voiko alkoholisoitunut vanhempi olla hyvä vanhempi huolimatta juomisestaan?

No tiedän erityisen herkästi, onko alkoholistiläheiseni ottanut yhdenkään paukun. En kenestäkään muusta sitä pysty sanomaan. Eli tuntosarvet ovat herkät vain tämän yhden henkilön suhteen. Ehkä siinä on tosiaan jotain selittämätöntä tai alitajuista, joka tuntuu itsestä selvälle merkille, vaikkei se muille suht läheisillekään henkilöille sitä ole.

Minulta puuttuu tuo kyky kokonaan.
Esim työkaverin juomisen (siis sen, paljonko hän oli juonut) yhtenä päivänä tajusin vasta siinä vaiheessa, kun hän totesi jättävänsä auton töihin, kun ei ole enää ajokunnossa.
: /

 

[QUOTE="vieras";22474308]Omaiset eivät näe tarpeelliseksi ja silloinhan ongelmaa ei ole. Häpeä on varmaankin yksi syy että ihmistä ei puhuta hoitoon, avata silmiä, tartuta härkää sarvista. Toisaalta, mikäs siinä, jos kaikki jaksavat hoitaa, jotta ylimääräisiä imago-ongelmia ei perheelle synny, niin ihan ok.
Suurille Rock-staroillekkin on annostelijansa jotta kitara pysyy käsissä. Enkä tarkoita keljuilla, vaan näin minä asian näen.[/QUOTE]

ei mun äitiä kukaan kannatellut. mut ok, tän ketjun perusteella mun äiti ei edes ollut alkkis.

 

Minulta puuttuu tuo kyky kokonaan.
Esim työkaverin juomisen (siis sen, paljonko hän oli juonut) yhtenä päivänä tajusin vasta siinä vaiheessa, kun hän totesi jättävänsä auton töihin, kun ei ole enää ajokunnossa.
: /

Kuten mainitsinkin aiemmin, niin en minäkään varmasti pystyisi läheisimmistä työkavereistanikaan sanomaan, ovatko he juoneet tai onko heillä ongelmia alkoholin suhteen, ennen kuin joku vastaava esimerkki tulisi, minkä kerroit. Omaan tuntosarvet vain yhteen henkilöön häntä lapsuudesta asti seuranneena ja tätä kautta huomaan välittömästi, kun hän on ottanut yhdenkin.

 

[QUOTE="vieras";22474308]Omaiset eivät näe tarpeelliseksi ja silloinhan ongelmaa ei ole. Häpeä on varmaankin yksi syy että ihmistä ei puhuta hoitoon, avata silmiä, tartuta härkää sarvista. Toisaalta, mikäs siinä, jos kaikki jaksavat hoitaa, jotta ylimääräisiä imago-ongelmia ei perheelle synny, niin ihan ok.
Suurille Rock-staroillekkin on annostelijansa jotta kitara pysyy käsissä. Enkä tarkoita keljuilla, vaan näin minä asian näen.[/QUOTE]

Kyllä ilman muuta on alkoholiongelma jos ihminen joutuu juomaan enemmän kuin tahtookaan.
Näin ainakin minun mielestäni.

Imago-ongelmista en tiedä (eivät ole imagoaan valivaa tyyppiä) ja häpeämistä pidän hyvin epätodennäköisenä.

Sen sijaan kyllä uskon, että perheensä oikeasti ajattelee että isä/puoliso on alkoholisti, mutta muuten hyvä isä/puoliso.
Ja kuten jo aiemmin krijoitin, nimeomaan tuo kiehtoo minua - että MITEN noin voi ajatella?

 

[QUOTE="Mankeli";22473963]Silti lapsi saa ruokaa, hänellä on puhtaat vaatteet, koti on siisti jne. Ei lapsi koe oloaan turvattomaksi, kyllähän sen huomaisi jos näin olisi.[/QUOTE]

Näin minunkin äitini varmasti ajatteli. Ihmettelin kyllä usein miksi äiti oli välillä niin outo, mutta en tietenkään sanonut mitään. Vasta yläasteella tajusin, että se johtuu alkoholista.
Kaikki kulissit olivat kunnossa, koti siisti, työasiat kunnossa, lapset hyvinhoidettuja jne. Silti se juominen jätti todella pahat jäljet minuun. Tuntui uskomattoman pahalta/raivostuttavalta, kun se turvallinen äiti hävisi johonkin, ja tilalle tuli lasittunut katse, typerät jutut ja se idioottimainen hymy.

