Onko hillitöntä hemmettelua

Hmm mä taas ketjua loppuun lukemattomana sanoisin, että sijoittakaa samalla.

Ostatte niille kämpän jota makselette.
Samalla sijoitus tulevaan ;)
Tämäkin varmasti hyvä idea.
Painotan nyt kuitenkin ettemme ole tehneet asian suhteen mitään päätöksiä. Kunhan vain tulin heittäneeksi kysymyksen tänne samoihin aikoihin kun livessä nousi keskusteluun.
 
"vierastus"
Ei ole. Minä sain aikoinaan rahaa tilille sovitun summan kerran kuukaudessa (jäi alle lahjaverotettavan määrän) kun opiskelin, ja vanhemmat ostivat asunnonkin johon pääsin asumaan. En mennyt pilalle, teen kovasti töitä ja kannan vastuuni!

t. lakimies
 
"vieras"
No ei. Itse sain vanhemmiltani rahallista tukea opiskeluaikoina. Ei tarvinnut ottaa opintolainaa. Vastavuoroisesti voin sitten eläkepäivinä auttaa heitä ja tulevaisuudessa aioin auttaa omia lapsia rahallisesti. En mä niitä rahoja kuitenkaan hautaan saa. Tai toki voihan ne arkkuun pistää, mut mitäs hyötyä niistä enää siinä vaiheessa on.
 
"Lissu"
En kannata. Nuorten tulisi itse joutua maksamaan omat menonsa, jotta oppivat pitämään taloutensa tasapainossa. Jos maksatte elinkustannukset, niin oppivat vaan liian löysälle rahankäytölle ja se kostautuu myöhemmin.
 
Minä maksaisin mielelläni, lapsikin on vasta alle parikymppinen. Mutta tuo tyttöystävän osuus on hankala. Ei minua haittaisi maksaa koko vuokraa vaan se mitä tyttöystävä itse tästä ajattelee. Tuleeko hänelle vaivalloinen tunne, kun toisen perhe maksaa heidän koko vuokran? Tai mitä tyttöystävän vanhemmat asiasta ajattelee? En haluaisi, että heille tulee se vaivaantunut tunnelma tai tunne kiitollisuudenvelkaan jäämisestä jos toisen osapuolen perhe maksaa koko vuokran.

Mutta jos lapsi asuisi yksin ja minulla olisi tarpeeksi rahaa niin ilomielin maksaisin vuokran. Lapsi ehtii rahankäyttöä opetella myöhemminkin ja varsinkin noin nuorena (18-19-vuotiaana) jos yksin asuminen on jo uusi kokemus ja saa siinäkin raha-asioista kokemuksia (ruoan osto, netti/puhelinlaskut, vaatteet jne.), vaikka vanhemmat maksaisivat vuokran.
 
"Mam"
Koko vuokran maksaminen ehkä vähän liikaa :) Vaikka siis mun oma äiti on usein avustanut meitä rahallisesti, silloin kun opiskelin ja mies etsi töitä. Se oli SUUURI helpotus ja pelastus ja oon siitä ikuisesti äidille kiitollinen.
Mutta siis kyllähän he saavat tukia sen verran että saavat vuokran maksettua?
Mun mielestä parempi idea olisi esimerkiksi että maksat osan?
 
"vieras"
Itse järjestely olisi tietysti todella hyvä poikasi kannalta. Hän pystyisi keskittymään opiskeluun ja toisaalta nuoruuteensa. Helpommallahan hän pääsisi kuin moni muut, mutta jos yhtään on järki päässä tuskin mitään asenneongelmaa kehittyy.

Meillä vanhemmat osti kaupunkiasunnon, jossa sisko asui opiskeluaikansa. Ei meidän perheessä ole ollut tapana olla kateellisia sisaruksille ja mielestäni oli hienoa, että vanhempani pystyivät auttamaan ja kannustamaan siskoani.
 
luura
kummitätin maksoi tyttärensä asumisen opoiskeluaikana.Tytär on nyt 50v ja ovet paukkuen lähtee mukuloineen mummolasta jos ei saa äidiltään rahaa.Aina valittaa,että kun ei ole rahaa edes ruokaan.Just syksyllä olivat etelänmatkalla...
 
Meillä on tavotteena se et meidän työnhedelmistä saa tirppakin nauttia, nyt ja aikuisena - jo ennen perintöjä ja siksi ollaan jo puhuttu et kun aikanaan tirppa lähtee opiskelemaan niin ostetaan opiskelupaikkakunnalta yksiö johon voi sit asettua. Liian monen on nähny vesittävän opiskelut sillä et on ollu pakko käydä töissä.
 
"Mam"
Ja siis täysin riippuu mun mielestä myös siitä, paljonko on vuokra ja miten paljon nuoret saavat kuukaudessa rahaa. Vuokraan ne kuitenkin rahat saavat, mutta jääkö sitten miten paljon käteen sen jälkeen?
Jos todella vähän, on hienoa että vanhempi voi auttaa. Mutta jos rahaa jää ihan kivasti vielä sen vuokrankin jälkeen, en näe siinä mitään järkeä että vanhempi maksaa.
 
