Huhtikuun Helmet 2011 huhtikuussa **MEIDÄN KUU**

Onnitteluja taas vauvansa jo saaneille!

Täällä ipana kairasi niin kipeästi viime yönä, että meinasin kilahtaa. Ei se kuitenkaan mitään edistäny.

Imetyksestä Tiedän monia, joilla imetys ei vaan ole onnistunut, vaikka kuinka on halunnu ja yrittäny. Mun kaverilla on kolme lasta. Näistä vanhin ja nuorin (poikia) eivät ole huolineet rintaa suuhunsa (ihan syntymästä saakka yrittivät, mutta ei). Keskimmäinen sen sijaan on ollut varsinainen tissitakiainen. Mulla oli esikoisen kanssa onkelmia imetyksen kanssa. Jorvista tyrkättiin korvikepullo, kun maito ei noussu kunnolla eikä se esimaito riittäny, vaan pojan paino laski liikaa. Kovasti lupailivat, että kyllä se rintamaito siitä. Ja pah. Koska poika sai myös pullomaitoa, ei mun maidontuotanto lisääntynyt. Kyllästyin siihen hommaan ja otin selvää, millä keinoin saisin homman toimimaan. Olen käyttänyt suunnilleen kaikki mahdolliset keinot, joita Imetystuki kertoo (ja vähän ylimääräisiäkin) + sidekudoshieronnan, jonka pojan koliikkia hoitanut vyöhyketerapeuttimummeli opetti - ja sain tilanteen paremmaksi, mutta en täysimetykselle. Mä koin olevani huono mutsi, kun imetys ei toiminut (kun on niitä kaikenmaailman artikkeleita, että imetetyillä vauvoilla on sitä ja tätä paremmin kuin pullovauvoilla). Mun mutsi on imettänyt mua kaksi viikkoa (maito loppui eikä siihen aikaan ollut neuvoja asioiden parantamiseen) ja ihan täyspäinen mustakin on tullut, joten se siitä murehtimisesta. Äitikavereilta tuli sekakäytöstä (siis korvike+imetys) kuitenkin pahoja katseita ja sukulaisilta taas pahoja katseita siitä, että yritin saada imetyksen toimimaan (kannustettiin enemmän luovuttamaan). Tuoreena äitinä on jotenkin niin herkillä, että kaikki arvostelu satuttaa pirusti. Pitää vaan oppia sulkemaan korvat (esikoisen kanssa tuli myös pahoja katseita, kun kiinteet aloitettiin jo 3 kk vanhana, mutta en enää kuunnellut tai katsellut valittajia). Tällä kertaa yritän olla ottamatta stressiä imetyksestä ja jos ei onnistu, niin sitten ei onnistu. Meillä on nyt jokunen purkki korviketta ostettuna, sillä mun tuurilla tää napero syntyy just pääsiäispyhinä, jolloin kaupat ei oo auki. Jos sitä ei sitten tarvitse, niin ei ole suuri menetys.

Sori pitkä sepustus, mutta taitaa tuo imetys kuitenkin olla mulle vähän arka paikka, vaikka muuta koetan väittääkin.

Chilipapu ja Frendi rv 38+3
 
VUHUU Lohis!! Onnea, onnea!:flower:
Onko yhtä vilpertti näin ulkopuolella kun sisällä ollessaan vai tasaantuko tanssijalka?

Täällä ei mitään raportoitavaa. Vähän on huonosti nukuttu yö takana ja tukala olo koko ajan. Vaavi painaa ulos tosta kylkiluiden välistä et ei ihan niin kivaa mut ompahan liikettä =)

Netsuli ja Papunen 38+4, jee!
 
liinukka palaa pettyneenä kotiin.:ashamed: Eivät alkaneet käynnistämään ku painarvio ei ollut liian suuri, nyt 3.4 kiloa. Pettymys on sen verta paha, että suuntaan päikkäreille.

