Palstalta luettua: Mammat kiroavat kun joutuvat pitämään vastasyntyneen vauvan vierihoidossa

Taitaa plussamammoille olla käsittämätöntä että jotkut ovat oikeasti niin huonossa kunnossa etteivät voi tai jaksa hoitaa vauvaa 24h vuorokaudessa heti alussa. Mulla oli oma jaksaminen vähän kortilla, ei siksi että oli leikattu, eikä oman vauvan takia, vaan sen kusipää imbesillin joka halusi "hoitaa" vauvaansa vaikka jätti sitten hoitamatta ja se ressukka itki yöt kun kanttura makasi perse homeessa, välillä suhisi muttei tehnyt mitään asian eteen.

Hoitohenkilökunta sanoi etten voi vaihtaa huonetta, mutta kerran kun naapurin vauvan kirkuminen nousi ihan falsettiin niin mulle tuotiin juosten korvatulpat. Mikähän siinä ettei hlökunta voinut puuttua ja pakottaa tätä "äitiä" hoitamaan lastaan, edes imettämään tai jotain. Kusipäällä oli jo ennestään lapsia joten hän tosiaan käytti ajan tehokkaasti nukkumiseen eikä vauvan hoitamiseen laitoksella.

Onko varma että kyse oli äidin hoitamattomuudesta?
Meillä oli kans huonekaverina äiti, jolla ennestään oli lapsi. Hänen vastasyntyneensä kuitenkin vain itki lähes taukoamatta 1,5 vuorokautta putkeen. Kun vauva nukahti, hän unissaankin nyyhkytteli. Nukkui max 30 min ja taas parahti huutoon. Yöllä vaan kaikui vauvan huuto käytävää pitkin huoneeseen (joka oli vielä käytävän viimeinen huone), kun vauva oli kätilöiden hoidettavana vauvalassa jotta äiti sai levättyä. No ei siinä kyllä kukaan levännyt.
Sitten se huuto loppui yhtäkkisesti ja kaiken sen kiljunnan keskeltä kuoriutui hyvinvoiva aurinkoinen vauva

 

Ennen esikoisen syntymää ehdin valvoa 3vrk putkeen. Taisin jossain välissä nukahtaa 1,5 tuntia. Vauva syntyi aamulla ja mut kärrättiin sitten osastolle lapsen kanssa. Eka päivä meni vauvaa imettäessä. Tuli yö mutta uni ei tullut. Sitten kun oma vauva nukahti niin naapuripedin vauvat alkoivat mekkaloida. Tuli täyteen neljäs vrk ilman unta. Siinä vaiheessa alkoi pää olla melkoisessa surinatilassa jo.

Meni taas päivä ja uni ei tullut. Illalla mies kysyi hoitajalta, että voitteko ottaa vauvan, että vaimo saisi vähän levätty. Hyvä ettei hoitsu tullut silmille juurikin tyyliin, että "ei tämä mikään täysihoitola ole". Tuli aamu ja viides vrk ilman unia. Siinä vaiheessa vuoroon astui ihanan inhimillinen hoitaja. Tuli esittelemään itsensä ja saman tien parkaisi, että "herranjumala, sullahan seisoo silmät päässä". Otti vauvan, toi unilääkkeen ja sain nukuttua 6 tuntia.

Väitän, että ilman tuota inhimillistä hoitajaa olisin lähtenyt kotiin viittä vaille psykoosissa. Koska sellainen alkoi olla olotila. Olin siis jo niin ylikierroksilla, että ilman lääkettä en olisi itsekseen unta saanut. Näin ja kuulin ääniä. Päässä huippasi. Ja tähän pisteeseen jouduin vain sen takia, että "ei se mikään täyshoitola ole".

 

Meillä oli wc samassa huoneessa kun missä sängytkin. Kun vauva nukahti, kiiruhdin nopeasti vessaan tai sitten suihkuun ja toivoin vain ettei heräisi kesken kaiken. Jos heräsi, niin eihän siinä auttanu kun hoitaa hommat nopeesti ja mennä katsomaan vauvaa. En tosiaan kärränyt sitä mukaan vessaan enkä hoitolaankaan. Ja kuopus oli nimenomaan vielä niin 'takiainen', että ei suostunut nukkumaan siinä omassa sängyssään, vaan minun vieressäni ja vain siinä minun sängylläni.

