voiko alkoholisoitunut vanhempi olla hyvä vanhempi huolimatta juomisestaan?

Ja jos joku haluaa rautalangasta vääntää, niin alkoholisti ja tissuttelija on varmaan kaksi eri asiaa.

Mikä lasketaan tissutteluksi?? Kerran viikossa? Kaksi kertaa viikossa? Useammin? Mikä on alkoholismia??

Minusta lapsiperheeseen ei kuuluu monta kertaa viikossa juominen. En mahda sille mitään. Ja kyllä, olen ottanut itsekin siideriä/lonkeroa kotona sen yhden tai kaksi annosta. Mutta siihen se sitten jääkin.

 

mä oon aika järkyttynyt teidän tiukoista mielipiteistä. jotenkin on mustavalkoinen kuva.... niinkuin joku sanoi, jossain päin eurooppaa kuuluu alkoholi kovastikin tissuttelun myötä elämään, mutta ei tulisi mieleenkään sanoa että vanhemmat olisi huonoja sen takia.

mä en koe että tissutteleva ihminen on automaattisesti pelottava, poissaoleva tmv. tai että laittaisi juomisen lasten edelle. moni tissutteleva vanhempi on ihan tavallinen. vie lapsiaan harrastuksiin, käy töissä, duunaa ruuat, pesee pyykit, viettää aikaa lastensa kanssa.

jotenkin mua järkyttää täälläkin palstalla vallitseva ajatus että jos oot äiti/isä, et saisi ottaa tyyliin ollenkaan. onko missään muussa maassa näin? no jenkeissä taitaa olla. mies oli siellä vaihtarina aikoinaan ja ainakin siellä missä se oli, jopa kerran viikossa juomista pidettiin tuomittavana.

Jos sanotaan että on alkoholisti niin sillä on omat oireensa. Silloin ei voi olla hyvä vanhempi. Euroopassa "tissutellaan" mutta ei niin että ollaan alkoholisteja. Mun mielestä lasten läsnäollessa saa ottaa, mutta niin että homma pysyy hallinnassa. Jos on alkoholisti niin se ei onnistu. Ymmärrätkö eron?

 

Kuinka paljon perhe kannattelee häntä, eli melkein aikuiset lapset ja puoliso? Selviäisikö yksin tai esim. pienten lasten yksinhuoltajana?

Hänellä on kaksi teini-ikäistä ja kaksi pikkulasta. Eli reilut 10 v sitten kun tutustuttiin nykyiset teinit olivat leikki-ikäisiä. En kokenut heidän silloin kantavan isäänsä enkä koe vieläkään.

Puolison kantamisesta vaikeampi sanoa. Hän(puoliso) vaikuttaa heistä kahdesta riipuvaisemmalle ja avuttomaammalle arjen asioisssa, mutta kaikkihan ei aina näy ulospäin...

Yksinhuoltajana pärjäämisestäkään en osaa sanoa. Hän on perheensä ainoa työssäkäyvä aikuinen (vaimo kotiäiti) joten ihan käytännössä leikki-ikäisen ja taaperon hoito varmasti muuttuisi paljon. En kuitenkaan pidä mahdottomana että selviäisi siitäkin pakkotilanteessa.

Tahdon kuitenkin huomauttaa että kantani (luuloni) on yhä, että 99% tapauksissa vanhemman alkoholismi vaurioittaa lasta ja sotkee perheen dynamiikkaa. Vain tämä yksi läheltä seuraamani tarina on pakottanut minut miettimään jotta kaikki ei ehkä olekaan niin mustavalkoista kuin kuvittelin.

 

Alkoholismi on harvoi puolentoista vuoden juttu.

Ja sillä on paha tapa edetä.

 

ei voi. Jos on oikeesti alkoholisti, niin juominen menee aina kaiken muun edelle. Näin ei toimi hyvä vanhempi.

mitä jos juominen ei menekään kaiken edelle? että se äiti/isä kyllä pystyy olee juomatta silloin kun on vaikka lasten harrastuksia, muita menoja jne. mutta muutoin sitten tissuttaa?

mä hain takaa tälläistä, en sitä että viina menee lasten tarpeisen/elämän edelle. tissutteluakin voi olla monenlaista. ehkei sitten alkoholisti sovi sanana kuvaan, mutta kuitenkin sellainen useemman kerran viikossa tissuttelu.

