Auttakaa mua, en jaksa enää (vauvan kanssa kotona)

Meidän molemmat lapset itkivät öisin hampaita monta kuukautta ennen ensimmäisen hampaan puhkeamista. Panadol oli ainoa jonka avulla selvittiin!

 

Meillä auttoi ainakin jo ihan se, että joka ilta, kun mies tuli kotiin, niin lähtin tunniksi kävelemään ulos tai vaikka lähikauppaan. Pääasia, että sai sen tunnin ajan olla ihan vain yksin hiljaa. Sitten sitä jaksoi taas ihan toisella tavalla.

 

Ap, olet tosiaan meidän mielissä! Toivon sulle kovasti voimia ja toivottavasti vyyhti alkaa pikku hiljaa purkautua.

On just niin kuin sanoit: kotiäidin tuskaa voi ymmärtää vain saman kokenut Superäiti-syndroomasta pois oppiminen on tärkee läksy, ja siihen menee monelta pitkä aika. Itselleen on oltava armollinen, eikä saa vaatia itseltä enemmän kuin muilta! Olet tehnyt jo isoimman työn kun sait sanottua et olet uupunut.

Vauvat on ihania mutta ei niiden kanssa aina helppoa ole! Olet lapsellesi paras äiti ja tosi rohkea kun et jäänyt yksin ahdistuksesi kanssa <3

 

Pikaisesti kirjoitan, myöhemmin laitan uudelleen. Ihanaa kun tuntuu, että välitätte! Mulla on ollut tänään parempi päivä ja käytiin vauvan kanssa siellä lääkärissä. Ei ollut mitään vikaa, ei korvissa ei missään. Yskä sillä on ja siihen sai lääkettä. Yritin puhua allergioista ja siitä silent refluksista mutta lääkäri oli sitä mieltä, että vauva voi hyvin ja minä huonosti... Käytännössä sanoi, että minun pitäisi hoitaa itseni kuntoon. Että olen liian väsynyt. Että nuku, nuku, nuku. Ja mene sinne kriisityöryhmään puhumaan. Jäi vähän paha maku suuhun koko käynnistä, mutta vakuutteli, että vauva voi hyvin, ei tarvitse hänestä huolehtia. Eihän vauva siellä vastaanotolla itkenyt, kun oli paljon uutta katsomista, ja kun tultiin kotiin, alkoi kitinä. Syötin ja kitisi edelleen. Ihmettelin hetken ja tunnin päästä tästä sain uudestaan alkamaan rinnalle, sitten loppui kitinät. Joko oli massu kipeä tai sitten nälkä vaan. Oon ihan ihmeissäni tuon lapsen kanssa. En usko, että kaikki itkut nälkää on, kun syö hyvin, mutta yritän mahdollisimman vauhdilla alkaa antaa kiinteitä (olen aloittanut jo). Toivotaan, ettei ne laita mahaa sekaisin... Mutta ehkä kyse sitten on vain minusta? Tänään illalla menen juttelemaan sinne ja mies lupasi hoitaa vauvaa ensi yönäkin... Kyllä tää tästä varmaan lähtee taas. Tuun sitten kertomaan, miten siellä työryhmässä meni

 

Muuten, kannattaa kokeilla pidentää syöttäväliä ainakin noin kolmeen tuntiin! Meillä oli aikoinaan esikoisen kanssa refluksi-epäily, kun vauva puklaili kovasti ja sitten itki taas hetken päästä johon imetys auttoi. Luulin sen olevan nälkää ja imettäväni lapsen tahtisesti. Syöttämisestä ja itkusta tuli kierre. Vauva itki, imetin, kohta taas itkua joka loppui imetyksellä jne. Kunnes kokenut lastenlääkäri antoi ensimmäiseksi ohjeeksi pidentää syöttöväliä kolmeen tuntiin. Ja ihme kyllä, se auttoi! Eli olin itse tietämättäni aiheuttanut vauvalle jatkuvalla syöttämisellä refluksia johon maito tietenkin hetkeksi auttoi, kunnes pahensi taas vaivaa. Jos tämä ei olisi auttanut, olisi tietenkin tutkittu enemmän rakenteellista refluksimahdollisuutta. Vauvalla tietysti voi olla tiheän imun kausiakin, jolloin tankkaa maitoa, mutta se onkin sitten eri asia.

