Palstalta luettua: Mammat kiroavat kun joutuvat pitämään vastasyntyneen vauvan vierihoidossa

Kätilöopistolla viime syksynä ei ollut vauvalaa, eikä kansliaan saanut viedä ellei ollut joku enemmän aikaa vievä lääketieteellinen hoito äidillä. Vauvat siis jätettiin huoneeseen suihkun tai vessassakäynnin (melko kaukana käytävällä) tai syömisen ajaksi. Sanoivat syyksi sen, ettei kansliassa käyviltä ihmisiltä (vierailijoita, tavarankuljettajia, muiden osastojen hoitajia, ketä vain) tulis tartuntoja. Ei mua haitannut kipaista kymmeneks minuutiks suihkuun ja jättää vauva nukkumaan - menin tietenkin kun vauva oli juuri syönyt ja nukahtanut tyytyväisenä. Parempi vaikka minuutin poru että ennätän paikalle kuin joku tartunta - ja kuten joku kirjoittikin, ei siellä kansliassakaan kukaan vauvoja koko ajan hoida.

 

sanottavanne tuonne syyskuisten ketjuun ettei tartte täällä haukkua...

Meillä ei synnärillä ole suihkuja ku kaukana huoneista. En minä ainakaan uskaltanu vauvaa yksin sinne jättää vaan vein vauvalaan ettei tartte yksin itkeä huoneessa sen aikaa ku olin suihkussa...

 

palstailista tänki ketjun perusteella

 

Enhän mie toki jaksa lukea ketjua mut sanonpa vaan että pitkän ja rankan synnytyksen päätteeksi se on ehkä ihan vauvanki kannalta hyvä että äiskä saa levätä. Ei siinä välttämättä ole nukkunu viikkoihin ko pääsee punnaamaan sitä ipanaa ulos, kyllä unet tekkee sitte terää.

 

Jos sulla on huonekaveri, sovit että hän katsoo lasta kun menet suihkuun lapsen nukkuessa jos taas ei ole niin jätä oven raolleen jotta kuulet jos lapsi huutaa..

Et sä voi kotonakaa kärrätä sitä vauvaa jonnekkin siks aikaa et meet paskalle tai suihkuun..

Meidän synnärillä ei ole sellaista luksusta, kuin oma vessa / suihku per huone. Ne on käytävillä ja ei auta vaikka huoneen oven jättää auki Ja kotosalla meitä asuu muitakin kuin minä ja vauva, joten suihkuaika kyllä löytyy niin, että joku on vauvan saatavilla jos on tarve. Ja jos ei ole, niin vauva kulkee mukaan suihkutilaan niin, että olen voinut turvallisin mielin käydä suihkussa. Sairaalassapa ei niin vain se onnistukaan. Ja ehkä ihmissuhdetyö jota teen, on tehnyt minusta niin skeptisen etten niin vain luota tuntemattomiin huonekavereihin, että haluaisin heidän vauvani perään katsovan. Mieluummin tosiaan vein vauvalaan siksi muutamaksi minuutiksi, jollon mm. hoidin hygienia-asiani kuntoon

 

Et sä voi kotonakaa kärrätä sitä vauvaa jonnekkin siks aikaa et meet paskalle tai suihkuun..

Tjaa, meillä sitä "jonnekki" kututaan isiksi. Ei sekkään toki aina oo kotona mut... Silti.

 

Mä olin nukkunut kolmen vuorokauden aikana vain jokusen tunnin ennen kuin menin synnyttämään, ja olin jo synnytyssaliin päästessä ihan puhki. Synnytys käynnistettiin ja lopulta avustettiin imukupilla. Menetin verta paljon, olin kuumeessa ja sain antibiootteja ja otin osastolla ollessa tukea seinistä että pysyin pystyssä.

