitä itkua on kuulemassa joku pirteä aikuinen kuin väsynyt äiti. Ja siksi vauva pois kotoa, että ihan oikeasti saat levättyä ja sitä omaa aikaa. Vauva ei siitä saa mitään traumoja vaikka itkisi elämänsä aikana 2 h putkeen, mutta väsyneen äidin kanssa jotain pahaa voi tapahtuakin.

Tsemppiä ja haleja, ja muista että ei se vaihe ikuisesti kestä.

 

Älä jää kotiin, mene perhekerhoihin ym päivisin, kun olette molemmat terveitä. Ne pelasti minut.
Itsellä 2v ja nyt 5kk ikäinen, nuorempi ei nuku päiväunia (eikä kyllä vanhempikaan mutta se nyt sivuseikka), yöt nukkuu vaan tissi suussa joten ei missään vaiheessa päivää lomaa siitä, eikä sukulaisiakaan auttamassa, mies päivät pitkät opiskelemassa ja töissä..Että on meitä muitakin, VOIMIA!

 

joo ja tuo kans että mies ulos vauvan kans, jos ei viihdy vaunuissa niin nythän koko ajan ilmat lämpenee niin voi ulkoilla myös kantoliinassa tai -repussa. Sulle siinä se tunti-pari omaa aikaa!

 

Mutte sellainen kysymys täytyy kyllä nyt esittää, että miksi mies ei iltaisin ja viikonloppuisin hoida lastaan niin, että saisit olla rauhassa itseksesi? Vai miten hän sitten "auttaa aina kun voi", jos et ole saanut olla yksin ollenkaan tai hän ei ole esim. viikonloppuna hoitanut öitä niin, että saisit levätä?

Tämä tuli mullakin mieleeni. Mies on tärkein osapuoli äidin jaksamisessa vauvan kanssa, sen jälkeen isovanhemmat ja muut lähipiiristä.

Ap, sun vauva on jo 5 kk, en tarkallakaan silmällä lukiessa löytänyt mitään mainintaa syömisistä. Syökö jo kiinteitä? Jos ei, niin kitinä voi olla merkki siitä että on aika alkaa antamaan vauvalle muutakin kuin maitoa.

 

Juu tosiaan tarkoitin kaksia 30min unia ja niillä ei vielä ainakaan meidän 3kk vauva pärjää kun itki aina päivisin väsyänsä. Toki parhaat ja pisimmät unet tulee meillä ulkona. Toivottavasti saat tarvitsemaasi apua!

 

Täällä samanmoista. Meiän typy vajaan vuoden ja ollut vauvasta saakka TODELLA, todella itkuinen, tyytymätön, tempperamenttinen ja mitä näitä ny onkaan.. Eka oli 3-kuukauden koliikki, huusi kuukauden päivät jok ikinen ilta suoraa huutoa tunnista toiseen. Koliikin jälkeen itkut ja tyytymättömyydet jatkuneet. Kauppaankin (tai ihan mihin tahansa) kun lähtee, niin saa pelätä itkukohtauksia.
Automatkat ovat myös yhtä h.......ä!
Meillä ei oo huolittu tuttia, eikä tuttipulloa eli omaa aikaa mulla ei oo ollut oikeastaan yhtään. Vierastaa ja nyt on meneillään kausi, että äiti vain kelpaa.
Välillä tosiaan tuntuu, että pää leviää ja ettei tässä ole mitään järkeä! Että et ole suinkaan yksin!
Suosittelen hakemaan apua, mullakin mieli piristyi jo pelkästään siitä kun sain lääkärille ajan varattua.
Tsemppejä ja piristävää alkavaa kevättä!

 

Oli tosi rakka vauvavuosi. Mies reissutyössä, vietin 20 päivää kuukaudessa yksin vauvan kanssa. Siis yöt myös. Vauvalla silent refluksi eli, ei puklannut, van happo kulki kurkussa ees taas, heräsin 20-40 minsan välein vaakatasossa. Nukutin sitten kantoliinaan, pystyasennossa nukkui paremmin.

Tosi tärkeää käydä välillä ulkona! Kaikki lapset huutaa välillä, ei sinun vauvasi ole ainut!

Ja muista, että vauvavuosi mene kyllä ohi. Selviät kyllä, jossain vaiheessa alkaa helpottamaan.

 

En uskalla soittaa sinne neuvolaan, kun en tiedä mitä sanoisin. Olen aika arka noissa uusissa asioissa ja pelkään muutenkin. Kaikki kaverit mietitty läpi, enkä keksinyt ketään, joka pääsisi kun kaikki töissä. Mies tulee kun ehtii, yrittää kovasti kiirehtiä, mutta ei sekään ole musta hyvä asia. Mä en vaan tiedä mitä teen tuon lapsen kanssa On kovin tyytymätön. Pitäisikö sitä käyttää jollain allergiatesteissä vai mitä tässä pitäisi tehdä?