Onnea kotilohikäärme nyytistä!!:heart:
 
Kotilohikäärme Mitäh? Tuliko hän nyt sitten jo?? Onnea! Nyt sunkin kärvistelyt on palkittu!

Liinukka Voi että, olipa harmi etteivät käynnistäneet. No, ehkä luomusti menee kivuttomammin? Sitä toivoessa! Sitä paitsi vauva saa nyt vielä vahvistua.

Chilipapu Joo, näinhän se menee, aina ei välttämättä imetys onnistu. Yritin vain sparrata Santtua, ettei nyt ainkaan ennen vauvan syntymää päättäisi luovuttaa imetyksen suhteen. Tsemppiä myös sulle imetystaipaleella, toivottavasti saat tällä kertaa homman toimimaan. :) Yleensä toisen lapsen kanssa kaikki meneekin helpommin, kun itse osaa ottaa rennommin.

Voi taivahan talikynttilät kun on reporankainen fiilis. Vihloo ja juilii niin julmetusti tuonne alakertaan. Vatsakin on niin menkkamainen, että joku kun törkkäisi tikulla, niin poksahtaisin saman tien. Nyt mä en jaksaisi yhtään enää tätä raskautta. Ajatukset pyörii 24/7 synnytyksessä, ja itse lapsesta on viime viikkoina tullut jotenkin etäisempi. Vaikea selittää, mutta tuntuu siltä, että nyt en enää mieti päällimmäisenä lopputulosta, vaan lähinnä tätä omaa kroppaani ja sen alennustilaa. Onko muilla samoja fiiliksiä? Välillä täytyy siis oikein muistutella itseään, että hei, vauvaa tässä ollaan tekemässä. Mulla on ollut sinne viikolle 36 asti vauvan kanssa läheinen yhteys, symbioottinen tunne, jota en enää löydä. Kauheaa. Onko tämä nyt jokin vaihe taas?

Kestämisiä, kanssasisaret.

Allie ja Tipu 40+1
 
Onnea Kotilohikäärmeelle!!! :flower: Onko vaavi vielä yhtä vilkas? :)

Voihan harmi liinukka... No onhan meitä muitakin "tatti-otsia" vielä täällä. Jaksamista!

Allie kyllä mulle on taitanut käydä vähän samoin. Palkinto pakkaa tässä unettomuudessa ja tuskaisuudessa ihan unohtua. :ashamed:
 
Voi, tännehän on syntynyt liuta poikia :heart: Onnea Pampula, mmaarita, Napakissa, anna79 ja Kotilohikäärme!

Minulla tosiaan oli kyllä niin helppo synnytys kuin vain voi toivoa. Olen joskus ajatellut, kun oon kuullut joiltakin, että puudutuksella on lähtenyt kaikki kivut, että millaistahan olisi kokea sellainen synnytys. Tuon nopeuden takia mun ei tarvitse puudutuksia edes ajatella. :) Mutta hyvinhän se tuntui sujuvan näinkin. Itsekään ei meinaa edes käsittää, että pääsinkö oikeasti näin helpolla... :ashamed:

anna79 saako kysyä, että miten sulla mennyt edelliset synnytykset, kun sulla synnytys käynnistettiin niiden nopeuden takia? Mulla kun myös aika nopsaa toimintaa, mutta ei olla kyllä ehdotettukaan käynnistystä, vaikka oikeasti saa jännittää sairaalaan ehtimistä.

Tyttö punnittiin eilen ja paino oli lähtenyt nousuun, että kotona saadaan olla, eikä tarvita lisämaitoa. Tuosta imetysasiasta, niin mä meinaan kyllä kans yrittää kaikkeni imetyksen onnistumiseksi, koska koen sen myös helpommaksi kuin pullorallin. Mutta olen myös sitä mieltä, että jokainen tekee tässäkin asiassa oman ratkaisunsa sen mukaan mikä itsestä parhaalta tuntuu.