 

No jos kaikki rahat menee viinaan, eikä pysty töitä tekemään, niin kyllä se hieman kaihertaa, vaikka muuten olisikin rakastava vanhempi.

 

Minä olen varmaan kanssa alkkis. Juon useamman kerran viikossa lasillisen punkkua kun lapset nukkuu. En kyllä koe että se vaikuttaisi lapsiin mitenkään.Lapset jo kouluikäisiä ja nukkuvat yönsä ei tartte siis heräillä vauvan kanssa tms. Ja en mene yhdestä lasista miksikään.Lämmittää kivasti.

 

Kun tuo syöpä nyt mainittiin, niin sen lisäksi että alkoholismi ja syöpä ovat aivan erilaisia sairauksia, on toisesta eli syövästä suurempi toivo parantua. Alkoholisti sen sijaan ryyppää itsensä useinmiten hautaan ja vielä ihan itse, aktiivisesti, aivan kuin haluten sinne. Ei syöpää ja siitä aiheutunutta poikkeustilaa perheessä voida mitenkään verrata alkoholismiin, ei mitenkään.

 

Jos sanotaan että on alkoholisti niin sillä on omat oireensa. Silloin ei voi olla hyvä vanhempi. Euroopassa "tissutellaan" mutta ei niin että ollaan alkoholisteja. Mun mielestä lasten läsnäollessa saa ottaa, mutta niin että homma pysyy hallinnassa. Jos on alkoholisti niin se ei onnistu. Ymmärrätkö eron?

ymmärrän joo nyt. eli mä en sitten ap viestissäni tarkoittanut alkkiksia. alkkis ei voi juomiselleen mitään, mun tarkoittama tilanne oli sellainen että lapsista huolehditaan, käydään harrastuksissa jne jne. siis tavallista elämää, mutta että vanhempi ottaa useemman kerran viikossa vaikka illalla vähän viiniä. tissuttaa.

 

Mä itse juon paljon ja jopa lapsen aikana. Olen yh joten ei ole sitä raitista siinä. Silti lapsi saa ruokaa, hänellä on puhtaat vaatteet, koti on siisti jne. Ei lapsi koe oloaan turvattomaksi, kyllähän sen huomaisi jos näin olisi. Mielummin lapsi viettää aikaansa mun kanssa kuin lähes raivoraittiin isänsä kanssa.

 

[QUOTE="voi";22473952]Minä olen varmaan kanssa alkkis. Juon useamman kerran viikossa lasillisen punkkua kun lapset nukkuu. En kyllä koe että se vaikuttaisi lapsiin mitenkään.Lapset jo kouluikäisiä ja nukkuvat yönsä ei tartte siis heräillä vauvan kanssa tms. Ja en mene yhdestä lasista miksikään.Lämmittää kivasti.[/QUOTE]

Mutta voisitko olla ilmankin? Onko tullut jo tapa, koska lämmittää ja rentouttaa mukavasti?

Tätä varmaan ajaa moni takaa, että riippuvuus voi olla jo yhdessä annoksessakin.

 

[QUOTE="näin meillä";22473938]No jos kaikki rahat menee viinaan, eikä pysty töitä tekemään, niin kyllä se hieman kaihertaa, vaikka muuten olisikin rakastava vanhempi.[/QUOTE]

Mutta kaikilla alkoholisteillahan ei ole noin?
On paljon alkoholisteja jotka hoitavat työnsä ja elättävät perheensä - kieltämättä silti itsekään alkoholismiaan.

 

Hänellä on kaksi teini-ikäistä ja kaksi pikkulasta. Eli reilut 10 v sitten kun tutustuttiin nykyiset teinit olivat leikki-ikäisiä. En kokenut heidän silloin kantavan isäänsä enkä koe vieläkään.

Puolison kantamisesta vaikeampi sanoa. Hän(puoliso) vaikuttaa heistä kahdesta riipuvaisemmalle ja avuttomaammalle arjen asioisssa, mutta kaikkihan ei aina näy ulospäin...

Yksinhuoltajana pärjäämisestäkään en osaa sanoa. Hän on perheensä ainoa työssäkäyvä aikuinen (vaimo kotiäiti) joten ihan käytännössä leikki-ikäisen ja taaperon hoito varmasti muuttuisi paljon. En kuitenkaan pidä mahdottomana että selviäisi siitäkin pakkotilanteessa.

