Lapsen harrastukset meni liiallisuuksiin...

[piina]

[QUOTE="vieras";24908585]Onko lapsesi jokin projekti?[/QUOTE]


Mulla on 5 lasta, jotka on ihan itse saaneet valita harrastuksensa. 3 heistä ei edes harrasta mitään eli päättele siitä... Mä vain kerroin faktat taitoluistelun suhteen ja jos minut siitä leimataan, niin kestän ne.

 

["sipsi"]

Aktiivisesti (joka päivä) harrastavan ja lajissaan kisaavan lapsen äitinä olen yrittänyt lyödä jarrujakin harrastukseen. Turhaan... Kun niin haluaa itse. Heti saa lopettaa kun haluaa. uusia suuntia en ole miettinyt, uskon, että kyllä ne suunnat löytyy ilman minuakin Tosin mulla jo isompi lapsi... Harraste on monesta pahasta poissa pitänyt viimeisen vuoden aikana.

Ja itse harratsuksensa "keksi" aikanaan, ihan ilman suostutteluja tai maanitteluja.

 

["vieras"]

Mulla on 5 lasta, jotka on ihan itse saaneet valita harrastuksensa. 3 heistä ei edes harrasta mitään eli päättele siitä... Mä vain kerroin faktat taitoluistelun suhteen ja jos minut siitä leimataan, niin kestän ne.

Lähinnä tämä kuullosti oudolta.

... Ja mulla ainakin on tytölle mietytty jo uudet suunnat, kun sen huomaa.

 

[piina]

[QUOTE="vieras";24908718]Lähinnä tämä kuullosti oudolta.

... Ja mulla ainakin on tytölle mietytty jo uudet suunnat, kun sen huomaa.[/QUOTE]


En ole lahjakas ilmaisemaan sitä mitä todella tarkoitin. Tarkoitin lauseella sitä, että olen ajatellut vaihtoehtoja miten tuen lastani siinä vaiheessa, kun hän toteaa, ettei hänestä olekaan lajin vaatimiin ominaisuuksiin ja harrastemääriin. Eli hänelle on tilaa joko samanlajin muissa ryhmissä tai harjoituksista on ollut hyötyä moniin muihinkin harrasteisiin.

 

[piina]

Ja vielä tuohon projeksti hommaan, niin onhan ne lapset tavallaan projekteja, joiden tekeminen aloitetaan siinä vaiheessa, kun päätetään lapsen tekemisestä/saamisesta ja joka ei pääty seinään vaan pikkuhiljaa annetaan lapselle enemmän ja enemmän valintaa omille valinnoilleen.

 

["joo"]

ei kai mikään lapsi jaksa harrastaa joka päivä!

 

[vähän samanlainen]

Kaivoin tämän ketjun eiliseltä kun jäi niinv vaivaamaan. Nimittäin tunnistan itseni tästä ap:n kirjoituksesta. Ei toki aivan niin paha, tai lähelläkään, mutta riittävän lähellä kuitenkin. Nyt olemme tänä syksynä järkeistäneet tilannetta, mutta silti MINÄ ITSE kipuilen edelleen siihen entiseen vaikka tiedän, että se ei ollut järkevää ja tervettä.

 

["sipsi"]

Kyllä meillä harrastaa joka päivä. Omasta halustaan, täysin

 

["vieras"]

kuinka paljon nämä harrastelapset LEIKKIVÄT oma-alotteisesti, itse keksimiään leikkejä? Kaverin tai sisaruksen kanssa?

Lapsella PITÄÄ olla välillä niin tylsää, että se keksii itse tekemistä, ilman ohjausta. Vaikka vain keräisi tammenterhoja.

Missä välissä lapsi muuten oppii esim. kotiaskareita?