Mä en edes muista juuri mitään kahdesta ekasta päivästä jotka olin synnytyksen jälkeen synnärillä, paitsi kerran vissiin nukahdin imettäessä ja heräsin kun vauva nukkui rinnalla, ja soitin hoitajalle ihan sekaisin ja paniikissa, että vauva on ihan veltto eikä syö ollenkaan Ja sen muistan, kun tulin vauvan kanssa salista ja joskus viideltä aamulla ja nukahdin heti, ja mua vitutti ihan suunnattomasti kun kuudelta tultiin ottamaan verikokeita, kun salissa kätilö oli sanonut, että seitsemältä aletaan ottaa niitä. Ja kyselin siltä henkilöltä, joka niitä verikokeita tuli ottamaan, että mikä päivä tänään on ja olenko mä ollut täällä kauan. Mies ilmeisesti oli aina vienyt vauvan hoitajille kun mä olin nukahtanut illalla, mutta muistan imettäneeni öisin, joten kai vauva tuotiin aina jossain välissä mulle takaisin Mies sanoi, että kun tultiin salista, vauva tuotiin mun kanssa huoneeseen, kun mä ihmettelin, että minne se vauva laitettiin kun olin synnyttänyt ja pääsin nukkumaan. Mä taisin itse viedä vauvan hoitajien kansliaan yhden kerran, kun en meinannut ehtiä millään syömään vauvan kanssa ja olin koko ajan todella nälissäni.
Ja jonain aamuna hoitaja halusi viedä vauvan, kun olin hiestä märkä ja veressä ja hän halusi, että menen rauhassa suihkuun ja vessaan.

Mä olen synnyttänyt vaan yhden kerran, eikä ole muunlaisia kokemuksia, mutta muistan että musta tuntui pahalta, jos olin hereillä ja vauva ei ollut lähellä, mutta en osaa edes kuvitella, että joku pystyisi synnytyksen jälkeen suoritumaan ihan yksin (tai edes miehen ollessa illat paikalla). Eikä mun mielestä tarvitsekaan, jos kerran apua on saatavilla. Sairaalan henkilökunta oli todella ihanaa Ehkä seuraava synnytys (ja vauva) on erilainen, ja pärjään itse, mutta ei tulisi kyllä mitään ihmettelyjä mieleen, jos kuulen, että joku vie vauvan välillä kansliaan

 

Itse en ollut nukkunut pariin vuorokauteen ennen synnytystä ja synnytys oli todella rankka kokemus (toinen synnytys). Kun tulimme vastasyntyneiden osastolle sanoin kätiölle, että jätän tämän vauvan tänne kansiliaan muutamaksi tunniksi ja nukun ihan rauhassa vähän univelkaa pois. Ekan lapsen aikana nimittäin havaitsin, että monet äidit niin tekivät (mikä itsestä tuntui silloin kummalliselta, koska en olisi ollut minuuttiakaan erossa vauvastani). Kätilölle ei ehdotukseni kelvannut, vaan vauva tuotiin huoneeseen. Ja me emme nukkuneet. Ei aina jaksa ymmärtää.

 

:laugh. aiotko ottaa kotonakin vauvansängyn suihkuun mukaan?? voi hyvää päivää, kyllä se vauva siellä huoneessa selviää sen aika!! pitäähän kotonakin selvitä.

kotona ei hortoile muistivikaisia naistentautienosaston potilaita. Täällä oli kahden edellisen synnytyksen aikaan synnyttäneet ja naistentaudit samalla osastolla. joten samassa oli kaikki aborteista ja keskenmenoista synnytyksiin ja kohdunpoistoihin ja kohtusyöpäleikkauksiin....Siksi en jättänyt yksin kopassaan siksi aikaa,kun käytvälläkin meinas joku mummeli että kiitos kun hoisitte vauvaani,nyt voin viedä sen omaan hoitooni. Mieluummin siis hoitajien kansliaan.

 

kotona ei hortoile muistivikaisia naistentautienosaston potilaita. Täällä oli kahden edellisen synnytyksen aikaan synnyttäneet ja naistentaudit samalla osastolla. joten samassa oli kaikki aborteista ja keskenmenoista synnytyksiin ja kohdunpoistoihin ja kohtusyöpäleikkauksiin....Siksi en jättänyt yksin kopassaan siksi aikaa,kun käytvälläkin meinas joku mummeli että kiitos kun hoisitte vauvaani,nyt voin viedä sen omaan hoitooni. Mieluummin siis hoitajien kansliaan.