Juominen jatkuu tietysti edelleen. Nykyään se tarvitsee vain paljon enemmän alkoholia päästäkseen siihen "mukavaan" fiilikseen. Aika pahan näköistä, kun ei eläkeläisenä tarvitse enää huolehtia töistä ja ajokunnosta.

Vaikka alkoholisti huomaisikin lapsen oireilun, hän ei myönnä itselleen että se voisi johtua alkoholista.

 

Uskomatonta mitä jeesustelua täällä saa lukea. Jos juominen ei aiheuta vaaraa eikä alkoholisoitunut vanhempi laiminlyö lapsiaan niin miksei voi olla hyvä vanhempi? Tätä foorumia kun lukee useammin niin tekisi mieli ennemmin kysyä että voiko tyhmä vanhempi olla hyvä vanhempi?

 

ei mun äitiä kukaan kannatellut. mut ok, tän ketjun perusteella mun äiti ei edes ollut alkkis.

Kommentoin mummeliisan kirjoittamaa tapausta, sitäkin vain yhden lukemani kommentin perusteella, en äitiäsi. Perehtymättä sinun ongelmaasi voin todeta yleisesti vain yhden asian.

Kaikki lapset ovat lojaaleja vanhemmilleen, tilateesta huolimatta ja rakastavat vanhempiaan ehdoitta, ja puolustavat näitä. Ehkä se on itsesuggestiota, ongelmaa ei ole, ei ole, ei ole.

Ja, toisekseen sanon (vain)näkemäni perusteella, että näin ei useinkaan ole alkoholisti vanhempien laita lapsiaan kohtaan.

 

Mä en osaa mummeliisa vastata tohon sun kysymykseen. Mutta jos viisi vuotta sitten olisit kysynyt millainen lapsuus oli mulla niin olisin varmaan sanonut ihan hyvä. Jossain vaiheessa tulikin sitten rysäys ja maailma tippui alta ja mä tajusin, ettei mun lapsuus ollutkaan hyvä. Se oli kaikkea muuta ja sitä oli itsekin valehdellut itselleen, että kaikki oli ollut ok. Sitä oli vaan sopeutunut lapsena pitänyt kulisseja yllä ja jatkanut sitä elämäänsä vielä aikuisenakin

 

Voi olla.

Kokemusta on.

 

Mä en osaa mummeliisa vastata tohon sun kysymykseen. Mutta jos viisi vuotta sitten olisit kysynyt millainen lapsuus oli mulla niin olisin varmaan sanonut ihan hyvä. Jossain vaiheessa tulikin sitten rysäys ja maailma tippui alta ja mä tajusin, ettei mun lapsuus ollutkaan hyvä. Se oli kaikkea muuta ja sitä oli itsekin valehdellut itselleen, että kaikki oli ollut ok. Sitä oli vaan sopeutunut lapsena pitänyt kulisseja yllä ja jatkanut sitä elämäänsä vielä aikuisenakin

Aika näyttää käykö ystäväni perheelle noin.
Jostain syystä kuitenkin epäilen, että ei... mutta myönnän suosista että
a) voin olla väärässä.
b) jos en ole väärässä en tajua miksi noin on.

 

[QUOTE="vieras";22474402]Uskomatonta mitä jeesustelua täällä saa lukea. Jos juominen ei aiheuta vaaraa eikä alkoholisoitunut vanhempi laiminlyö lapsiaan niin miksei voi olla hyvä vanhempi? Tätä foorumia kun lukee useammin niin tekisi mieli ennemmin kysyä että voiko tyhmä vanhempi olla hyvä vanhempi?[/QUOTE]

Jep. Ei alkoholismi itsessään vielä ole yhtä kuin huonoa vanhemmuutta, koska hommat pystyy pitää kunnossa yllättävän pitkäänkin, vaikka juominen on mukana kuvioissa. Se ei poista kuitenkaan sitä, etteikö alkoholismiin olisi äärimmäisen tärkeää puuttua ja päästä hoitamaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, niin kuin mitä tahansa muutakin sairautta.

 

[QUOTE="vieras";22474402]Uskomatonta mitä jeesustelua täällä saa lukea. Jos juominen ei aiheuta vaaraa eikä alkoholisoitunut vanhempi laiminlyö lapsiaan niin miksei voi olla hyvä vanhempi? [/QUOTE]

Se juominen on jo itsessään laiminlyöntiä. Tulee turvaton olo, kun ikinä ei tiedä muistaako vanhempi illalla puhutut asiat, eikä ikinä voi olla varma missä kunnossa se on.

