Pystyisitkö tekemään 2,5v lapsellesi näin?

Hyvää juhannusta kaikille!!!
Kasvatetaan lapsemme kukin tavallaan

 

Mä ihan sattumalta tunnen monia lapsia, jotka menee oma-aloitteisesti nukkumaan, kun väsyttää ja ihan sattumalta niitä kasvaa juuri niissä perheissä, joissa lapsia ei pakoteta tiettyyn kellonaikaan nukkumaan.

Jotkut tuolla mainitsivat kokeilleensa tuota, että lapsi saa päättää, milloin menee nukkumaan ja sitten oli käynyt niin, että lapsi valvoi monena yönä todella myöhään. Ehkä siksi, että lapsi on oppinut nukkumaanmenon olevan pakkopullaa? Ei ole oppinut tunnistamaan väsymystään, kun hänet on komennettu aina tiettyyn aikaan nukkumaan? Kukapa tietää, ehkä mäkin valvon juuri siksi yöt läpeensä. Kun taas lapsi, joka on aina saanut mennä nukkumaan, kun häntä väsyttää, on oppinut tunnistamaan väsymyksensä. Itse asiassa tiedänkin perheen, jossa sisarukset on kasvatettu tämän asian suhteen eri tavalla. Toinen valvoo väsyneenäkin yöt läpeensä, jos hänelle antaa siihen mahdollisuuden ja toinen menee itsenäisesti petiin, kun häntä nukuttaa.

Ei meilläkään pakoteta nukkumaan mutta meillä on turvalliset rutiinit lapsille ja tietynlainen kellonaika jolloin pitää olla sängyssä, nyt kesälomalla lapse saa valvoa kauemmin mutta mitä siitäkin tulis jos 7v lapsi sais valvoa kuinka kauan haluaa ja mennä sitte umpiväsyneenä kouluun.. hei haloo, jotain rajoja täytyy lapsille olla ja opettajakin valittaisi kun lapsi ei nuku riittävästi ja on sitten väsynyt... meiän lapset tietää, että tiettyyn aikaan mennään nukkumaan ja menevät yleensä sillon kiltisti sänkyyn kun siellä pitää olla... sitte vapaapäivinä saavat tosiaan valvoa kauemmin.

 

Itse asiassa tiedänkin perheen, jossa sisarukset on kasvatettu tämän asian suhteen eri tavalla. Toinen valvoo väsyneenäkin yöt läpeensä, jos hänelle antaa siihen mahdollisuuden ja toinen menee itsenäisesti petiin, kun häntä nukuttaa.

Ootko sä nyt ihan varma, että nää lapset on nimenomaan kasvatettu erilaisiin nukkumistapoihin?
Ettei vaan olis kyse lasten luonne-eroista?
Lapsia kun todellakin on erilaisia, niin vaikeaa kuin se onkin uskoa
Jos lapsi on vauvasta asti helposti nukahtava, on mahdollista "kasvattaa" se menemään itse nukkumaan, kun väsyttää. Jos taas on vähän hankalampi tapaus, vanhemman on vaan pakko "pakottaa" lapsi nukkumaan, kun lapsi ei sitä itse osaa tehdä.

 

[QUOTE="huu";24050745]kaikki tytsit ja tiirut ja muut on täällä vissii yön läpeen valvonu kun katsoo noita viestien lähetysaikoja ja onlines olemista. millon te nukuttu?[/QUOTE]

Itse katselin ihan samaa! Eiköhän ne laiskamadot nuku NYT!

 

[QUOTE="ttt";24051146]Itse katselin ihan samaa! Eiköhän ne laiskamadot nuku NYT! [/QUOTE]

:wave:

 

Voitko lukea ajatuksella??????
Tuosta aloitetaan ja kun lapsi oppii tekemään päätoksiä, vastuuta annetaan enemmän!
Ei kukaan toissäkään ekaksi johtajan pallille mene .
Eikä lapsille aleta opettaa kertotauluja koulussa ennen kuin se osaa numerot.
Mä olen realisti: minäkään en aina tiedä kaikkea, 1-2vee ei todellakaan tiedä senkään vertaa, eikä mielestäni sellaista voi edes olettaa koska toinen vasta opettelee asioita ja harjoittelee.
Pitää OPETTAA ensin perusasiat, sitten voi alkaa tietojaan jalostamaan.
On hyvä oppia, että on nukkumaanmenoajat, ja maailma täynnä aikatauluja. Sitten kun ollaan isompia, voidaan pohtia että kannattaako mennä jo nukkumaan, vai kärsiäko väsymyksestä aamulla, koska ne aikataulut on yhä olemassa.
Ehkä mun lapset on sitten vähän tyhmiä kun ovat vasta nyt alkaneet käsittää että aamulla voi väsyttää ja olla esim. migreeniä jos unta ei ole takana tarpeeksi, ja YMMARTAVAT etten piruuttani kerro että on uniaika.