Tahdon kuitenkin huomauttaa että kantani (luuloni) on yhä, että 99% tapauksissa vanhemman alkoholismi vaurioittaa lasta ja sotkee perheen dynamiikkaa. Vain tämä yksi läheltä seuraamani tarina on pakottanut minut miettimään jotta kaikki ei ehkä olekaan niin mustavalkoista kuin kuvittelin.

hei mummeliisa.

olen monesti seuraillut sun kirjoituksia ja sinä vaikutat harvinaisen selväpäiseltä ihmiseltä. osaat katsoa asioita eri kulmista, ymmärtää asioita jotka muut tuomitsee. osaa kyseenalaistaa omatkin näkemyksesi.

olen vaan aikas ihana.

 

[QUOTE="voi";22473952]Minä olen varmaan kanssa alkkis. Juon useamman kerran viikossa lasillisen punkkua kun lapset nukkuu. En kyllä koe että se vaikuttaisi lapsiin mitenkään.Lapset jo kouluikäisiä ja nukkuvat yönsä ei tartte siis heräillä vauvan kanssa tms. Ja en mene yhdestä lasista miksikään.Lämmittää kivasti.[/QUOTE]

Pystytkö olemaan juomatta? Lasi punkkua ei tee susta alkkista, jos joisit vaikka joka ilta, mutta se, ettet pysty olemaan ilman, jos pitäs vaikka ajaa, tekee. Ja niin ei toimi hyvä vanhempi.

 

Kyllä vain, alkoholisti voi olla vaikka ne annokset eivät kovin suuria vielä olisikaan, mutta sairauteen kuuluu toleranssin nousu ja annosten kasvaminen ajan myötä.

 

Mutta kaikilla alkoholisteillahan ei ole noin?
On paljon alkoholisteja jotka hoitavat työnsä ja elättävät perheensä - kieltämättä silti itsekään alkoholismiaan.

No kyllä sitä kännissä työskentelyäkin on nähty, mutta ei sitä kovin pitkään kestänyt, kun käry kävi. Meillä ainakin viina vie voiton niin, että sitä on vedettävä lähes päivittäin. Ei siinä paljon perheen elättelyä harrastella.

 

No kyllä sitä kännissä työskentelyäkin on nähty, mutta ei sitä kovin pitkään kestänyt, kun käry kävi. Meillä ainakin viina vie voiton niin, että sitä on vedettävä lähes päivittäin. Ei siinä paljon perheen elättelyä harrastella.

mun äiti joi ja juo edelleen päivittäin mutta töissä on kyllä selvänä. ai alkoholismi tarkoita aamusta alkaen juomista ja että menee töihinkin kännissä.

siis mistä näin mustavalkoinen ajattelu tulee????????

 

Tästä en lähtisi keskustelemaan, ainakaan riitaa haastamaan.

Pikkaisen väärät vertailukohteet sinulla.

Masennus on monesti hormonaalistakin, toisin kuin alkoholismi.

En lähtis riitaa haastamaan myöskään tuosta alkoholisti-kysymyksestä, niin en sitten masennuksestakaan, ihan asiallisella linjalla ajattelin pysyä...

Vertailukohde ei mielestäni ole väärä, koska mahdolliset seuraukset molemmista sairauksista ovat samat.

Kyllä, masennus voi olla hormonaalista, mitä sitten? Se on sairaus, kuten alkoholismikin. Alkoholismi voi olla myös perinnöllistä. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että on ihmisen sietokyvystä ja henkisestä vahvuudesta hyvin paljon kiinni, sairastuuko kumpaankaan. Siis jos masennus EI ole hormonaalista.

Ja ystäväni, joka sairastaa masennusta, on mielestäni "hyvä" äiti silloin, kun jaksaa olla. Kuten oma äitini oli "hyvä äiti" silloin, kun ei ollut humalassa. Kummassakaan tilanteessa se, että lapsi kokee mahdollisesti turvattomuutta, ei tietenkään poistu eikä missään nimessä ole hyvä asia, mutta huonoksi äidiksi en kumpaakaan sanoisi, vain sairaaksi ja mieleltään heikoksi...

