Huhtikuun Helmet 2011 huhtikuussa **MEIDÄN KUU**
- Viestiketjun aloittaja Adrianna
- Ensimmäinen viesti
Ja täällä ollaan edelleen yhtenä kappaleena...
Joka ilta nukkumaan mennessä toivon, että heräisin pian koviin (säännöllisiin) supistuksiin ja tää homma ois oikeasti loppusuoralla. Vaan ei. Joka yö nukun hyvin ja tyytyväisenä sekä herään aamulla pettyneenä: ei, ei vieläkään.
Pelottaa nää fiilikset. Sitä on jo ihan masentunut. Miten tämmöisillä fiiliksillä voi edes lasta synnyttää, kun on jo ihan maansa myynyt? Raskaus riittää nyt mulle. Ihan totta. Olen valmis seuraavaan vaiheeseen projektissa.
Santtu ja katkarapupoika 39+5
Joka ilta nukkumaan mennessä toivon, että heräisin pian koviin (säännöllisiin) supistuksiin ja tää homma ois oikeasti loppusuoralla. Vaan ei. Joka yö nukun hyvin ja tyytyväisenä sekä herään aamulla pettyneenä: ei, ei vieläkään.
Pelottaa nää fiilikset. Sitä on jo ihan masentunut. Miten tämmöisillä fiiliksillä voi edes lasta synnyttää, kun on jo ihan maansa myynyt? Raskaus riittää nyt mulle. Ihan totta. Olen valmis seuraavaan vaiheeseen projektissa.
Santtu ja katkarapupoika 39+5
ihan samat fiilikset. meillä on nyt lapset mummolassa hoidossa, ois ollut hyvää aikaa lähtee synnyttämään nyt vloppuna, mut mitään ei tunnu, yökin meni loistavasti. huomenna tulevat kotiin, tosin lapsenvahdin kanssa, ja ensi viikkokin kävis mulle synnytyksen osalta, kun on taas koko viikon hoitaja täällä, mut tuskin tulee mitään tapahtumaan :/ la ois keskiviikkona.
Epätoivoista toivomista tääläki. : / Vielä ku se käynnistys kummittelee edessä, ni toivoo vaan että alkais jo ettei tarvis sinne sitte.
Sitä ajattelee suunnilleen ihan kaikesta mitä tekee (tai jopa kaikesta mitä syö!) että jospa tämä nyt käynnistää synnytyksen. Ja joka ikisestä supistuksesta, että jospa se nyt tästä lähtee.
Vaan ei... |O
rv 39 poksahti
Sitä ajattelee suunnilleen ihan kaikesta mitä tekee (tai jopa kaikesta mitä syö!) että jospa tämä nyt käynnistää synnytyksen. Ja joka ikisestä supistuksesta, että jospa se nyt tästä lähtee.
Vaan ei... |O
rv 39 poksahti
Paljon onnea vauvoista Milas ja Allie=)
Minulle soitettiin jo eilen sieltä äitipolilta ja tiistaina klo 11 olis nyt sitten se lääkäri ja ultra. Kiva kun pääsee tarkastamaan tilanteen =)
Taidan olla ainut kenellä ei nyt ole kiirettä vauvan syntymään? Toivon vaan, että syntyisi huhtikuun puolella. Jotenkin viimeisen viikon aikana on iskenyt paniikki, että kohta vauva todella syntyy
Kai sen takia jännittää ku en tiedä miten ne kuviot siitä asettuu paikoilleen. Kuinka paljon isä tulee viettämään täällä aikaansa ja jos on joka päivä ni miten sitten sujuu hänellä ja isommilla lapsilla yhteiselo pidemmän aikaa. Tiedän, että hermot on sitten kireällä kaikilla :headwall: Ehkä turhaan panikoin moisesta, mutta minkäs näille mietteille voi kun joka päivä on niin paljon aikaa vain miettiä asioita. Tuo isukki olisi niin mielellään jakamassa arkea meidän kanssa kun tietysti haluaa olla lapsensa luona ja hän välittää paljon noista minun lapsistakin, mutta kun yhden sun toisen luonteet ei nyt sovi vaan yhteen tässä kuviossa. Paljosta olen hänelle kyllä kiitollinenkin isojen lasten kohdalla. On esim. pitänyt välillä lapsia vuorotellen yötä eron jälkeen vaikka mitään velvoitteita sellaiseen hänellä ei ole. Viettävät aina mukavan illan ja aamun yleensä leffoja katsellen tai pelaillen. Tämä arki yhdessäolo onkin se kompastuskivi
Iloisena asiana täytyy kertoa, että vauva on ollut nyt useamman päivän aktiivinen liikkumaan =) Tuntuu oudolta kun ei koko ajan tarvitse miettiä liikeitä. Nyt kun taas varmaan tulee rauhallisia päiviä ni huoli nostaa päätään, mutta tällä hetkellä olen niin onnellinen tästä myllertäjästä :heart:
Ei tänne sen kummempia. Toivotaan, että kaikilla epämääräisten supistelujen kanssa kärvistelijöillä ja muiden vaivojen kanssa painiskelijoilla olisi pian käärö jo kainalossa :wave:
syyslaulu ja örvelö 38+4
Minulle soitettiin jo eilen sieltä äitipolilta ja tiistaina klo 11 olis nyt sitten se lääkäri ja ultra. Kiva kun pääsee tarkastamaan tilanteen =)
Taidan olla ainut kenellä ei nyt ole kiirettä vauvan syntymään? Toivon vaan, että syntyisi huhtikuun puolella. Jotenkin viimeisen viikon aikana on iskenyt paniikki, että kohta vauva todella syntyy
Kai sen takia jännittää ku en tiedä miten ne kuviot siitä asettuu paikoilleen. Kuinka paljon isä tulee viettämään täällä aikaansa ja jos on joka päivä ni miten sitten sujuu hänellä ja isommilla lapsilla yhteiselo pidemmän aikaa. Tiedän, että hermot on sitten kireällä kaikilla :headwall: Ehkä turhaan panikoin moisesta, mutta minkäs näille mietteille voi kun joka päivä on niin paljon aikaa vain miettiä asioita. Tuo isukki olisi niin mielellään jakamassa arkea meidän kanssa kun tietysti haluaa olla lapsensa luona ja hän välittää paljon noista minun lapsistakin, mutta kun yhden sun toisen luonteet ei nyt sovi vaan yhteen tässä kuviossa. Paljosta olen hänelle kyllä kiitollinenkin isojen lasten kohdalla. On esim. pitänyt välillä lapsia vuorotellen yötä eron jälkeen vaikka mitään velvoitteita sellaiseen hänellä ei ole. Viettävät aina mukavan illan ja aamun yleensä leffoja katsellen tai pelaillen. Tämä arki yhdessäolo onkin se kompastuskivi Iloisena asiana täytyy kertoa, että vauva on ollut nyt useamman päivän aktiivinen liikkumaan =) Tuntuu oudolta kun ei koko ajan tarvitse miettiä liikeitä. Nyt kun taas varmaan tulee rauhallisia päiviä ni huoli nostaa päätään, mutta tällä hetkellä olen niin onnellinen tästä myllertäjästä :heart:
Ei tänne sen kummempia. Toivotaan, että kaikilla epämääräisten supistelujen kanssa kärvistelijöillä ja muiden vaivojen kanssa painiskelijoilla olisi pian käärö jo kainalossa :wave:
syyslaulu ja örvelö 38+4
Santtu ja Hiikka : täällä mennään kans ihan samoilla linjoilla "joko?? vaan ei vieläkään..." niiiiiiiin rasittavaa.
