Muistan,kun ensimmäinen lapseni syntyi,yrittivät hoitajat puoli väkisin viedä vauvaa kansliaan yöksi jotta mä saan nukkua rauhassa.
Mä koin sen ahdistavana ja tein kyllä selväksi,että tyttäreni nukkuu kanssani kuten nukkuu sitten kotonakin.
Kakkosesta mulle tehtiin samassa sairaalassa melko kärkkäästi selväksi,että heillä suositaan vierihoitoa vaikken ollut edes sanallaakaan maininnut,että olisin lastani heidän huomiinsa yöksi työntämässä.
Huonetovereita mulla oli kolme ja kertaakaan en yöllä heidän vauvojen itkuihin herännyt,jostain kumman syystä vain siihen oman lapsen ääntelyyn havahtui.
Ja kyllä mäkin muistan mitä tuskaa ensimmäisen jälkeen oli sängystä nousu,vessassa käynti ym kun tikkejä oli aika runsaasti,mutta tiesin,ettei mua kukaan kotonakaan pahemmin auta joten parempi alusta asti oli opetella itsekseen pärjäämään.
Henkilökohtaisesti en tuomitse ketään joka vauvansa jättää yksi hoitajille ja tahtoo levätä itse,koska kaikki synnytykset ja jokainen ihminen ovat erilaisia ja jokainen kokee asiat erilailla,mutta ittellä ei tullu mieleenkään luopua siitä vastasyntyneestä nyytistä hetkeksikäää,kun syntymää oli jo niin odotellutkin.
Ja todella toivon,ettei nää äidit jotka useampana yönä siel sairaalassa tahtoivat yönsä nukkua rauhassa ja veivät vauvansa muiden hoidettavaksi ole niitä jotka tuomitsevat toiset äidit ,kun se muutaman kk päästä antavat yhdeksi yöksi vauvan mummon tai jonkun muun hoiviin jotta saavat nukkua yön rauhassa tai vaikka vain olla...