Lapset on MESTAREITA miellyttämään vanhempiaan (vastoin omaa tahtoaan). Ihan musitan kun itse koitin aina vastata niin, että se olisi ollut se vastaus jota äiti olisi halunnut. Jos ei "mennyt oikein" niin olin hyvin pettynyt itseeni ja koitin ensi kerralla paremmin. Siis tietää, mitä äiti tahtoo. Ei mulla ollut omia mielipiteitä.

 

[jrb]

[QUOTE="joo";24914688]ei kai mikään lapsi jaksa harrastaa joka päivä![/QUOTE]

kysy heppahullulta tuo sama? ollaan 7x vikossa vaika 1h ratsastetaan autetaan vaikka ilmaiseksi.
Miksi muut harrasteet saa lokaa niskaan?

 

["vieras"]

kysy heppahullulta tuo sama? ollaan 7x vikossa vaika 1h ratsastetaan autetaan vaikka ilmaiseksi.
Miksi muut harrasteet saa lokaa niskaan?

mä kävin tallilla kakarana ja oli muka NIIIN ihanaa... vasta vähän ajan päsätä tajusin, että kaikki TYÖT (paskanluonti yms) teetetään lapsilla. Mitään ei saanu palkkaa, ei hyvitystä. Joten pitäkää kaakkinne...

Äitinä muuten sinun kuuluisi katsoa (vaikka lapsesi tahdon vastaisesti) ettei tallilla käytetä lapsityövoimaa. Ja mikään vakuutus ei varmana korvaa jos jotain tapahtuu.

 

[ngdgs]

Just. Nää on näitä ikäviä tapauksia jotka tarttis apua yhtä kipeästi kuin juoppoperheet. Mut nää vaan ei herätä huomiota siten kuten juopot että joku puuttuis peliin. Paitsi ehkä sitten kun lapsi on teini-iässä ja sairastuu masennukseen, anoreksiaan, sekaantuu päihteisiin etc... Mut sitten on jo myöhästä puuttua kun lapselta on jo se lapsuus viety.

 

[Puhu, on niin pimeää]

Se korjausliike ei lähde kysymyksestä että "Kulta, lopetettaisko tämä homma kun näyttää liian rankalta!" Varsinkin kun eteen on "opetettu" (ehkä tahattomasti) että hyve on se kun tsemppaa ja tekee oheiset vaikka ei huvittaisi. Se korjausliike menee niin että "Kulta, oltaisko tänään vähän porsaita ja jätettäiskin oheiset väliin ja mentäsis Heseen!" Ja sitten teet sitä yhä useammin ja useammin.

Pienin askelin on tallattava se polku takaisin leppäkerttuja ihmettelemään, kuten lasten kuuluu. Kärsivällisellä opastuksella, ihan niinkuin tuohonkin pisteeseen vaelsitte.

 

["sipsi"]

kysy heppahullulta tuo sama? ollaan 7x vikossa vaika 1h ratsastetaan autetaan vaikka ilmaiseksi.
Miksi muut harrasteet saa lokaa niskaan?

Meillä sama tilanne, joka pv tallilla, ratsastaa 5 - 6 krt/vko. Aikaa kerralla menee reissussa ehkä n. 2h, minä/ isänsä usein kaverina, joskus menee suoraan koulusta... Tosin on jo pian 14v - enää ei niinkään "leiki", mutta tätä tahtia on menty pian 2v, aikaa on hyvin riittänyt muullekin touhulle. Kaikki hyvät ystävät eivät heppaihmisiä ole

Osa entisista luokkakavereista näkyy notkuvan meiän lähiostarilla illat pitkät, kai se on sitten heidän harrasta, enkä sitä kritisoi. Mieluummin näen tytön tallilla kyllä...

Ja työt tallilla tekee aikuiset, lannanluonnin ym., palkattu ihminen päiväaikaan. Kyllä nämä välillä pienempiä auttavat, jos tarvitsee.

 

[ap...]