:O Voi luoja, oikeesti?

 

Meillä täällä lähes poikkeuksetta vauvat on yöt vauvalassa ja tuodaan vain rinnalle pari kertaa yössä. Hoitajat monesti kysyy, että tuodaanko aina, kun herää vai annetaanko pullosta.
Annetaan siis äitien levätä.
Näin ainakin vielä 2v sitten. Kolmen viikon sisään taas menossa vauvanhaku reissulle, että saa nähdä miten nyt.

Mutta mä tosiaan halusin pitää vauvaa kyllä vieressä. Ekana yönä oli tuo 2v silloin synnärillä vauvalassa, mutta enpä enää antanutkaan sinne, kun oli käynyt syömässä. Kainalossa pieni nukkui.
Se vaan, että sitten vinkui huonekaverit, et kun yksi pitää vauvaa vieressä ja he haluaisivat nukkua. Mutta onneksi tämä kuitenkin sallittiin, että sain pitää vauvani vieressä.
Myös hieno homma, että vauvan sai viedä vauvalaankin.

 

:O Voi luoja, oikeesti?

Jep. Viimeisin synnytys 2009, nyt on viime vuonna muuttaneet osastot erilleen. Muutaman vuoden ne oli ympättynä samaan tilaan. Toisella puolen käytävää huoneet synnyttäneille,toisella puolen naistentaudit, yhteiset suihkut, yksi vessa varattu syöpähoitopotilaille.Muutama 1-2hengen huone joissa omat vessat8tilanteen mukaan jaettuina), sit neljä 3 hengen huonetta synnyttäneille ja tosiaan sit ne naistentautien potilaat....

 

Jep. Viimeisin synnytys 2009, nyt on viime vuonna muuttaneet osastot erilleen. Muutaman vuoden ne oli ympättynä samaan tilaan. Toisella puolen käytävää huoneet synnyttäneille,toisella puolen naistentaudit, yhteiset suihkut, yksi vessa varattu syöpähoitopotilaille.Muutama 1-2hengen huone joissa omat vessat8tilanteen mukaan jaettuina), sit neljä 3 hengen huonetta synnyttäneille ja tosiaan sit ne naistentautien potilaat....

Hirveesti kuulee vieläkin näitä juttuja et km:n saaneet yms. laitetaan synnyttäneiden osastolle ja onhan se aika karua.. Vaikka toki ymmärrän senkin ettei rahat meinaa riittää kaikkeen, mut silti..
Eikä tuo varmasti ole juuri synnyttäneen äidinkään mielestä mikään herkullinen tilanne.. : /

 

Ja käydä suihkussa... Ja yrittää käydä kakalla tikatulla alapäällä... Silloin on hyvä jättää vauva hoitoon eikä yksin huoneeseen. Vai otatko vauvasängyn suihkuunkin mukaan?

Öö, mä otin toisinaan. Onks siinä jotain kummallista..? En voinut jättää sitä huutamaankaan yksin ja huonekaveri oli lähes jalaton ja sen vauva itki kans paljon. Mun toinen lapsi on tarvinnut syntymästään asti lähelläoloa, ei kertakaikkiaan viihtynyt ollenkaan vauvasängyssään, joten vierihoidossa ol alusta lähtien. Nukkuikin kantoliinassa ellen sitten heiluttanut ulkona vaunuja koko ajan ensimmäiset 8 kk.
Vierihoidolla meidän lapsista on tullut iloisia, sosiaalisia ja luottavaisia lapsia, näin uskon ainakin.

 

Meilläkin oli miehen vierailuajat 1,5h iltaisin, viikonloppuna jopa toinen 1,5h päivällä. Mutta ei putkeen tietenkään. Ja suihkut ja vessat oli käytävillä. Kyllä minä käväisinkin kahvilassa ja suihkussa miehen vieraillessa, mutta halusi sitä nyt vähän jutellakin, eikä tuossa vähän yli tunnissa paljoa ehdi nukkua.