äsken kun koiran kanssa olin pihalla niin alko alapäätä niin sattumaan ja vihlomaan että en meinannu kotiovelle päästä takaisin, kas vain kuin sohvalle päästiin niin se loppu siihen.. mä jo ajattelin et nytt tuli lähtö... *huokaus*
"joko?? vaan ei vieläkään..." niiiiiiiin rasittavaa.äsken kun koiran kanssa olin pihalla niin alko alapäätä niin sattumaan ja vihlomaan että en meinannu kotiovelle päästä takaisin, kas vain kuin sohvalle päästiin niin se loppu siihen.. mä jo ajattelin et nytt tuli lähtö... *huokaus*
Milas ja Allie sydämellist onnittelut vauvoista :flower:
Meillä näyttää olevan kaikilla loppusuoralla olevilla samat murheet ja huolet, paljon supistuksia mutta ei niitä oikeita. Itekki valvoin taas viime yön, odottelin että supistukset voimistuis mutta niin vain sitten heräsin viideltä huomatakseni että jaa supistukset oli loppunu ja olin nukahtanut vihdoin.
En myöskään ole bongannut limatulppaa mutta lapsiveet on menny sillon 16v sitten, ne tuli sänkyyn ja oli muistaakseni kirkasta tai vähän kellertävää nestettä vain.
Mamsen mulla kans tuota vihlomista jatkuvasti, pitää oikein tosissaan miettiä, kannatteeko kauppaan lähteä tai lenkille, se pistää kropan kaksinkerroin kun se vihlominen alkaa, onneksi se ei kauaa kestä, ainakaan mulla. Nyt kun on supistellut tosi paljon ja paikat ilmeisesti vähän auenneet, vessassa isolla hädällä käyntikin oli vähän vaivalloista kun alko vihloon :|
Adrianna kiva että saa pitää tytön kotona, olis varmaan kaameaa luovuttaa pikkunen sairaalaan tuossa vaiheessa kun on saanut jo nyytin kotiin.
Ainiin, sainhan minäkin käynnistysajan kahen viikon päähän!! En edes kuvittele että sinne asti olisin ehjänä, aivan epätoivoinen yritys edes, koitan kaikkeni että synnytys alkaisi luomusti =)
Juu, jaksellaan mammat vielä t. ElliLei 40+2
Meillä näyttää olevan kaikilla loppusuoralla olevilla samat murheet ja huolet, paljon supistuksia mutta ei niitä oikeita. Itekki valvoin taas viime yön, odottelin että supistukset voimistuis mutta niin vain sitten heräsin viideltä huomatakseni että jaa supistukset oli loppunu ja olin nukahtanut vihdoin.
En myöskään ole bongannut limatulppaa mutta lapsiveet on menny sillon 16v sitten, ne tuli sänkyyn ja oli muistaakseni kirkasta tai vähän kellertävää nestettä vain.
Mamsen mulla kans tuota vihlomista jatkuvasti, pitää oikein tosissaan miettiä, kannatteeko kauppaan lähteä tai lenkille, se pistää kropan kaksinkerroin kun se vihlominen alkaa, onneksi se ei kauaa kestä, ainakaan mulla. Nyt kun on supistellut tosi paljon ja paikat ilmeisesti vähän auenneet, vessassa isolla hädällä käyntikin oli vähän vaivalloista kun alko vihloon :|
Adrianna kiva että saa pitää tytön kotona, olis varmaan kaameaa luovuttaa pikkunen sairaalaan tuossa vaiheessa kun on saanut jo nyytin kotiin.
Ainiin, sainhan minäkin käynnistysajan kahen viikon päähän!! En edes kuvittele että sinne asti olisin ehjänä, aivan epätoivoinen yritys edes, koitan kaikkeni että synnytys alkaisi luomusti =)
Juu, jaksellaan mammat vielä t. ElliLei 40+2
Tänne synty 12.4. rv 40+6 tyttö mitoilla 3620g ja 51cm.
Käynnisty itestää ennen ku seuraavana päivänä ois käynnistelty. Päivällä oli äippäpolilla kalvoja pyöräytetty ja siitä lähtien supistuksia koko ajan. Eka vähä lievempiä mut iltaa kohden paheni vaan. 18.30 aloin kirjaan niitä paperille ja 3-7min välein tuli. Vähä ennen puoltayötä oli pakko lähtee synnärille ja sinne sit eka käyrille. Oli hirveet supistukset jo sielä käyrillä ja makaaminen ihan tuskaa. Sit sain peräruiskeen ja vaihoin sairaalakaavun päälle ja tarkkaamohuoneeseen "lepäämään".
Tossa vaiheessa geelipussi selän päällä autto ja sain kipupiikin kankkusee. Sit jossai vaiheessa uudestaa käyrille ja sen jälkee sit mut piti kärrätä synnytyssaliin pyörätuolilla ku en pystyny käveleen. Salissa sit sain epiduraalin melkein heti ku en voinu olla valittamatta kipuja. Aina supistuksen tullessa jatkuvaa "auauauauauauauau" ja mies paineli sillä geelipussilla selkää joka autto vähä. Ilokaasua kokeilin kans mut tuli vaa huono-olo ja oksensinki sit jonku kerran.