Meillä ei lapset päätä kauppareissuista, vaan minä. Koska muuten meillä kuoltaisiin nälkään (ei nyt varsinaisesti kauppa ole lasten suosikkipaikka)

Kyllä lapsella täytyy olla se vanhempi, ja aikuinen joka huolehtii, katsoo että lapsen tarpeet täyttyy. En aliarvioi lapsiani, mutta esim. monta kertaa olen sanonut ettei esim. ovea renkuteta edestakaisin.. ja kappas jos se jatkuu niin kohta on itku kun sormet on välissä.
Tälloin muistutan että miksikohän asiasta varoitin?
Koska minä nyt vaan jo koetun pohjalta tiedän että siinä niin käy. En ilkeyksissäni käske leikkejä lopettaa. Minä tiedän suurimman osan asioista paremmin kuin nuo lapset.
Aliarvioinko siis lapsiani (apua, ei ne tiedä kaikkea) vai olenko realisti kun käsitän ettei ne mun mukulat ole mitään lapsineroja, eikä niiden tarvikkaan olla.

Peesi! Ihan sama kun alkaisi 2kk ikäisen vauvan kanssa "keskustella" että vaihdetaanko kakkavaippa, vai ei, tai laitetaanko sinulle tuonne talvipakkaseen haalari, vai riittääkö pelkkä vaippa. Eiks tää pidä nuorena alottaa?

 

Mitä muuta se on kuin pakottamista, jos lapsen on mentävä esim. tiettyyn aikaan nukkumaan? Silloinhan kyseessä ei ole pakottaminen, jos vanhempi kehoittaa lasta nukkumaan, lapsi pitää ajatusta hyvänä ideana ja menee suosiolla sänkyyn. Toki rajoja voi asettaa monella tavalla, mutta onko oikein rikkoa lapsen rajoja "vain vähän"? "Vain hiukan" pakottaa?

Mitä muuta se on kuin pakottamista, jos lapsen on mentävä esim. tiettyyn aikaan hoitoon?
Juu, lasta voi kehottaa menemään sinne, mutta jos se ei vaan halua.
Manipulaatioksi sekin keskustelu sitten muuttuu, kun otetaan äidin tunteet siihen keskusteluun mukaan, ja niillä "kiristetään" lapsi omaan tahtoon. Niinkuin on todettu, lapsella on halu miellyttää vanhempiaan.
Tässä on tätä mustavalkoista ajattelua...

 

Laitoin lapselle aamupalaksi leipää ja jugurttia. Lapsi söi leivän, muttei koskenu juguun. Sanoin että minä olisin todella iloinen jos hän söisi sitä edes vähän ja lapsihan söi melkein puolet. Pyysin lasta äsken siivoomaan sotkunsa, kun leluja oli hujan hajan. Lapsi sanoi "En siivoo". Sanoin että minä tulisin hyvin iloiseksi, jos hän siivoaisi ja lapsi alkoi välittömästi siivota.

Mun mielestä, jos jatkuvasti tekee näin niin se on manipulointia. Mä en halua opettaa lastani elämään niin että muilla on aina hyvä olla, vaan haluan että lapsellani/lapsillani on hyvä olla. Se ei tarkoita sitä että lapsesta tulee yltiö itsekäs ym sontaa. Meillä tuo esikoinen on muutenkin todella empaattinen ja LIIAN kiltti (yhtenä päivänä puistossa hän jakoi omat lelunsa muille lapsille ja sitten hänellä ei ollut itsellä mitään millä leikkiä), en halua että hän elää pelkästään muita miellyttämällä, vaan haluan että hän osaa pitää puolensa.

 

Näytä mulle lapsi, joka valvoo/leikkii kaiket yöt. Lapsi oppii kyllä tunnistamaan oman väsymyksensä, jos häntä ei pakoteta esim. tiettyyn aikaan nukkumaan.