Mä olin niin laiska paska,että kun vauva nukkui,niin kipaisin kansliaan ja katoin onko siellä ketään ja kysyin että sopiiko jättää kymmeneks minuutiks kun käväsen suihkussa Paljon kivempi kun ei tarvinnu kytätä suihkun ovi raollaan että herääkö vauva tai juosta shampoot päässä rauhottelemaan. Tosin ei varmaan huonekaveria ois häirinny vaikka vauva ois itekseen rääkynytkin sen aikaa,paitsi tietysti jos oma vauva nukkuu.

 

Meilläpäin on mammoilla käytössä YHTEINEN suihkuhuone, siis tila jonka seinillä oli uimahallimaisesti läjä suihkuja. Koko huone oli vesihöyryssäkin vielä...sinnekkö se muksu olis pitänyt sitten ottaa mukaan? Suihkuhuone vielä sijaitsi käytävän äärimmäisessä päässä... Joo kotona sen lapsen voi kärrätä siihen suihkun eteen jos siltä tuntuu ja ei luota itkuhälyyttimeen. Mutta eipä toimi noin sairaalassa.

 

Täällä ainakin on joka huoneen yhteydessä suihku ja wc, joten siinähä tuo nukkuu kärryssään oven vieressä..Ja ainakin me sovittiin huonekaverin kanssa et jos vauva herää sillä aikaa niin toinen huutaa sit ja ilmottaa et vauva on herännyt, eli kyse ei ollut mistää hoidattamisesta.

En mä ota sitä vauvaa kotonaa suihkuun mukaan, se on omassa sängyssään sen aikaa, mä en käsitä miks siitä pitää tehä numero laitoksella?

Ei varmaan mitään numeroa tarvitsekaan tehdä Mutta ilmeisesti aloittajalla on suuria antipatioita tätä aihetta kohtaan,enemmän mun mielestä siitä on se numero tehty. Jos joku vie vauvansa suihkun ajaksi hoitajille,niin so what? Jos se on kaikille ok. Ja joku ei vie. Mitä sitten?

Mä en henk.koht. tykkää kotona käydä suihkussa niin,että vauva on yksin sängyssään jos ketään muuta ei ole kotona. Mä en kuule alakertaan asti jos vauva herää. Sen takia mä käyn yleensä suihkussa niin,että otan vauvan sitteriin siihen suihkukaapin viereen kun vauva on hereillä. Jos siis on pakko käydä silloin kun olen vauvan kanssa kahdestaan.

Mitä pahaa siinä on jos haluaa käydä suihkussa tai paskalla laitoksella ollessaan rauhassa? Kymmenen minsaa ilman vauvaa. Ilmeisesti se paskamutsin leimakirves heilahtaa jo alussa

 

-ja joka sairaalassa ne suihkut ei ole samassa huoneessa, vaan kaukana käytävällä. Eipä tullut mieleen jättää vauvaa yksin huoneeseen kun menin suihkuun -pakkohan sielläkin oli käydä kun keho yltä päältä maidossa ja veressä.

Vai ei saa hoitajiakaan häiritä...

 

Itse olen niin onnettoman huono nukkumaan sairaalassa että vauvan pois vieminen olisi ollut varmaan hirvein teko mitä siinä olisi voinut tehdä. Muutenkin se öiden valvominen oli tuskaa ja jos ei olisi edes ollut vauvaa vieressä niin...

Meillä tosin ei kyllä ns. turhaan vauvaja viedäkään pois. Esikoisen kohdalla olin valvonut edellisen yön kun jännitin niin kovin perätilan kääntöyritytsä. Tuo kääntöyritys muuttuikin sitten kiireelliseksi sektioksi ja seuraavan yön valvoin taas hormonihöyryissäni vauvaa tuijotellen. Sitä seuraavana päivänä saatiin kuulla epäily siitä että lapsella olisi downin syndrooma ja sitä seuraava yö sitten olikin ahistava valvottava.

