Palstalta luettua: Mammat kiroavat kun joutuvat pitämään vastasyntyneen vauvan vierihoidossa

No joo... itse olin vauvan syntyessä valvonut 3 vuorokautta putkeen (suosittelen näitä viisastelijoita kokeilemaan millainen olo silloin on, jos ette ole vielä kokeilleet) koska synnytys kesti niin kauan, ja synnytyksessä tulleet epparihaavat olivat niin kipeät etten pystynyt vessaan kävelemään itkemättä. Joo, olisin toivonut, että olisin päässyt suihkuun ilman itkevää vauvaa koska se suihkussa oleminen oli muutenkin aika hankalaa kun itkee kivusta jne. Ampukaa mut nyt sitten.

 

en tiedä sektiosta, mut mun mielestä ne hoitajat on sielä sitävarten et ne auttaa jos on tarvetta.

 

Äidin jatkuvan läheisyyden ja ympärivuorokautisen hoivan merkitys on alettu ymmärtää pikkuhiljaa myös lääketieteen piirissä. Synnytyssairaalat rakentavat kiireesti perhehuoneita, joissa myös isät voivat viettää vauvan elämän ensimmäiset päivät yhdessä perheensä kanssa. Synnyttäneiden osastoilla vauvat ovat äidin hoidossa alusta saakka. Edistyksellisimmät sairaalat suosittelevat, että vauva myös nukkuisi äidin vieressä ja pahoittelevat sairaalan sänkyjen kapeutta. Tällä tavoin pyritään turvaamaan myös imetyksen alkuun saattaminen ja onnistuminen.

Imetyksen mekanismit suosivat myös mahdollisimman luonnonmukaista, vauvan tarpeista lähtevää lähestymistapaa, jossa vauva on mahdollisimman paljon äidin lähellä, saa imeä niin usein kuin haluaa ja niin kauan kerrallaan kuin haluaa. Luonnollisena jatkumona tässä prosessissa on se, että vauva saa myös öisin imeä rajoituksetta. Kun vauva nukkuu äidin vieressä, vauvan ja äidin unisyklit synkronoituvat. Näin ollen kun vauva herää imemään, on äitikin todennäköisimmin kevyen unen vaiheessa eikä herääminen ole niin vaikeaa kuin syvästä unesta. Heräämisten määrällä ei näyttäisikään olevan niin paljon merkitystä päiväaikaisen väsymyksen kannalta kuin sillä, mistä univaiheesta herää ja kuinka nopeasti pääsee takaisin uneen. Imettäessä erittyy runsaasti prolaktiinia, joka on tärkein "hoivahormoni". Prolaktiinia erittyy myös nukkuessa sekä vain kosketellessa vauvaa. Prolaktiini rauhoittaa ja tasoittaa äidin mieltä, aktivoi hoivaamistoimintoja, lisää maidontuotantoa sekä edesauttaa symbioosin muodostumista äidin ja vauvan välillä. Yhdessä nukkuessa prolaktiinin eritys maksimoituu. Yöllä erittyy myös melatoniini-hormonia, joka puolestaan auttaa sekä vauvaa että äitiä pääsemään nopeasti takaisin uneen. Näin siis luonnollinen pyörä pyörii: Kun vauva alkaa antaa merkkejä heräämisestä tai jo vähän ennen sitä, äiti puolittain havahtuu, tarjoaa rintaa, vauva imee, prolaktiinia ja melatoniinia erittyy, molemmat nukahtavat saman tien uudelleen.

 

Äidin jatkuvan läheisyyden ja ympärivuorokautisen hoivan merkitys on alettu ymmärtää pikkuhiljaa myös lääketieteen piirissä. Synnytyssairaalat rakentavat kiireesti perhehuoneita, joissa myös isät voivat viettää vauvan elämän ensimmäiset päivät yhdessä perheensä kanssa. Synnyttäneiden osastoilla vauvat ovat äidin hoidossa alusta saakka. Edistyksellisimmät sairaalat suosittelevat, että vauva myös nukkuisi äidin vieressä ja pahoittelevat sairaalan sänkyjen kapeutta. Tällä tavoin pyritään turvaamaan myös imetyksen alkuun saattaminen ja onnistuminen.