Epiduraali oli ku taivas ku alko vaikuttaan. Kalvot puhkastiin sit sen jälkee ku se alko vaikuttaa vaikka normisti ennen epiä puhkastaan siis mut oli niin kovat kivut et kätilöki oli sitä mieltä et heti pistetää epi. Vauvasta seurattii happipitoisuutta päästä ja mulla oli supistuksia seuraava johto kohdussa sisällä ja vauvalla pinni päässä millä sykettä seurattii.
Oksitosiinia laitettii sit ku ei meinannu aueta enempää ku 3-4cm. Se ei auttanu ja ku vauvalla alko syke hidastuun aina supistuksen jälkee nii aamulla sit lääkäri teki päätöksen et leikataa. Nopeesti siitä sit mut kärrättii leikkaussaliin ja spinaalipuudutus pistettii ja sit se oliki nopeesti vauva ulkona klo 8.17 tms. Ei pystyny olee itkemättä ku kuuli ekat parkasut ja vilaukselta näytettii tyttöö mulle. Mies lähti pesulle tytön kans ja mä jäin nyyhkytteleen saliin tikkauksen ajaksi.
Kohta sit mies tuliki jo takasi ja mut saatii kasaan ja kärrättii seurantahuoneesee. Sielä sit pikkuhiljaa "selvisin" puudutuksesta ja sain tytön syliin ihmeteltäväksi.
Sitte mentii osastolle ja ihmeteltii pientä <3
Kaikki meni ihan hyvin vaikka leikkaukseen päädyttiinki nii ei oo valittamista. Kipupumppu oli käytössä osastolla ja katetroitu siis ennen leikkausta. Kipupumppu oli tarpeen ku 17 aikaa tuli semmonen kipukohtaus et kesti suunnillee tunnin yhtä mittaa semmone viiltävä kipu joka ei helpottanu vaikka nostettii sitä lääkkeen määrää tosi isoksi. Sit sain suoneen suoraa lisää vielä jotai ja sit helpotti. En oo ikinä itkeny niin paljo ja vaikka supistukset oli kipeitä nii ne sentää hetkiseks aina loppu.. Sen jälkee koko ajan helpompi olo vaikka vähä vieläki tuntee ton leikkauskohdan nii käveleen pääsen kuiteki
Ihanan pitkä selostus ja pelottelu, mut itellä on tyytyväinen olo synnytykseen ja tänään ku päästiin nyt kotiin nii ihana alotella vauva-arkea Luen sit myöhemmi näitä teiän etenemisiä
Käynnisty itestää ennen ku seuraavana päivänä ois käynnistelty. Päivällä oli äippäpolilla kalvoja pyöräytetty ja siitä lähtien supistuksia koko ajan. Eka vähä lievempiä mut iltaa kohden paheni vaan. 18.30 aloin kirjaan niitä paperille ja 3-7min välein tuli. Vähä ennen puoltayötä oli pakko lähtee synnärille ja sinne sit eka käyrille. Oli hirveet supistukset jo sielä käyrillä ja makaaminen ihan tuskaa. Sit sain peräruiskeen ja vaihoin sairaalakaavun päälle ja tarkkaamohuoneeseen "lepäämään".
Tossa vaiheessa geelipussi selän päällä autto ja sain kipupiikin kankkusee. Sit jossai vaiheessa uudestaa käyrille ja sen jälkee sit mut piti kärrätä synnytyssaliin pyörätuolilla ku en pystyny käveleen. Salissa sit sain epiduraalin melkein heti ku en voinu olla valittamatta kipuja. Aina supistuksen tullessa jatkuvaa "auauauauauauauau" ja mies paineli sillä geelipussilla selkää joka autto vähä. Ilokaasua kokeilin kans mut tuli vaa huono-olo ja oksensinki sit jonku kerran.
Epiduraali oli ku taivas ku alko vaikuttaan. Kalvot puhkastiin sit sen jälkee ku se alko vaikuttaa vaikka normisti ennen epiä puhkastaan siis mut oli niin kovat kivut et kätilöki oli sitä mieltä et heti pistetää epi. Vauvasta seurattii happipitoisuutta päästä ja mulla oli supistuksia seuraava johto kohdussa sisällä ja vauvalla pinni päässä millä sykettä seurattii.
Oksitosiinia laitettii sit ku ei meinannu aueta enempää ku 3-4cm. Se ei auttanu ja ku vauvalla alko syke hidastuun aina supistuksen jälkee nii aamulla sit lääkäri teki päätöksen et leikataa. Nopeesti siitä sit mut kärrättii leikkaussaliin ja spinaalipuudutus pistettii ja sit se oliki nopeesti vauva ulkona klo 8.17 tms. Ei pystyny olee itkemättä ku kuuli ekat parkasut ja vilaukselta näytettii tyttöö mulle. Mies lähti pesulle tytön kans ja mä jäin nyyhkytteleen saliin tikkauksen ajaksi.
Kohta sit mies tuliki jo takasi ja mut saatii kasaan ja kärrättii seurantahuoneesee. Sielä sit pikkuhiljaa "selvisin" puudutuksesta ja sain tytön syliin ihmeteltäväksi.
Sitte mentii osastolle ja ihmeteltii pientä <3
Kaikki meni ihan hyvin vaikka leikkaukseen päädyttiinki nii ei oo valittamista. Kipupumppu oli käytössä osastolla ja katetroitu siis ennen leikkausta. Kipupumppu oli tarpeen ku 17 aikaa tuli semmonen kipukohtaus et kesti suunnillee tunnin yhtä mittaa semmone viiltävä kipu joka ei helpottanu vaikka nostettii sitä lääkkeen määrää tosi isoksi. Sit sain suoneen suoraa lisää vielä jotai ja sit helpotti. En oo ikinä itkeny niin paljo ja vaikka supistukset oli kipeitä nii ne sentää hetkiseks aina loppu.. Sen jälkee koko ajan helpompi olo vaikka vähä vieläki tuntee ton leikkauskohdan nii käveleen pääsen kuiteki
Ihanan pitkä selostus ja pelottelu, mut itellä on tyytyväinen olo synnytykseen ja tänään ku päästiin nyt kotiin nii ihana alotella vauva-arkea
Luen sit myöhemmi näitä teiän etenemisiä Onnea vauvautuneiille!
Me päästiin kotiin! Voi onnea! Ihan kauhee paikka tuo sairaala, mutta onneks siellä ei tarvinnut ollakaan pidempään!