Ja edelleen voimia toivottelen kaikille vielä yhdessä koossa oleville :hug:

Adrianna ja kirpputyttö 5vrk :heart:
 
Kiitokset onnitteluista! Vauhdilla poikanen ulos tuli, mutta meni tänään vielä lastenosastolle kuivattelemaan kitusiaan ja nauttimaan varmuuden vuoksi a-biootteja.
Vauhdikkaissa laskutumisissa on näköjään aina riski maailmaansopeutumisongelmasta...
Huomenaamuna pitäis tietää jos on tulehduksia, mikä on kuulemma epätodennäköistä, mutta lääkitys aloitetaan yleensä varmuuden vuoksi. Onneksi huomasin oudon hengitystyylin heti, ettei montaa tuntia kulunut.
 
Dolors, anna79,Napakissa,Pampula, mmaarita: Onnea uusista perheenjäsenistä :flower:

On: Täällä arki on lähtenyt hyvin sujumaan :) Terkkari kävi tänään kotikäynnillä ja meidän neidille on tullut hienosti painoa lisää sitten perjantain. Imetän, mutta annan myös lisämaitoa. Ihon keltaisuus on kadonnut.

Synnytyskertomusta hieman: käynistettiin maanantaiaamuna 4.4 , sain 4 murusta cytotecia päivän aikana. Illalla klo 23 meni lapsivedet, supistuksia harvakseltaan. Klo 03 lähdin suihkuun ja neljän aikaan kätilö katsoi, että nyt alkaa olemaan kipeitä suppareita: 4 cm auki ja salia kohti! Klo 05 sain epiduraalin, seur. annos klo 06 kun olin jo oksitosiinitipan avulla avautunu tunnissa 4 cm 8 cm. Toinen epi ei tuonut taivasta, mutta ilokaasun voimalla viimiset sentit. Ponnistin kylkiasennossa suht harvakseltaan supistusten mukaan eli sain levättyä ponnistusten välillä. Ponnistusvaihe ei sattunut minua. Viimiset ponnistukset oli tosi reippaita, tuloksena ihana tyttövauva & 2.asteen repeämä ja tusinan verran tikkejä. Hyvin olen palautunut, vain päivän ajan istuminen oli todella hankalaa. Synnytyksen kokonaisajaksi oli merkattu 4h20 min. Ponnistusvaihe 27min. jälkeiset 8 min. Istukka painoi reilut 500 g.

Tsemppiä kaikille, jotka vielä nyyttiään odottelee :heart:

Talitintti+ vavi 8 pv
 
Voi ko ihanaaa!! Paljon Paljon Onnea taas vauvan saaneille :flower:

Niin se huhtikuu on puolivälissä ja vauvat tipahtelee syliin, onneksi täällä on vielä jokunen mahakaskin ettei minun yksin tartte..
Allie mullaki on ihan samat fiilikset tämän kropan kans, alkanut jo masentaan kun huomena olis LA ja olen jo kuukauden odottanu vauvaa syntyväksi, kun aiemmat on syntyneet etuajassa, vaan tämä ei.
Monta yötä olen tehny lähtöä synnärille, selkää ja mahaa polttaa ja supistuksia on säännöllisesti mutta kun ne heikkenee ja katoaa kokonaan, edelleen. En oikein tiiä, onko tämmöseen lääkettä.

Tuo vihlominen on vain sen verran kurjaa ettei voi edes kävelyä hyödyntää. Päivät menee torkkuessa ja yöt valvoessa ja kelloa vahatessa, kyllä väsyttää.
Olen oikeasti kateellinen niille jotka on jo vauvan saaneet, mutta samalla kauhean ilonen heidän puolestaan.