Imetyksen mekanismit suosivat myös mahdollisimman luonnonmukaista, vauvan tarpeista lähtevää lähestymistapaa, jossa vauva on mahdollisimman paljon äidin lähellä, saa imeä niin usein kuin haluaa ja niin kauan kerrallaan kuin haluaa. Luonnollisena jatkumona tässä prosessissa on se, että vauva saa myös öisin imeä rajoituksetta. Kun vauva nukkuu äidin vieressä, vauvan ja äidin unisyklit synkronoituvat. Näin ollen kun vauva herää imemään, on äitikin todennäköisimmin kevyen unen vaiheessa eikä herääminen ole niin vaikeaa kuin syvästä unesta. Heräämisten määrällä ei näyttäisikään olevan niin paljon merkitystä päiväaikaisen väsymyksen kannalta kuin sillä, mistä univaiheesta herää ja kuinka nopeasti pääsee takaisin uneen. Imettäessä erittyy runsaasti prolaktiinia, joka on tärkein "hoivahormoni". Prolaktiinia erittyy myös nukkuessa sekä vain kosketellessa vauvaa. Prolaktiini rauhoittaa ja tasoittaa äidin mieltä, aktivoi hoivaamistoimintoja, lisää maidontuotantoa sekä edesauttaa symbioosin muodostumista äidin ja vauvan välillä. Yhdessä nukkuessa prolaktiinin eritys maksimoituu. Yöllä erittyy myös melatoniini-hormonia, joka puolestaan auttaa sekä vauvaa että äitiä pääsemään nopeasti takaisin uneen. Näin siis luonnollinen pyörä pyörii: Kun vauva alkaa antaa merkkejä heräämisestä tai jo vähän ennen sitä, äiti puolittain havahtuu, tarjoaa rintaa, vauva imee, prolaktiinia ja melatoniinia erittyy, molemmat nukahtavat saman tien uudelleen.

Oliko tämä kopioitu jostain? (Mistä?)

 

Äidin jatkuvan läheisyyden ja ympärivuorokautisen hoivan merkitys on alettu ymmärtää pikkuhiljaa myös lääketieteen piirissä. Synnytyssairaalat rakentavat kiireesti perhehuoneita, joissa myös isät voivat viettää vauvan elämän ensimmäiset päivät yhdessä perheensä kanssa. Synnyttäneiden osastoilla vauvat ovat äidin hoidossa alusta saakka. Edistyksellisimmät sairaalat suosittelevat, että vauva myös nukkuisi äidin vieressä ja pahoittelevat sairaalan sänkyjen kapeutta. Tällä tavoin pyritään turvaamaan myös imetyksen alkuun saattaminen ja onnistuminen.

Imetyksen mekanismit suosivat myös mahdollisimman luonnonmukaista, vauvan tarpeista lähtevää lähestymistapaa, jossa vauva on mahdollisimman paljon äidin lähellä, saa imeä niin usein kuin haluaa ja niin kauan kerrallaan kuin haluaa. Luonnollisena jatkumona tässä prosessissa on se, että vauva saa myös öisin imeä rajoituksetta. Kun vauva nukkuu äidin vieressä, vauvan ja äidin unisyklit synkronoituvat. Näin ollen kun vauva herää imemään, on äitikin todennäköisimmin kevyen unen vaiheessa eikä herääminen ole niin vaikeaa kuin syvästä unesta. Heräämisten määrällä ei näyttäisikään olevan niin paljon merkitystä päiväaikaisen väsymyksen kannalta kuin sillä, mistä univaiheesta herää ja kuinka nopeasti pääsee takaisin uneen. Imettäessä erittyy runsaasti prolaktiinia, joka on tärkein "hoivahormoni". Prolaktiinia erittyy myös nukkuessa sekä vain kosketellessa vauvaa. Prolaktiini rauhoittaa ja tasoittaa äidin mieltä, aktivoi hoivaamistoimintoja, lisää maidontuotantoa sekä edesauttaa symbioosin muodostumista äidin ja vauvan välillä. Yhdessä nukkuessa prolaktiinin eritys maksimoituu. Yöllä erittyy myös melatoniini-hormonia, joka puolestaan auttaa sekä vauvaa että äitiä pääsemään nopeasti takaisin uneen. Näin siis luonnollinen pyörä pyörii: Kun vauva alkaa antaa merkkejä heräämisestä tai jo vähän ennen sitä, äiti puolittain havahtuu, tarjoaa rintaa, vauva imee, prolaktiinia ja melatoniinia erittyy, molemmat nukahtavat saman tien uudelleen.

