eikun menoksi
aleostoksille, ja sitten vaan jemmaamaan kaappeihin, jos ylimääräistä tilaa sattuu olemaan?
Täällä toinen yhteiskunnan pohjasakkaa oleva.. Olen 32, takana vuosien masennus, paniikkihäiriö ja sosiaalisten tilanteiden pelko. Nyt vasta tervehdyttyäni opiskelen ammattia, ja olen kaiken lisäksi tehnyt lapsen yhteiskunnan elätettäväksi (olen toimeentulotuella). Vähän samat tuntemukset kuin sinulla, ei minulla ole sijaa tässä yhteiskunnassa ennen kuin pääsen tästä jaloilleni.Tämä keskustelu sai oikeasti itkemään.
Koska tunnistan itseni monista kirjoituksista. Minulla on ollut mt- ja päihdeongelmaa. Olen yksin, köyhä ja raskaana. Olen siis yhteiskunnan pohjasakkaa, tiedän sen. Eikä minulla tai tulevalla lapsellani ole mitään arvoa täällä rikkaiden ja hyvätuloisten ihmisten seassa. En ole voinut vaikuttaa kaikkiin asioihin elämässäni. Ja varmaan sekin on väärin, että ostin kaupasta suklaalevyn, itseäni ilahduttamaan, sehän on vaan turha ostos ja pitäisi laittaa säästöön.
Kyllä, tässä vaipuu itsesääliin. Aborttiin kai mun olis sitten pitänyt suostua kun ehkäisy petti!?
Hyvää joulua vaan.
Mun mielestä tuolla aiemmin oli hyvin kommentoitu tätä säästämistä. Kun ei vähävaraisilla se joulu ole suinkaan ainoa johon yrittää säästää;Rahaa voi myös pistää säästöön tässä vaiheessa, jos lahja on ostettava silloin juuri ennen joulua. Rahaa kirjekuoreen ja kuori jemmaan.
Tuo on kyllä jännä, että apua ei jakseta masennuksen vuoksi hakea, mutta osataan kyllä kaikki jekut, jotta saadaan joulupuusta paketit, diakonialta lahjakortit, MLL:tä 70e ja mistä nyt ikinä niitä avustuksia saakaan. Jaksetaan kirjoittaa täällä viestejä, laittaa ilmotuksia HFU:lle (vai mikä se olikaan), mutta sossuun ei jakseta kirjoittaa "En jaksa enää, tarvitsen apua." ja nimi yhteystietoineen alle.Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;22746733:Se olin minä. Ja minä myös puhuin väliinputoajista. Ne, jotka ovat toimeentulotukiasiakkaita ja jotka siten saavat välillä harkinnanvaraista toimeentulotukea esim juuri pesukonetta varten, eivät ole niitä huonoimmassa asemassa olevia. Huonoimmassa jamassa ovat ne, jotka esim masennuksen tai muun kriisin yhteydessä eivät ole tajunneet/osanneet/jaksaneet hakea apua eikä kukaan läheinen ole heitä tullut auttamaankaan. Laskut on jääneet maksamatta, on ulosotossa velkaa, luottotiedot menneet jne. Totta, ihmisen oma syy, jos ei ole tarpeeksi vahva pyytämään apua ja järjestämään asioita. Mutta voin sanoa, että ilman läheisteni neuvoja ja käytännön apua en olisi aikoinaan maailmani romahtaessa pystynyt huolehtimaan noista asioista itsekään. Näin jälkikäteen kauhulla mietin, millaista minun ja lasteni elämä olisi ollut, jos multa olisi puuttunut läheiset ihmiset. Sen vuoksi mä mieluiten aina autan juuri niitä, jotka ovat enemmän tai vähemmän väliinputoajia. Niitä, joita kukaan muu ei halua auttaa, mutta joita kilpaa syytetään omasta tilanteestaan.
eihän siinä mitään pahaa olekaan, eikä pidäkään kieltää, mutta etkö vieläkään tajua että kaikilla ei niitä vanhempia ole jotka tukisivat taloudellisesti, jotkut tukevat itse vähävaraisia vanhempiaan sen lisäksi että yrittävät itsekin tulla toimeen jotenkuten.Alkuperäinen kirjoittaja Kotona Kirves Kädessä;22746447:Noh, mä en ole koskaan nähnyt mitään pahaa siinä, jos mun vanhemmat ostaa mun lapsille vaatetta/harrastusvälineitä? Ostakoot. Miksi se kieltää pitäisi? Ja se nyt on kyllä liioittelua, hyvinkin reipasta sellaista, että ne elättäis meidät. Mulla on hyvä palkka, millä elää ihan keposesti
Pitää paikkansa. Mä olen ennenkin palstalla todennut, että olen ollut onnekas saadessani kasvattaa lapseni aikana, jolloin lähinnä pidettiin järjen köyhyytenä ostaa uutta telkkaria, jos vanha telkkari vielä toimi. Aikana, jolloin kaupat ja mainokset eivät olleet väärällään tuhansia turhuuksia, joita ilmankin ihminen tulee toimeen. Aikana, jolloin keskituloisetkin joutuivat säästämään ainakin pari vuotta päästäkseen perheineen lomareissulle Mallorcalle. Pienituloistenkin oli helpompi elää varojensa mukaan, kun ei niitä kaikkia hilavitkuttimia ollut keskituloisillakaan.Tämä nyt ei koske pelkästään kaikkein köyhintä väestönosaa, mutta olen huomannut, että nykyään on todella paljon ihmisiä, joille ei riitä enää mikään ja jotka elävät yli varojen. Esimerkkejä, aikaisemmin pienelle perheelle riitti kaksio tai kolmio, nyt pitäisi asua neliössä. Ennen 100 neliötä oli normaali omakotitalon koko, nykyään lähemmäs 200 neliötä. Hirveästi tuhlataan myös kaiken maailman turhuuksiin, käydään kahvilla, tehdään heräteostoksia, shoppaillaan shoppailun vuoksi, pitää olla kaikki hienommat uutuudeet jne. Enkä väitä, että kahvilassa käyminen olisi suuri pahe, mutta jos käydään useamman kerran viikossa ja sitten valitetaan, ettei rahat riitä. Vaatteet pitää saada tiettyä merkkiä, vaikka edullisemminkin saisi samantapaisia vaatteita. Matkoilla tuntuu, että nykyään monille 2-3 tähden hotelli on murju ja haetaan vähintään neljän tason hotellia, kun aikaisemmin kolme tähteä oli se ihmisten mielestä tavallinen huone, johon useimmat tyytyivät ja rahat riittivät hyvin.