Me päästiin kotiin! Voi onnea! Ihan kauhee paikka tuo sairaala, mutta onneks siellä ei tarvinnut ollakaan pidempään!
:heart: Kympin tyttö syntyi pe 15.4. klo 6.58 Kättärillä. Paino 3488g, pituus 50cm, pipo 34. :heart:
Päästiin jo kotiin, ma täytyy käydä neuvolassa punnituksessa, että paino lähtenyt nousuun. Imetys on ollut tälläkin kertaa tosi hankalaa, kotona otin rintakumit käyttöön. Helpottaa omaa tuskaa, ja neiti saa evästä. Vakaa aikomus oli imettää ilman kumia, mutta pääasia on tytön ruuan saanti.
Synnytys meni nopsaa, kun alkuun pääsi. Limatulpaa irtoili koko torstai päivän ja jotain aamulla lorahtelikin housuun. Niistä soittelin sairaalaan, mutta sanoivat, että saa olla kotona. Poika kuitenkin vietiin varuilta hoitoon. Päivällä kävin kävelyllä ja ukon kanssa illalla myös...suppareita tulikin ihan kivasti jka kipeinä, mutta loppuivat, kuin lepäilin. Saunakin oli pakko lämmittää, jos se olisi edesauttanut synnytystä. Tuloksena pari supparia. Illalla niitä tuli telkkuu katsellessa jo useampia, mutta loppuivat kun olin menossa nukkumaan. Yöllä heräsin n. klo 12 aikaan supistuksiin, ja lähin alakertaan niitä potemaan ja jätin ukon nukkuun. Supistukset tuli n. 10 min välein ja klo 3 aikaan niin kipeinä että päätin soittaa sairaalaan. Sieltä kuitenkin sanotiin, että supistukset vielä niin harvoja, että odotellaan rauhassa kotona. Tunnin kerkesin vielä niitä kotona kärvistellä, kun olin jo niiin kipeä, että menin herättämään ukon ja käskin pakkaamaan oman kassinsa. (oma oli onneksi jo valmiina). Kun olin pystyasennossa suppareita tuli jo niin tiuhaan ja kipeinä, että itkien sain soitettua sairaalaan, että tulossa ollaan sanoivat mitä tahansa. Sairaalassa klo 4.40 ja suoraan saliin ja käyrille. Olin jo 6 cm auki ja pyysinkin avuksi ilokaasun. Sen ja miehen selkähieronnan avulla selvisin pitkään. Laitettiin kuitenkin spinaalipuudutus tilaukseen. 5.50 spinaali laitettiin, ja se kesti KAUAN..lääkäri pisti vähän väärään paikkaan. Oli aika ikävää. Mut kun kivut vihdoin loppuivat..olin taivaassa! Hirveen horkan kuitenkin puudutteesta sain. 5.59 meni lapsivesi spontaanisti. 6.45 tuntuu painetta pepussa ja saan aloittaa ponnistamisen kun siltä tuntuu. 6.56 tunnen tarpeen ponnistamiseen, 6.58 syntyy virkeä tyttö. Ponnistusvaihe hurja 2 min, ja ei sattunu yhtään! Olin ihan ihmeissään, että mitäh tässäkö tää nyt oli?! Esikoisesta sain puskea verta, hikeä ja kyyneleitä..
Tyttö on ihana. Tahtoo vain nukkua sylissä tai kainalossa. Äiteen mussu! Esikoinen tulee huomenna kotiin, sitäkin jo kova ikävä, vaikka kävivätkin sairaalassa moikkaamassa. Katotaan, miten arki kahden lapsen kanssa lähtee käyntiin.
Tsemppii kaikille!
Hennu ja Bertta 1 vrk
Päästiin jo kotiin, ma täytyy käydä neuvolassa punnituksessa, että paino lähtenyt nousuun. Imetys on ollut tälläkin kertaa tosi hankalaa, kotona otin rintakumit käyttöön. Helpottaa omaa tuskaa, ja neiti saa evästä. Vakaa aikomus oli imettää ilman kumia, mutta pääasia on tytön ruuan saanti.
Synnytys meni nopsaa, kun alkuun pääsi. Limatulpaa irtoili koko torstai päivän ja jotain aamulla lorahtelikin housuun. Niistä soittelin sairaalaan, mutta sanoivat, että saa olla kotona. Poika kuitenkin vietiin varuilta hoitoon. Päivällä kävin kävelyllä ja ukon kanssa illalla myös...suppareita tulikin ihan kivasti jka kipeinä, mutta loppuivat, kuin lepäilin. Saunakin oli pakko lämmittää, jos se olisi edesauttanut synnytystä. Tuloksena pari supparia. Illalla niitä tuli telkkuu katsellessa jo useampia, mutta loppuivat kun olin menossa nukkumaan. Yöllä heräsin n. klo 12 aikaan supistuksiin, ja lähin alakertaan niitä potemaan ja jätin ukon nukkuun. Supistukset tuli n. 10 min välein ja klo 3 aikaan niin kipeinä että päätin soittaa sairaalaan. Sieltä kuitenkin sanotiin, että supistukset vielä niin harvoja, että odotellaan rauhassa kotona. Tunnin kerkesin vielä niitä kotona kärvistellä, kun olin jo niiin kipeä, että menin herättämään ukon ja käskin pakkaamaan oman kassinsa. (oma oli onneksi jo valmiina). Kun olin pystyasennossa suppareita tuli jo niin tiuhaan ja kipeinä, että itkien sain soitettua sairaalaan, että tulossa ollaan sanoivat mitä tahansa. Sairaalassa klo 4.40 ja suoraan saliin ja käyrille. Olin jo 6 cm auki ja pyysinkin avuksi ilokaasun. Sen ja miehen selkähieronnan avulla selvisin pitkään. Laitettiin kuitenkin spinaalipuudutus tilaukseen. 5.50 spinaali laitettiin, ja se kesti KAUAN..lääkäri pisti vähän väärään paikkaan. Oli aika ikävää. Mut kun kivut vihdoin loppuivat..olin taivaassa! Hirveen horkan kuitenkin puudutteesta sain. 5.59 meni lapsivesi spontaanisti. 6.45 tuntuu painetta pepussa ja saan aloittaa ponnistamisen kun siltä tuntuu. 6.56 tunnen tarpeen ponnistamiseen, 6.58 syntyy virkeä tyttö. Ponnistusvaihe hurja 2 min, ja ei sattunu yhtään! Olin ihan ihmeissään, että mitäh tässäkö tää nyt oli?! Esikoisesta sain puskea verta, hikeä ja kyyneleitä..