 

Pystytkö olemaan juomatta? Lasi punkkua ei tee susta alkkista, jos joisit vaikka joka ilta, mutta se, ettet pysty olemaan ilman, jos pitäs vaikka ajaa, tekee. Ja niin ei toimi hyvä vanhempi.

Pystyn olemaan juomatta. Mutta en halua, koska ei tosta mun mielestä ole haittaa.Lasten nähden en silti joisi edes yhtä punkkulasillista.Ei tartte niiden tietää vielä mitään alkoholista.

 

mä oon aika järkyttynyt teidän tiukoista mielipiteistä. jotenkin on mustavalkoinen kuva.... niinkuin joku sanoi, jossain päin eurooppaa kuuluu alkoholi kovastikin tissuttelun myötä elämään, mutta ei tulisi mieleenkään sanoa että vanhemmat olisi huonoja sen takia.

mä en koe että tissutteleva ihminen on automaattisesti pelottava, poissaoleva tmv. tai että laittaisi juomisen lasten edelle. moni tissutteleva vanhempi on ihan tavallinen. vie lapsiaan harrastuksiin, käy töissä, duunaa ruuat, pesee pyykit, viettää aikaa lastensa kanssa.

jotenkin mua järkyttää täälläkin palstalla vallitseva ajatus että jos oot äiti/isä, et saisi ottaa tyyliin ollenkaan. onko missään muussa maassa näin? no jenkeissä taitaa olla. mies oli siellä vaihtarina aikoinaan ja ainakin siellä missä se oli, jopa kerran viikossa juomista pidettiin tuomittavana.

Kyllä alkoholistikin tekee kaikki kuvailemasi asiat mutta yleensä lievässä humalassa ja annoskoko kasvaa tilanteen jatkumisen myötä. Ja kuten kaveristani jo huomaan, tilanne on muuttunut epäselvemmäksi kaiken suhteen, vaikka itse luulee hämäävänsä muita.
Ystävänäkään alkoholisti ei ole siitä luotettavimmasta päästä ja kaikki valehtelevat! Tämä on tullut ystävälleni uutuutena. Se valehtelu lähtee pienistä asioista ja kasvaa tavaksi piilotella. Harva sanoo rehellisesti olevansa alkoholisti ja juovansa lähes päivittäin.

Ja se ei ole alkoholismin puolustus, että selväkin voi valehdella tai että on masentuneitakin ihmisiä vanhempina. Yksi ongelma ei voi oikeuttaa toista.

Sukulaiseni oli hyvässä työssä, hoiti asiansa ja oli ulospäin moitteeton, alkoholisti. Tilanne ei koskaan kärjistynyt mutta kyllä jo sen pelko vaikutti kaikkiin, jopa sukulaisiin. Oli jotenkin typerää puhua ihmiselle jonka tiesi olevan humalassa vaikka esitti selvää. Lapset häpesivät ja kaikki ovat absolutisteja nyt aikuisena.

 

mun äiti joi ja juo edelleen päivittäin mutta töissä on kyllä selvänä. ai alkoholismi tarkoita aamusta alkaen juomista ja että menee töihinkin kännissä.

siis mistä näin mustavalkoinen ajattelu tulee????????

No kyllä tiedän, että se tarkoittaa sitä mielentilaa enemmänkin. Että pystyykö olemaan juomatta vai ei. Ei niinkään niitä määriä tai kertoja mitä vetää. Turhauttaa vaan oma tilanne, kun se on sellaiseksi vuosien saatossa kasvanut, että enää ei tule mistään normaalista mitään. Siis ei henk.koht tilanne, vaan läheisen. Toki hänkin aiemmin elätti perhettään jne, mutta tilanne paheni ja paheni ja nyt on se, että viina on se ainoa mielen päällä oleva asia. Talo ei ihan vielä alta ole mennyt.

 

[QUOTE="noh";22474032]En lähtis riitaa haastamaan myöskään tuosta alkoholisti-kysymyksestä, niin en sitten masennuksestakaan, ihan asiallisella linjalla ajattelin pysyä...

Vertailukohde ei mielestäni ole väärä, koska mahdolliset seuraukset molemmista sairauksista ovat samat.