Meidän lapset Ne oikeesti voi valvoa aamuun asti...mutta en kyllä niiitä lukitse mihinkään yms. Mitäpä siinä voit tehdä kun aikansa komentaa ja huutaakin ja mitään ei tapahdu.Annan olla ja valvoa.Mitä muuta siinä voi tehdä???

 

En edelleenkään ymmärrä, miksei lapsi kykenisi tunnistamaan omaa väsymystään tai sitä, kuinka paljon ruokaa tarvitsee tullakseen kylläiseksi tms.?

Kuinka sinä, muuten ihan niin fiksu ja kriittinen ihminen, et kykene tässä asiassa näkemään ollenkaan sitä, että kaikki ihmiset, nimenomaan lapsesta lähtien, eivät ole samanlaisia? Heillä ei ole samanlainen rytmi, eivätkä he koe väsymystä tai kylläisyyttä samalla tavalla.

 

Mun saman ikäinen nukkuu edelleen mun vieressä. Ehkä mielikuvituksen puutetta tai mitä, kun mustakaan toi ei kuulosta juurikaan sen pahemmalta, kuin tiukan linjan unikoulu. Siis olettaen, että kunnon hätäitkuun sentään reagoitava.

 

Meillä lapset saa nukkua samassa huoneessa, mutta omassa vuoteessa. Vanhin 4 v nukutetaan myös vieressä olemalla. Ketään ei lukita mihinkään eikä kenelläkään ole tarvetta huutaa. Silti pidän hyvin tarkasti kiinni siitä, mihin kellonaikaan mennään nukkumaan. Lapset eivät todellakaan sitä päätä, vaan me aikuiset. Lapset nukahtaa hyvin nopeasti (alle 15 min) siitä, kun sammutetaan valot. Yksin ei jätetä ketään.

 

[QUOTE="torsti";24051315]

Mun mielestä, jos jatkuvasti tekee näin niin se on manipulointia. Mä en halua opettaa lastani elämään niin että muilla on aina hyvä olla, vaan haluan että lapsellani/lapsillani on hyvä olla. Se ei tarkoita sitä että lapsesta tulee yltiö itsekäs ym sontaa. Meillä tuo esikoinen on muutenkin todella empaattinen ja LIIAN kiltti (yhtenä päivänä puistossa hän jakoi omat lelunsa muille lapsille ja sitten hänellä ei ollut itsellä mitään millä leikkiä), en halua että hän elää pelkästään muita miellyttämällä, vaan haluan että hän osaa pitää puolensa.[/QUOTE]

Juuri näin!
Minäkin haluan että lapsi oppii tekemään asiat koska ymmärtää mitä ne merkitsee ITSELLE varsinkin. Eikä vaan sen takia että äidille tulee hyvä mieli. Sitten ne ei osaa 18veenä päättää mitään ilman että täytyy kysyä joltain mielipidettä asiaan. neuvoja toki voi kysyä, mutta mielestäni sellainen lapsen kasvattaminen siihen että asiat tehdään äidin mieliksi aiheuttaa lapselle aikuisiällä vaikeuksia tehdä päätöksiä itseään kuunnellen, eikä sitä mitä muut asioista ajattelevat.
haluan myös että jos pyydän apua vaikka roskien viemisessä, niin oppii sen että kun hän auttaa toisinaan minua, autan minäkin häntä. Ja se on luonnollista joskus pyytää apua. Hänen ei tarvitse tehdä sitä miellyttääkseen minua, vaan sen vuoksi että on oppinut, että auttaessaan muita, saa itse myös apua asioissa joissa sitä tarvitsee.
Jos jakaa leluja, toiset myös antavat leikkiä omillaan. Mutta valitettavasti on paljon lapsia jotka ei harrasta lelujensa jakamista ollenkaan, mutta ovat toisten leluja viemässä kyllä... tietysti itsellä kun on pienellä ikäerolla nuo kaksi niin ovat väkisinkin oppineet lelujen jakamisen jalon taidon. ja myös pitämään puolensa. Joskus meilläkin tuo esikoinen antaa siskolleen ihan liikaa periksi, ja muistutan että kyllä puolensa täytyy pitää, siskonkin pitää oppia ettei kaikki mene hänen pillin mukaan aina.