Tsemppiä!

 

Nostan etten hävitä ketjua

 

Minun ensimmäinen vauvavuoteni... oli rankka. Kuulosti ihan omilta ajatuksiltani ja omalta tilanteeltani, tosin miehestä ei ollut minkäännäköistä apua, lisästressiä vain. Vauvan ollessa aika lailla samanikäinen kuin sinun vauvasi, sain neuvolakäynnillä suutani sen verran auki että oloni on outo, ja täytin saamani masennuskaavakkeen. Johan tuli neuvolantätiin vauhtia, sain heti ajan neuvolan omalle työntekijälle, jonka kanssa aloin käydä juttelemassa kerran viikossa, ja liityin saman työntekijän järjestämään ryhmään, jossa oli muita samanlaisessa elämäntilanteessa olevia äitejä.

Siitä pikkuhiljaa aloin saada pontta poistua kotoa, käydä avoimessa päiväkodissa - ylipäätään hoitaa normaaleja rutiineita vauvanhoidon ohella. Kun lapsi täytti vuoden, olin aivan umpirakastunut poikaan. Se hullaantuminen, mistä muut puhuvat oli kyllä sydämessä, mutta masennus oli sen tunteen tiellä.

Tiedän myös sen, kuinka helppoa sinun olisi vain kietoutua epätoivoosi ja suruusi, piiloutua neljän seinän sisälle. Mutta ei kukaan voi olla neljän seinän sisällä ikuisesti. Uudenlainen ihana elämä on tarjolla sinullekin, jos uskallat ottaa apua vastaan!

 

[QUOTE="väsynyt";25856699]Mä pelkään itteäni. Mä rakastan mun 5kk vauvaani, mutta en jaksa olla sen kanssa. Hän nukkuu huonosti päivisin ja öisin herää myös monta kertaa syömään. Mä olen ihan poikki. Päivällä haluaisin olla edes hetken rauhassa koneella, mutta sitten herää taas ja alkaa kitinä. Mikään ei käy. Ei ole nälkä, ei halua olla sylissä, ei halua olla lattialla... Tutti ei kelpaa, ei mitään. Mä suutuin sille äsken, nappasin sen aika kovin syliini ja huusin, että ole nyt hiljaa ja se kävi itkemään. Satutinko mä sitä?? Vai säikähtikö se?? En mä halua satuttaa sitä, en tietenkään. Mä rakastan sitä enemmän kuin mitään. Meillä on ollut yhtä sairaskertomusta tää koko 5kk ja on ollut rankkaa. Välillä on ollut viikon terveenä ja sillon on mennyt paremmin. Mies auttaa aina kun voi, mutta on päivät töissä. Itekin olen ollut kohta 2 viikkoa kipeänä enkä ole saanut nukuttua vauvan sairauden ja yöheräämisten takia. Haluaisin vain olla hetken yksin. Mä pelkään, että satutanko mä mun vauvaa? Yleensä päivisin jaksan sitä ihan hyvin, mutta nyt se herääkin jo kitisemällä ja jatkaa ja jatkaa sitä... Koko ajan pelkään, että kohta taas se herää. En mä muuten varmaan haluaisi olla rauhassa, mutta kun sitä aikaa ei vain ole. Ei riittävästi. Mä en jaksa. Mitä mun kannattaisi tehdä? Auttakaa mua.[/QUOTE]

Tuon ikänen tarvitsee vain sinun läheisyyttä! ja kyllä uskon että voit irtoitua tietsikalta sen vaippa ja syötön ajaks. Ja vauva nukahtaa sinun syliin kun kaikki muut hoidettu! Miks vierotus omaan sänkyyn yksin nukkumaan on joillekin vaikeaa "äiti hävis". Se lämmin ja turvallinen.

