"vieras"
Mä peesailen tätä ihan täysillä! Olen itse kotona 1,5vuotiaan kanssa ja päivä on pilalla jos ei mennä ulos. Tuntuu että seinät katuu päälle,lapsi repii tylsyyksissään kaiken alas mihin ylettää ja mikään järkevä touhu ei onnistu.Itse ajattelen näin jälkeenpäin (oma lapseni on jo 3), että ratkaisevan tärkeä juttu tuossa elämänvaiheessa jaksamisen kannalta oli päivittäinen vaunulenkki. Usein otti aivoon lähteä loskaan tarpomaan enkä totisesti ole mikään reippailijaluonne. Siitä huolimatta uskon, että valo, metsä ja happi piti nuppia jotenkin kasassa. Ja ainakin oma vauvani nukahti vaunuihin helposti. Tämä resepti ei tietenkään sairaana toimi, mutta sitten kun pystyt ja jaksat, niin suosittelen lämpimästi. Voimia sinulle!
Ulkona ollaan pyritty käymään ihan säällä kuin säällä,jo pelkästään se pukeminen ja ulos hilautuminen on aikaavievä ohjelmanumero ja saa taas hetken vierähtämään eteenpäin. Meillä tuo poika kitisi pienempänä vaunuissa siksi koska ei nähnyt sieltä mitään. Jos sun vauva on jo 5kk,niin voisiko selkänojaa nostaa vähän ylöspäin että vauva pystyisi kurkistelemaan maisemia? Tsemppiä ja jaksamista,olen käynyt läpi samoja tuntemuksia.
Mutta tuosta ulkoilusta vielä,asiat palautuu heti oikeisiin mittasuhteisiinsa kun näkee muita ihmisiä ja käy ihmisten ilmoilla,vaikka lähikaupassa ostamassa suklaapatukan. Koti ei sen reissun jälkeen tunnu enää yhtään niin kamalalta paikalta