Vauva ei jaksanut imeä ja juoduttiin siis syöttämään, hoitajat pyysivät että voisivat ottaa pienen kansliaan syötettäväksi ja jotta saisin itse nukkua. En suostunut koska tiesin ettei uni tulisi kunnolla kuitenkaan. Vasta neljäs yö oli sellainen jolloin nukuin ehkä jopa 2h pätkän ja muuten aloin torkahtelemaan, kunnolla sain nukuttua vasta kotona.

Samaa tyyliä muidenkin kanssa. Vaikka olen aina ollut tyytyväinen sairaalaan, palveluun siellä jne niin kotiin olen kaivannut jo siksi ettei univelka kävisi liian suureksi. Onneksi tosissaan on kuitenkin ollut se vauva siinä vieressä tuijoteltavana.

 

[QUOTE="vieras";23991833]

Mitä pahaa siinä on jos haluaa käydä suihkussa tai paskalla laitoksella ollessaan rauhassa? Kymmenen minsaa ilman vauvaa. Ilmeisesti se paskamutsin leimakirves heilahtaa jo alussa [/QUOTE]

Ei heilaha eikä siinä periaatteessa ole mitään väärää, mut jos resurssit on muutenkin pienet, ei tuon asian takia minusta tarttis alkaa kiukkuaa et kun vauvaa ei saa vauvalaan..Asiat pitää kuitenkin olla tärkeysjärjestyksessä ja minusta ne rankkojen synnytysten äidit on etusijalla siinä kohtaa.

Eli mun mielestä suihkussa käynti ei ole hyvä syy vauvalaan vientiin ellei ole niinkuin tuossa joku kertoikin et suihku on uimahalli meiningillä.. : / Mikä ei varmasti ole muuten hääviä kun aattelee et jälkivuodot ja kaikki, olla nyt sit 10 muun naisen kanssa siinä..

Ja mä ihan rehellisesti tunnustan sen etten osaa ajatella asioita eri kanteilta, itse kun asuu yhdessä kerroksessa niin moni asia tuntuu hölmöltä minun mielestäni, joten olen pahoillani etten aina ymmärrä muita, se on mun omaa typeryyttä. :ashamed:

 

Väitän, että ilman tuota inhimillistä hoitajaa olisin lähtenyt kotiin viittä vaille psykoosissa. Koska sellainen alkoi olla olotila. Olin siis jo niin ylikierroksilla, että ilman lääkettä en olisi itsekseen unta saanut. Näin ja kuulin ääniä. Päässä huippasi. Ja tähän pisteeseen jouduin vain sen takia, että "ei se mikään täyshoitola ole".

Niin, se paikka on kuitenkin SAIRAALA. Siellä pitäisi seurata sekä vauvan että äidin terveydentilaa ja tehdä toimenpiteitä sen suhteen, että molemmat olisivat hyvässä kunnossa sieltä lähtiessä. Satun tietemään, että joissakin sairaaloissa on hyvinkin tuurista kiinni saattuko kohdalle sellainen kätilö, joka oikeasti myös välittää äidin terveydentilastakin. Eikä vain hoe vierihoito-mantraansa välittämättä siitä, että pitäisikö jotkut muut keinot ottaa sillä hetkellä käyttöön.

 

[QUOTE="vieras";23991548]No siinä, kun neljättä vuorokautta valvoo putkeen, niin pikkuhiljaa alkaa tekemään mieli hetken rauhaa. Samassa huoneessa kun on muitakin äitejä ja vauvoja äänineen ja sairaalaolosuhteet itsessään häiritsee, hormonit sekaisin ja baby blues iskee..
Eiköhän kaikki sen vauvansa viereensä halua, mutta kyllä ihmisen on joskus saatava levätäkin.[/QUOTE]

Mä valvoin esikoisen kanssa sairaalassa lähes koko ajan 5 vuorokautta putkeen. Torkut sain nukuttua satunnaisesti. Silti ei ois tullut mieleenikään antaa vauvaa yöksi pois. En mä kotonakaan saanut lastani öisin tyrkättyä muiden hoidettavakis, itse se oli imetettävä.