Tänään neidillä oli harjoitukset.
Viimeiset taitoluistelut.
Neiti sanoi eilispäivänä, että hän ei halua enää luistella.
Olin että juu, selvä.
Neiti kun oli mennyt nukkumaan, olin varma että nukahtanut, aloin itkemään. Siis ihan oikeasti. Itkin kauhean kauan. Sillon vasta tajusin, että tää oli mun unelma, ei hänen. Minä, minä, minä, minä se tässä olin yrittänyt tosissaan tehdä sitä uuttaa Kiira Korpea.
Ei hän. Hän olisi halunnut vain. Minä, minä se kasasin sen huteran korttitalon. Sinä ekana vuonna. Ja sitten aloin rakentamaan sitä. Vuosi vuodelta. Vahvaksi, kestäväksi, niin hyväksi, kuin voi olla. Maailman parhaaksi taloksi.
Mutta jokin meni vikaan. Se, että tein taloni liian nopeasti. Talo tarvitsi aikaa. Se olisi pitänyt tehdä huolella. Sekin, mutta ennenkaikkea se, että laitoin talooni rahaa. En katsonut kuin ulkoseinää, en tarkastanut rakenteita. Kunnostin ja kunnostin. Huomasin, että hopsansaa, täällä onkin hometta. Ja se kaikki raha oli kankkulan kaivossa.
Eikä tässä meidän (minun) tapauksessani kyse ollut siitä rahasta. Vaan siitä että rikoin oman, tärkeän, pitkäaikaisen haaveeni, joka oli melkein valmis. Mutta rysähtikin yhtäkkiä kasaan.
Eikä siitäkään. Vaan siitä, että mitä tein lapselle. Vein hänen elämästä tosi paljon.
Sen hän on antanut anteeksi. Silti, minussa on yhä kipinä, joka ei ole ollenkaan hyvä juttu.
Kipinä, että teen lapsestani tähden. Parhaan. Suorituksen. Projektin.
Se pitäisi sammuttaa mutten tiedä sammuuko se koskaan. Tuskin.
Toivon vaan etten enää toistaiseen ryhdy tähän peliin. No, tiedämpä, mihin se vie.

 

["vieras"]

Sinuna jättäisin niitä sun ja tytön "oheisia" pois, niin jäisi aikaa muuhunkin. Pianonsoiton voisi varmasti vähentään tuntiin/viikko.

 

["vieras"]

Olet ihanan rehellinen ja avoin. Varmasti moni tekee samaa, mutta ei myönnä sitä edes itselleen, vaan uskottelee että kaikki on lähtöisin lapsesta jne. Sinä myönnät itsellesi missä mennään ja uskon, että teillä on vielä hyvä tulevaisuus

Toisaalta, mietipä, että on myös vanhempia, jotka ei panosta lapsiinsa yhtään. Sellaisia, joiden lapset ei saa harrastaa kun rahat käytetään ihan muihin (aikuisten) juttuihin ja joiden vanhemmat eivät ole kiinnostuneita tukemaan lastaan tämän jutuissa. Nyt kun tiedostat äärimmäisyytesi, niin varmasti hyvä tulee! Ihanaa kun ajattelet nyt tyttöäsi jne. Varmasti tyttö on saanut harrastuksistaan hyvän liikunallisen pohjan ja motoriikan vaikka mihin ja ihan normaaliin elämäänkin - mitä hän tahtoo. Sitä balettiakin on taitoluistelun pohjalta tosi ketterä aloitella Jos innostusta sellaiseen on.