Tyttö on ihana. Tahtoo vain nukkua sylissä tai kainalossa. Äiteen mussu! Esikoinen tulee huomenna kotiin, sitäkin jo kova ikävä, vaikka kävivätkin sairaalassa moikkaamassa. Katotaan, miten arki kahden lapsen kanssa lähtee käyntiin.
Tsemppii kaikille!
Hennu ja Bertta 1 vrk
Meille syntyi toinen pieni prinsessa 15.4 klo 03.38. Painoa neidillä oli 4115g, pituutta 51cm ja py 37,5cm.
Tässä synnytyskertomusta
Perjantaina kotiuduttiin ya-kontrollista kolmen aikaa ja lähdin kävellen kauppaan. Tein ostokset ja mukaan tarttui vähän liikaakin tavaraa ja kotiin päästyä supisteli vähän. Mies tuli kotiin puoli seitsemän aikaa ja alettiin kellottelemaan supistuksia. Väli oli heti reilu 5 min mutta kesto vain 30 sek. Soiteltiin miehen äidille, että varautuu tulemaan illalla hoitamaan esikoista. Supistukset napakoitui, kun touhusin kotona ja menin makoilemaan sohvalle. Soittelin tässä välissä synnärille, toivottivat jo tervetulleiksi, sanoin että odotan vielä hetken. Makoilu pidensi supistusten välin 6-7min, mutta kestoltaan supistukset piteni reiluun minuttiin. Kellottelin supistuksia pari tuntia sohvalla ja noin klo 22 nousin seisomaan. Supistukset alkoivat tulla tiheämmin ja päätettiin että nyt olisi hyvä aika lähteä. 23.10 meidät kirjattiin sisään kättärille ja saatiin mennä saliin. Puhuttiin hetki kätilön kanssa ja tehtiin sisätutkimus olin 3 cm auki. Istuskelin keinutuolissa käyrillä ja hengittelin ilokaasua reilun tunnin ja kävin vielä suihkussa. 00.50 supistukset alkoivat olemaan napakoita, olin 4 cm auki ja pyysin epiduraalin, joka laitettiin 01.45. Puudutuksen laitto meni hyvin ja puudutus alkoi toimia heti. Supistus kipu katosi ja tilalle tuli paineen tunne, olin 6cm auki. Olo oli ihana ja keskusteltiin rauhassa miehen ja kätilön kanssa. Neiti ei ollut vieläkään laskeutunut ja lääkäri tuli puhkaisemaan kalvot klo 02.25. Kello 02.55 olin 7 cm auki ja sain luvan nousta sängystä, menin istuskelemaan jumppapallolle, oli vieläkin hyvä enkä tuntenut muuta kuin pientä painetta. Pompin pallolla noin 20 min kunnes tunsin suurempaa painetta pepussa. Sanoin, että tuntuu, että kakka ja pissa tulee housuun ja kätilö tarkisti kohdunsuun oli 10 cm auki, hätä olikin vauvan pää. Pää ei ollut vielä laskeutunut, joten hengittelin polvillaan sängyllä. Kätilö sanoi että saisin "ähkiä" vauvaa alas päin, jos vaan tuntui paremmalta. Paine kasvoi kasvamistaan ja vaihdoin asennon puoli-istuvaan. Vauva oli vieläkin ylhäällä, joten kätilö pyysi ponnistamaan, jos vauva laskeutuisi. Ponnistin käskettyä ja vauva lakseutui ja syntyi yhdellä ja samalla ponnistuksella klo 03.38. Sain punahiuksisen pullukan tytön heti syliin :heart: Selvisin synnytyksestä itse ehjin nahoin, ilman yhtään tikkiä. Synnytyksen kokonaiskesto oli 9h 8min ja ponnistusvaihteeksi merkittiin hurjat 2min. Synnytyksestä jäi uskomattoman hyvä muisto ja nyt olo jo normaali.
Neidin happiarvot ikävä kyllä laskivat synnytyksen jälkeen ja muutaman tunnin ikäisenä pikkuinen sai lisähappea muutaman tunnin ajan. Ollaan vielä sairaalassa lisähapen tarpeen ja sydämestä perjantaina kuuluneen sivuäänen takia. Sydän ultrattiin eilen ja sydämessä on vielä reikä ja eteisläppä oli vähän kaareva. Tämä on kuulemma normaalia näin pienillä, mutta huoli on silti äidillä suuri. Huomenna sydän kuunnellaan uudelleen ja toivotaan että reikä olisi ummessa ja sivuääni kadonnut. Tyttö voi kuitenkin jo hyvin ja huomenna olisi tarkoitus kotiutua.