 

Esikoinen vietti ekan yön vauvojen hoitohuoneessa ihan hoitajien aloitteesta, koska minä en olisi voinut tehdä mitään muuta kuin soittaa kelloa, jos vauva olisi herännyt, kun olin sektion jälkeen vuodepotilaana vielä. Toivat sitten yöllä vauvan syömään ja veivät takaisin, hoitovat vaipanvaihdot ekan vuorokauden ajan.

Sitten kun pääsin ylös sängystä, niin sitten vauva oli koko ajan mun luona. Suihkussa ja vessassa oli helppo käydä, kun olin yhden hengen huoneessa, jossa oli oma suihku ja vessa.

Kuopus joutuikin ekoiksi päiviksi teholle, joten sain levätä todella hyvin, vauva tuli vasta neljäntenä päivänä minun luokse ja sitä ennen kävin teholla kerran päivässä syöttämässä ja vaipan vaihtamassa, muuten teholla hoitajat hoisivat sen puolen.

Minulla on siinä suhteessa ollut helpot lapset, että ovat vauvasta lähtien nukkuneet hyvin päivällä, kun nukahtivat, niin helposti menee 2-4 tuntia ennen kuin heräävät. Siinä ajassa kyllä ehtii hyvin käydä suihkussa ja tehdä muutakin.

 

Ja käydä suihkussa... Ja yrittää käydä kakalla tikatulla alapäällä... Silloin on hyvä jättää vauva hoitoon eikä yksin huoneeseen. Vai otatko vauvasängyn suihkuunkin mukaan?

:laugh. aiotko ottaa kotonakin vauvansängyn suihkuun mukaan?? voi hyvää päivää, kyllä se vauva siellä huoneessa selviää sen aika!! pitäähän kotonakin selvitä.

 

Minä puolestani sanon että sairaala-aika oli yhtä helvettiä. Lähinnä juuri sen takia, että vauvan kanssa lähes pakottiin olemaan koko ajan. Synnytys oli rankka fyysisesti ja henkisesti ja mielestäni äideillä olisi tuon jälkeen oikeus lepoon ja toipumiseen. Ymmärrän kyllä jos jotkut haluavat olla lapsensa kanssa heti 24/7, mutta itse olisin tarvinut lepoa. Asiaa ehkä vaikeutti myös kolmen hengen huone jossa ei saanut hetken rauhaa. Nyt tuntuu, että tämä vierihoito toteutetaan säästösyistä.

Koti on sitten ihan eri asia ja kotielo lähti liikkeelle ihan loistavasti. Oli rauhaa ja hiljaisuutta elää lapsen rytmin mukaan. Mutta sairaalakokemuksen jälkeen en tuomitse ketään, jotka ei heti jaksaisi.

 

Ei heilaha eikä siinä periaatteessa ole mitään väärää, mut jos resurssit on muutenkin pienet, ei tuon asian takia minusta tarttis alkaa kiukkuaa et kun vauvaa ei saa vauvalaan..Asiat pitää kuitenkin olla tärkeysjärjestyksessä ja minusta ne rankkojen synnytysten äidit on etusijalla siinä kohtaa.

Eli mun mielestä suihkussa käynti ei ole hyvä syy vauvalaan vientiin ellei ole niinkuin tuossa joku kertoikin et suihku on uimahalli meiningillä.. : / Mikä ei varmasti ole muuten hääviä kun aattelee et jälkivuodot ja kaikki, olla nyt sit 10 muun naisen kanssa siinä..

Ja mä ihan rehellisesti tunnustan sen etten osaa ajatella asioita eri kanteilta, itse kun asuu yhdessä kerroksessa niin moni asia tuntuu hölmöltä minun mielestäni, joten olen pahoillani etten aina ymmärrä muita, se on mun omaa typeryyttä. :ashamed:

Kaikki oltiin samassa jamassa, ei siinä auttanut häpeillä kun muuta vaihtoehtoa ei ollut kuin suihkutella kaikki yhdessä. Elämä on - tätä vaan täällä ei tunnuta tajuavan että tilanteita on niin erilaisia.

Mun mielestä pitäs mennä vahvasti sen äidin ehdoilla. Jos äiti oikeasti on niin väsynyt että ei enää juuri mikään ajatus juokse niin kyl mä uskon että sillä levolla voi tehdä ihmeitä. Vaikkapa maidon nousunkin suhteen. Ihminen on psyko-fyysinen kokonaisuus ja jotta se toimii kunnolla on äidin osattava kuunnella itseään - eikä hammasirvessä puristettava "niin kuin kirjassa sanotaan".

