voiko alkoholisoitunut vanhempi olla hyvä vanhempi huolimatta juomisestaan?

Kulissit voivat pysyä pystyssä järkyttävän pitkään. Ihan turha kuvitella, että voisi perheen ulkopuolisena automaattisesti tietää, jos jokin on pahasti vialla liittyen alkoholismiin.

 

Mun mielipide on se, että alkoholia vaikka ottaisi yhden kaljapullon, niin se näkyy äidissä tai isässä. Se muuttaa käytöstä, äänenpainoa jne, vaikkei aikuinen sitä itse huomaakaan. Lapset on tosi tarkkoja näissä ja aistii asioita herkästi. Mistäkö tiedän, omasta kokemuksesta. Isä kuoli viinaan ollessani 14v. Äiti on alkoholisti ja edelleen kuulen puhelimessa jos hän on ottanut sen yhdenkin kaljapullon..

 

Mun mielipide on se, että alkoholia vaikka ottaisi yhden kaljapullon, niin se näkyy äidissä tai isässä. Se muuttaa käytöstä, äänenpainoa jne, vaikkei aikuinen sitä itse huomaakaan. Lapset on tosi tarkkoja näissä ja aistii asioita herkästi. Mistäkö tiedän, omasta kokemuksesta. Isä kuoli viinaan ollessani 14v. Äiti on alkoholisti ja edelleen kuulen puhelimessa jos hän on ottanut sen yhdenkin kaljapullon..

Tää on muuten jännä. Itsekin tunnistan ja kuulen välittömästi, jos läheinen on ottanut sen yhdenkin annoksen, vaikka on täys deeku.

 

No kyllä sitä kännissä työskentelyäkin on nähty, mutta ei sitä kovin pitkään kestänyt, kun käry kävi. Meillä ainakin viina vie voiton niin, että sitä on vedettävä lähes päivittäin. Ei siinä paljon perheen elättelyä harrastella.

Olen pahoillani rankoista kokemuksistasi.
Ja uskon että noin on useimpien alkoholistien kohdalla.

Tunnen kuitenkin poikkeuksen ja se "kiehtoo" minua, ei siis niin että viehättyisin ystäväni sairaudesta, vaan olen mietteliäs ja utelias sen suhteen, että miksi heillä toimii noin vaikka monilla muilla kaikki kaatuu suhteellisen nopeasti.

 

Kyllä nyt masennus on pikkaisen eri asia kuin alkoholismi. Huoh, tästä en jaksa edes keskustella.

Siis kuka ääliö vertaa masennusta ja alkoholismia keskenään? Tämä vasta mustavalkoista ajattelua onkin.

Nim.merkillä masennusta nähnyt

 

no sinäpä et näköjään osaa erottaa mielenheikkouden tuomaa masennusta, eli sellaista turhista asioista kitinää ja "masennusta" oikeasta masennuksesta.

oikea masennus kun on ihan fyysinen vaiva. aivot ei toimi oikein.

Kyllä mä osaan. Niinkuin juuri kerroin sulle ystävästäni, hänellä on ihan oikea masennus. Ja alkoholismi on edelleen sairaus, ei se, että masennus on fyysinen vaiva, muuta sitä asiaa!

 

Olen pahoillani rankoista kokemuksistasi.
Ja uskon että noin on useimpien alkoholistien kohdalla.

Tunnen kuitenkin poikkeuksen ja se "kiehtoo" minua, ei siis niin että viehättyisin ystäväni sairaudesta, vaan olen mietteliäs ja utelias sen suhteen, että miksi heillä toimii noin vaikka monilla muilla kaikki kaatuu suhteellisen nopeasti.

No kymmeniä vuosia meilläkin homma pysyi kasassa, kunnes lähti sortumaan hiljattain.

 

ja nyt puhun sellaisesta alkkiksesta joka "vain" tissuttaa, ei vedä perseitä olalle. mutta juomista kuitenkin tapahtuu useamman kerran viikossa.

parempi vanhempi VOI olla kuin moni sellainen joka ei juo, mutta hyvä vanhempi on aika kyseenalainen termi tälläisen henkilön kyseessä ollessa.

 

En tiedä, itsellä vain kokemusta huonosta alkoholistivanhemmasta.

 

Tää on muuten jännä. Itsekin tunnistan ja kuulen välittömästi, jos läheinen on ottanut sen yhdenkin annoksen, vaikka on täys deeku.

Sama täällä. Hyvin ovat tuntosarvet kehittyneet.

 

No kymmeniä vuosia meilläkin homma pysyi kasassa, kunnes lähti sortumaan hiljattain.