nii, tai sit äiti valvoo vaan kun huonetoveri pitää niin kauheeta meteliä tai huonetoverin vauva. Ei voi laittaa korvatulppia kun ei herää sitten ku vauva alkaa hamuilee tai vaikuttaa nälkäseltä jne. Jos ois yhdenhengen huoneita, niin varmasti ois toiki asia helpommin toteutettavissa, perhehuoneetkaa ei oo hyviä niille, joilla on useampi lapsi.

 

niitä perhehuoneita on rajoitetusti, meidän sairaalassa n.3-4 ja aina ne on varattuja , joten ei paljoa auta, muuten sektioäitinä sellaisen heti ottaisinkin... tämä maailma on menossa aivan sairaaksi, synnyttäneitä äitejä kohdellaan kuin tavallista ihmistä, joka käynyt aamupaskalla, eihän synnytys ole mikään iso urakka henkisesti ja fyysisesti??? ei juma sentään.

 

[QUOTE="hapisikatakamura";24000199]niitä perhehuoneita on rajoitetusti, meidän sairaalassa n.3-4 ja aina ne on varattuja , joten ei paljoa auta, muuten sektioäitinä sellaisen heti ottaisinkin... tämä maailma on menossa aivan sairaaksi, synnyttäneitä äitejä kohdellaan kuin tavallista ihmistä, joka käynyt aamupaskalla, eihän synnytys ole mikään iso urakka henkisesti ja fyysisesti??? ei juma sentään.[/QUOTE]

On aika yksilöllistä miten kukakin kokee...
Mä en ainakaan olisi toivonut sairaalassa olo ajalta,kuin että mua kohdellaan kuin TAVALLISTA ihmistä.

 

[QUOTE="hapisikatakamura";24000079]Mites minun sitten käy ,kun edessä kuitenkin tulee olemaan sektio(3 aikaisempaa syntyneet sektiolla,liian ahtaan lantion takia), kun joskus raskaana toivonmukaan olen? sektiot tehdään yleensä aamulla ja ekan päivän makaa sängyssä kuitenkin, miten sitä vauvaa sieltä sängystä syliin saa? antaako sen sitten vaan itkeä vai mikä hemmetin tarkoitus tällä uudella systeemillä nykyään on? uskaltaako niitä vauvoja sektioäiti enää edes tehdä?[/QUOTE]

Eiköhän sen hoidon ja avun ole tarkoitus mennä sen tarpeen mukaan, synnytystavasta riippumatta.

Usein kauhistellaan sektion jälkeisiä kipuja ja toimintakyvyttömyyttä, itselleni tämä ketju näyttää toimivan pänvastaisena esimerkkinä. Siinä kun itse olen 6h sektion jälkeen ollut kivuton, pystyssä, suihkussa ja täysin kykenevä hoitamaan vauvaani joka muuten on ollut kainalossani heti leikkaussalista heräämön läpi osastolle asti, monet alatiesynnyttäneet ovat kovin kivuliaita ja väsyneitä useidenvuorokausien valvomisen ja rankan synnytyksen jälkeen. Siinäkin määrin että mikäli vauvaa ei saa öiksi vauvalaan äiti on kotiutumishetkellä jo pykoottinen.