Tämä meidän poikanen luulee pääsevänsä navasta ulos, koko ajan on jalkapohjan kuva siinä, ja mahassa on muitakin kipeitä paikkoja mihin se jatkuvasti monottaa.
Huoh, huomena neuvola ja poksunkin tasan 40, en olis uskonu että näin pitkälle menen.

Moni synnyttänyt täällä toivottelee tsemppiä ja jaksamisia KIITOS sitä minä ainakin tarvitsen :)

ElliLei 39+6
 
Meillä on myös käyty nappulan kanssa keskustelua oikeasta ulostulo suunnasta. Hän on nyt päättänyt että perse edellä tuosta kylkiluiden välistä olis hänelle sopivin vaihtoehto ja minä yritän puhua kaveria toiseen suuntaan =)
Sellasta yötä sitten. Ei nukkunu äippä yhtään |O ja nahka on kosketukselle arka tuosta vasemman kylkiluun alta kaikesta möyhkäämisestä. Vaan ei supistele edelleenkään eikä muitakaan lähdön merkkejä ole.:kieh:

Yritän jo järjestellä ristiäisiä vaikka sankaria ei vielä näykkään. Meille aiheuttaa appivanhempien työ pienen paineen kun heille ei noita vapaapäiviä kesällä niin vaan saada, ovat maitotilallisia. Niinpä lomapäivät on pitäny jo varata joten myös ristiäiset pitäis saada järjestettyä siihen hetkeen. Jos käynnistykseen asti menee niin vaavi olis 1kk ja 1 vko ristiäisissään. Väkeä tulee vähintään se 30 henkeä joten tilakin pitäis keksiä, ei oikein meijän 45 neliötä riitä =)
Onko muut vielä ajatellu ristiäisiä/ nimiäisiä?

Netsuli 38+5
 
Täällä myös yhä yhessä koossa! :wave:

Imetysliivit mulla on kahet eri kokoiset pakattuna sairaalakassiin. Korviketta löytyy muutama purkki myös kaapista, koska olen tällainen "varmuuden vuoksi"-ihminen.
Eipä ole lähdön merkkejä täälläkään. Supistelee vaan aivan piruuttaan silloin tällöin. Kipuja ja vihlontaa kyllä riittää, mutta ei tulppaa, ei vettä, eikä kunnon polttoja näy. Olenkin tässä jo miettinyt pitäisikö siirtyä tuonne joulukuisten pinoon. :kieh:
Meillä on sukulaisten ja ystävien kera leikkimielinen "syntymäpäivä-veikkaus" vetämässä. Siellä on jo moni tippunut pois potin ulottuvilta. Näitä loppupään veikkaajia onkin huomattavasti vähemmän, joten ihan kivan rahan saa kyllä oikeaan päivään osunut. Pienet on meillä huvit! ;)

viiva&fantti 40+1
 
Huhhuh... Nyt tulee masentuneen äidin tekstiä.. muuttu mullakin taas mieli tämän odottamisen suhteen! Neuvolan puheiden mukaan huomenna olis siis pitäny olla ya-kontrolli. Aikaa ei vain polilta kuulunu. Soitin sitte tänään ite sinne et mikä mättää ku huomenna olis se 41+3, jollon kontrolli kuulemma suunnilleen pitäs olla ja lauantaina se 41+5, jollon jo rupeaisivat käynnistää. Nonih, olihan siellä mulle aika, mutta ei kontrolliaika vaan KÄYNNISTYSAIKA ja mitä vielä --> MAANATAILLE!! Pyydän anteeksi, että purin tunnelatausta kätilön korville, vaikka hän ei tälle asialle mitään voinut.. "näyttää olevan täyttä, ja vissiin on ajateltu, että ku sulla on normaalisti sujunut raskaus, niin on suoraan vaan annettu käynnistysaika rv:lle 42+0. Kyllä se syntyy viikonloppuna viimeistään."
Ei taija syntyä. Millä se syntyy, jos ei mitään ennakoivia supistuksia oo näkyny vieläkään!?
Nyt on vitsit vähissä ja tämä mamma vaan märisee :'(. Ei jaksa enää.. Olisi edes kontrolliin päässy niin tietäs vähän tilannetta ja kokoa. Edellinen painoarvio viikolta 28.
Että tätä vauvaa voi sitte odotella syntyväksi 42+3!.. Ihanaa :kieh: viikko vain enää :kieh:...