Joo. Ehkä ystävällänikin käy noin.
Hänellä takana vasta vuosina 20(+ jotain?) alkoholistina.

 

Olen lukenut noista tuntosarvista ja monella alkoholistiperheen lapsella ne tuntuvat toimivan.
Itselläni ei kuitenkaan sellaisia ole.

Uskotteko että lapsen pitää elää alkoholin traumauttama lapsuus ennen kuin tuollaiset kehittyvät vai onko kyse muuten poikkeuksellisesta herkkyydestä?

 

Olen lukenut noista tuntosarvista ja monella alkoholistiperheen lapsella ne tuntuvat toimivan.
Itselläni ei kuitenkaan sellaisia ole.

Uskotteko että lapsen pitää elää alkoholin traumauttama lapsuus ennen kuin tuollaiset kehittyvät vai onko kyse muuten poikkeuksellisesta herkkyydestä?

mä oon kertonut tässä ketjussa että oma äitini oli hyvä ja turvallinen tissuttelustaan huolimatta. koskaan en kokenut turvattomuutta tai pelkoa lapsuudessani. silti minulla on tuntosatvet koholla äitini kanssa. mä kuulen SAMANTIEN siitä että se on juonut jos puhutaan puhelimessa.

 

Jos kyseessä oleva tissuttelija on äiti, niin tietty voi olla hyvä vanhempi. Jos taas kyseessä on isä, niin ei tietenkään voi olla. :xmas:

 

Joo. Ehkä ystävällänikin käy noin.
Hänellä takana vasta vuosina 20(+ jotain?) alkoholistina.

Monessa tapuksessa läheiset ja ystävät joutuvat tekemään paljon ylimääräistä joka pitää alkkiksen pystyssä, kymmeniäkin vuosia. Usein perhe ja muut ovat niin tilanteeseen tottuneita että pitävät tuota normaalina ja jos on useita ihmisiä hyysäämässä, niin ei se ongelma ehkä niin isolta tunnukkaan. Olisiko parempi saada ihminen hoitoon, kuin antaa ihmisen pitää ongelmansa jonka muut hoitavat siedettäväksi.

 

[QUOTE="vieras";22474188]Monessa tapuksessa läheiset ja ystävät joutuvat tekemään paljon ylimääräistä joka pitää alkkiksen pystyssä, kymmeniäkin vuosia. Usein perhe ja muut ovat niin tilanteeseen tottuneita että pitävät tuota normaalina ja jos on useita ihmisiä hyysäämässä, niin ei se ongelma ehkä niin isolta tunnukkaan. Olisiko parempi saada ihminen hoitoon, kuin antaa ihmisen pitää ongelmansa jonka muut hoitavat siedettäväksi.[/QUOTE]

Ongelmaksi homma muodostuu silloin, kun alkoholisti ei myönnä sairauttaan. Mitenpä siinä mitkään hoidot auttaa, ennen kuin oikeasti itse ensin myöntää, että tarvitsee ammattiapua. Aina sitä toitottaa, että hoitoon pitäis mennä ja vaikka pakkohoitoon kun saisi niin olisi sekin hyvä, mutta jos sitä lopullista ongelmaa ei alkoholisti itse myönnä, niin tekohengitystähän ne hoidot vain ovat.

 

[QUOTE="vieras";22474188] Olisiko parempi saada ihminen hoitoon, kuin antaa ihmisen pitää ongelmansa jonka muut hoitavat siedettäväksi.[/QUOTE]

Varmasti hankkisin hänet hoitoon jos siihen vain pystyisin.
Suomessa ei kuitenkaan ole keinoa pakkohoidattaa ystäviään elleivät nämä sitä itse halua - ja etenkään kun omaisensa eivät koe hoitoa tarpeelliseksi.

 

Olen lukenut noista tuntosarvista ja monella alkoholistiperheen lapsella ne tuntuvat toimivan.
Itselläni ei kuitenkaan sellaisia ole.

Uskotteko että lapsen pitää elää alkoholin traumauttama lapsuus ennen kuin tuollaiset kehittyvät vai onko kyse muuten poikkeuksellisesta herkkyydestä?

No en ole mielestäni elänyt minkäänlaista traumaattista lapsuutta, vaikka alkoholistiperheestä olenkin. Persoona vain tuntuu muuttuvan niin radikaalisti, kun henkilö ottaa sen vaihteen, että ryyppää. Ja tämä persoona muuttuu välittömästi, kun se ensimmäinen otetaan. Ei siinä mielestäni edes hirmuisen tarkkoja tuntosarvia tarvita.

