Minä perustelen sillä, että sanoit heidän itse maksavan, joten oletan, että heillä on edellytykset siihen. Mietin sitä, kun perheessänne on niin eri-ikäisiä lapsia. Tuleeko sinulle tunnetta, että haluat aikuistuneita lapsiasikin vielä "hyysätä" (hyvällä sanoen), koska pienet kuitenkin ns saavat kaiken sen minkä pienten lasten pitääkin saada? Mutta jos aikuistuneilla lapsilla on mahdollisuus elää itsenäisesti (taloudellisesti) elämäänsä, se on arvokas asia sekin, eikö olekin? Ja joku muu tapa silloin tällöin "sponssata" olisi minusta hyödyllisempi.
Aikuistuneita lapsia harvemmin sponssaan taloudellisesti. 8Poikkeuksena jotkin selkeät erityistilanteet)
Sen sijaan meillä kyllä toimii hyvin kaksisuuntainan YYA eli lastenhoito- , remppa-, siivous-, ruoanlaitto- yms apua antavat kaikki toisilleen. Myös minä lapsille ja he minulle.
Tämän keskinäisen avun märää on monesti ulkopuolisille vaikea ymmärtää ja luulenkin että osin suhteellisen harvinaista niin laadultaan kuin määrältäänkin. "Meidän juttumme" joka on meidän perheemme historian ja arvojen tuote.
Aikuisten lasten lapsia sen sijaan hemmottelen kyllä jos tilaisuus minulle suodaan.
Mitä tulee pienimpiin niin he tavallaan saman kuin saivat nuo jo aikuistuneet muksuina. Eli en koe, että heidän saamansa jutut olisivat jotenkin isommilta pois.
Teinipoikaa ja tyttistään mietin osin tasaussyistä. Poika ei tarvitse apua ajokorttiinsa (osa vanhemmista sisaruksista on saanut) eikä remppaa taloaan/perusta firmaa/jne eli ei tällä hetkellä millään lailla erityisesti ole perheen sisäisessä dynamiikassa saamapuolella.
Sen sijaan osallistuvat kyllä talkooapuna kaikkien muiden projekteihin, lastenhoitoon jne.
Periaatteessa en ole tuosta huolissani. Kaikilla elämäntilanteet vaihtelevat ja kaikki ovat aina väliin enemmän antajina kuin saajina ja vice versa...
mutta mietinpä kuitenkin tuota asiaa.
