Onko hillitöntä hemmettelua

Mua omat vanhempani tukivat tietyllä summalla kuussa koko opiskeluajan. Tuo summa säästi minut opintolainalla ja valmistuin yliopistosta vajaassa viidessä vuodessa. Samalla tavalla toimivat jokaisen sisaruksen kohdalla ja olemmee siitä heille kiitollisia.

 

Mun mielestä ihan ok, että oman lapsensa vuokran maksaa, jos varaa on ja lapsi osaa sitä arvostaa. (omilla vanhemmillani ei ole olllut mahdollisuutta moiseen, vaan olen ottanut kaiken mahdollisen opintolainan, että ei ole tarvinnut käydä opintojen ohessa töissä ja näitä nyt työssäkäyvänä maksan hamaan tulevaisuuteen.. ) no enivei, siis ymmärsinkö oikein, että maksaisit KOKO vuokran...?? Eikös tyttöystävänkin vanhemmat voisi osallistua tai sitten tyttöystävä maksaa puolet??!

 

[QUOTE="Hansu";23908768]Mun mielestä ihan ok, että oman lapsensa vuokran maksaa, jos varaa on ja lapsi osaa sitä arvostaa. (omilla vanhemmillani ei ole olllut mahdollisuutta moiseen, vaan olen ottanut kaiken mahdollisen opintolainan, että ei ole tarvinnut käydä opintojen ohessa töissä ja näitä nyt työssäkäyvänä maksan hamaan tulevaisuuteen.. ) no enivei, siis ymmärsinkö oikein, että maksaisit KOKO vuokran...?? Eikös tyttöystävänkin vanhemmat voisi osallistua tai sitten tyttöystävä maksaa puolet??![/QUOTE]

Varmasti voisivat.
Itseasiassa olen tässä illan mittaan ehtinyt heittää ajatuksen ilmaan ja ko. poikani vanhemmat sisaruksetkin ilmoittivat, jotta voisivat olla "pienellä tasasummalla" kukin heistäkin mukana.

 

Mä en voisi kuvitellakaan että antaisin vanhempieni maksaa mun elämisestä, meillä on ollut lapsuudenkodissa sellainen "kenen leipää syöt, sen lauluja laulat"-kasvatus. Eli kotona ei voinut oikein keskustella asioista jos oli jostain eri mieltä kuin vanhemmat, vaan kaikki tyrmättiin alkuunsa sillä että "me maksetaan, me päätetään". Koen todella kiusallisena myös sen kun mieheni vanhemmat auttavat meitä monin tavoin ja tuntuu että sillä tavalla saavat oikeuden puuttua meidän elämään enemmän kuin haluaisin, ja mua kiukuttaa usein kun mies ottaa kaiken tarjotun avun vastaan kysymättä mun mielipidettä tai pyytää vanhemiltaan esimerkiksi lastenhoitoapua ilman että keskustelee ensin mun kanssa.

Omien tuntojeni vuoksi antaisin siis nuorten pärjätä keskenään, mutta voisin ehkä tarjoutua maksamaan silloin tällöin vuokran kiitokseksi jostain palveluksesta, jos he (yhdessä) auttaisivat vaikka kasvimaalla tai rakennuksilla. Kun kyseessä vielä on yhdessä asuva pari, mä koen että se voisi myös vaikuttaa parisuhteeseen, jos toinen osapuoli saisi asua vanhempein omistamassa tai maksamassa kämpässä ilmaiseksi (niin että kumppani hyötyy myös tästä vanhempien anteliaisuudesta).

 

Hemmoittelua mutta sen vähän kun olen saanut kuvaa teidän elämästänne, niin hemmoittelua hyvällä. Teillä perhe kuitenkin auttaa toinen toistaan lastenhoidossa, ruuanlaitoissa, kuskaamisissa, siivoamisissa jne siis ihan kaikessa. Joten hekin varmasti tekevät paljonkin muiden perheenjäsenien eteen.

