Lapsen harrastukset meni liiallisuuksiin...

["vieras"]

Tänään neidillä oli harjoitukset.
Viimeiset taitoluistelut.
Neiti sanoi eilispäivänä, että hän ei halua enää luistella.
Olin että juu, selvä.
Neiti kun oli mennyt nukkumaan, olin varma että nukahtanut, aloin itkemään. Siis ihan oikeasti. Itkin kauhean kauan. Sillon vasta tajusin, että tää oli mun unelma, ei hänen. Minä, minä, minä, minä se tässä olin yrittänyt tosissaan tehdä sitä uuttaa Kiira Korpea.
Ei hän. Hän olisi halunnut vain. Minä, minä se kasasin sen huteran korttitalon. Sinä ekana vuonna. Ja sitten aloin rakentamaan sitä. Vuosi vuodelta. Vahvaksi, kestäväksi, niin hyväksi, kuin voi olla. Maailman parhaaksi taloksi.
Mutta jokin meni vikaan. Se, että tein taloni liian nopeasti. Talo tarvitsi aikaa. Se olisi pitänyt tehdä huolella. Sekin, mutta ennenkaikkea se, että laitoin talooni rahaa. En katsonut kuin ulkoseinää, en tarkastanut rakenteita. Kunnostin ja kunnostin. Huomasin, että hopsansaa, täällä onkin hometta. Ja se kaikki raha oli kankkulan kaivossa.
Eikä tässä meidän (minun) tapauksessani kyse ollut siitä rahasta. Vaan siitä että rikoin oman, tärkeän, pitkäaikaisen haaveeni, joka oli melkein valmis. Mutta rysähtikin yhtäkkiä kasaan.
Eikä siitäkään. Vaan siitä, että mitä tein lapselle. Vein hänen elämästä tosi paljon.
Sen hän on antanut anteeksi. Silti, minussa on yhä kipinä, joka ei ole ollenkaan hyvä juttu.
Kipinä, että teen lapsestani tähden. Parhaan. Suorituksen. Projektin.
Se pitäisi sammuttaa mutten tiedä sammuuko se koskaan. Tuskin.
Toivon vaan etten enää toistaiseen ryhdy tähän peliin. No, tiedämpä, mihin se vie.

Mikä sinua estää omassa elämässäsi pätemään ja suorittamaan omia juttujasi?
Siis ilman että lapsi joutuu niissä välikappaleeksi?

 

["vieras"]

Luuseriäitien luuserilapset eivät jaksa harrastaa mitään tai harrastavat ilman tavoitteita. Tulevat kilpaurheilijat ja ammattimuusikot harjoittelevat joka päivä ja moni laji on aloitettavat 3-4 -vuotiaana. Vasta 15-vuotias voi minusta ede jollain tasolla tietää mitä hän oikeasti tulevaisuudeltaan haluaa, siihen asti lapset ovat meidän vanhempien projekteja.

Ja lehdistä saa valitteavan usein lukea urheilijatähden romahduskesta, kun sitä "oikeaa" ja normaalia elämää ei sitten "harrastuksen" loputtua oikein tunnu löytyvän. Koulu on jäänyt urheilun jalkoihin eikä ammattia ole hommattu.

 

["popp"]

En jaksanut lukea koko ketjua..

Minusta lapsi ei saisi nyt aloittaa mitään uutta harrastusta vaan hänen tulisi opetella olemaan. Ihan vaan olla kotona ilman mitään ohjelmaa. Aluksi on varmasti tylsää, ja ei ole tekemistä ja kiukuttaa. Mutta kunhan aikansa on oppii olemaan rauhassa, tietämään mitä haluaa ja kuuntelemaan itseään. Eli laittaisin kaikki harrastukset pois täksi vuodeksi. Ja olemisen harjoittelua. Ei mitään valmista ohjelmaa.

Tekisi äidillekin varmaan ihan hyvää.