Itse menetin tosiaan 1,2l verta synnytyksessä ja hemppa oli 81. Ikinä en ole ollut niin heikkovointinen ja kaiken huipuksi vielä kohtuun jäi riekale istukkaa joka tulehtui -> kuume nousi synnytyksestä seuraavan päivän iltana 39,4...Jos mun olis pitänyt siinä vielä vauvaa yrittää hoitaa kokoajan niin tuonelassa varmaan jos asuisin...

 

Mä valvoin esikoisen kanssa sairaalassa lähes koko ajan 5 vuorokautta putkeen. Torkut sain nukuttua satunnaisesti. Silti ei ois tullut mieleenikään antaa vauvaa yöksi pois. En mä kotonakaan saanut lastani öisin tyrkättyä muiden hoidettavakis, itse se oli imetettävä.

Niin no, ihmiset on niin erilaisia, siinä missä joku toinen pystyy helposti valvomaan sen 5 vuorokautta, niin toinen romahtaa ihan täysin. Mut lähetettiin siinä vaiheessa kotiin nukkumaan ja vauva jäi vielä yhdeksi yöksi saamaan antibioottihoitoa lastenosastolle.

 

Monenlaista kokemusta...Ehkä riippuu hieman sairaalastakin tuo toiminta. Täällä ollut kätilöitä laidasta laitaan ja käytös/ohjeet sen mukaiset...Mutta itse kyllä kateellisena katselin vierihoitoa, kun omat vauvat olleet 3 ensivrk vauvaosastolla sektioiden (ei suunniteltuja)jälkeen. Sinne sit kun hoiperteli päivittäin monesti viikon ajan niin tuli "äitiä ikävä"...Mielummin olisin pitänyt vieressä ja suihkunkin jättänyt joskus väliin Mutta hormoonit siinä varmasti jyllää, että kaikki tikuttaa ja kiristää...varsinkin ellei äidin väsymystilaa tunnisteta.

 

Ja käydä suihkussa... Ja yrittää käydä kakalla tikatulla alapäällä... Silloin on hyvä jättää vauva hoitoon eikä yksin huoneeseen. Vai otatko vauvasängyn suihkuunkin mukaan?

mä olen roudannu siinä vauvansängyssä sairaalassa vauvan mukaani suihkuun.

 

Kaikki oltiin samassa jamassa, ei siinä auttanut häpeillä kun muuta vaihtoehtoa ei ollut kuin suihkutella kaikki yhdessä. Elämä on - tätä vaan täällä ei tunnuta tajuavan että tilanteita on niin erilaisia.

Mun mielestä pitäs mennä vahvasti sen äidin ehdoilla. Jos äiti oikeasti on niin väsynyt että ei enää juuri mikään ajatus juokse niin kyl mä uskon että sillä levolla voi tehdä ihmeitä. Vaikkapa maidon nousunkin suhteen. Ihminen on psyko-fyysinen kokonaisuus ja jotta se toimii kunnolla on äidin osattava kuunnella itseään - eikä hammasirvessä puristettava "niin kuin kirjassa sanotaan".

Itse menetin tosiaan 1,2l verta synnytyksessä ja hemppa oli 81. Ikinä en ole ollut niin heikkovointinen ja kaiken huipuksi vielä kohtuun jäi riekale istukkaa joka tulehtui -> kuume nousi synnytyksestä seuraavan päivän iltana 39,4...Jos mun olis pitänyt siinä vielä vauvaa yrittää hoitaa kokoajan niin tuonelassa varmaan jos asuisin...

Mutta eikö nämä voi ajatella ihan näin jo lääketieteellisten syiden kannalta? Jos siis äidillä on tosissaan monta valvottua vuorokautta takana, korkea kuume, menettänyt paljon verta jne niin silloinhan luonnollisesti äidin hoitoon kuuluu se että hän saa levätä ja vauvan turvallisuus ja hyvä hoito taataan sillä että henkilökunta huolehtii hänestä kunnes äiti alkaa taas päästä jaloilleen.

