"vvieras"
Eri ihmiset kokevat juomisen eri tavalla. Meitäkin on monta sisarusta, mutta ilmeisesti minulle jäi äidin juomisesta isoimmat traumat. Mutta piina siis jatkuu edelleen. Poden vuorotellen syyllisyyttä, vihaa, huonoa omaatuntoa, välinpitämättömyyttä, kaikkea mahdollista. Sisarukseni osaavat ainakin päälle päin suhtautua asiaan rennommin, joten sitten välillä syytän itseäni pikkumaiseksi turhasta niuhottajaksi. Ja joka päivä tunnen huonoa oloa siitä, että en edelleenkään pysty käsittelemään asiaa avoimesti ja puuttumaan siihen, vaan annan sen eläkeläisen juoda itsensä rappiolle.