 

Mulla oli eilen se aika sinne kriisityöryhmään, kävin juttelemassa siellä parin naisen kanssa. Ei ne mitään daignooseja laukonut, sain vaan jutella. Sanoivat, että mahdollisuus perhetyöntekijään on, jos tulee vielä niin musta päivä, kun mikä oli maanantai. Mutta että kuulemma ovat muutenkin ylityöllistettyjä Mulla oli jo eilen parempi päivä ja tänään on vielä parempi. Ainoa asia, mikä jäi ärsyttämään, on se lääkärin suhtautuminen koko asiaan. Mä nimittäin nettiä lueskeltuani olen aina vaan varmempi siitä, että tuolla lapsella on sitä refluksitautia, tai siis sitä silent refluksia. Nimittäin olemme kokeilleet löytämiämme vinkkejä ja tuloksia on näkynyt jo nyt! :O En tiedä onko se edes mahdollista, mutta nyt en ainakaan muuta mitään, kun vauva on kuin eri lapsi. Tyytyväinen, leikkii ja nukkuukin vähän enemmän. Pidensimme siis syöttöväliä 3 tuntiin. Alkuun tuntui hankalalta, mutta kyllä vauva tottuu. Aloimme antaa kiinteitä ja koko ajan enenevässä määrin yritän lisätä. Nukutamme vauvaa hieman pystyssä asennossa. Tänä aamuna vauva nukkuikin jo 1 tunnin päiväunet ja leikki lattialla ja mä ehdin tehdä kotihommia. Tää on niin outoa, niin ihanaa! Sen lisäksi olen yrittänyt noudattaa vinkkejänne ulkoilun ja kavereiden näkemisen suhteen kyllä ne auttavat oloon. Päivisin ei vain ole seuraa (ei ketään sattuisi olemaan Joensuusta? ). Mutta kyllä ne päivätkin menee, jos sitten illalla saa omaa aikaa ja näkee kavereita jne. Ja jos vauva ei itke koko ajan, niin jaksaahan ne. Mulla on edelleen vähän syyllisyyden tunnetta ja muutenkin outoa fiilistä, että en ole riittävän hyvä jne. mutta mun oma psykologi palaa töihin kuukauden päästä ja jatketaan käyntejämme. Ehkä se siellä alkaa sitten selvitä. Noin huonoa päivää en enää halua, kun oli tuo musta maanantai. Yritämme siis miehen kanssa ennaltaehkäistä sitä, ettemme väsy nukkumalla sillon tällöin toisissa huoneissa ja muutenkin yritämme löytää sen mukavan tasapainon tähän elämäämme. Edelleen odotan sitä päivää, kun en enää pelkää, ettei vauva rakasta mua ja että hän olisi mielummin jonkun toisen kanssa. Mutta sen ainakin tiedän, että mä rakastan sitä sekä miestäni ja me selvitään tästä kyllä. Kiitos ihan hurjasti jokaiselle, joka on mulle tänne kirjoittanut :heart: Arvostan niitä kommentteja tosi paljon, joista olen saanut lisää potkua ja tukea tähän vaikeaan tilanteeseen. Kello on kolme ja valtakunnassa kaikki hyvin. Väsynyt vaikenee

 

Mahtavaa!!!!!!!! Hyvä, että alkaa mennä pikku hiljaa paremmin. Ja kannattaa todella kokeilla kaikenlaista. Ensimmäisen lapsen kanssa se on juurikin tuota kaiken kokeilemista, ennen kuin tietää mikä auttaa mihinkin. Lepo on tosiaan kaikkein tärkeintä nyt, ja se että saat tehdä myös muita juttuja kuin vauvan hoito. Kaikkea mistä vain vähänkin nautit. Ja hemmottele itseäsi kaikin mahdollisin tavoin, jaksat olla parempi äiti vauvallesi kun hoidat itseäsi - se ei siis ole millään lailla itsekkyyttä! Ja vaatimustasoa on pakko laskea nyt kun lapsi on pieni, kotia ehtii puunata sittenkin, kun saa nukkua yöt läpi. Hyvää kevään jatkoa koko perheelle!