Tunteiden tunnistamisesta esimerkki: mun esikoinen 7v kärttyili silloin tällöin, eikä osannut kertoa syytä. on pahantuulinen, ei keskity ja on hankala. Kerran tajusin kysyä että mikä OIKEASTI on, ja tyttö edelleen sanoo ettei mikään. Itse migreenipotilaana tajusin kysyä että särkeekö esim. pää? Joka aiheuttaa pahaa mieltä (koska raapi päätään, hieroi sitä ja pyysi aurinkolaseja niin hoksasin asian).
Yllätykseksi tyttö vastasi että joo, ja se ärsyttää kokoajan se särky.
Ei siis osannut itse nimetä ekoja päänsärkyjään pahanmielen syyksi vaikka ikää jo onkin. nimenomaan siksi että se tunne ei ole niin paikallinen että "juuri tästä kohta sattuu kun kaaduin" vaan sellainen kokonaisvaltainen jomotus.
No, nyt osaa jo kertoa, mutta se vaati sen ekan kerran kun minun piti tajuta että sillä ei ole keikki hyvin nyt, siitä se OPPI että se tietty särky on päänsärkyä, ja kiukuttelun sijaan siitä voi tulla kertomaan, ja saada siihen lääkkeen.

sama juttu unien kanssa: kiukuttelua illalla ja olen sanonut että kun kaikki noin harmittaa niin taitaa olla väsymystä ja on aika mennä nukkumaan. muutaman kerran vastaus oli että ei todellakaan väsytä, mutta silti, kappas, uni tuli miltei heti..
siitä OPPI että se tunne, kun mikään ei suju, on väsymystä, ja voi mennä unille ja se helpottaa. NYT tuo esikoinen jo iltaisin meneekin itse sänkyyn kun sanon että no niin, nyt alkaa olla uniaika. Kuopus (joka aina nukahtaa vielä ensin) ilmoittaa kuuluvasti että NYT JO... ei väsytä yhtään
Jos haluavat lukea hetken, saa toki sen tehdä. meillä on ns. puhe-ja lukuaika, eli saavat tytöt keskenään sängyssä jutella n. 15 min ja sitten halitaan ja alkaa hiljaisuus.

Mutta tämä on vaatinut sen että lapsille on osoitettu uniaika, ja opetettu ne siihen, ja ettei unille meno ole mikään mörkö, vaan aivoja kehittävää ja kasvattavaa, ja välttämätöntä ihmiselle. Olen sen myös näin vanhemmiten lapselleni kertonut että MIKSI täytyy nukkua (koska on sitä alkanut kysymään kun on ikää tullut) Kerroin että kaikki päivällä opittu tallentuu aivoihin yöllä nukkuessa.

 

Mun kokemuksen mukaan pienet lapset harvoin jää yksin valvomaan, jos vanhempi/vanhemmat menee nukkumaan. Ja jos lapsi on jo isompi niin siinähän valvoo?

Niin siinähän valvoo, ja kesken valvomisen tulee nälkä. Eikun lettuja paistamaan. Aikuisen herätessä keittiössä jauhoja, munia ja sokeria pitki poikin hella päällä ja muovinen lasta paistinpannussa käryämässä, palovaroitin ulvoo, lapset nukkuu kylppärin lattialla hanan vuotaessa vieressä...

 

Eli tytsin ja ninatt:n mukaan sanoisin 2-vuotiaalleni uimaan mennessä, että saat valita laitetaanko tulpat ja panta vai otatko korvatulehduksen. Ai, et halua tulppia, no ei se mitään, mene vain uimaan ilman niitä, sitten saat korvatulehduksia uudestaan, omatpahan ovat korvasi??

Vaiko niin, että kerroin; nyt on pakko laittaa tulpat jos haluat uida, koska muuten tulee tulehdus. Ai et halua, no äiti laittaa ne kuitenkin ja sit mennään uimaan. Pieni protestointi ja tämän jälkeen ei ole ollut ongelmaa vaan tulpat ja panta on muistettu ja muistutettu äitiä.

.

EI EI EI noiden kasvatusoppien mukaan sinun kuuluu sanoa *äiti tulisi hyvin iloiseksi jos laitat tulpat ja pannan, ethän halua että äiti on surullinen/vihainen*

Siinä annat lapsen valita iloinen vai surullinen äiti ja taas on lapsi saanut itse päättää

 