Prinsessa on aivan ihana. Imetys on lähtenyt hyvin käyntiin ja neiti nukkuu ja syö. Tämä äiti on ihan in love tuohon tuhisijaan :heart: :heart:
Pikkis ja Lumi 1vrk
Tässä synnytyskertomusta
Perjantaina kotiuduttiin ya-kontrollista kolmen aikaa ja lähdin kävellen kauppaan. Tein ostokset ja mukaan tarttui vähän liikaakin tavaraa ja kotiin päästyä supisteli vähän. Mies tuli kotiin puoli seitsemän aikaa ja alettiin kellottelemaan supistuksia. Väli oli heti reilu 5 min mutta kesto vain 30 sek. Soiteltiin miehen äidille, että varautuu tulemaan illalla hoitamaan esikoista. Supistukset napakoitui, kun touhusin kotona ja menin makoilemaan sohvalle. Soittelin tässä välissä synnärille, toivottivat jo tervetulleiksi, sanoin että odotan vielä hetken. Makoilu pidensi supistusten välin 6-7min, mutta kestoltaan supistukset piteni reiluun minuttiin. Kellottelin supistuksia pari tuntia sohvalla ja noin klo 22 nousin seisomaan. Supistukset alkoivat tulla tiheämmin ja päätettiin että nyt olisi hyvä aika lähteä. 23.10 meidät kirjattiin sisään kättärille ja saatiin mennä saliin. Puhuttiin hetki kätilön kanssa ja tehtiin sisätutkimus olin 3 cm auki. Istuskelin keinutuolissa käyrillä ja hengittelin ilokaasua reilun tunnin ja kävin vielä suihkussa. 00.50 supistukset alkoivat olemaan napakoita, olin 4 cm auki ja pyysin epiduraalin, joka laitettiin 01.45. Puudutuksen laitto meni hyvin ja puudutus alkoi toimia heti. Supistus kipu katosi ja tilalle tuli paineen tunne, olin 6cm auki. Olo oli ihana ja keskusteltiin rauhassa miehen ja kätilön kanssa. Neiti ei ollut vieläkään laskeutunut ja lääkäri tuli puhkaisemaan kalvot klo 02.25. Kello 02.55 olin 7 cm auki ja sain luvan nousta sängystä, menin istuskelemaan jumppapallolle, oli vieläkin hyvä enkä tuntenut muuta kuin pientä painetta. Pompin pallolla noin 20 min kunnes tunsin suurempaa painetta pepussa. Sanoin, että tuntuu, että kakka ja pissa tulee housuun ja kätilö tarkisti kohdunsuun oli 10 cm auki, hätä olikin vauvan pää. Pää ei ollut vielä laskeutunut, joten hengittelin polvillaan sängyllä. Kätilö sanoi että saisin "ähkiä" vauvaa alas päin, jos vaan tuntui paremmalta. Paine kasvoi kasvamistaan ja vaihdoin asennon puoli-istuvaan. Vauva oli vieläkin ylhäällä, joten kätilö pyysi ponnistamaan, jos vauva laskeutuisi. Ponnistin käskettyä ja vauva lakseutui ja syntyi yhdellä ja samalla ponnistuksella klo 03.38. Sain punahiuksisen pullukan tytön heti syliin :heart: Selvisin synnytyksestä itse ehjin nahoin, ilman yhtään tikkiä. Synnytyksen kokonaiskesto oli 9h 8min ja ponnistusvaihteeksi merkittiin hurjat 2min. Synnytyksestä jäi uskomattoman hyvä muisto ja nyt olo jo normaali.
Neidin happiarvot ikävä kyllä laskivat synnytyksen jälkeen ja muutaman tunnin ikäisenä pikkuinen sai lisähappea muutaman tunnin ajan. Ollaan vielä sairaalassa lisähapen tarpeen ja sydämestä perjantaina kuuluneen sivuäänen takia. Sydän ultrattiin eilen ja sydämessä on vielä reikä ja eteisläppä oli vähän kaareva. Tämä on kuulemma normaalia näin pienillä, mutta huoli on silti äidillä suuri. Huomenna sydän kuunnellaan uudelleen ja toivotaan että reikä olisi ummessa ja sivuääni kadonnut. Tyttö voi kuitenkin jo hyvin ja huomenna olisi tarkoitus kotiutua.
Prinsessa on aivan ihana. Imetys on lähtenyt hyvin käyntiin ja neiti nukkuu ja syö. Tämä äiti on ihan in love tuohon tuhisijaan :heart: :heart:
Pikkis ja Lumi 1vrk
Huomenta!
Vauvoja siellä, ja vauvoja täällä. Ihanaa, että niin moni on jo vauvansa saanut. Ja vielä odottaville tsempit viimeisille viikoille. Kyllä se aika kuluu loppujen lopuksi todella nopeasti. Mulla on havaittavissa lievää "raskauskuumetta", eli ikävää sitä mahaa ja vauvan potkuja kohtaan. Siihen on kyllä lääke tuossa lähellä, kun käy haistelemassa ja pusuttelemassa tuota tuhisevaa nyyttiä.
Meidän "Taimi Itunen" on jo melkein kolme viikkoa. Rauhallinen hän oli mahassa, ja samanlainen yhä edelleen. Yöt mennään yhdellä syötöllä nyt jo toista viikkoa, joten ihan hyvin olen saanut minäkin lepäillä.
Mies on isyyslomansa pian pitänyt, ja kyllä onkin ollut tosi mukavat kolme viikkoa. Kaikenlaista ollaan ehditty koko perheenä touhuta. Isojen sisarusten suhtautumisessa vauvaan oli muutama yllätys. Rankimmin reagoi meidän vanhin lapsi, 16v teini. Pikkuinen isoveli 2v on ollut täysin odotusten vastaisesti täysillä mukana vauvan hoidossa. Tosin tilanne voi muuttua, kun mies lähtee töihin ja äidin pitäisi revetä joka suuntaan.
Ihanaa kun kesä on tulossa, on vauvan kanssa liikkuminenkin huomattavasti helpompaa. Minä en varmaankaan enää kovin usein kirjoittele, kun hommia näiden seitsemän lapsen kanssa riittää. Kaikille mukana olleille toivotan oikein hyvää tulevaa äitienpäivää ja lämmintä kesää!
Scala ja Taimi Itunen, melkein 3 vko
Vauvoja siellä, ja vauvoja täällä. Ihanaa, että niin moni on jo vauvansa saanut. Ja vielä odottaville tsempit viimeisille viikoille. Kyllä se aika kuluu loppujen lopuksi todella nopeasti. Mulla on havaittavissa lievää "raskauskuumetta", eli ikävää sitä mahaa ja vauvan potkuja kohtaan. Siihen on kyllä lääke tuossa lähellä, kun käy haistelemassa ja pusuttelemassa tuota tuhisevaa nyyttiä.
Meidän "Taimi Itunen" on jo melkein kolme viikkoa. Rauhallinen hän oli mahassa, ja samanlainen yhä edelleen. Yöt mennään yhdellä syötöllä nyt jo toista viikkoa, joten ihan hyvin olen saanut minäkin lepäillä.
Mies on isyyslomansa pian pitänyt, ja kyllä onkin ollut tosi mukavat kolme viikkoa. Kaikenlaista ollaan ehditty koko perheenä touhuta. Isojen sisarusten suhtautumisessa vauvaan oli muutama yllätys. Rankimmin reagoi meidän vanhin lapsi, 16v teini. Pikkuinen isoveli 2v on ollut täysin odotusten vastaisesti täysillä mukana vauvan hoidossa. Tosin tilanne voi muuttua, kun mies lähtee töihin ja äidin pitäisi revetä joka suuntaan.
Ihanaa kun kesä on tulossa, on vauvan kanssa liikkuminenkin huomattavasti helpompaa. Minä en varmaankaan enää kovin usein kirjoittele, kun hommia näiden seitsemän lapsen kanssa riittää. Kaikille mukana olleille toivotan oikein hyvää tulevaa äitienpäivää ja lämmintä kesää!