En ehkä kuitenkaan maksaisi ihan koko vuokraa. Vaikka heillä varmasti onkin ymmärrys siitä minkä verran vuokraan menee, sitten kun ette maksaisi sitä. Maksaisin varmaan puolet vuokrasta.

Mutta mikä ettei jos maksatte. He varmasti arvostaisivat sitä. Itsekkin olisin ollut erittäin tyytyväinen jos miulle olisi moinen suotu. Vaikka hyvinhän tässä on pärjätty joka tapauksessa.

 

Mä ajattelen asian sillä tacoin, että kun meillä ei ollut mtn kun olin pieni niin tyttäreni saa kaiken. Jotenkin ajattelin aikaisemmin, että kyllä sen jtn pitää maksaa että oppii arvostamaan rahaa mutta eiköhän se tohon ikään mennessä ole jo opittu. Uskoisin, kun olen "tälläinen" niin Mä varmaan Tulen avustamaan tyttäreni asunnon ostoa/vuokraamista.

Eli yhteenvetoja voisi sanoa, että on toki hemmottelua, mutta hyvälaatuista. Eipähän tarvitse kitkuttaa nälkäpalkalla ja opiskella samaan aikaan. Eli jos vaan mahdollisuus on niin mä maksaisin, jos muuten ymmärtää rahan arvon jne...

Sori virheistä, palstailen puhelimella

 

Meillä oli oleellinen osa oman pesämunan keräämisessä ja ylipäätään pärjäämisessä se, että asuttiin muutama vuosi miehen vanhempien omistamassa kerrostalo- asunnossa ja maksettiin siitä ainoastaan yhtiövastikkeet. Miehen opiskeluaikoina ei taidettu maksaa niitä vastikkeitakaan.

En tullut koskaan edes ajatelleeksi että siinä olisi jotain pahaa tai että heittäydyttäisiin sen ansiosta vallan vastuuntunnottomiksi. Päinvastoin, tuo avustus helpotti elämäämme huikeasti ja tosiaan mahdollisti esim. säästämään asp-tilille.

Aion ehdottomasti tukea omiakin lapsiani sen mitä pystyn. En niin, että apu on itsestäänselvää, vaan niin että poikien on helpompaa nousta omille jaloilleen.

 

liiallista hemmottelua
- jos ovat kypsiä parisuhteeseen, ovat kypsiä taloudellisesti itsenäiseen elämiseen.
- ei munkaan vanhempani maksaneet, miksi muidenkaan pitäisi
- mitä enemmän rahaa käytössä, sitä enemmän sitä kuluu
- työssä käyminen ei pidennä opiskeluaikoja, vaan se, että kun on rahaa reissataa ja harrastetaan kaikkea kivaa
- monipuolinen työkokemus valmistumisen jälkeen on plussaa

kohtuullista
- itsekin voisin lapsiani avustaa opiskelun aikana, vaikka kuvittelenkin heidän tulevan omillaan toimeen (ainakin heillä on isänsä puolelta varakkuutta, voi olla että rahaa ei)
- säästyispä perintöveroa
- jos eivät tuntisi itseänsä holhottaviksi
- jos ovat hitaasti kehittyviä
- jos eivät ole parisuhteessa

 

Tosi järkevää, nuorilla on ihan tarpeeksi muita laskuja/menoja.

 

Mun mielestä on aika hemmottelua.
Mulla itselläni vanhemmat autto huonekalujen ostossa ja saattoivat silloin tällöin soittaa että "kirjotapa kauppalappu 50€ arvosta ja tuu kohta pihalle"-tyyppisiä puheluita
Noista osas aina olla ilonen. Mutta se vuokranmaksu ois ollu tosiaan niin paha paikka omalle kohdalle, olla niiiin riippuvainen vielä vanhemmista vaikka omillaan jo olikin.

Oletko ottanut huomioon että jos maksat nuorten vuokrat, he menettävät n. 200€ tukia (asumislisä) molemmat?