Eli ketjun pohjalta olen entistäkin tyytyväisempi "synnytystapaani" joka mahdollisti minulle itsenäisen vauvanhoidon alusta asti. =)

(juu, tiedän kyllä että sektioita ja alatiesynnytyksiä löytyy laidasta laitaan...)

 

Jokainen tavallaan, minä taas haluan saada kohtelua synnyttäneenä ja sektioituna naisena.
Hyvä jos itse olet kokenut pystyväsi olemaan "normaali" tilassa, mutta minulla oli ainakin hormonit aivan sekaisin.

 

Oliko tämä kopioitu jostain? (Mistä?)

Imetystukilista.net -

 

Nuo sektiot ovat kovin yksilöllisiä samalla naisella, eka sektio oli minulle helvetillinen, yritin päästä sängystä ylös samana iltana, mutta jalat menivät alta kivun takia, toisesta pääsin ylös ,kun suostuivat pienentämään epiduraaliannostusta jo samana iltana ,kun taas kolmannesta en pystynyt sängyssä edes kääntymään ilman kyyneleitä ja epätoivoa... lisäksi olen aivan poissa tolaltani muutenkin, ei tullut uni kipujen takia ja vauva silti pakotettiin pitämään vierihoidossa, lopulta nukahtelin vauva sylissä kesken imetyksen ja havahduin aina ,kun meinasin pudottaa sylistä...

 

On myös järkyttävää huomata miten jotkut äidit nostavat itsensä korokkeelle pystyessään hoitamaan lastaan koko sairaalaolon aikana, onhan se hienoa ja positiivista kuulla, että äiti on niin hyvässä kunnossa ja voi hyvin, mutta ei se tee äidistä sen huonompaa jos kunto on todella huono ja kivut kamalia, joutuu ja toivoo saavansa viettää edes yhden yön nukkuen ja keräten voimia, sellaisella äidillä on ollut huonompi onni matkassa.molemmat ovat hyviä, toinen ajattelee lapsensa parasta ja pitää vauvan vieressä koko ajan, kun taas toinen ajattelee vauvan parasta ja vie muutamaksi yön tunniksi hoitoon.

 

Hapis mä kun olin sektiossa pari vuotta sitten, kokemus oli traumaattinen ja olin todella kipeä, meni yli viikko että pääsin ollenkaan sängystä ylös, niin kyllä mä soitin joka kerta ku vauva alkoi itkeä sitä kelloa eikä koskaan kukaan hoitaja ollut näreissään vaikka soitin sitä kelloa USEIN (vauva itki tosi paljon ja hartaasti mun kovien antibioottien aiheuttamia vatsakipuja mm). Niin ihania ihmisiä saa hakea mitä siellä synnärillä oli! Siellä oli remppaakin ja kauhea kiire ja silti ne ehti aina jopa jutella mun kanssa, kun mä kävin läpi traumaani. Vauva siis oli paljon vierihoidossa, yötkin, ja niin mä sen halusinkin. Oli kyllä välillä siellä hoitajillakin mut aika vähän. Sitten kun itku ei meinannut laantua niin hoitajat hyssytteli ja kävelivät vauvan kanssa käytävillä kun en itse (pystyaseentoon) päässyt. Eli kyllä varmasti muuallakin tullaan auttamaan, ei mua ainakaan jätetty yksin, ymmärtäähän ne nyt varmasti eri tilanteet, ihmisiä siellä ollaan.