Tottakai tuollaisissa tilanteissa sitä vauvanhoitoapua pitää tarjota, mutta en siltikään pidä sitä samana juttuna kuin tuota ajattelua että joakisen äidin kuuluu automaattisesti saada rauhassa levätä synnytyksen jälkeen ja vastuu vauvanhoidosta on hoitohenkilökunnalla. Vauvanhoito siirtyy äidille ainoastaan äidin nimenomaisesta pyynnöstä.

Pikemmin tykkään että lähtökohtaisesti se äiti hoitaa itse vauvan ja tuohon hoitoapuun turvaudutaan silloin kun sille on erityistä tarvetta.

Eikö muuten teillä kellään jotka ette sairaalassa saaneet hetkeäkään nukkua koska vauvaa ei otettu vauvalaan niin eikö teillä mies käynyt sairaalalla lain? Vaikka yöt on rankkoja valvottavia niin jos mies viettää päivällä aikaa sairaalalla niin eikö äiti voi nukkua samalla kun isä on vauvan kanssa?

 

[QUOTE="vieras";23991942]Niin no, ihmiset on niin erilaisia, siinä missä joku toinen pystyy helposti valvomaan sen 5 vuorokautta, niin toinen romahtaa ihan täysin. Mut lähetettiin siinä vaiheessa kotiin nukkumaan ja vauva jäi vielä yhdeksi yöksi saamaan antibioottihoitoa lastenosastolle.[/QUOTE]

Aivan, jokainen kokee asiat omalla tapaa. Mullekin tarjottiin unilääkkeitä nukkumiseen, mikä tuntui järjettömältä ajatukselta.

 

Mä olen kuullut vanhemman polven edustajalta, että oli hyvä kun vauvat laitettiin vauvalaan syntymän jälkeen, äidit sai levätä ja ilmeisesti siellä vauvalassa vietettiin jopa ensimmäinen viikko (lähtötarkastuksia tehtiin kerran viikossa) erossa äidistä. Varmaan luette rivien välistä, että hänen mielestään vierihoito on pahasta.

Meillä oli yksi kylpyhuone 2:n 2 hengen huoneen välissä, joten suihkun ja vessan ajaksi vauvan saattoi jättää huoneeseen nukkumaan, mä kyllä uskalsin sanoa vierustoverille, että heiluta sänkyä tai anna tutti jos kaveri herää.

Taisin saada nukuttua vaan pari tuntia yössä, mutta se lähinnä johtui omista hormooneista ja siitä, että vastasyntynyttä oli ihana katsella :heart: Pikkukaveri kävi kuitenkin 2 viikon aikana 3 kertaa kansliassa, pari kertaa kun kävin ulkopuolella kävelyllä ja kerran itkun vuoksi, vauva ei rauhoittunut millään sinivalolapun alla ja itki lohduttomasti, enkä voinut tehdä mitään ja jokaisesta kerrasta minulle tuli paha mieli, osa minusta olisi halunnut pitää vauvan vieressä jokaisen hetken.

Itse siis koen, että ilman oikeasti hyvää syytä, vauvan tulisi olla äitinsä vierellä.

 

Eikö muuten teillä kellään jotka ette sairaalassa saaneet hetkeäkään nukkua koska vauvaa ei otettu vauvalaan niin eikö teillä mies käynyt sairaalalla lain? Vaikka yöt on rankkoja valvottavia niin jos mies viettää päivällä aikaa sairaalalla niin eikö äiti voi nukkua samalla kun isä on vauvan kanssa?

Mä en pystynyt nukkumaan sairaalassa ollenkaan. Vielä vähemmän silloin kuin mies tuli paikalle. Se kun sai mut vaan piristymään siitä kamalasta tyhjästä ahdistuneisuuden tunteesta, mitä sairaalaolosuhteet mulle aiheutti.

 

[QUOTE="vieras";23992032]Mä en pystynyt nukkumaan sairaalassa ollenkaan. Vielä vähemmän silloin kuin mies tuli paikalle. Se kun sai mut vaan piristymään siitä kamalasta tyhjästä ahdistuneisuuden tunteesta, mitä sairaalaolosuhteet mulle aiheutti.[/QUOTE]

Minulla oli samaa juttua ja siksi olisi tuntunut hirveästä se tyhjyys jos vauvakin olisi viety vielä pois.