 

Meillä oli oleellinen osa oman pesämunan keräämisessä ja ylipäätään pärjäämisessä se, että asuttiin muutama vuosi miehen vanhempien omistamassa kerrostalo- asunnossa ja maksettiin siitä ainoastaan yhtiövastikkeet. Miehen opiskeluaikoina ei taidettu maksaa niitä vastikkeitakaan.

En tullut koskaan edes ajatelleeksi että siinä olisi jotain pahaa tai että heittäydyttäisiin sen ansiosta vallan vastuuntunnottomiksi. Päinvastoin, tuo avustus helpotti elämäämme huikeasti ja tosiaan mahdollisti esim. säästämään asp-tilille.

Aion ehdottomasti tukea omiakin lapsiani sen mitä pystyn. En niin, että apu on itsestäänselvää, vaan niin että poikien on helpompaa nousta omille jaloilleen.

Mutta ethän säkään ole varsinaisesti omilla jaloillasi vaan miehen vanhempien ansiosta siinä missä nyt olette ja miehen tulojen varassa elitte kun olit hoitovapaalla vai? Väitätkö että yksin elämällä olisit päässyt nykyiseen?

 

Mä en vastaanottavana osapuolena olis halunnu, et vanhemmat maksais vuokria. Mun on tosi vaikee ollu ottaa ylipäätään mitään vastaan. Iskä laitto joka kuu sata euroa väkisin käteen ja täytyy myöntää et ilman tota satasta mun ois pitäny mennä hesen kassalle en tiiä...oon laman lapsia ja mun oli jo ihan muksuna vaikee käyttää vanhempien rahoja. En viittiny harrastaa kalliita harrastuksia vaikka mieli ois tehny...nyttemmin ymmärrän et lapselleen sitä maksais vaikka kuun taivaalta jos se ois kiva harrastus...eipä sitä sillon niin ajatellu.

Toisaalta(!) mä oon aina ollu hyvä käyttämään rahaa ja jonkun mielestä oikeestaan pihi penninvenyttäjä. Mun ei ole varsinaisesti koskaan tarvinnu opetella hoitamaan omaa taloutta, ku se on kaikki tullu luonnostaan. Loppuviimeks opiskeluaikana tietty piheys hioutu tappiinsa ja esim ruokakulut oli viikossa 20e. Enempään tosin ei olis ollu varaakaan. Mulla oli siihen aikaan kaks kissaa, joille tietty tartti aina olla pöperöö ja hiekkaa, ja vähän herkkujaki

Maksa toki, Mummeliisa, poikasi vuokra, jos hän avun ottaa vastaan. Entisenä pihistelijänä tiedän, et oishan se ihan kivaa ollu seki

 

Kuinka kauan se vie?

12 vuotta.

 

Mun mielestä on aika hemmottelua.
Mulla itselläni vanhemmat autto huonekalujen ostossa ja saattoivat silloin tällöin soittaa että "kirjotapa kauppalappu 50€ arvosta ja tuu kohta pihalle"-tyyppisiä puheluita
Noista osas aina olla ilonen. Mutta se vuokranmaksu ois ollu tosiaan niin paha paikka omalle kohdalle, olla niiiin riippuvainen vielä vanhemmista vaikka omillaan jo olikin.

Oletko ottanut huomioon että jos maksat nuorten vuokrat, he menettävät n. 200€ tukia (asumislisä) molemmat?

No sitähän ei kelalle tietenkään ilmoteta, jos avustaa. Jos oikeen tarkkoja ollaan, ni kelalle pitäs ilmottaa KAIKKI lahjarahat, kuten joululahjat ja synttärilahjat ja ne sitte poistettas tuista....hulluhan siinä ois jos niitä ilmottelis

 

Mä olen sitä mieltä että jos eletään parisuhteessa jonkun kanssa,niin silloin otetaan vastuukin yhdessä eikä niin että jomman kumman vanhempi maksaa elämisen.