Kaikella kunnioituksella Tytsi -89 ja NinaTT: Olen ollut lastensuojelussa työssä, ja siellä näin kyllä parhaat palat näistä lapsista, jotka ovat saaneet pienestä pitäen päättää omista ja muiden asioista, koska vanhemmilla ei ole ollut pokkaa kieltää ja asettaa rajoja. Kyseinen paikka on suuren kaupungin kaatopaikka eli se, jonne laitetaan sellaiset lapset, jotka eivät ole pärjänneet missään muualla tätä ennen. Ja useat näistä perheistä olivat ns. "normaaleja", mutta vanhemmat eivät olleet osanneet sisäistää rooliaan vanhempina eli turvallisten rajojen asettajina. Olin tuossa paikassa töissä niin kauan, että näin mitä tapahtui, kun nämä lapset täyttivät 18v ja lähtivät pois laitoksesta. Ja kukaan heistä ei pärjännyt tässä yhteiskunnassa niin kuin "normaalit" ihmiset pärjäävät. Ihan totta, lapsen tehtävä ei ole perheessä päättää näistä asioista joista olette täällä jauhaneet. Olen nähnyt sen käytännössä miksi. Rajat todellakin ovat rakkautta.

 

[QUOTE="-p-";24051827]Kaikella kunnioituksella Tytsi -89 ja NinaTT: Olen ollut lastensuojelussa työssä, ja siellä näin kyllä parhaat palat näistä lapsista, jotka ovat saaneet pienestä pitäen päättää omista ja muiden asioista, koska vanhemmilla ei ole ollut pokkaa kieltää ja asettaa rajoja. Kyseinen paikka on suuren kaupungin kaatopaikka eli se, jonne laitetaan sellaiset lapset, jotka eivät ole pärjänneet missään muualla tätä ennen. Ja useat näistä perheistä olivat ns. "normaaleja", mutta vanhemmat eivät olleet osanneet sisäistää rooliaan vanhempina eli turvallisten rajojen asettajina. Olin tuossa paikassa töissä niin kauan, että näin mitä tapahtui, kun nämä lapset täyttivät 18v ja lähtivät pois laitoksesta. Ja kukaan heistä ei pärjännyt tässä yhteiskunnassa niin kuin "normaalit" ihmiset pärjäävät. Ihan totta, lapsen tehtävä ei ole perheessä päättää näistä asioista joista olette täällä jauhaneet. Olen nähnyt sen käytännössä miksi. Rajat todellakin ovat rakkautta.[/QUOTE]

Ja koko pointtinahan on, että lapsen ei todellakaan pitäisi päättää *muiden* asioista. Lapsi joka on pistetty perheen pääksi todellakin kärsii. Kyse ei ole nyt siitä, että lapsi pitäisi nosta PERHEEN pääksi, vaan että OMISTA asioistaan, jotka eivät muihin liiemmin vaikuta, lapsen tulisi saada päättää itse. PERHEEN päänä toimii totta kai vanhempi jonka on oltava aikuinen ja vahva auktoriteetti lapselle. Todellinen auktoriteetti on kuitenkin jotain ihan muuta kuin pelkoa.

Sinä Suurella Tietämykselläsi et kuitenkaan työssäsi törmää niihin hyvinvoiviin perheisiin joita esimerkiksi minun lähipiirissäni on jossa lapset päättävät muun muassa niistä nukkumaanmenoajoistaan, eikä kukaan "aseta rajoja" toisten ruumiintoiminnoille. Vanhemmat auttavat ja ohjaavat, eivät pakota.

Lastensuojelu tässä maassa on niin mätää ja perustuu aivan vääriin olettamuksiin, että en osaa kauhean vakavasti ottaa ketään alan ammattilaista. Tiedän itse niin monesta epäkohdasta että oikein oksettaa. Usein sosiaalialalle hakeutuvat sellaiset jotka työnsä kauttavat yrittävät terapioida itseänsä. Hallitsemalla muita he saavat jotain perverssiä tyydytystä ja yrittävät epätoivoisesti pelastaa itseänsä hoitamiensa lasten kautta.

 

Ja koko pointtinahan on, että lapsen ei todellakaan pitäisi päättää *muiden* asioista. Lapsi joka on pistetty perheen pääksi todellakin kärsii. Kyse ei ole nyt siitä, että lapsi pitäisi nosta PERHEEN pääksi, vaan että OMISTA asioistaan, jotka eivät muihin liiemmin vaikuta, lapsen tulisi saada päättää itse. PERHEEN päänä toimii totta kai vanhempi jonka on oltava aikuinen ja vahva auktoriteetti lapselle. Todellinen auktoriteetti on kuitenkin jotain ihan muuta kuin pelkoa.