[QUOTE="heh";23908418]Niin kuviteltiin noiden tuttujenkin kohdalla...[/QUOTE]

Yleinen pelko ja usein aiheellinenkin.
Itse odottelin vuosikymmeniä edellisten vastaavien ennustelujen toteutumista ennen kuin tajusin että puhutaan ihmisistä eikä stereotypioista.
:D
 
"vieras"
kummitätin maksoi tyttärensä asumisen opoiskeluaikana.Tytär on nyt 50v ja ovet paukkuen lähtee mukuloineen mummolasta jos ei saa äidiltään rahaa.Aina valittaa,että kun ei ole rahaa edes ruokaan.Just syksyllä olivat etelänmatkalla...
Tuskin tuo kummitädin maksamasta asumisesta johtuu. Minä tiedän 60-vuotiaan tyttären, joka nyhtää vanhemmiltaan rahaa. Hänen asumistaan ei ole kukaan (sosiaalitoimistoa lukuunottamatta) maksanut.
 
"minä taas"
[QUOTE="vieras";23908437]Tuskin tuo kummitädin maksamasta asumisesta johtuu. Minä tiedän 60-vuotiaan tyttären, joka nyhtää vanhemmiltaan rahaa. Hänen asumistaan ei ole kukaan (sosiaalitoimistoa lukuunottamatta) maksanut.[/QUOTE]

no jotenkin aina luottaa että sieltä saapi rahaa...
 
"eee"
Tuo ajokortin maksaminen toisille sisaruksille oli sinänsä vähän hassu perustelu, että ajokorttihan maksaa noin tonnin. Vuoden vuokrat taas ovat helposti vaikka kuusi tonnia.
 
"eee"
[QUOTE="vieras";23908640]Monet eivät voi opiskella kotoa käsin, vaan joutuvat muuttamaan toiselle paikkakunnalle.[/QUOTE]

Ilmeisesti Mummeliisan poika ei kuitenkaan ole tällaisen pakon edessä?
 
hyvänenaika!
[QUOTE="vieras";23908640]Monet eivät voi opiskella kotoa käsin, vaan joutuvat muuttamaan toiselle paikkakunnalle.[/QUOTE]

No sitä varten on ilmaiset koulun tai kaupungin asuntolat.
 
nooo
jos on varaa, niin viisautta:) Lapsiin kannataa sijoitaa niitä rahojaan silloin, kun ne lapset niitä eniten tarvii, kuten opiskellessa. Sun kuollessa lapsetkin on toivottavasti keski-iässä, eikä ne niitä rahoja silloin kaipaa. Verottaja vie sitä paitsi leijonanosan.
 
Aikuistuneita lapsia harvemmin sponssaan taloudellisesti. 8Poikkeuksena jotkin selkeät erityistilanteet)
Sen sijaan meillä kyllä toimii hyvin kaksisuuntainan YYA eli lastenhoito- , remppa-, siivous-, ruoanlaitto- yms apua antavat kaikki toisilleen. Myös minä lapsille ja he minulle.
Tämän keskinäisen avun märää on monesti ulkopuolisille vaikea ymmärtää ja luulenkin että osin suhteellisen harvinaista niin laadultaan kuin määrältäänkin. "Meidän juttumme" joka on meidän perheemme historian ja arvojen tuote.

Aikuisten lasten lapsia sen sijaan hemmottelen kyllä jos tilaisuus minulle suodaan.

Mitä tulee pienimpiin niin he tavallaan saman kuin saivat nuo jo aikuistuneet muksuina. Eli en koe, että heidän saamansa jutut olisivat jotenkin isommilta pois.

Teinipoikaa ja tyttistään mietin osin tasaussyistä. Poika ei tarvitse apua ajokorttiinsa (osa vanhemmista sisaruksista on saanut) eikä remppaa taloaan/perusta firmaa/jne eli ei tällä hetkellä millään lailla erityisesti ole perheen sisäisessä dynamiikassa saamapuolella.
Sen sijaan osallistuvat kyllä talkooapuna kaikkien muiden projekteihin, lastenhoitoon jne.
Periaatteessa en ole tuosta huolissani. Kaikilla elämäntilanteet vaihtelevat ja kaikki ovat aina väliin enemmän antajina kuin saajina ja vice versa...
mutta mietinpä kuitenkin tuota asiaa.
Ei se ole liikaa hemmoteltu, kun aloin lukea tätä aloitusta alaspäin ja blogiasikin seuranneena, tuli mieleeni tuo mainitsemasi YYA-sopimus, eli käyttäisin sitä hyväkseni. Ehkä sopisin jonkun tietyn määrän, mitä kuukauden aikana pitäisi tehdä ja siten vastaisesti vuokrakin tulisi maksuun. =) Pitää laittaa oman korvan taakse, tulevaa varten, kun lapset kasvaa. (itse olen tuohon jo teininä oppinut, esim. jos leikkasin nurmikon ja perkasin kukkapenkit, tuli viikonlopun menoja varten rahatkin helpommin käteen äidiltä) =)

Asuntolainaa kun itsellämmekään ei tällä hetkellä ole ja tiedän, että toimisimme tilanteessanne samoin. Ainakin maksaisimme osan vuokrasta.
 

Yhteistyössä