 

Tottakai jos se vaan mahdollista on. Ihana ajatus. :flower:

 

[QUOTE="akka";23909524]Mä olen sitä mieltä että jos eletään parisuhteessa jonkun kanssa,niin silloin otetaan vastuukin yhdessä eikä niin että jomman kumman vanhempi maksaa elämisen.[/QUOTE]


Voisikos maksaa sitten jos poika asuisi soluasunnossa toisen pojan kanssa?

 

[QUOTE="Hmmm";23909496]Mutta ethän säkään ole varsinaisesti omilla jaloillasi vaan miehen vanhempien ansiosta siinä missä nyt olette ja miehen tulojen varassa elitte kun olit hoitovapaalla vai? Väitätkö että yksin elämällä olisit päässyt nykyiseen?[/QUOTE]

No kyllä me ollaan miehen kanssa aika hemmetisti tehty töitä ja todella tiukille vedetty taloutemme säästääksemme ja päästäksemme tähän missä nyt ollaan. Miehen vanhemmista oli kyllä alkuun aivan huikea apu, ilman heitä oltais jouduttu säästämään sen pari vuotta, ellei enemmänkin, pidempään. Ja kyllä mies toki maksoi enemmän silloin kun olin hoitovapaalla. Minä venytin penniä ja maksoin hoitotuesta (ja satunnaisista keikkaduuneista) meidän ruoat ja omat kuluni. Mies maksoi laskut. Seurustelumme alkuaikoina minä maksoin palkastani enimmät kulut, sillä mieheni opiskeli tuolloin. Ja nythän mies oli lomautettuna puolisen vuotta ja tuolloin olimme enimmäkseen mun tulojeni varassa.

En väitä, että yksin elämällä olisin päässyt nykyiseen. Kyllä me ollaan yhdessä tehty töitä tämän eteen. Monella muulla toki oli olisi tilanne vielä paljon parempi kuin meillä, mä vaan olen tietoisesti opetellut olemaan tyytyväinen siihen mitä meillä milloinkin on . Tietysti kahden ihmisen tuloilla on helpompi säästää kuin yhden. Mutta ei meistä kumpikaan sen enempää hyödy toisesta, tai siis molemmat on vuorollaan ollut pienituloinen ja kulut on aina suhteutettu tuloihin.

 

Kyllä mielestäni on ihan ok jos teillä kerran varaa on sitä tehdä. Toisaalta kannattaisiko se tehdä esim. niin, että laittaisit jonkun tietynsuuruisen apurahan poikasi tilille ja saavat sitten itse sieltä maksella ne vuokrat ja muut laskut? Tuossa taas on se riski, että joku kuukausi se vuokra jääkin maksamatta jostain syystä tmv. (raha polttelee taskun pohjalla..) ja äkkiä on sitten talous sen myötä kuralla?

Itse unelmoin, että saisin ostettua esim. kaksion joskus tytölleni kun lentää pesästä (mielestäni kannattavampi sijoitus kuin yksiö) jotta ei tarvitse tyhjän päälle jäädä sitten - jonkinmoista pientä (nimellistä lähinnä) vuokraa voisin siitä pyytää; oppii hieman rahankäyttöä, muttei joudu kuitenkaan heti taivasalle ensimmäisen tiukan paikan tullen. Minun vauva tosin on vasta 6,5kk joten on mulla aikaa vielä unelmoidakin

Mutta siis todella hienoa jos sinulla on mahdollisuus ja halua tukea poikasi ja tämän tyttöystävän itsenäistymistä ja opiskelua ^^ <3