Scala ja Taimi Itunen, melkein 3 vko
Onnea jälleen uusille vauvaantuneille! Ihania kuvia, voi kun näkis jo tän oman mussukan.
Mulla sama tilanne Hiikan kanssa, ei tunnu missään. Masu painaa tuhat kiloa ja olis ihanaa jo saada se nyytti sieltä ulos mutta valitettavasti ei supistele, ei kiristele, ei tulppaa eikä varsinkaan vesiä menny, huokaus!
Ukko jää huomenna talvilomalle ja nyt olis loistavaa aikaa hoidella omaa pikkusta mutta taitaa mennä tämän tulo ihan sinne viimeselle maholliselle käynnistyspäivälle ja olin jo laskeskellu että se olis äitienpäivä sit mut eivät taida sunnuntaina käynnistää?!
Mä lähen tänään äänestää ja samalla riehumaan ympäri kaupunkia jospa se auttais.
Tsemppiä muillekkin kärvistelijöille ja keväistä sunnuntainta kaikille tasapuolisesti!
Netsuli ja Papunen 39+2
Mulla sama tilanne Hiikan kanssa, ei tunnu missään. Masu painaa tuhat kiloa ja olis ihanaa jo saada se nyytti sieltä ulos mutta valitettavasti ei supistele, ei kiristele, ei tulppaa eikä varsinkaan vesiä menny, huokaus!
Ukko jää huomenna talvilomalle ja nyt olis loistavaa aikaa hoidella omaa pikkusta mutta taitaa mennä tämän tulo ihan sinne viimeselle maholliselle käynnistyspäivälle ja olin jo laskeskellu että se olis äitienpäivä sit mut eivät taida sunnuntaina käynnistää?!
Mä lähen tänään äänestää ja samalla riehumaan ympäri kaupunkia jospa se auttais.
Tsemppiä muillekkin kärvistelijöille ja keväistä sunnuntainta kaikille tasapuolisesti!
Netsuli ja Papunen 39+2
Heippa pitkästä aikaa (yli 2 viikkoa taukoa täältä ollut) Meille syntyi tyttö 8.4 <3 49cm 4,2kg ja päänympärys 36,5.
Neidin piti syntyä 6.4 suunnitellulla sectiolla mutta leikkausta jouduttiin siirtämään mun huonon yleiskunnon takia. Olin puolitoista viikkoa ripuli-oksennustaudissa, jota kukaan muu perheessämme ei saanut (onneksi) Mutta jouduinkin sitten kuivumisen takia tiputukseen 3 päiväksi ja leikkausta siirrettiin kun kaikki arvot oli niin sekaisin ja matalia leikkauspäivän aamuna. Vauva päätettiin kuitenkin ottaa ulos heti kun tilanteeni sallii, sillä lääkäri oli varma että synnytys olisi käynnistynyt jokatapauksessa ihan lähipäivinä. Sain kolme verensiirtoa, yhden ennen leikkausta ja kaksi leikkauksen jälkeen. Nyt hemoglobiini on jo kiivennyt 102:een :> Ennen leikkausta se oli 80 ja leikkauksen jälkeen 69 niin siksi verta piti saada lissöö :> Vauva sai syntyessä 10 pistettä, mutta alkoi naristelemaan 2 tunnin iässä ja viettikin sitten ensimmäisen vuorokautensa VVO.ssa. :/ Muuten kaikki sujunut hienosti ja niin suloinen pikkuprinsessa meille tulikin <3
Meille syntyi tyttö 8.4 <3 49cm 4,2kg ja päänympärys 36,5. Neidin piti syntyä 6.4 suunnitellulla sectiolla mutta leikkausta jouduttiin siirtämään mun huonon yleiskunnon takia. Olin puolitoista viikkoa ripuli-oksennustaudissa, jota kukaan muu perheessämme ei saanut (onneksi) Mutta jouduinkin sitten kuivumisen takia tiputukseen 3 päiväksi ja leikkausta siirrettiin kun kaikki arvot oli niin sekaisin ja matalia leikkauspäivän aamuna. Vauva päätettiin kuitenkin ottaa ulos heti kun tilanteeni sallii, sillä lääkäri oli varma että synnytys olisi käynnistynyt jokatapauksessa ihan lähipäivinä. Sain kolme verensiirtoa, yhden ennen leikkausta ja kaksi leikkauksen jälkeen. Nyt hemoglobiini on jo kiivennyt 102:een :> Ennen leikkausta se oli 80 ja leikkauksen jälkeen 69 niin siksi verta piti saada lissöö :> Vauva sai syntyessä 10 pistettä, mutta alkoi naristelemaan 2 tunnin iässä ja viettikin sitten ensimmäisen vuorokautensa VVO.ssa. :/ Muuten kaikki sujunut hienosti ja niin suloinen pikkuprinsessa meille tulikin <3
Paljon onnea kaikille vauvansa jo saaneille, teitä oli jo niin monta!!:heart:
Tuosta käynnistämisestä olette puhuneet. Mua ei pelota se ollenkaan, esikoisen synnytin käynnistyksen kautta, onhan ne kivut voimakkaampia kun ne alkavat heti kovina, keho ei kerkeä tottua hiljakseen kipuun niin ku luomu supistuksilla. Mutta en mä kokenu sitä mitenkään kamalaksi, epiduraali toi mulle toivotun lievennyksen kipuun. Ja Netsuli mietti että käynnistävätkö sunnuntaina, niin mulla ainakin on käynnistysaika 25 päivä ja sehän pyhäpäivä vaikka maanantai onkin, eli kyllä täällä ainakin käynnistellään myös pyhinä. Samoin oli esikoisen kohdalla, tosin se oli tavallinen sunnuntai.
Ja vihlomisesta on ollut puhetta. Täällä yksi joka liittyy kerhoon. Se on niii-in kamalaa kun se vihlominen vaan kunnolla alkaa. Ei oikeesti pääse kävelemään ja se käy niin kipeää. Muutoinki musta välillä tuntuu että koko toosa tippuu...: /
Omaan oloon ei mitään uutta. Supistelee, mutta eihän nämä riitä vielä mihinkään. Mä olenkin asennoitunut siihen että tämä ei synny ennen ku käynnistykseen mennään, onneksi siihenki on vain viikko aikaa!! Toisaaltaan olis mukava kun lähtis itsekseen tulemaan, mutta toisaaltaan olis paljo "helpompaa" järjestelyjen kannalta jos vasta käynnistyksellä syntyy. Mulla kun on noi paikatki jo 3.5 senttiä auki niin kotona ei kauaa kuulemma saa kärvistellä kipeitten supistusten kanssa ja sairaalaanki on matkaa reilut 70 km, hirvittää että jos en paikalle kerkeekkään. Mutta tuskin se sieltä nyt niin vauhdilla tulis, mutta kaikkee pitää pyöritellä päässä omaksi kiusakseen.