Valjakka, joka toivoo, että palautus pikapuolin tasaiseksi itsekseen ja tämmöset purkaukset sais luvan loppua..
 
mein poppoon vastoinkäymiset ei sit vaan lopu. nyt sairastuin minä itse eilen illalla vatsatautiin, oksentanu koko yön, ja maha kramppaa kuin ois supistuksia.

todella raju tauti, ja nyt oon sit aamupäivän nukkunut, ku tuntuis et oksua ei enää tuu... heikko olo on vielä, joten ei kiitos synnyttämään tässä kunnossa.

huoh ja haukotus :(

hiikka 39 POKS
 
Tervehdys kaikille!

Ja taas paljon vauvaonnea kaikille jakaantuneille! Ihania synnytyskertomuksiakin, ilo lukea, kiitos!

Täällä turvotus on suunnaton ja oikea käsi hermopinteen ja turvotuksen takia melkein käyttökelvoton. Pistelee ja kuumottaa eikä sormet juuri enää taitu. Argh. Muuten olo olisikin melkein kohtuullinen. Supistukset ovat kadonneet ja tauditkin alkaa väähän hellittää. Puutarhahommia tekisin jos olisi kaksi kättä! No kyllä mä yritän kovasti vasurillakin... :D

Mua pelottaa käynnistyksen mahdollisuus kun edellinen synnytys käynnistettiin ja se johti imukuppiin mikä taas johti virtsarakon ja peräsuolen laskeumaan. Mitähän mahtaa jäädä "käteen" tämän synnytyksen jäljiltä..? Vaikka mitäpäs väliä tuolla enää on kun kirurgin veitsen alle joutuu kuitenkin kun lapsiluku on täynnä eli todennäköisesti tämän kakkosen jälkeen. Kun en oikein halua elää enää näiden vaivojen kanssa. No mitä tahansa voi käydä synnytyksessä. Tuo käynnistys vain lisää sitä toimenpiteiden ja "vammojen" riskiä. Pahasti kuitenkin näyttäisi menevän samalla kaavalla. Olin vain niin toivonut että edes tämä tulisi suhteellisen luomusti! No se on otettava vastaan mitä tulee.

Imetysrintsikat on mun mielestä must! Ilman liivejä kaikki paikat olisi ainakin mulla olleet maitotulvan vallassa alusta asti. Joten täällä lähtee väljähköt imetysliivit synnärille ja paljon liivinsuojia. Toivotaan että tälläkin kertaa onnistuisi imetys. Korviketta en meinaa ostaa varmuudenvuoksi kun en halua niitä kaappiin pölyyntymään. Äkkiähän sellaisen hakaisee jos alkaa epätoivoiselta näyttämään. Eikä tuu sitten sorruttua liian helposti. Siinä alussa oli ainakin mulla niin epävarma olo että riittääkö maito jne.

Luomusynnytys tosiaan mullakin oli toiveissa jo ekalla kerralla mutta tuo käynnistys ei nyt kovin luomulta saanut sitä tuntumaan. Lisäksi sain kaksi kipupiikkiä ja lääkäri törkkäsi kohdunkaulanpuudutteen ja sitten ennen imukuppia välilihanpuudutteen . Olivat aikeissa laittaa spinaalinkin mutta myöhästyivät kun aukesin kahdesta sentistä täysin auki kipupiikkien jälkeen tyyliin parissakymmenessä minuutissa. No hyvä niin en mä sitä spinaalia olisi oikeastaan halunnutkaan. Mutta tuo käynnistyssynnytys ja kaikki mihin se johti aiheutti mun kohdalla sen että olin lähinnä kohde eikä paljon kyselty miten itse haluan. Pääasia tietysti että lapsi syntyi terveenä! Ja jossain kipujen välissä kun yrittivät saada mut puoli-istuvaan ponnistamaan sain sanottua että haluan koittaa muitakin asentoja. Joten johonkin onnistuin itsekin vaikuttamaan!