Tänään neidillä oli harjoitukset.
Viimeiset taitoluistelut.
Neiti sanoi eilispäivänä, että hän ei halua enää luistella.
Olin että juu, selvä.
Neiti kun oli mennyt nukkumaan, olin varma että nukahtanut, aloin itkemään. Siis ihan oikeasti. Itkin kauhean kauan. Sillon vasta tajusin, että tää oli mun unelma, ei hänen. Minä, minä, minä, minä se tässä olin yrittänyt tosissaan tehdä sitä uuttaa Kiira Korpea.
Ei hän. Hän olisi halunnut vain. Minä, minä se kasasin sen huteran korttitalon. Sinä ekana vuonna. Ja sitten aloin rakentamaan sitä. Vuosi vuodelta. Vahvaksi, kestäväksi, niin hyväksi, kuin voi olla. Maailman parhaaksi taloksi.
Mutta jokin meni vikaan. Se, että tein taloni liian nopeasti. Talo tarvitsi aikaa. Se olisi pitänyt tehdä huolella. Sekin, mutta ennenkaikkea se, että laitoin talooni rahaa. En katsonut kuin ulkoseinää, en tarkastanut rakenteita. Kunnostin ja kunnostin. Huomasin, että hopsansaa, täällä onkin hometta. Ja se kaikki raha oli kankkulan kaivossa.
Eikä tässä meidän (minun) tapauksessani kyse ollut siitä rahasta. Vaan siitä että rikoin oman, tärkeän, pitkäaikaisen haaveeni, joka oli melkein valmis. Mutta rysähtikin yhtäkkiä kasaan.
Eikä siitäkään. Vaan siitä, että mitä tein lapselle. Vein hänen elämästä tosi paljon.
Sen hän on antanut anteeksi. Silti, minussa on yhä kipinä, joka ei ole ollenkaan hyvä juttu.
Kipinä, että teen lapsestani tähden. Parhaan. Suorituksen. Projektin.
Se pitäisi sammuttaa mutten tiedä sammuuko se koskaan. Tuskin.
Toivon vaan etten enää toistaiseen ryhdy tähän peliin. No, tiedämpä, mihin se vie.

 

[meilleiharrasteta]

Tänään neidillä oli harjoitukset.
Viimeiset taitoluistelut.
Neiti sanoi eilispäivänä, että hän ei halua enää luistella.
Olin että juu, selvä.
Neiti kun oli mennyt nukkumaan, olin varma että nukahtanut, aloin itkemään. Siis ihan oikeasti. Itkin kauhean kauan. Sillon vasta tajusin, että tää oli mun unelma, ei hänen. Minä, minä, minä, minä se tässä olin yrittänyt tosissaan tehdä sitä uuttaa Kiira Korpea.
Ei hän. Hän olisi halunnut vain. Minä, minä se kasasin sen huteran korttitalon. Sinä ekana vuonna. Ja sitten aloin rakentamaan sitä. Vuosi vuodelta. Vahvaksi, kestäväksi, niin hyväksi, kuin voi olla. Maailman parhaaksi taloksi.
Mutta jokin meni vikaan. Se, että tein taloni liian nopeasti. Talo tarvitsi aikaa. Se olisi pitänyt tehdä huolella. Sekin, mutta ennenkaikkea se, että laitoin talooni rahaa. En katsonut kuin ulkoseinää, en tarkastanut rakenteita. Kunnostin ja kunnostin. Huomasin, että hopsansaa, täällä onkin hometta. Ja se kaikki raha oli kankkulan kaivossa.
Eikä tässä meidän (minun) tapauksessani kyse ollut siitä rahasta. Vaan siitä että rikoin oman, tärkeän, pitkäaikaisen haaveeni, joka oli melkein valmis. Mutta rysähtikin yhtäkkiä kasaan.
Eikä siitäkään. Vaan siitä, että mitä tein lapselle. Vein hänen elämästä tosi paljon.
Sen hän on antanut anteeksi. Silti, minussa on yhä kipinä, joka ei ole ollenkaan hyvä juttu.
Kipinä, että teen lapsestani tähden. Parhaan. Suorituksen. Projektin.
Se pitäisi sammuttaa mutten tiedä sammuuko se koskaan. Tuskin.
Toivon vaan etten enää toistaiseen ryhdy tähän peliin. No, tiedämpä, mihin se vie.