 

liiallista hemmottelua
- jos ovat kypsiä parisuhteeseen, ovat kypsiä taloudellisesti itsenäiseen elämiseen.
- ei munkaan vanhempani maksaneet, miksi muidenkaan pitäisi
- mitä enemmän rahaa käytössä, sitä enemmän sitä kuluu
- työssä käyminen ei pidennä opiskeluaikoja, vaan se, että kun on rahaa reissataa ja harrastetaan kaikkea kivaa
- monipuolinen työkokemus valmistumisen jälkeen on plussaa

kohtuullista
- itsekin voisin lapsiani avustaa opiskelun aikana, vaikka kuvittelenkin heidän tulevan omillaan toimeen (ainakin heillä on isänsä puolelta varakkuutta, voi olla että rahaa ei)
- säästyispä perintöveroa
- jos eivät tuntisi itseänsä holhottaviksi
- jos ovat hitaasti kehittyviä
- jos eivät ole parisuhteessa

 

Niin ja mun vanhemmat on antoivat mulle pyytäessä ruokarahaa 20-100e/kk suunnilleen

 

Minulla isäni maksoi asunnon ja antoi muutakin käyttörahaa opiskeluaikana. En usko, että olisi maksanut jos olisin seurustelukumppanin kanssa asunut yksissä, koska hänellä on vähän vanhanaikaiset mielipiteet siinä suhteessa. En kokenut sitä mitenkään hemmotteluna, koska yhtä kaveria lukuunottamatta kaikkia kavereitani heidän vanhempansa auttoivat rahallisesti opiskeluaikana.

 

[QUOTE="Noo";23909603]Voisikos maksaa sitten jos poika asuisi soluasunnossa toisen pojan kanssa?[/QUOTE]

En usko että mummeliisa hyväksyy homoja, joten ei varmaan

 

Jos pystyvät itsekin maksamaan vuokransa, ja haluaisin ja pystyisin noin isoa taloudellista apua antamaan, niin ehkä mieluummin avaisin heille tilin johon tallettaisin vuokrarahan verran rahaa joka kuukausi. Sieltä he voisivat tiukan paikan tullen saada rahaa ja olisi vararahasto mitä harvalla nuorella on. Tai jos eivät missään vaiheessa sitä tarvi, niin voisivat sitten esim. isompaan kotiin muuttaessaan tms. ostaa huonekaluja tai jotain vastaavaa.

Perusteluita; Todennäköisesti et aikoisi maksaa heidän vuokriaan, jos sinulla olisi syytä ajatella että he alkavat siitä vastuuttomiksi huomatessaan pääsevänsä helpolla. Kuitenkin nuorelle voi minun mielestäni olla tärkeä oppimiskokemus (esim. vastuunotosta, rahojen riittämään saamisesta em) juuri tuo ensimmäiseen omaan kotiin muuttaminen. Ja jos he kerran pystyvät maksamaan vuokrat itsekin, niin sitten heillä olisi minun ehdotukseni myötä (siis miten ehkä itse tekisin) vararahasto, jota tosiaan aniharva nuori pystyy säästämään.

Minun vanhempani (maailman ihanimmat, tosin isä nukkunut jo pois) ovat tukeneet minua taloudellisesti, kuten myös henkisesti. Kun muutin itse pois kotoa 15 vuotta sitten, en halunnut ottaa heiltä apua vastaan. Minulle oli kunnia-asia siinä alussa selvitä omillani. Sitten kun olin todennut pärjääväni, suostuin taas ottamaan apua tietyissä tilanteissa. Ei taloudellinen apu ainakaan minua ole pilannut... kun on hyvä kasvatus muutenkin. Meillä on myös ollut aina yya-sopimus, omalta osaltani olen auttanut mm. isän kanssa, kuten istumalla pari vuotta sitten melkein vuoden joka päivä pari kolme tuntia sairaalasängyn vieressä. Isä kuoli viime vuonna ja äitini päätti antaa isän puolen perinnöstä jo nyt -valtava taloudellinen apu jälleen. Olen kiitollinen ja hämmentynyt, mutta aion kyllä vielä äidillekin korvata saamani avun. No, menipä vähän jaaritteluksi omista asioista, tarkoitus oli kai sanoa ettei se taloudellinen apu lasta metsään kasvata niin kuin jotkut tuntuvat ajattelevan

 

Lellimistä on jos vaan yksi lapsi saa. Jos kaikki, niin ihan ok.