 

[QUOTE="vieras";22474406]Kommentoin mummeliisan kirjoittamaa tapausta, sitäkin vain yhden lukemani kommentin perusteella, en äitiäsi. Perehtymättä sinun ongelmaasi voin todeta yleisesti vain yhden asian.

Kaikki lapset ovat lojaaleja vanhemmilleen, tilateesta huolimatta ja rakastavat vanhempiaan ehdoitta, ja puolustavat näitä. Ehkä se on itsesuggestiota, ongelmaa ei ole, ei ole, ei ole.

Ja, toisekseen sanon (vain)näkemäni perusteella, että näin ei useinkaan ole alkoholisti vanhempien laita lapsiaan kohtaan.[/QUOTE]

en voi samaistua tähän väittämääsi että lapsi aina on lojaani vanhemmilleen. niin paljon tunnen ihmisiä jotka on syystä tai toisesta inhonneet, jopa vihanneet jompaakumpaa vanhempaansa.

itse HALVEKSUIN isäpuoltani joka oli minulle kuin oma isä 15v ajan. hän oli väkivaltainen juoppo. nyt aikuisena olen ymmärtänyt hänen olevan narsisti. ja ei, mä en tod ollut lojaali hälle. päinvastoin. jos tilanne tuli, vedin sitä päin näköä.

 

[QUOTE="vvieras";22474464]Se juominen on jo itsessään laiminlyöntiä. Tulee turvaton olo, kun ikinä ei tiedä muistaako vanhempi illalla puhutut asiat, eikä ikinä voi olla varma missä kunnossa se on.[/QUOTE]

no nyt taas puhut tilanteessa jossa aikuinen juo niin paljon että on perskännissä eikä muista..


alkoholismia kun on "sivistyneempääkin". sellaista ettei tee katteettomia lupauksia tai ettei muista edellisen illan tapahtumia.

 

Aika näyttää käykö ystäväni perheelle noin.
Jostain syystä kuitenkin epäilen, että ei... mutta myönnän suosista että
a) voin olla väärässä.
b) jos en ole väärässä en tajua miksi noin on.

Niin, kai alkoholismia voi olla monen tasoista. Joku voi ehkä pitää sen hallinnassa koko elämänsä ilman ammattiapua tai hoitoa. Turvattomuus ja väkivalta ei kuitenkaan ole missään nimessä automaattisesti liittyväisiä alkoholismiin. Toki näiden riski varmasti kasvaa alkoholismin myötä.

 

Aika näyttää käykö ystäväni perheelle noin.
Jostain syystä kuitenkin epäilen, että ei... mutta myönnän suosista että
a) voin olla väärässä.
b) jos en ole väärässä en tajua miksi noin on.

Kirjoittamani oli siis oma kokemus ja pitääkin lukea mitä kirjoitit ystäväsi tapauksesta.

 

Itse ainakin koin asian myös siten, että äiti valitsi ennemmin alkoholin kuin lapset. Kai se vaikutti itsetuntoonkin. Äiti saattoi olla fyysisesti läsnä, puhua, leikkiä jne, mutta se haju ja tyhjä katse viesti ihan muuta. Ennen kuin tajusin, että se johtui alkoholista, hain vikaa aina ensin itsestäni. Kun normaalin ja ihanan äidin käytös yllättäen muuttuikin, ensimmäisenä sitä alkoi etsimään vikaa omasta toiminnastaan. Sanoinko jotain väärin, melusinko liikaa, miksi en ollut korjannut lelujani, jne.
En vain tajunnut, että syy olemuksen muuttumiseen oli piilossa siivouskaapissa tms.

 

no nyt taas puhut tilanteessa jossa aikuinen juo niin paljon että on perskännissä eikä muista..

En puhu. Joillakin ihmisillä pienikin alkoholimäärä voi aiheuttaa sen, että joka ikinen sana ei jää muistiin. Voi johtua siitä, että ei oikeasti ole läsnä. Pari lasillista juonut äiti voi katsoa silmiin ja puhua mukavia, mutta ei oikeasti kuuntele yhtään mitä hänelle vastataan.

Tuota henkisesti poissa olemista on vaikea kuvailla sellaiselle joka sitä ei ole kokenut.