Mutta tosissaan, sitä vain odotti kotiinpääsyä.

 

Jos sulla on huonekaveri, sovit että hän katsoo lasta kun menet suihkuun lapsen nukkuessa jos taas ei ole niin jätä oven raolleen jotta kuulet jos lapsi huutaa..

Et sä voi kotonakaa kärrätä sitä vauvaa jonnekkin siks aikaa et meet paskalle tai suihkuun..

Meillä on suihkuhuoneet sairaalassa erikseen, joten ovea ei hirveesti jätellä auki. Mä en ainakaan viitsinyt vaivata huonetoveria omalla lapsellani kun hänellä itsellään oli keltaisuudesta kärsivä, jatkuvaa tarkkailua vaativa vauva.

Paskomisen ajaksi otan kyllä kotona mukaan. Mutta mulla on onneksi mies, joka osaa olla vauvan kanssa, jos mulle tulee joku "hätä". Esim. jos mun täytyy päästä suihkuun.

 

Mulla ainakin oli mies sairaalassa monta tuntia päivässä, kyllä siinä suihkuun ehti ihan kiireettä. Ja vessaan kyllä ehtii vauvan unien aikana, ei siellä tuntikausia mennyt edes synnytyksen jälkeen, vaikka hankalaa olikin.. *oi niitä aikoja*

Mutta ei mua haittaa jos jotkut vauvansa kansliaan roudaavat. Sitä ei vaan ehkä tiedetä/haluta muistaa, että ei siellä kansliassa välttämättä ole ketään heti syliin ottamassa, kun vauva alkaa itkeä. Kaikilla on omat hommansa, lastenhoitoon ei ole kenenkään aikaa varsinaisesti laskettu.

 

Minä en osannut ajatella ennen näitä ketjuja, että kaikissa sairaaloissa ei olekaan suihku ja vessa siinä huoneen yhteydessä. Tyhmää, tiedän.

Esikoisen kanssa olin sairaalassa viisi vuorokautta, ja poika oli vierihoidossa yhtä yöllistä pätkää lukuunottamatta. Sellainen ihana vanha hoitaja tuli yöllä huoneeseen ja huomasi minun olevan hereillä vaikka vauva nukkui. Hän kysyi, että saanko nukuttua kun valopeti jossa poika oli, piti hurinaa ja toi valoa paljon. Sanoin vähän häpeillen, että en saa. Hoitaja vei pojan kansliaan ja toi sitten syömään kun poika heräsi. Se oli ainoa pätkä, kun nukuin hyvin. Osin se johtui hormooneista, osin siitä että en osaa nukkua sairaalassa. Olo on turvaton.

Esikoisesta olin todella hyvässä kunnossa, mutten silti ihmetellyt heitä jotka eivät sängystään nousseet. Tytöstä taas olo oli niin hutera, että vältin nousemista ihan viimeiseen asti. Kukaan ei kysynyt mitään olostani eikä siitä, jaksanko tehdä mitään. Kyllä jaksoin, pidin tyttöä siinä omassa sängyssäni koko sairaalassa olon ajan, ja nukuin nyt paremmin kuin viime kerralla. Vessassa kävin molemmilla kerroilla vauvan nukkuessa, suihkussa silloin kun mies oli meitä katsomassa. Huonekaverini kävi suihkussa oman vauvansa nukkuessa ja minä vahdin sen aikaa, kyllä minua sai sellaisessa asiassa "vaivata" kun kerran ihan hyvin voin alkujärkytyksen jälkeen.

Se ärsyttää, että sanotaan ettei sairaala ole täysihoitola ja että hoitajia ei saa vaivata. Kyllä, sairaala ei ole hotelli mutta perkele, kun siellä ei saa sitä hoitoakaan josta kuitenkin vähän itsekin maksat! Imetystukea tai muuta opastusta on minimaallisesti ainakin täällä, tai sitten omaksi onnettomuudekseni annan itsestäni sellaisen kuvan, että pärjään.