Täytyy lähtä mittaileen esikosta kuumetta kun vaikuttaa jotenki sairaalta.:|
liinukka83 ja Onni 39+5
Tuosta käynnistämisestä olette puhuneet. Mua ei pelota se ollenkaan, esikoisen synnytin käynnistyksen kautta, onhan ne kivut voimakkaampia kun ne alkavat heti kovina, keho ei kerkeä tottua hiljakseen kipuun niin ku luomu supistuksilla. Mutta en mä kokenu sitä mitenkään kamalaksi, epiduraali toi mulle toivotun lievennyksen kipuun. Ja Netsuli mietti että käynnistävätkö sunnuntaina, niin mulla ainakin on käynnistysaika 25 päivä ja sehän pyhäpäivä vaikka maanantai onkin, eli kyllä täällä ainakin käynnistellään myös pyhinä. Samoin oli esikoisen kohdalla, tosin se oli tavallinen sunnuntai.
Ja vihlomisesta on ollut puhetta. Täällä yksi joka liittyy kerhoon. Se on niii-in kamalaa kun se vihlominen vaan kunnolla alkaa. Ei oikeesti pääse kävelemään ja se käy niin kipeää. Muutoinki musta välillä tuntuu että koko toosa tippuu...: /
Omaan oloon ei mitään uutta. Supistelee, mutta eihän nämä riitä vielä mihinkään. Mä olenkin asennoitunut siihen että tämä ei synny ennen ku käynnistykseen mennään, onneksi siihenki on vain viikko aikaa!!
Toisaaltaan olis mukava kun lähtis itsekseen tulemaan, mutta toisaaltaan olis paljo "helpompaa" järjestelyjen kannalta jos vasta käynnistyksellä syntyy. Mulla kun on noi paikatki jo 3.5 senttiä auki niin kotona ei kauaa kuulemma saa kärvistellä kipeitten supistusten kanssa ja sairaalaanki on matkaa reilut 70 km, hirvittää että jos en paikalle kerkeekkään. Mutta tuskin se sieltä nyt niin vauhdilla tulis, mutta kaikkee pitää pyöritellä päässä omaksi kiusakseen.Täytyy lähtä mittaileen esikosta kuumetta kun vaikuttaa jotenki sairaalta.:|
liinukka83 ja Onni 39+5
Voi että, PALJON ONNEA vauvaantuneille !!:flower: aivan ihania vauva kuvia:heart:
täällä ollaan valvottu yö myöhään ja käyty synnärilläkin kääntymässä,
Eilen illalla kuin supisteli koko illan aikana napakasti ja yöllä kellotettiin pari tuntia säännöllisiä supistuksia 5 minuutin välein niin päätettiin lähteä tarkastamaan tilannetta. Mutt ei ollut kuin yhden centin auennu kohdunsuu että pistettiin vielä kotiin nukkumaan :ashamed: tuntuu nololta... mutt mistä sitä ensikertalaisena tietäis.. nytt vaan odotetaan niitä henkeäsalpaavia "niin kivuliaita että ei pysty puhumaan" suppareita. Jospa ne tänään ilmestyis, koirakin vietiin jo hoitoon... aaaaaah, tätä turhautunutta oloa noh, ei auta ku takaisin huilimaan ja keräilemään voimia...
mamsen + "pikkunen" rv 38+5
täällä ollaan valvottu yö myöhään ja käyty synnärilläkin kääntymässä,
Eilen illalla kuin supisteli koko illan aikana napakasti ja yöllä kellotettiin pari tuntia säännöllisiä supistuksia 5 minuutin välein niin päätettiin lähteä tarkastamaan tilannetta. Mutt ei ollut kuin yhden centin auennu kohdunsuu että pistettiin vielä kotiin nukkumaan :ashamed: tuntuu nololta... mutt mistä sitä ensikertalaisena tietäis.. nytt vaan odotetaan niitä henkeäsalpaavia "niin kivuliaita että ei pysty puhumaan" suppareita. Jospa ne tänään ilmestyis, koirakin vietiin jo hoitoon... aaaaaah, tätä turhautunutta oloa
noh, ei auta ku takaisin huilimaan ja keräilemään voimia...mamsen + "pikkunen" rv 38+5
Paljon onnea kaikille nyyttinsä jo saaneelle!!!!! :flower::flower:
Eipä meitä mahakkaita tänne enää montaa taida jäädä.
Uusi päivä ja uudet epätoivoiset käynnistysyritykset. Ensin pihahommia, sitten saunaan, jalkahierontaa ja peitto heilumaan. Veikkaus: Saan taas vain itseni niin kipeäksi, että en saa yöllä nukutuksi ollenkaan. :stick: Mitä sitten kokeilisi? Seiväshyppyä vai ehkä mutapainia?
Eipä meitä mahakkaita tänne enää montaa taida jäädä.
Uusi päivä ja uudet epätoivoiset käynnistysyritykset. Ensin pihahommia, sitten saunaan, jalkahierontaa ja peitto heilumaan.
Veikkaus: Saan taas vain itseni niin kipeäksi, että en saa yöllä nukutuksi ollenkaan. :stick: Mitä sitten kokeilisi? Seiväshyppyä vai ehkä mutapainia?Me ajettiin tiessä olevaan routavaurioon niin sillä irtos jo tulppa ja öisillä suppareilla kohdunsuu parille sormelle.... Ehkä se pelkkä säikähdys riitti kun ei tosiaan ollu mikään ihan hirvee monttu. Mitä nyt iskarit löi pohjaan. :kieh:Paljon onnea kaikille nyyttinsä jo saaneelle!!!!! :flower::flower:
Eipä meitä mahakkaita tänne enää montaa taida jäädä.
Uusi päivä ja uudet epätoivoiset käynnistysyritykset. Ensin pihahommia, sitten saunaan, jalkahierontaa ja peitto heilumaan.