 

Ongelmaksi homma muodostuu silloin, kun alkoholisti ei myönnä sairauttaan. Mitenpä siinä mitkään hoidot auttaa, ennen kuin oikeasti itse ensin myöntää, että tarvitsee ammattiapua. Aina sitä toitottaa, että hoitoon pitäis mennä ja vaikka pakkohoitoon kun saisi niin olisi sekin hyvä, mutta jos sitä lopullista ongelmaa ei alkoholisti itse myönnä, niin tekohengitystähän ne hoidot vain ovat.

Joskus alkoholisti voi olla itse tietoinen alkoholismistaan ja silti kieltäytyä hoidosta.
Aika vähissä on silloin ystävien keinot vaikuttaa asiaan.

 

No en ole mielestäni elänyt minkäänlaista traumaattista lapsuutta, vaikka alkoholistiperheestä olenkin. Persoona vain tuntuu muuttuvan niin radikaalisti, kun henkilö ottaa sen vaihteen, että ryyppää. Ja tämä persoona muuttuu välittömästi, kun se ensimmäinen otetaan. Ei siinä mielestäni edes hirmuisen tarkkoja tuntosarvia tarvita.

Aah Ok.
Tuo ehkä vähän erilaista kuin näillä jotka sanovat tietävänsä jotenkin erityisen herkästi onko joku ottanut yhden paukun, vaikka se ei näkyisi käytöksessä tms?

 

Joskus alkoholisti voi olla itse tietoinen alkoholismistaan ja silti kieltäytyä hoidosta.
Aika vähissä on silloin ystävien keinot vaikuttaa asiaan.

Juuri näin. Kyllä se avun hakeminen tai avun tarpeen myöntäminen olisi lähdettävä alkoholistista itsestään.

 

Aah Ok.
Tuo ehkä vähän erilaista kuin näillä jotka sanovat tietävänsä jotenkin erityisen herkästi onko joku ottanut yhden paukun, vaikka se ei näkyisi käytöksessä tms?

No tiedän erityisen herkästi, onko alkoholistiläheiseni ottanut yhdenkään paukun. En kenestäkään muusta sitä pysty sanomaan. Eli tuntosarvet ovat herkät vain tämän yhden henkilön suhteen. Ehkä siinä on tosiaan jotain selittämätöntä tai alitajuista, joka tuntuu itsestä selvälle merkille, vaikkei se muille suht läheisillekään henkilöille sitä ole.

 

No tiedän erityisen herkästi, onko alkoholistiläheiseni ottanut yhdenkään paukun. En kenestäkään muusta sitä pysty sanomaan. Eli tuntosarvet ovat herkät vain tämän yhden henkilön suhteen. Ehkä siinä on tosiaan jotain selittämätöntä tai alitajuista, joka tuntuu itsestä selvälle merkille, vaikkei se muille suht läheisillekään henkilöille sitä ole.

Ja jos lisätään, niin alkoholistin puoliso ei tunnu tätä juomista huomaavaan hetikään niin herkästi kuin alkoholistin lapsena kasvanut. Mikä viittaisi siihen, että lapsella ne tuntosarvet ovat herkemmät.

 

Vaikea sanoa noista tuntosarvista, mutta mä luulen, että osa on sellasta suojautumisvaistoa, minkä on lapsena itselleen kehittänyt. Sä huomaat ne samat merkit sitten muissakin ihmisissä, kun alkoholia on otettu. Toisaalta osa tuttavistani, millä ei ole muistikuvia kuin ehkä yhdestä vanhempien illasta, missä alkoholia oli mukana, niin on kertoneet miten pelottavana koki kun vanhemmat käyttäytyi ihan oudosti. Ja hekin on osanneet yhdistää sen alkoholiin, vaikkei vanhemmat ole siis olleet missään kännissä. Nää on tosi vaikeita asioita.

 

Varmasti hankkisin hänet hoitoon jos siihen vain pystyisin.
Suomessa ei kuitenkaan ole keinoa pakkohoidattaa ystäviään elleivät nämä sitä itse halua - ja etenkään kun omaisensa eivät koe hoitoa tarpeelliseksi.

Omaiset eivät näe tarpeelliseksi ja silloinhan ongelmaa ei ole. Häpeä on varmaankin yksi syy että ihmistä ei puhuta hoitoon, avata silmiä, tartuta härkää sarvista. Toisaalta, mikäs siinä, jos kaikki jaksavat hoitaa, jotta ylimääräisiä imago-ongelmia ei perheelle synny, niin ihan ok.
Suurille Rock-staroillekkin on annostelijansa jotta kitara pysyy käsissä. Enkä tarkoita keljuilla, vaan näin minä asian näen.