 

[QUOTE="hapisikatakamura";24000338]Nuo sektiot ovat kovin yksilöllisiä samalla naisella, eka sektio oli minulle helvetillinen, yritin päästä sängystä ylös samana iltana, mutta jalat menivät alta kivun takia, toisesta pääsin ylös ,kun suostuivat pienentämään epiduraaliannostusta jo samana iltana ,kun taas kolmannesta en pystynyt sängyssä edes kääntymään ilman kyyneleitä ja epätoivoa... lisäksi olen aivan poissa tolaltani muutenkin, ei tullut uni kipujen takia ja vauva silti pakotettiin pitämään vierihoidossa, lopulta nukahtelin vauva sylissä kesken imetyksen ja havahduin aina ,kun meinasin pudottaa sylistä...[/QUOTE]

Yhäkin, nimenomaan sen tarpeen mukaan. Toki jos äiti on -synntystavasta riippumatta- liian huonossa kunnossa vauvaa hoitaakseen niin tottakai hän tarvitsee siinä apua. Mutta jos kaikki on mennyt ihan normaalisti niin kai lähtökohtana voisi olla että äiti hoitaa itsee vauvan mikä on tärkeää jo imetyksen onnistumisen kannalta. Henkilökunnan rooli tuolloin olisi pikemminkin sitä äidin ja vauvan voinnin tarkkailua (ikäviä yllätyksiäkin voi ilmetä) sekä opastamista ja neuvomista vauvanhoidossa, imetyksessä yms eikä siis vain toimia vauvahoitolana jotta äidit saavat levätä synnytyksen jälkeen. Mitä äitien kohteluun tulee, olen joka kerta saanut aivan loistavaa kohtelua ja lämpimät muistot on sairaala-ajoista jäänyt vaikkei vauvojani ole vauvaloissa hoidettukaan.

Meilläpäin ei mitään vauvaloita ole ollut käytössä varmaan miesmuistiin enkä ole kuullut vielä kenenkään sellaisia kaipaavan. Liekö ero synnyttäjien kokemuksissa sitten kulttuurillinen vai ihan biologinen...?

 

[QUOTE="hapisikatakamura";24000384]On myös järkyttävää huomata miten jotkut äidit nostavat itsensä korokkeelle pystyessään hoitamaan lastaan koko sairaalaolon aikana, onhan se hienoa ja positiivista kuulla, että äiti on niin hyvässä kunnossa ja voi hyvin, mutta ei se tee äidistä sen huonompaa jos kunto on todella huono ja kivut kamalia, joutuu ja toivoo saavansa viettää edes yhden yön nukkuen ja keräten voimia, sellaisella äidillä on ollut huonompi onni matkassa.molemmat ovat hyviä, toinen ajattelee lapsensa parasta ja pitää vauvan vieressä koko ajan, kun taas toinen ajattelee vauvan parasta ja vie muutamaksi yön tunniksi hoitoon.[/QUOTE]

öh, missä taas on itsensä korokkeelle nostamista tai toisen huonommaksi leimaamista?

Ite vaan en näe järkeä siinä miksi minun pitäisi antaa vauvani yöksi jonnekin kansliaan vain siksi että tämä on sattunut syntymään sektiolla, jos kuitenkin oma vointini on sellainen että kykenen tästä huolehtimaan. Tietysti jos vointini olisi niin huono etten kyene edes tarvittaessa kelloa soittamaan niin silloin varmasti vauvan olisi turvallisempi olla paremmin valvovien silmien alla.

 

[QUOTE="hapisikatakamura";24000384]On myös järkyttävää huomata miten jotkut äidit nostavat itsensä korokkeelle pystyessään hoitamaan lastaan koko sairaalaolon aikana, onhan se hienoa ja positiivista kuulla, että äiti on niin hyvässä kunnossa ja voi hyvin, mutta ei se tee äidistä sen huonompaa jos kunto on todella huono ja kivut kamalia, joutuu ja toivoo saavansa viettää edes yhden yön nukkuen ja keräten voimia, sellaisella äidillä on ollut huonompi onni matkassa.molemmat ovat hyviä, toinen ajattelee lapsensa parasta ja pitää vauvan vieressä koko ajan, kun taas toinen ajattelee vauvan parasta ja vie muutamaksi yön tunniksi hoitoon.[/QUOTE]

On aika järkyttävää huomata kuinka luetun ymmärtäminen ontuu..
Enpä ole huomannut et kukaan olis jalustalle itteään nostanut tai muita huonommiksi haukkunut...
Ehkä sit niillä joista tolta tuntuu kaivelee omassa mielessä joku juttu synnytystään koskien ja itse tuntee itsensä huonommaksi.. tms..