Olethan kertonut lapsellesi että hän on sinulle rakas vaikka harrastaisi mitään. Ja että hän voi harrastaa vaikka ei pärjäisikään. Voit kertoa tehneesi virheen kun olet laittanut niin paljon harrastamaan ja että haluaisit että lapsi pitäisi välivuoden ja miettisi mitä oikeasti haluaa tehdä.

 

[ap.]

No, tästähän on jo aikaa ja vaikka mitä, mutta meidän kuulumisia.
Neiti voi tosi hyvin, ja tykkää leikkiä petseillä ja barbeilla.
On kuitenkin edelleen sellainen diiva, että ei leikitä kastemadoilla tai hypitä kuralammikkoon, ei juosta karkuun räkä poskella.
Ehkä sekin joskus saavutetaan, että voisi olla sellainen.
Kaikkea 1 kerta viikossa, luistelun otamme joulun jälkeen.

Metsässä käymme ja siellä ei riitäkään sitten sievä sipsuttelu asvaltilla, vaan siellä pitää kiivetä puiden yli, ja muutamasti olen saanut kannustettua tutkimaan jotain.
Eli mukavasti menee.

Hyvin on lähtenyt, ja hyvin menee. Baletissa on kivaa.

 

[Ex uimari]

Ite harrastin lapsena kilpauintia ja lopetin sen yläasteella, koska se vei minusta liikaa vapaa-aikaa. Tykkäsin siitä pentuna PAITSI en yhden ryhmäläiseni äidistä. Ja sinä valitettavasti kuulostat tosi paljon häneltä hän oli kans todella kilpailuhenkinen ja huusi ja kiukutteli (eli omasta mielestään kannusti) aina kisoissa ja harkoissa jos oli paikalla.

Anna vaan pentus harrastaa jos itse haluaa, mutta voi olla että hän tekee sitä vain sinun takia. Se minun kaveri oli ainakin aina ihan puhki, mutta oli pakko harrastaa ja olla paras että sais äitinsä hyväksynnän. Tai siltä se ainakin tuntui. Mieti miten käyttäydyt lapses kisoissa? Tuleeko sulle paha mieli jos lapses ei pärjää vai oletko aina ylpeä ja kerrot sen? Ja vaikka et sanoisi mitään niin lapset kyllä aistii pletko pettynyt heihin.

 

[Fine van Brooklyn med pieno]

Ehkä sekin joskus saavutetaan, että voisi olla sellainen.

Metsässä käymme ja siellä ei riitäkään sitten sievä sipsuttelu asvaltilla, vaan siellä pitää kiivetä puiden yli, ja muutamasti olen saanut kannustettua tutkimaan jotain.

Oletko ihan tosissasi??

Eli lapsi suorittaa edelleen sinun mielikuvaasi oikeaoppisesta ulkoilusta tiukan valvonnan alla??

*tun hullu!

 

["vieras"]

No, tästähän on jo aikaa ja vaikka mitä, mutta meidän kuulumisia.
Neiti voi tosi hyvin, ja tykkää leikkiä petseillä ja barbeilla.
On kuitenkin edelleen sellainen diiva, että ei leikitä kastemadoilla tai hypitä kuralammikkoon, ei juosta karkuun räkä poskella.
Ehkä sekin joskus saavutetaan, että voisi olla sellainen.
Kaikkea 1 kerta viikossa, luistelun otamme joulun jälkeen.

Metsässä käymme ja siellä ei riitäkään sitten sievä sipsuttelu asvaltilla, vaan siellä pitää kiivetä puiden yli, ja muutamasti olen saanut kannustettua tutkimaan jotain.
Eli mukavasti menee.

Hyvin on lähtenyt, ja hyvin menee. Baletissa on kivaa.

Kaikkea yksi kerta viikossa? Mitä ihmeen kaikkea... suoritatko sekä vanhemmuutta että lapsesi suorittaa lapsuuttaan.

 

[noin]

missäpäin baletin voi aloittaa vasta 2 luokalla? kyllä meillä aloittaneet jo 3-v ja nyt 2 luokkalaisena perusopetuksessa.