Omat unet jäi pariin vajaan tunnin pätkään, mutta onneksi pääsin pois kahden vuorokauden jälkeen niin kotona pystyi jo vähän nukkumaan. Sairaalassa ei oikein onnistunut kun jonkun vauva kiljui täyttä kurkkua koko ajan. Taisi vauva olla pari tuntia molempina öinä kansliassa, että ehdin nukkua sen kolme varttia ja käydä suihkussa. Hoitajat muutenkin iltaisin kävivät kysymässä, että haluaako äiti vauvansa hoitoon. Monilla vauvat olivat siellä koko yön enkä jaksanut kyllä miettiä heidän äitiydensä paremmuutta tai huonommuutta.

 

Voisitteko laittaa paikkakuntia mukaan? Vaikka onhan se aika paljon kiinni itsestä, huonetovereista sekä sairaalan henkilökunnasta..

Mielläni kuulisin kokemuksi Tayssista, sinne näillä näkyminen esikoinen syntyy lokakuussa... Itse inhoan sairaaloita ja mielelläni lähden heti kun mahdollista niistä pois, mut ne ei ilmeisesti ainakaan täällä suostu polikliinisiin synnytyksiin ensimmäisen kohdalla.

 

Ymmärrän toki että tilanteissa joissa äiti ei ole nukkunut juurikaan edellisinä yönä, pahoja "taisteluvammoja" tai on jotain muuta erikoista niin tietenkin apua pitää saada. Eikä ole hyväksi että kotiin lähtee lähes psykoosissa oleva äiti. Mutta mielestäni on hölmöä jo valmiiksi valittaa ettei vauvaa saa hoitoon vaan siitä pitää huolehtia koko ajan. Oma kokemukseni synnytyksestä on se että vauvani kuoltua jouduin osastolla kuuntelemaan toisten vauvojen parkumista vuorokauden ympäri, seuraavaa synnytystä odotan vain ja ainoastaan siksi että saisin elävän vauvan syliini, enkä sitä pois päästä ellei ole pakko.

 

Ennen vanhaan äidit käväs synnyttämässä heinänteon aikaan pellon laidalla, koppasvat vauvan kainaloon ja jatkoivat hommia.

 

[QUOTE="aloittaja";23998313]Ymmärrän toki että tilanteissa joissa äiti ei ole nukkunut juurikaan edellisinä yönä, pahoja "taisteluvammoja" tai on jotain muuta erikoista niin tietenkin apua pitää saada. Eikä ole hyväksi että kotiin lähtee lähes psykoosissa oleva äiti. Mutta mielestäni on hölmöä jo valmiiksi valittaa ettei vauvaa saa hoitoon vaan siitä pitää huolehtia koko ajan. Oma kokemukseni synnytyksestä on se että vauvani kuoltua jouduin osastolla kuuntelemaan toisten vauvojen parkumista vuorokauden ympäri, seuraavaa synnytystä odotan vain ja ainoastaan siksi että saisin elävän vauvan syliini, enkä sitä pois päästä ellei ole pakko.[/QUOTE]

Niin, tämä on samanlainen vertailu kuin lapseton vertaa tuskaansa raskaana olevan vaivoihin. Ehkä kannattaisi hyväksyä muiden tavat ja jaksamiset, minäkin olin osastolle tullessa valvonut kolme päivää ja seuraavat neljä päivää vietin huoneessa kolmen muun äidin ja vauvan kanssa. Hoidin kyllä lapseni itse, mutta edes muutaman tunnin lepo olisi ollut paikallaan.

 

mun vauva oli vastasyntyneenä jo sellainen ettei ollut hiljaa sekunttiakaan jos ei ollut sylissä. suihkussa pääsin käymään kun mies oli vauvankanssa.
koska vauva huusi kokoajan siinä kopassaan ne hoitajat sen haki kansliaan että oisin saanut nukkua. mutta eiväthän he sitä sylissä pitäny että ois ollu yhtään sen hiljempaa. hain sen takasin ja nukuttiin joka yö vierekkäin mun ahtaassa sairaalasängyssä. ja se oli hiljaa.

tää muuten jatkui kotona, vauva oli hiljaa vain sylissä tai kun makas vieressä lähellä. meni ohi vasta kun oli reilu 4kk ikäinen. mikähän siinä on syynä? on se kyllä vieläkin sellainen halija ja sylittely poika ikää nyt 3v ettei mikää tuore vauva ole..