Sinä Suurella Tietämykselläsi et kuitenkaan työssäsi törmää niihin hyvinvoiviin perheisiin joita esimerkiksi minun lähipiirissäni on jossa lapset päättävät muun muassa niistä nukkumaanmenoajoistaan, eikä kukaan "aseta rajoja" toisten ruumiintoiminnoille. Vanhemmat auttavat ja ohjaavat, eivät pakota.

Lastensuojelu tässä maassa on niin mätää ja perustuu aivan vääriin olettamuksiin, että en osaa kauhean vakavasti ottaa ketään alan ammattilaista. Tiedän itse niin monesta epäkohdasta että oikein oksettaa. Usein sosiaalialalle hakeutuvat sellaiset jotka työnsä kauttavat yrittävät terapioida itseänsä. Hallitsemalla muita he saavat jotain perverssiä tyydytystä ja yrittävät epätoivoisesti pelastaa itseänsä hoitamiensa lasten kautta.

Tämä vastaus kertoo susta niin paljon, että en vaivaudu enää jatkamaan tätä keskustelua.
T: Yhteiskuntatieteiden tohtori

 

[QUOTE="torsti";24051315]Laitoin lapselle aamupalaksi leipää ja jugurttia. Lapsi söi leivän, muttei koskenu juguun. Sanoin että minä olisin todella iloinen jos hän söisi sitä edes vähän ja lapsihan söi melkein puolet. Pyysin lasta äsken siivoomaan sotkunsa, kun leluja oli hujan hajan. Lapsi sanoi "En siivoo". Sanoin että minä tulisin hyvin iloiseksi, jos hän siivoaisi ja lapsi alkoi välittömästi siivota.

Mun mielestä, jos jatkuvasti tekee näin niin se on manipulointia. Mä en halua opettaa lastani elämään niin että muilla on aina hyvä olla, vaan haluan että lapsellani/lapsillani on hyvä olla. Se ei tarkoita sitä että lapsesta tulee yltiö itsekäs ym sontaa. Meillä tuo esikoinen on muutenkin todella empaattinen ja LIIAN kiltti (yhtenä päivänä puistossa hän jakoi omat lelunsa muille lapsille ja sitten hänellä ei ollut itsellä mitään millä leikkiä), en halua että hän elää pelkästään muita miellyttämällä, vaan haluan että hän osaa pitää puolensa.[/QUOTE]

Siis nyt menee hermo. Kuinka saatanan idiootti sinun pitää olla kun et yksinkertaisiakaan tekstejä kykene ymmärtämään? Oletko oikeasti noin helvetin tyhmä vai esitätkö vain? Ei kai KUKAAN ole noin ÄLYVAPAA??

Minä SANOIN JO että totta kai se, että VALEHTELET tai epärehellisin keinoin pyrit vaikuttamaan lapsen toimintaan, se ON manipulointia. Se, että väität mielialasi riippuvan siitä syökö lapsi jugurttia vai ei; se on manipulointia ja haitallista. Siivoamisesta taas voisit ilmaista itseäsi tarkemmin; itse saatan sanoa, että minä en yksinkertaisesti jaksa siivota myös lapsen sotkuja. Minusta olisi reilua, jos molemmat pyrkisimme pääosin siivoamaan omat sotkumme, ja minä totta kai äitinä otan päävastuun kodin siisteydestä. Mutta että tarvitsen apua siihen. Mitä helvetin manipulaatiota se on??

Mutta jatka vaan määkimistä ja ole idioottimainen pässi joka ei suostu ymmärtämään mistään mitään koska olet niin rajoittunut ja idiootti ettet edes tahdo ymmärtää mitään monimutkaisempaa. Argh. Mua masentaa miten tyhmiä ihmiset keskimäärin tuntuvat olevan.

 

[QUOTE="-p-";24052011]Tämä vastaus kertoo susta niin paljon, että en vaivaudu enää jatkamaan tätä keskustelua.
T: Yhteiskuntatieteiden tohtori[/QUOTE]

Tekeekö yhteiskuntatieteiden opiskelu nykyään päteväksi varhaiskasvatuksen asiantuntijaksi? Kappas, uutta tietoa minulle.

 

Tekeekö yhteiskuntatieteiden opiskelu nykyään päteväksi varhaiskasvatuksen asiantuntijaksi? Kappas, uutta tietoa minulle.

Tekee ihan yhtä paljon asiantuntijaksi kuin mitä sinä olet. Sulla on todella, todella outo käsitys siitä, miten ihmisten kanssa "keskustellaan". Opettele käyttäytymään, aikuinen ihminen.