Ilmeisesti niillä joilla on synnytys omasta mielestä sujunut hyvin jne ei joidenkin mielestä ole oikeus jakaa kokemuksiaan..

 

röppö: melko asiatonta väitteesi, tuntuu melko julmalta syyttää kipeitä äitejä huonommuudentuntoisiksi... ja madicken: ja pointtisi oli? luitko tekstini kunnolla? juurihan kirjoitin miten hyvä asia on, jos äiti kykenee hoitamaan lapsen itse, mutta on myös niitä todella kipeitä äitejä, jotka eivät käytä vain huvikseen vauvalaa, vaan todella tarvitsevat sitä edes yhden yön toipuakseen synnytyksestä.

 

Eikä?!? Kehtaako joku valittaa tuollaisesta??? Itse ainakin tuijotin ihan haltioituneena vastasyntyneitä lapsiani koko sairaala-ajan. Esikoisen aikaan kun olin yh eli kun isä ei sairaalaan tullut, silloin vein vauvan kansliaan siksi aikaa kun kävin suihkussa. Hoitaja tuli sanomaan "Hae samalla itsellesi ruoka ja syö rauhassa kun vauva nukkuu kansliassa." Sen verran maltoin olla vauvastani erossa. Mutta oli esikoisen aikana eräs äiti siellä osastolla joka kävi kokoajan röökillä ja katseli telkkaria oleskeluhuoneessa ja vauva oli kansliassa. Välillä hoitajat yrittivät saada äitiä kokeilemaan imetystä mutta äiti vain tokaisi "Mitä järkee kokeilla kun ei se onnistu kumminkaan, antakaa vaan pulloa sille!" Kyllä teki pahaa tuon ko. naisen vauvan puolesta

 

[QUOTE="hapisikatakamura";24000597]röppö: melko asiatonta väitteesi, tuntuu melko julmalta syyttää kipeitä äitejä huonommuudentuntoisiksi... ja madicken: ja pointtisi oli? luitko tekstini kunnolla? juurihan kirjoitin miten hyvä asia on, jos äiti kykenee hoitamaan lapsen itse, mutta on myös niitä todella kipeitä äitejä, jotka eivät käytä vain huvikseen vauvalaa, vaan todella tarvitsevat sitä edes yhden yön toipuakseen synnytyksestä.[/QUOTE]

No jos äiti on oikeasti kipeä niin ymmärrän. Mutta kuitenkin suurin osa naisista toipuu synnytyksestä ihan normaalisti.

 

Eikä?!? Kehtaako joku valittaa tuollaisesta??? Itse ainakin tuijotin ihan haltioituneena vastasyntyneitä lapsiani koko sairaala-ajan. Esikoisen aikaan kun olin yh eli kun isä ei sairaalaan tullut, silloin vein vauvan kansliaan siksi aikaa kun kävin suihkussa. Hoitaja tuli sanomaan "Hae samalla itsellesi ruoka ja syö rauhassa kun vauva nukkuu kansliassa." Sen verran maltoin olla vauvastani erossa. Mutta oli esikoisen aikana eräs äiti siellä osastolla joka kävi kokoajan röökillä ja katseli telkkaria oleskeluhuoneessa ja vauva oli kansliassa. Välillä hoitajat yrittivät saada äitiä kokeilemaan imetystä mutta äiti vain tokaisi "Mitä järkee kokeilla kun ei se onnistu kumminkaan, antakaa vaan pulloa sille!" Kyllä teki pahaa tuon ko. naisen vauvan puolesta

???????? "kehtaa valittaa"??????