 

Siis teistä ihminen on alkoholisti, jos juo muutamana iltana viikossa lasillisen viiniä? :O
Ts. siis lähes kaikki keski- ja itäeurooppalaiset on alkkiksia?

 

[QUOTE="vvieras";22474530]Itse ainakin koin asian myös siten, että äiti valitsi ennemmin alkoholin kuin lapset. Kai se vaikutti itsetuntoonkin. Äiti saattoi olla fyysisesti läsnä, puhua, leikkiä jne, mutta se haju ja tyhjä katse viesti ihan muuta. Ennen kuin tajusin, että se johtui alkoholista, hain vikaa aina ensin itsestäni. Kun normaalin ja ihanan äidin käytös yllättäen muuttuikin, ensimmäisenä sitä alkoi etsimään vikaa omasta toiminnastaan. Sanoinko jotain väärin, melusinko liikaa, miksi en ollut korjannut lelujani, jne.
En vain tajunnut, että syy olemuksen muuttumiseen oli piilossa siivouskaapissa tms.[/QUOTE]

Meillä vanhemmat eivät olleet koskaan kännissä, meillä oli asiat kunnossa, ainoa asia mihin hyväntuulisen isän tissuttelu vaikutti, oli se, että aina ei päässyt kuskaamaan jonnekin kun oli ottanut. Mutta silloin kun hän ei voinut tissutella, hän oli kärttyinen kuin perseelle ammuttu karhu, kimpaantui mistä tahansa pikkujutuista, mitkä muuten eivät haitanneet ollenkaan. Ja semmoisesta lapsi tietysti syyttää aina itseään.

Nyt aikuisena olen tosi huolissani, että kun isä jää eläkkeelle, tissuttelu lähtee ihan käsistä. Olen huolissani hänen terveydestään.

Ei hän minusta huono isä ole, mutta parempi olisi ollut, jos ei olisi juonut.

 

Siis teistä ihminen on alkoholisti, jos juo muutamana iltana viikossa lasillisen viiniä? :O
Ts. siis lähes kaikki keski- ja itäeurooppalaiset on alkkiksia?

Jos on pakko juoda, eikä lastenkaan takia voi tai tahdo jättää juomatta, on alkoholisti vaikka joisi kerran vuodessa.

 

Siis teistä ihminen on alkoholisti, jos juo muutamana iltana viikossa lasillisen viiniä? :O
Ts. siis lähes kaikki keski- ja itäeurooppalaiset on alkkiksia?

Minun mielestäni on alkoholisti jos juominen on pakonomaista eli ihminen joutuu sairautensa vuoksi juomaan enemmän/useammin kuin oikeastaan tahtookaan.

 

Mutta missä ap:n viestissä kävi näin ilmi, että juominen olisi pakonomaista ja tehty lasten kustannuksella? Se, ettei kuskaa harrastuksiin ei varmaankaan liene aina ihan koko totuus vaan lapsen näkökulma.

 

[QUOTE="vvieras";22474561]En puhu. Joillakin ihmisillä pienikin alkoholimäärä voi aiheuttaa sen, että joka ikinen sana ei jää muistiin. Voi johtua siitä, että ei oikeasti ole läsnä. Pari lasillista juonut äiti voi katsoa silmiin ja puhua mukavia, mutta ei oikeasti kuuntele yhtään mitä hänelle vastataan.

Tuota henkisesti poissa olemista on vaikea kuvailla sellaiselle joka sitä ei ole kokenut.[/QUOTE]

Tää on niin totta mun ystäväni kohdalla! Se kelluu poissa todellisuudesta. Me voidaan sopia asioita ja mä kerron sille asioita ja sit myöhemmin se ei muista mitään sovitusta (pitää sopia uudelleen ja uudelleen) ja mun kertomia se toisaalta kertoo omina juttuinaan. Päälle se vaan hymyilee pehmeesti, mä oon vähän tällanen höpsö kun on niin kauheesti tekemistä töissä jne. ARGGGGHHH! Alkoholisti on rasite! Se luulee etten huomaa juomista.

 

Mutta missä ap:n viestissä kävi näin ilmi, että juominen olisi pakonomaista ja tehty lasten kustannuksella? Se, ettei kuskaa harrastuksiin ei varmaankaan liene aina ihan koko totuus vaan lapsen näkökulma.

No olisko vaikka tuosta sanasta "alkoholisoitunut" otsikossa?