T: Se joka ehdotti syöttövälin pidentämistä

 

Hei !

Toivottavasti olet jo saanut apua, ja voitte paremmin.

KANTOLIINA lisäsi meillä vauvan hyvinvointia valtaisasti ! Luulin, että oli koliikki. Mutta alkaa tuntua siltä, että vauvan tyytymättömyys ja tuntien itkut johtuivatkin siitä, että vauva ei kyennyt nukkumaan päivisin. Vaan kantoliinassapa kykenee, ja tuon liinaan totuttelun jälkeen pieni ystävä itkee 4-7 tunnin sijaan enää vain 10 min. (-2 tuntia max.) päivässä. Hanki Hug a Bub. Vauva ei ehkä heti tykkää olla siinä, mutta kävele vauva kantoliinassa. Totuttelu voi viedä aikaa, ja vauva saattaa itkeäkin. Mieluiten ulkona, jossa vauva saa katsella myös ympäristöä.
Yöt vauva nukkuu hyvin vieressä sängyssä. Iltaisin vauva nukkuu itsekseen, kun ensin nukutan hänet - alkuun maidolla, mutta nyt katsellaan ensin kuvakirjaa ja vähitellen rauhoitutaan + vauva nukahtaa hymy naamalla. Alkuun pelkäsin, että kierähdän vauvan päälle. Mutta hiukan jäykät lihakset äidillä ovat pieni hinta siitä, että vauva nukkuu hyvin. Myös siirto omaan sänkyyn toivoakseni onnistuu joskus. (Ainakin ystävättärillä on onnistuntut hyvin 6 kk jälkeen, ja eräs pieni poika valitsee joka ilta isän työmatkoilla ollessa, nukkuuko äidin vieressä vai yksin).
Yritin yhden neuvokirjan mukaan (jossa kantoliinaa kritisoitiin HUONOKSI tavaksi (vauva ei muka enää ikinä tottuisi sänkyyn) totutella taas 3 kk vauvaa nukkumaan päivisin sängyssä vaaka-asennossa. Pinnasänky ja iso sänky eivät kertakaikkiaan päivällä toimi. Toimin "ohjeiden" mukaan, ja taas tuli itkua monena päivänä 4 tuntia päivässä,eikä unesta tietoakaan. Koska isä on vauvan kanssa omistautuneesti (kiitos !) ja osaan myös vaatia, että NYT otat vauvan esim. tunniksi, että saan nukkua/tehdä töitä tai hoitaa asioita, jaksamme. Ymmärrän täysin, että ihminen ja äiti kaipaa IHAN omaa aikaa. Minulle sitä jää, kun vauva on nukahtanut illalla klo 21.00 tai 22.00 jälkeen.
Äidin ruokavaliolla (senkin muutin) voi olla paljon vaikutusta. Rikala: Koliikinhoito-opas, oli valtaisa löytö, jossa opetetaan myös cd-levyllä vauvahieronta. Siitä vauva alkaa pikkuhiljaa nauttimaan.

Uskalla antaa vastuuta miehelle. Seuraa ja anna ystävällisiä neuvoja, jos tuntuu epävarmalta, osaako mies vai ei. Varmasti osaa, kun yhdessä mietitte linjan. Äiti, joka uskaltaa myöntää olevansa huono ei välttämättä ole ollenkaan huono. Vauvatkin arvostavat aitoutta, mutta lasten ei tulisi tarvita kantaa vanhempien huonoa oloa. Siksi on tärkeää itse voida hyvin. Sen jälkeen löytyy aidosti energiaa muillekin.