Selkeästi jäi traumoja ekasta kokemuksesta mutta toivotaan että tämä toinen menisi vähän helpommin!

No muuten en valita enempää, ihanaa kun flunssat alkaa olemaan takanapäin ja kevät näyttäisi oikeasti olevan täällä! Reilun parin viikon päästä viimeistään meilläkin on ihana pieni ruttumytty sylissä!

Voimia kaikille ja hyviä synnytyskokemuksia! :)

Maaemo ja Mannankryyni 39+3
 
valjakka ja hiikka : jaksuja molempien olotilaan!! :hug:

Olen nytt jotenkin saanut sen käsityksen että useimmitain synnytys on kivuliaampi käynnistettynä kuin jos lähtee itsestään käyntiin, onko näin?

Minua kun käynnistetään heti jos menee yli lasketun tämä vähä huolestuttaa.. :/ Onneksi siihen laskettuun on vielä pari viikkoa (26.4) Että ymmärtäis tää vaavi nytt vaan tulla ihan itsestään ennen sitä... :)
Äsken kuin vessassa kävin tuntu ihan kuin se limatulppa olis lähteny, ja pikkareissakin oli jotain vuotoo muistuttavaa.. eli peukut pystyyn :) kuitenkin kuvittelen vain, toive ajattelua... :p

mamsen + "pikkuinen" rv 38+1
 
Aamulla lorahti jotain pikkuhousuihin, vetistä ja vaaleanpunertavaa Ajattelin jo että jes vedet alkaa menemään. No sen jälkeen ei olekaan kunnolla vuotanut, plaah, mutta nyt kuintekin valkovuoto lohenpunertavaa. Josko nyt jotain voisi alkaa tapahtumaan ja paikat aukeamaan!!! En haluahaluahalua käynnistystä, mutta en oikein jaksa enää odotellakaan! Sais se vauva oikeasti alkaa tulemaan!!!

Pahoittelen omanapaisuutta!

Pikkis ja Salamatkustaja 41+4
 
valjakka ja hiikka : jaksuja molempien olotilaan!! :hug:
kiitos :hug:

olot alkaa onneks jo helpottaan, mut ei näissä fiiliksissä vielä synnytettäis.

viime yönä tosiaan maha kramppas niin, että ne tuntui ihan supistuksilta :O sit alko jännittää synnytys, ou mai gaad :/

ja kiitos kun ootte tullut kertomaan synnytyskertomuksianne, voi kun itelläkin kaikki menis hyvin ja helposti ja nopee.

pikkis, toivottavasti pääset synnyttämään, ja valjakka: jaksamisia!!!
 
Hurjasti onnea minunkin puolestani vauvan saaneille :wave: Useampi ilmoitus on tainnut tulla viime päivien aikana. Itse kun pitää tuota häntäpäätä ni pariin viikkoon ei varmaan mitään tapahdu, mut ehtiihän sitä myöhemminkin. Kuhan ei nyt toukokuulle menisi...

Tsemppi :hug: nille joilla nyt harmitus päällä.

Imetysliivejä olen hankkinut etukäteen kolmet. Yhdet juuri sopivat (juu ei järkevää) ja kahdet isommat. Ajattelin yhdet ottaa synnyttämään lähtiessä mukaan. Osatollahan on niitä verkkoliivejä ja muuten ne ovatkin ok, mutta kun liivinsuojat ei pysy niissä yhtään paikoillaan. Minulla tulee jo esimaitoa aika runsaasti ja joudun välillä noita suojia nytkin käyttämään.