 

Ja koko pointtinahan on, että lapsen ei todellakaan pitäisi päättää *muiden* asioista. Lapsi joka on pistetty perheen pääksi todellakin kärsii. Kyse ei ole nyt siitä, että lapsi pitäisi nosta PERHEEN pääksi, vaan että OMISTA asioistaan, jotka eivät muihin liiemmin vaikuta, lapsen tulisi saada päättää itse. PERHEEN päänä toimii totta kai vanhempi jonka on oltava aikuinen ja vahva auktoriteetti lapselle. Todellinen auktoriteetti on kuitenkin jotain ihan muuta kuin pelkoa.

Sinä Suurella Tietämykselläsi et kuitenkaan työssäsi törmää niihin hyvinvoiviin perheisiin joita esimerkiksi minun lähipiirissäni on jossa lapset päättävät muun muassa niistä nukkumaanmenoajoistaan, eikä kukaan "aseta rajoja" toisten ruumiintoiminnoille. Vanhemmat auttavat ja ohjaavat, eivät pakota.

Lastensuojelu tässä maassa on niin mätää ja perustuu aivan vääriin olettamuksiin, että en osaa kauhean vakavasti ottaa ketään alan ammattilaista. Tiedän itse niin monesta epäkohdasta että oikein oksettaa. Usein sosiaalialalle hakeutuvat sellaiset jotka työnsä kauttavat yrittävät terapioida itseänsä. Hallitsemalla muita he saavat jotain perverssiä tyydytystä ja yrittävät epätoivoisesti pelastaa itseänsä hoitamiensa lasten kautta.

Nyt kyllä tiputit pohjan omilta pisteiltäsi! Pidin sua jopa ihan fiksuna, modernisti ajattelevana ihmisenä mutta toi kommenttisi loppuosa meni kyllä yli kaikesta!
Ensinnäkin juopotkin pitävät omia tuttavapiirejään normaaleina, mistä me voimme tietää sinun "tasapainoisista" tuttavalapsista miten heitteillä he ovat. Jos ei osata nähdä metsää puilta. Joten en hirveäsi usko näihin sinun ja tytsin tuttavalapsosiin ja esimerkkeihin.
Toisaalta jos monta esimerkkiä tiedät lastensuojelusta niin kertoo sekin aikapaljon tuttavapiiristäsi. Minun tuttavapiirissäni lastensuojelu ei ole tuttu asia. Meidän kaveripiirissä lapset kasvatetaan suurella rakkaudella ja rajoilla. Emmekä tiedä lastensuojelun epäkohdista mitään koska meidän kaveripiirissä ei ole ongelmia viranomaisten kanssa.
Itse olen opiskellut alalle, mulla on pätevyys toimia lastensuojelussa ja siellä aikoinani työskentelinkin, nyt olen eri hommissa samalla alalla kuitenkin. Mulla ei ole mitään halua esittää mitään enkeliä tai pelastajaa, mulla on halu vaan auttaa ihmisiä koska matto voidaan joskus vetäistä jalkojen alta ihan jokaiselta. Siksi haluan tukea ihmisiä kriiseissä ja mun työni on työskennellä niissä ihan syvimmissä karikoissa ja nähdä se pahin hätä ja järkytys. Silloin taputetaan olalle ja ollaan vaikka vartti hiljaa yhdessä, kunhan olen siinä läsnä vierellä kun toinen itkee.

 

[QUOTE="essi";24051249]Mitä muuta se on kuin pakottamista, jos lapsen on mentävä esim. tiettyyn aikaan hoitoon?
Juu, lasta voi kehottaa menemään sinne, mutta jos se ei vaan halua.
Manipulaatioksi sekin keskustelu sitten muuttuu, kun otetaan äidin tunteet siihen keskusteluun mukaan, ja niillä "kiristetään" lapsi omaan tahtoon. Niinkuin on todettu, lapsella on halu miellyttää vanhempiaan.
Tässä on tätä mustavalkoista ajattelua...[/QUOTE]

Mutta kun on tilanteita jossa lapsen on toimittava tietyllä tavalla juuri *vanhempien vuoksi*. Silloin on täysin rehellistä kertoa, että tämä juttu pitää nyt tehdä äidin takia. Että sinun ei tarvitse tykätä tästä, sinä ehkä tahtoisit leikkiä tässä meidän omassa leikkipuistossa, mutta äidin vuoksi sinun on nyt mentävä hoitopaikkaan jotta äiti voi mennä töihin. Siihen on syynsä miksi lapset haluavat miellyttää vanhempiansa, elämä olisi aika hankalaa jos he vastustaisivat vanhempiaan syyttä.