Kyllä, masennus voi olla hormonaalista, mitä sitten? Se on sairaus, kuten alkoholismikin. Alkoholismi voi olla myös perinnöllistä. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että on ihmisen sietokyvystä ja henkisestä vahvuudesta hyvin paljon kiinni, sairastuuko kumpaankaan. Siis jos masennus EI ole hormonaalista.

Ja ystäväni, joka sairastaa masennusta, on mielestäni "hyvä" äiti silloin, kun jaksaa olla. Kuten oma äitini oli "hyvä äiti" silloin, kun ei ollut humalassa. Kummassakaan tilanteessa se, että lapsi kokee mahdollisesti turvattomuutta, ei tietenkään poistu eikä missään nimessä ole hyvä asia, mutta huonoksi äidiksi en kumpaakaan sanoisi, vain sairaaksi ja mieleltään heikoksi...[/QUOTE]

no sinäpä et näköjään osaa erottaa mielenheikkouden tuomaa masennusta, eli sellaista turhista asioista kitinää ja "masennusta" oikeasta masennuksesta.

oikea masennus kun on ihan fyysinen vaiva. aivot ei toimi oikein.

 

hei mummeliisa.

olen monesti seuraillut sun kirjoituksia ja sinä vaikutat harvinaisen selväpäiseltä ihmiseltä. osaat katsoa asioita eri kulmista, ymmärtää asioita jotka muut tuomitsee. osaa kyseenalaistaa omatkin näkemyksesi.

olen vaan aikas ihana.

Kiitos.

Jos kohta minun pitää myöntää, että tässä alkoholismiskysymyksessä minä itsekin taidan olla aika epätolerantti.
Huolimatta tästä mainitsemastani esimerkistä minussa istuu sitkeässä ennakkoluulot joiden mukaan alkoholismiin liittyy "aina" väkivaltaa, turvattomuutta, toloudellisia vaikeuksia jne.
Ja niin taitaa ainakin useimmiten ollakin?

Ystäväni kuitenkin on alkoholisti, on ollut sitä vajaat 20 vuotta eli koko sen ajan kuin on ollut perheellinen. Ja kaikista ennakkoluuloistani ja piukeasta paheksunnasta huolimatta hän ja hänen perheensä vaikuttavat yhä voivan hyvin. Jos se on "kulissia" niin miksi moni muu "pienempiongelmainen" ei onnistu pitämään kulisseja pystyssä vaan lasten (muista syistä johtuva) pahoinvointi tulee aina väkisinkin vuosien mittaan esiin?

PS: Tissuttelu ei mielestäni ole alkoholismia vaan alkoholisti on ihminen joka juo pakonomaisesti eli silloinkin kun ei oikeastaan itse juoda haluaisi.

 

hei mummeliisa.

olen monesti seuraillut sun kirjoituksia ja sinä vaikutat harvinaisen selväpäiseltä ihmiseltä. osaat katsoa asioita eri kulmista, ymmärtää asioita jotka muut tuomitsee. osaa kyseenalaistaa omatkin näkemyksesi.

olen vaan aikas ihana.

peesi!

 

Tässä nyt vedetään aika rankkoja yleistyksiä. Koska alkoholisteistakin hyvin suuri osa käy mm. normisti töissä ja jos mukaan luetaan kaikki päihderiippuvaiset niin töissä käyviä on vielä suurempi osa. Itse koen että voi olla käytännössä hyvä vanhempi vaikka ei tietenkään arvotasolla minusta ole.

Se, että jollain on ollut hyvä alkoholistiäiti ei tee äitiä yhtään huonommaksi vaikka elämä olisiollut helppoa. kukaanhan ei tiedä kuinka ns. terveet äidit tai isät pärjää tiukassa paikassa esim. lasten vakavien sairausten ym. edessä, monessa perheessä tulee masennusta, avioeroja ym tiukan paikan tullen, ihan ilman alkoholiakin. Ja vaikka kuinka lapset yritetään hoitaa niin kyllä esim. avioero on parin vuoden suuren suuri turvattomuuden tunne aika monelle lapselle.

Jotkut alkoholistit jopa pääsevät viinasta eroon kun tulee riittävän tiukka paikka. Tiedän mm. tällaisen isän joka raitistui vasta kun vaimo kuoli ja joutui ottamaan vastuun kaikista lapsista.