No nyt asiat on selvät ja se on tärkein. Sä oot kuitenkin ihan fiksun oloinen pohjimmiltasi. Anna lapsen olla lapsi ( sitä jäljellä enää tod. näk.4 vuotta max) sitten haluaa ehkä itse taas pelkäksi suoritukseksi, joten sinä nimititkin. Tiedä sitten... No. Pysy tuossa. Olet melkein normaali vanhempi
(mielestäni olet kuitenkin ällöttävä diktaattori terrorisoija ja tyttö sinulta pitäis pois ottaa)

 

[gfhjgjh]

Tuolla intensiteetillä minä hankkisin ITSELLENI harrastuksen. Kunnianhimo joka sinua riivaa lastasi kohtaan olisi huippua suunnata itseesi:ajattele mikä body sinulla olisi kun aloittaisit samalla tahdilla esim.jonkun personal trainerin ohjauksessa. Sustahan voisi tulla vaikka Jutta Gustafsberg or whatever hänen nimensä olikaan. Saisi olla lapsikin rauhassa kun mamma ottaisi itsensä projektiksi.

 

[tiikeriäiti]

Luuseriäitien luuserilapset eivät jaksa harrastaa mitään tai harrastavat ilman tavoitteita. Tulevat kilpaurheilijat ja ammattimuusikot harjoittelevat joka päivä ja moni laji on aloitettavat 3-4 -vuotiaana. Vasta 15-vuotias voi minusta ede jollain tasolla tietää mitä hän oikeasti tulevaisuudeltaan haluaa, siihen asti lapset ovat meidän vanhempien projekteja.

 

[Big Bang Theory]

alkoi ihan hengästyttämään! toivottavasti on provo!!

 

[jiiii]

Ap:lle tsemppiä jatkoon. Ja sitten muutamalle muulle LOISTOÄIDILLE täällä:
Se miten teidän lapsenne tai te itse olette lapsena harrastaneet tai olleet harrastamatta niin eivät tasan tarkkaan kerro totuutta siitä mikä on sopiva määrä harrastuksia tai harrastukseen käytettävää aikaa jonkun toisen lapsen kohdalla.
Meistä jokainen voi sanoa vain sen miten näkee oman lapsensa viihtyvän harrastuksen parissa ja se minkä verran lapsi saa käyttää harrastukseensa niin on kait pääasiallisesti lapsen päätettävissä. Tosin jos siinä kärsii unen määrä ja mahdollisesti sitten koulu jne niin on tietenkin vanhemman tehtävä pistää jarruja harrastuksen osalta.
Jossain kohden saattaa monellekin vanhemmalle käydä kuten ap:lle eli lapsen harrastus on itselleen jokseenkin rakas lajiltaan ja sitä ehkä puolivahingossa unelmoi tulevaisuuden tähdestä...ei ole kovinkaan helppo rooli lapselle hoidettavaksi.
Lapsi voi myös kokea pettymyksen useasti sitäkin kautta, kun lapsen vanhemmat eivät ole kiinnostuneita juniorinsa harrastuksesta...voi sitä tuskan määrää, kun muiden harrastuskavereiden vanhemmat ovat katsomassa pelejä tai näytöksiä ja omat vanhemmat ovat mielummin duunissa tai omissa harrastuksissaan.
Mutta mikä mun pointti on; jokainen lapsi on erilainen ja se mikä sopii toiselle niin ei sovi kovinkaan monelle muulle.

 

[jiiii]

AP:lle vielä lisäys...otappas ja liity aikuisille tarkoitettuun taitoluisteluun, josko se saisi mieltä hieman kevyemmäksi.

 

["vieras"]

Varmaan kivaa sun lapsella. Kuulostais tosi raskaalta aikuisellekin tommonen viikko-ohjelma. Mun mielestä toi on julmaa ja itsekästä.

Olen täysin samaa mieltä!!

 

[up]

Tässä tämä.