:heart: Kympin tyttö syntyi pe 15.4. klo 6.58 Kättärillä. Paino 3488g, pituus 50cm, pipo 34. :heart:
Päästiin jo kotiin, ma täytyy käydä neuvolassa punnituksessa, että paino lähtenyt nousuun. Imetys on ollut tälläkin kertaa tosi hankalaa, kotona otin rintakumit käyttöön. Helpottaa omaa tuskaa, ja neiti saa evästä. Vakaa aikomus oli imettää ilman kumia, mutta pääasia on tytön ruuan saanti.
Synnytys meni nopsaa, kun alkuun pääsi. Limatulpaa irtoili koko torstai päivän ja jotain aamulla lorahtelikin housuun. Niistä soittelin sairaalaan, mutta sanoivat, että saa olla kotona. Poika kuitenkin vietiin varuilta hoitoon. Päivällä kävin kävelyllä ja ukon kanssa illalla myös...suppareita tulikin ihan kivasti jka kipeinä, mutta loppuivat, kuin lepäilin. Saunakin oli pakko lämmittää, jos se olisi edesauttanut synnytystä. Tuloksena pari supparia. Illalla niitä tuli telkkuu katsellessa jo useampia, mutta loppuivat kun olin menossa nukkumaan. Yöllä heräsin n. klo 12 aikaan supistuksiin, ja lähin alakertaan niitä potemaan ja jätin ukon nukkuun. Supistukset tuli n. 10 min välein ja klo 3 aikaan niin kipeinä että päätin soittaa sairaalaan. Sieltä kuitenkin sanotiin, että supistukset vielä niin harvoja, että odotellaan rauhassa kotona. Tunnin kerkesin vielä niitä kotona kärvistellä, kun olin jo niiin kipeä, että menin herättämään ukon ja käskin pakkaamaan oman kassinsa. (oma oli onneksi jo valmiina). Kun olin pystyasennossa suppareita tuli jo niin tiuhaan ja kipeinä, että itkien sain soitettua sairaalaan, että tulossa ollaan sanoivat mitä tahansa. Sairaalassa klo 4.40 ja suoraan saliin ja käyrille. Olin jo 6 cm auki ja pyysinkin avuksi ilokaasun. Sen ja miehen selkähieronnan avulla selvisin pitkään. Laitettiin kuitenkin spinaalipuudutus tilaukseen. 5.50 spinaali laitettiin, ja se kesti KAUAN..lääkäri pisti vähän väärään paikkaan. Oli aika ikävää. Mut kun kivut vihdoin loppuivat..olin taivaassa! Hirveen horkan kuitenkin puudutteesta sain. 5.59 meni lapsivesi spontaanisti. 6.45 tuntuu painetta pepussa ja saan aloittaa ponnistamisen kun siltä tuntuu. 6.56 tunnen tarpeen ponnistamiseen, 6.58 syntyy virkeä tyttö. Ponnistusvaihe hurja 2 min, ja ei sattunu yhtään! Olin ihan ihmeissään, että mitäh tässäkö tää nyt oli?! Esikoisesta sain puskea verta, hikeä ja kyyneleitä..
Tyttö on ihana. Tahtoo vain nukkua sylissä tai kainalossa. Äiteen mussu! Esikoinen tulee huomenna kotiin, sitäkin jo kova ikävä, vaikka kävivätkin sairaalassa moikkaamassa. Katotaan, miten arki kahden lapsen kanssa lähtee käyntiin.
Tsemppii kaikille!
Hennu ja Bertta 1 vrk