 

Ennen vanhaan äidit käväs synnyttämässä heinänteon aikaan pellon laidalla, koppasvat vauvan kainaloon ja jatkoivat hommia.

Ja ennen myös lapsikuolleisuus oli jotain aivan eri luokkaa

 

Voisitteko laittaa paikkakuntia mukaan? Vaikka onhan se aika paljon kiinni itsestä, huonetovereista sekä sairaalan henkilökunnasta..

Mielläni kuulisin kokemuksi Tayssista, sinne näillä näkyminen esikoinen syntyy lokakuussa... Itse inhoan sairaaloita ja mielelläni lähden heti kun mahdollista niistä pois, mut ne ei ilmeisesti ainakaan täällä suostu polikliinisiin synnytyksiin ensimmäisen kohdalla.

ymmärtääkseni esikoista ei saa synnyttää missään polikliinisesti. pääsin tasan kolme vk sitten kotiin tuolta vauvan kanssa ja he kyllä ainakin 2a:lla ottavat vauvan yöksi kansliaan ja ehdottavat nimenomaan itse tuota, että ottaisivat vauvan yyöksi ja tuovat syömään yöllä. siellä pääasiassa 1-2hlö huoneita ja 2h huoneissa on jaettu suihku ja vessa viereisen huoneen kanssa. lisämaitoa tuovat pyydettäessä ja itsekin sitä saa vapaasti hakea. kotin pääsemisestä aletaan keskustelemaan 2-3pv synnytyksestä.

 

[QUOTE="pöh";23998486]Ja ennen myös lapsikuolleisuus oli jotain aivan eri luokkaa [/QUOTE]

Juuri näin.

 

Ainakin Porin synnärillä asiaa ei painostettu suuntaan tai toiseen. Minulla vauva oli vieressä ja jäi nukkumaan koppaansa kun kävin syömässä. Oli herännyt sillä välin ja hoitaja oli hakenut syliinsä, mutta ei halunnut tulla häiritsemään äitiä. Ihan hyvää huolenpitoa minusta. Sain syödä rauhassa, mutta vauvasta pidettiin huolta. Itse en kaivannut "vauvalaa", mutta ystäväni oli pitkästä synnytyksestä niin väsynyt ja imetyskin takkuili, niin vauva vietiin muutamaksi tunniksi hoitajien toimistoon nukkumaan ja hoitoon. Kaverini sai itsekin nukkua muutaman tunnin ja oli taas kuin uusi ihminen. Toki hänelläkin oli huono omatunto, mutta ei elämä ole aina ruusuilla tanssimista ja hormoonit hyrräävät.

Monessa kulttuurissa vastasynnyttäneitä äitejä hellitään ja paapotaan läheisten ja sukulaisten voimin. Täällä Pohjolassa pitää äidin pärjät yksin vaikka sitten hammasta purren. Mitä vikaa on pienessä avussa jos sitä kerran saa?

 

Porista, koska olemme niin sivistyneitä, että ihailemme itsenäisyyttä, mihin pientä vauvaakin opetetaan, hänen pitäisi olla mahdollisimman itsenäinen jo synnyttyään, maata tunteja sitterissä, nukkua omassa huoneessa yksin, viihtyä vierailla hoidossa... jos lapsi takertuukin vanhempiinsa kahta kauheammin annetaan tuttia, tassuhoitoa, treenataan hoitoon jättämistä vielä enemmän kun eihän se ole normaalia.

Joten tällä logiikalla kyllä aikuisen naisen täytyy pärjätä kunhan pää ei tipu matkan varrelle

(ja kyl oon kuitenkin sitä mieltä että jotkut saattaisivat pärjätä ilman täyshoitopalveluja, mut ei se multa ole toistaiseksi ollut pois vaikka makaavatkin sängyssä, tulipahan sitten itse tehtyä).