Imettämisestä oli myös puhetta. Aion yrittää kaikkeni jotta onnistuisi, mutta jos ei ni sit ei. Aiemmin on ain ainakin maitoa tullut niin runsaasti, että imetys on sen puolesta hyvin onnistunut. Poikaa täysimetin 3 kk, sitten rinnan päät kipeytyivät tosi pahoin ja jouduin antamaan osittain pulloa. Imetys loppui sitten kokonaan ku poika oli 6 kk. Tyttöä täysimetin 6 kk (soseita sai kyllä alkaen 4kk, mutta ei siis korviketta tai pullostakaan äidinmaitoa) kunnes pieni sai pahan sammaksen suuhun mihin ei auttanut mitkään apteekinkaan ihmelääkkeet. Pari päivää pysyi aina poissa ja tuli takaisin. Silloin terkkari ehdotti että lopettaisin imetyksen kun luultavasti tarttui aina uudestaan tyttöön minun nänneistäni. No en nyt jälkeenpäin tiedä oliko niin, mutta ihan tyytyväinen olen, että tuon 6 kk imetin.

Täälläkään ei supistele kuin muutama kivuton aina päivän mittaan ja näin ollut jo jostain viikolta 18 alkaen. Harvoin yksittäisiä vähän kivuliaampia nipistyksiä myös, mutta ei suinkaan päivittäin. Toisaalta se ei välttämättä kerro mitään mahdollisen synnytyksen lähestymisestä kun joillakin voi alkaa ihan yllättäen puun takaa koko homma vaikka ei supistuksen supistusta olisi tullut aiemmin raskauden aikana.

Se vuokraamani ensisänky saapui eilen ja kyllä on kätevä tuossa minun n. 7 neliön kopissani. Vie niin paljon vähemmän tilaa kuin häkkisänky. Tuo tilanpuute olikin ainoa syy miksi sen vuokrasin. Kun siinä on vielä pyörät alla ni kätevästi saa liikuteltua =)

Huomenna taas neuvola. Arvaan, että vauva ei ole vielä kiinnittynyt, mutta laskeutunut on varmaan vähän. No huomennahan se selviää.

syyslaulu ja örvelö 38+1 :cool:
 
Kiitos kaikille imetykseen liittyvistä kommenteista ja vinkeistä. Kaikki otan ilolla vastaan. Tarkennan kuitenkin omia fiiliksiäni sen verran, että en ole "jo valmiiksi luovuttanut" asian suhteen, vaikka lähisuku onkin täynnä epäonnistuneita imetyksiä. Haluan saada homman onnistumaan ja aion kovasti yrittää. En tee siitä kuitenkaan mittaria hyvällä äitiydelle tai muutoinkaan liiallista "painekattilaa". Näin kun ensimmäistä odottaa, niin hommassa riittää ihmettelemistä, keskittymistä, opettelua ja paineita ilmankin tätä. Joten jos onnistuu, niin hienoa. Mutta itseäni en aio extrana rääkätä tämän takia.

Mun lähipiiriin kuuluu kaikenlaisia imettäjiä, onneksi. On kunnon fanaatikkoja, sitten niitä ihan tavallisia ja pullolapsiakin löytyy. Ja kaikki lapset ovat mielestäni yhtä ihania ja yhtä hyvin hoidettuja. Olen siis iloinen, että kävi mulle tän asian kanssa miten hyvänsä, niin vertaistukea on tarjolla. (Joskin niitä konkreettisia vinkkejä siitä kuinka homma onnistuu ei hirveästi ole tullut.)