Tämä oli ehkä hiukan asian vierestä, mutta hyvällä tahdolla ! Jos on huono itsetunto, niin mieti: Olet tuonut pienen ihanan ihmisen maailmaan. Sinulla on SUURI tarkoitus olla lapsen äiti, ja varmasti onnistut siinä. Lapsellesi olet maailman paras äiti, ja lapsesi rakastaa sinua vähintään yhtä paljon kuin sinä häntä. Epätäydellisenäkin. Siinä monta syytä, miksi itsetuntoa voi ihan rauhassa säätää ylemmäs !
t
p.s. EI muiden äitien kanssa ole pakko seurustella sen takia, että heilläkin on lapsia. Voi olla antoisaa, ja löytyä kanssasisaria, mutta vanhat ystävät ilman lapsia tai lapsien kanssa ovat minulle parhaat.

 

Lisä vielä...luin vasta loppupään viestit, ja ihanaa että voitte paremmin jo aikaa sitten. Mäkin pidensin syöttövälejä. Alussa se tuntui julmalta,mutta tajusin, että EN OLLUT ymmärtänyt vauvan itkuja ja viestejä. Tissin tarjoaminen joka hätään ei EHKÄ sittenkään ole oikea ratkaisu ? Minun vauvani nimittäin söisi koko ajan, unissaankin (päivällä 4 tuntia, nukkui siis myös rinnan kanssa, ja kantoliinassa, ei muuten). Samaisen gurun -hollywoodista vauvakuiskaaja , heh- kirjoittamassa kirjassa- jota äsken kritisoin-suositeltiin vauvan turvallisuuden ja vanhempien helppouden lisäämiseksi noudattamaan koko ajan n. kolmen tunnin syklejä easy
e= eat, a= active, s= sleep ja y= you eli oma aika. Ja unta ja syöttöä ei pitäisi sotkea jos mahd. Tällä tavalla jäisi omaa aikaa päivisin- ja voisi suunnitella päiviä ja tapahtumia. Aamupäivän toimet, päivän toimet ja iltatoimet suurinpiirtein samassa järjestyksessä nivoutuen tuohon 3 tunnin jaksoihin. Joka menee luontevasti 2-3 ruokintoihin siis, jotka vauva tarvii. ennen kuin vauvasta tulee yliväsynyt (SUURI ongelma) pitäisi nähdä seuraavat merkit: 3 haukotusta, viimeistään kolmannella kaapata vauva rauhoittumaan sen sijaan että näyttelee sille uusia virikkeitä, vaihe 2: silmät seisovat päässä ja tuijottavat tyhjyyteen vaihe 3: silmät lupsahtelevat kiinni, ja jos ei just sillon pääse nukkumaan, voi olla että tilanne menee ohi ja vauva vähitelleen muuttuu hysteeriseksi kuin koliikissa. Toiset vauvat nukkuvat sen 15-22 tuntia, mutta meidän ei nuku kuin max. 12. Jos siis vähintään kaksi univaihetta menee ohi, ja useina päivinä, tyytymättömyys lisääntyy valtavasti, koska raukka käy ylikierroksilla. Vielä yksi asia, tässä väsyneenä omaa aikaa viettäen , vauva EI TODELLAKAAN halua ketään muuta äidikseen. Vain sinut. Se on kunnia-asema, sinut on valittu ! Jos vauva nauraa enemmän isälle, se voi johtua siitä, että isä osaa tehdä hassumpia ilmeitä. Näin se meidänkin vauva nauraa enemmän isän kanssa. Yksi isän suuri ja tärkeä tehtävä voikin siis olla hauskuuttaa ! Kun me äidit laitamme silmätipat, ruokimme, kannamme syyllisyyden taakkaa huonosta äitiydestä, ei se aina naurata. Suodaan isälle siis mielihyvin tuo upea tunne, että vauva innostuu hänestä .