 

No jos äiti on oikeasti kipeä niin ymmärrän. Mutta kuitenkin suurin osa naisista toipuu synnytyksestä ihan normaalisti.

tätäpä juuri haenkin

 

[QUOTE="hapisikatakamura";24000597]röppö: melko asiatonta väitteesi, tuntuu melko julmalta syyttää kipeitä äitejä huonommuudentuntoisiksi... ja madicken: ja pointtisi oli? luitko tekstini kunnolla? juurihan kirjoitin miten hyvä asia on, jos äiti kykenee hoitamaan lapsen itse, mutta on myös niitä todella kipeitä äitejä, jotka eivät käytä vain huvikseen vauvalaa, vaan todella tarvitsevat sitä edes yhden yön toipuakseen synnytyksestä.[/QUOTE]

En mä ole kipeitä äitejä syyttänyt huonommuudentuntoisiksi.Kyllä alkaa tuntua jos nähdään olematonta itsensä jalustalle nostamista,että joku siellä omassa mielessä painaa...
Tai sitten ne joilla on synnytys mennyt hyvin ovatkin niitä "huonompia" jotka eivät mistään mitään tiedä joten heidän kuuluu olla hiljaa ja jakamatta omia kokemuksiaan...

 

En mä ole kipeitä äitejä syyttänyt huonommuudentuntoisiksi.Kyllä alkaa tuntua jos nähdään olematonta itsensä jalustalle nostamista,että joku siellä omassa mielessä painaa...
Tai sitten ne joilla on synnytys mennyt hyvin ovatkin niitä "huonompia" jotka eivät mistään mitään tiedä joten heidän kuuluu olla hiljaa ja jakamatta omia kokemuksiaan...

OLETKO LUKENUT TEKSTINI KUNNOLLA???
En ole missään kohtaa sanonut hyvinvoivia äitejä huonoiksi, päinvastoin olen iloinen ,että sellaisia on... tänne on kirjoitellut äitejä ,jotka arvostelevat meitä kipeitä ja nostavat itsensä korokkeelle. kaikki tekstini eivät ole sinulle suunnattuja!!!

 

[QUOTE="hapisikatakamura";24000597]röppö: melko asiatonta väitteesi, tuntuu melko julmalta syyttää kipeitä äitejä huonommuudentuntoisiksi... ja madicken: ja pointtisi oli? luitko tekstini kunnolla? juurihan kirjoitin miten hyvä asia on, jos äiti kykenee hoitamaan lapsen itse, mutta on myös niitä todella kipeitä äitejä, jotka eivät käytä vain huvikseen vauvalaa, vaan todella tarvitsevat sitä edes yhden yön toipuakseen synnytyksestä.[/QUOTE]

Pointtini oli se, että vauvan vierihoito ei ole mitään itsensä jalustalle korottamista tms. Ei vaikka se vauva olisikin syntynyt sektiolla. =)

Itse olen yleistä vauvalaa vastaan koska näistä omista kokemuksistani (asutaan ruotsissa) sellaiselle en näe tarvetta. Henkilökunta kyllä tulee vastaan silloin kun äiti on liian huonossa kunnossa vauvaa hoitaakseen, muuten keskitytään tukemaan sitä äidin ja vauvan yhdessäoloa. Siis ihan oikeasti tukemaan, ei niin että heidät jätetään avin oman onnensanojaan. Ehkä se tuki ja kätilöiden antama aika ja ystävällisyys sekä yhä vaan enemmän yleistyvät yksityishuoneet sitten ovat asioita mitkä saavat äidit paremmin selviämään vierihoidosta ilman että he kokovat sitä edes raskaaksi. Elikkä käytännössä ei juuri löydykään äitejä jotka haluaisivat jättää lapsen kansliaan hoitoon vain nukkuakseen, tuota palvelua kaipaavat siis todellakin pääosin he jotka ovat erittäin huonossa kunnossa.

 

Ehkä sit niillä joista tolta tuntuu kaivelee omassa mielessä joku juttu synnytystään koskien ja itse tuntee itsensä huonommaksi.. tms..
tässä selkeästi kirjoitat asiasta...