Tiiättekö, mulla ei oo hajuakaan paljonko painan nyt, mutta eilen hoksasin, että vyötäröltä on näitten kuukausien ja ketjujen ja tsemppien avulla lähteny 20 senttiä. Siis 20! Ihan mieletön luku.
Tai sitten oon mitannu ihan väärin.
Pari kolme viimesintä kuukautta on kyllä menneet aika huonosti, oon luisunut melkein takas siihen normaaliin syömiseen, mutta toisaalta - ei ainakaan vaikuta siltä, että paino ois noussu kauheesti. Tässä on niin kamalasti kaikkea hommaa ja välillä se masennuski iskee, niin en aina ehkä välttämättä uskalla edes avata näitä ketjuja. Tsemppaan silti mielessäni teitä, lähettelen liikkuvuusajatuksia.
Ruokatottumukset on muuttuneet ehkä ihan vähän. Oivariinin käyttöön oon palannut, mutta ruuat ei ole enää mitään tyyliin "kermaa sienillä" vaan enemmänki "sieniä pikkutilkassa kermaa".
Ja välillä on päiviä, että syön paljon vähemmän ku normaalisti enkä tunne niin vahvasti nälkää. Yllättävän kaukana on ne ajat ku haettiin pitsat lähipitseriasta ja sain syötyä melkein kokonaisen yhdeltä istumalta. Enää ei tee edes mieli. Herkkuja sallin itelleni silloin ku niitä tekee mieli, välillä enemmän ja joskus ei ollenkaan.
Toivottavasti teillä kaikilla riittää into kilojen karistamiseksi, ja sen verran mitä oon lueskellut niin aika moni teistä on saanu jo ison kasan kiloja tiputettua! Joskus on toki vaikeaa löytää motivaatiota ja jaksamista, silloin täytyy ehkä koittaa lähestyä laihdutusta jotain muuta kautta. On olemassa jotain rentoutuslevyjäkin, jotka tukee laihdutusta ja aina voi ja kannattaa tehdä mielikuvaharjotuksia ja vaikka jotain mind mappeja tai kollaaseja.
Mitä luultavammin palaan itkemään tänne marraskuussa kun huomaanki, että paino on noussut (muutan ens kuussa ja saan silloin varmaan helpommin punnittua itseni Wiillä ku ei tarvi aina olla vaihtelemassa johtoja telkkariin jne. niinku tässä asunnossa), mutta se on sen ajan murhe. Sitte voiki lähteä tutustumaan uusiin lenkkipolkuihin ja maisemiin.