Onks kellään muulla esikoistaan odottavalla sellaista oloa, että oikein osaa vielä ajatella itseään äidiksi? Tai siis puhun kyllä sujuvasti itsestäni jo äitinä ja tajuan toki, että musta sellainen tulee... Mutta jotenkin se sellainen konkreettinen ymmärrys "mä olen äiti", antaa odotuttaa. Johtuuko se siitä, että tää on eka lapsi? Ja miten pian sitä tunnetta joutuu odottamaan syntymän jälkeen?

Syyslaulu Mulla on nyt muuten viime viikot menneet supistusten kanssa samalla lailla. Supistuksia on, mulla kyllä oikeastaan joka päivä, mutta ne on lähinnä "nippailuja". Siis sitä luokkaa, että ei näillä mitään lasta ulos saada. Kun ei tarvii edes miettiä sitä, sattuuko vai ei. Ei satu. Enemmän sattuu, kun iskee varpaansa sängynjalkaan. :)

On tää raskauden viimeinen viikko/viikot oikea psykologinen kestävyyskoe. Sanoisin, että lähentelee kidutuksen määritelmää... Kestääkö pää vai eikö kestä?

Santtu ja katkarapupoika 39+2
 
Santtu
Kipaase henkkamaukasta pari imetystoppia. Niitä myydään kahden paketeissa, maksaa jotakin 19.90€ ehkä. Ei ole kuppikoolla väliä. Mä käytän vaan niitä. Rintsikkavihaaja kun olen. Ne kerää isommatkin bosat ihan kohtuullisesti kokoon ja ainakin liivinsuojat saa johonkin jos ei rintsikoista tykkää.

Täällä mä oottelen että poikasen antibiotit tippuu että päästään takaisin synnyttäneiden osastolle, jossa poika on ollut mulla vierihoidossa jo vuorokauden. Keuhkot saatiin kuiviksi ja nyt ootellaan vielä aamun tulehdusarvoja. Jos nyt ei oo noussut niin tuskin sitten nouseekaan.
Normivauvaan verrattuna täytyy kyllä sanoa että on aika paljon rankempaa olla siellä tavallisellakaan osastolla kun koko ajan pitää kytätä aikatauluja ja sumplia miten ehtii mitäkin. Koetan imettää, mulla kun tuli hirveesti maitoa viimeks, mutta menetin vuorokauden niin kestää maidonnousu. Annan pojan asua tississä kiinni vaikka nää täällä sanoo että 10min /tissi riittää. Ei riittäny esikoisellekaan. Tää valmistelee suurtilauksen vastaanottoa...
Niinpä mä "huijausimetän" joka kolmas tunti ja liritän samalla nenämahaletkun kautta mahan täyteen :D

Niin ja se mä olen äiti -fiilis ei välttämättä tule ihan heti synnytyksenkään jälkeen. Sitä voi olla aika pöllyssä. Ei kannata hätääntyä. Se on ihan normaalia.
 
Tämä lähtee nyt synnärille. Vihdoinkin niitä oikeita, "ihania", säännöllisiä ja ennen kaikkea JATKUVIA supistuksia. Alkoivat eilenillalla, joten mitä luultavimmin tänään - toivottavasti iltapäivään mennessä - meillä on vauva. Olen iloinen ja innoissani. Yhtään ei pelotakaan, vaan otan mielelläni kaiken kivun vastaan jotta pääsisin eroon kuukauden mittaisesta piinasta. Jaahas, supistus!

Allie ja Tipu 40+3
 
Onnea matkaan Allie!

Valjakka :hug:

Hiikalle pikaista paranemista!

Täällä supisteli eilisen illan kivasti (silloin tällöin). Sitten alkuyöstä 2 tuntia jo ihan napakoita ja melko säännöllisiä 3-5min. välein. Siinäpä tuo taas. Luulimme jo, että se olisi menoa yön aikana. :( Voi tätä pettymyksen määrää jälleen. :( Onko kokemusta vastaavasta supistussessiosta? Toivon todellakin, että tämä olisi jo merkki jostakin.

viiva&fantti 40+2
 

Yhteistyössä