V
"vieras"
Vieras
Olenko ainoa, jonka mielestä on hyvä vaan, kun joku tulee ojentamaan mun lapsia esim. kaupassa? Varmaan tulee kommenttia, että olen huono äiti, lapseni on huonosti kasvatetut ja jos olen lapsia saanut, niin silmät pitäisi olla selässäkin. Mutta minä tosiaan olen iloinen ja kiitollinen kaikille niille tädeille ja sedille, jotka on minua kasvatustehtävässä hetkellisesti auttaneet.
Minulla on kolme lasta joista ensimmäinen on ollut todella haastava kasvatettava. Varsinkin uhmaiän aikaan oli usein tilanteita julkisilla paikoilla jolloin olisi tehnyt mieli, että maa nielaisisi minut sisäänsä: raskaudesta johtuvat tunnekuohut, väsymys ja tahtoaan sekä rajojaan kokeileva pieni.
On ollut todellinen enkeliteko, kun kaupan jonossa rähmällään kiljuvan pienokaisen huomio on kiinnitetty muualle esim. iäkkäämmän mummon toimesta, joka on reippaasti tullut pienokaisen vierelle ja alkanut kyselemään mikä nyt noin hirveän paljon kiukuttaa ja eikös ole mukava, että ulkona on jo aika usein lätäköitä ja kumisaappaat jalassa niissä voi roiskutella, että mitäs jos vaan nousisit siihen äitin vierelle odottamaan vuoroa, niin äitilläkin olisi iloisempi mieli, kun menette ulos kaupasta. Siellä ulkona taisi tänäänkin olla pari lätäkköä ja sinullahan on tosi hienot saappaat jalassa...
Tai jos lapsi ei noudata yhteisiä sääntöjä esim. puistossa, enkä itse juuri sillä hetkellä asiaa huomaa, niin joku tarkka äiti tulee lapsen vierelle ja sanoo jämäkästi, että liukumäessä pitää mennä vuorotellen eikä heti perään saa laskea ettei tule vahinkoja tms.
No, tilanteita on ollut useita. Vaikka tiedän, että kasvatusvastuu on ennenkaikkea vanhemmilla, niin minusta on ihana huomata vielä ihmisiä, jotka ei katsele nenänvarttaan pitkin tai kuiskuttele keskenään, kun kasvatustilanteet menee päin puita. Itsekin olen ottanut roolini aikuisena. Jos huomaan, että joku toinen äiti puistossa yrittää houkutella uhmaikäistä lasta puistosta samalla, kun kantaa kiukkuista vauvaa, niin tuen äitiä sanoin ja välillä auttamalla ottamaan karkuun juoksevan taaperon kiinni jne.
En ole sitä mieltä, että nykyajan lapset ovat huonosti kasvatettuja. Asia tuli vaan mieleen, kun uutisissa oli vähän aikaa sitten juttua siintä, kun joku julkisuuden henkilö (häpeä etten muista nimeä) otti lenkillä ollessaan teineiltä tupakat pois ja ilmoitti, että tupakat saa tulla hakemaan sitten täysi-ikäisenä.
Mielestäni vaan nykyään lapsiin suhtaudutaan kuin toisen ihmisen omaisuuteen eikä uskalleta huomauttaa selkeästi väärästä ja huonosta käytöksestä. Itselläni ei ole teinejä tai koululaisia vielä kotona, mutta toivoisin, että reippaita elämää kokeneita aikuisia olisi enemmän olemassa. Sellaisia joilla olisi rohkeutta tukea vanhempia kasvatustehtävässä.
Minulla on kolme lasta joista ensimmäinen on ollut todella haastava kasvatettava. Varsinkin uhmaiän aikaan oli usein tilanteita julkisilla paikoilla jolloin olisi tehnyt mieli, että maa nielaisisi minut sisäänsä: raskaudesta johtuvat tunnekuohut, väsymys ja tahtoaan sekä rajojaan kokeileva pieni.
On ollut todellinen enkeliteko, kun kaupan jonossa rähmällään kiljuvan pienokaisen huomio on kiinnitetty muualle esim. iäkkäämmän mummon toimesta, joka on reippaasti tullut pienokaisen vierelle ja alkanut kyselemään mikä nyt noin hirveän paljon kiukuttaa ja eikös ole mukava, että ulkona on jo aika usein lätäköitä ja kumisaappaat jalassa niissä voi roiskutella, että mitäs jos vaan nousisit siihen äitin vierelle odottamaan vuoroa, niin äitilläkin olisi iloisempi mieli, kun menette ulos kaupasta. Siellä ulkona taisi tänäänkin olla pari lätäkköä ja sinullahan on tosi hienot saappaat jalassa...
Tai jos lapsi ei noudata yhteisiä sääntöjä esim. puistossa, enkä itse juuri sillä hetkellä asiaa huomaa, niin joku tarkka äiti tulee lapsen vierelle ja sanoo jämäkästi, että liukumäessä pitää mennä vuorotellen eikä heti perään saa laskea ettei tule vahinkoja tms.
No, tilanteita on ollut useita. Vaikka tiedän, että kasvatusvastuu on ennenkaikkea vanhemmilla, niin minusta on ihana huomata vielä ihmisiä, jotka ei katsele nenänvarttaan pitkin tai kuiskuttele keskenään, kun kasvatustilanteet menee päin puita. Itsekin olen ottanut roolini aikuisena. Jos huomaan, että joku toinen äiti puistossa yrittää houkutella uhmaikäistä lasta puistosta samalla, kun kantaa kiukkuista vauvaa, niin tuen äitiä sanoin ja välillä auttamalla ottamaan karkuun juoksevan taaperon kiinni jne.
En ole sitä mieltä, että nykyajan lapset ovat huonosti kasvatettuja. Asia tuli vaan mieleen, kun uutisissa oli vähän aikaa sitten juttua siintä, kun joku julkisuuden henkilö (häpeä etten muista nimeä) otti lenkillä ollessaan teineiltä tupakat pois ja ilmoitti, että tupakat saa tulla hakemaan sitten täysi-ikäisenä.
Mielestäni vaan nykyään lapsiin suhtaudutaan kuin toisen ihmisen omaisuuteen eikä uskalleta huomauttaa selkeästi väärästä ja huonosta käytöksestä. Itselläni ei ole teinejä tai koululaisia vielä kotona, mutta toivoisin, että reippaita elämää kokeneita aikuisia olisi enemmän olemassa. Sellaisia joilla olisi rohkeutta tukea vanhempia kasvatustehtävässä.
(3kk)