Minun mielestäni manipulointia ja epärehellisyyttä on sellainen, että valehdellaan lapselle hoitoonmenemisen tms johtuvan lapsesta itsestään, tai että se tehdään lapsen parasta ajatellen, ja että kyllä lapsi oikeasti tykkää siitä tms. Jos et anna lapsen omistaa omia tunteitaan. Siis jos lapsi sanoo, että MINÄ EN HALUA PÄIVÄKOTIIN ja sinä vastaat "No haluathan, siellä on kivoja kavereita ja leikkikaluja, eilenkin tykkäsit". Se on epärehellisyyttä ja pyrkimys manipulaatioon.

 

Siis nyt menee hermo. Kuinka saatanan idiootti sinun pitää olla kun et yksinkertaisiakaan tekstejä kykene ymmärtämään? Oletko oikeasti noin helvetin tyhmä vai esitätkö vain? Ei kai KUKAAN ole noin ÄLYVAPAA??

Minä SANOIN JO että totta kai se, että VALEHTELET tai epärehellisin keinoin pyrit vaikuttamaan lapsen toimintaan, se ON manipulointia. Se, että väität mielialasi riippuvan siitä syökö lapsi jugurttia vai ei; se on manipulointia ja haitallista. Siivoamisesta taas voisit ilmaista itseäsi tarkemmin; itse saatan sanoa, että minä en yksinkertaisesti jaksa siivota myös lapsen sotkuja. Minusta olisi reilua, jos molemmat pyrkisimme pääosin siivoamaan omat sotkumme, ja minä totta kai äitinä otan päävastuun kodin siisteydestä. Mutta että tarvitsen apua siihen. Mitä helvetin manipulaatiota se on??

Mutta jatka vaan määkimistä ja ole idioottimainen pässi joka ei suostu ymmärtämään mistään mitään koska olet niin rajoittunut ja idiootti ettet edes tahdo ymmärtää mitään monimutkaisempaa. Argh. Mua masentaa miten tyhmiä ihmiset keskimäärin tuntuvat olevan.

Tuon kommentin sisältö kertoikin sinusta kaiken olennaisen! GREAT Nina! (saatanan idiootti,helvetin tyhmä, älyvapaa, idioottimainen pässi, idiootti, tyhmä...) Keskustelun taso pomppas juuri tasolla 1-

 

Nyt kyllä tiputit pohjan omilta pisteiltäsi! Pidin sua jopa ihan fiksuna, modernisti ajattelevana ihmisenä mutta toi kommenttisi loppuosa meni kyllä yli kaikesta!
Ensinnäkin juopotkin pitävät omia tuttavapiirejään normaaleina, mistä me voimme tietää sinun "tasapainoisista" tuttavalapsista miten heitteillä he ovat. Jos ei osata nähdä metsää puilta. Joten en hirveäsi usko näihin sinun ja tytsin tuttavalapsosiin ja esimerkkeihin.
Toisaalta jos monta esimerkkiä tiedät lastensuojelusta niin kertoo sekin aikapaljon tuttavapiiristäsi. Minun tuttavapiirissäni lastensuojelu ei ole tuttu asia. Meidän kaveripiirissä lapset kasvatetaan suurella rakkaudella ja rajoilla. Emmekä tiedä lastensuojelun epäkohdista mitään koska meidän kaveripiirissä ei ole ongelmia viranomaisten kanssa.
Itse olen opiskellut alalle, mulla on pätevyys toimia lastensuojelussa ja siellä aikoinani työskentelinkin, nyt olen eri hommissa samalla alalla kuitenkin. Mulla ei ole mitään halua esittää mitään enkeliä tai pelastajaa, mulla on halu vaan auttaa ihmisiä koska matto voidaan joskus vetäistä jalkojen alta ihan jokaiselta. Siksi haluan tukea ihmisiä kriiseissä ja mun työni on työskennellä niissä ihan syvimmissä karikoissa ja nähdä se pahin hätä ja järkytys. Silloin taputetaan olalle ja ollaan vaikka vartti hiljaa yhdessä, kunhan olen siinä läsnä vierellä kun toinen itkee.

Siis minä tunnen niitä TYÖNTEKIJÖITÄ. Niitä alan ammattilaisia. Sieltä minä ne epäkohdat tiedän. Mitäs nyt siihen sitten sanot?