Ärsyttääkö teitä, jos vieraat ihmiset komentaa teidän lapsia?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Olenko ainoa, jonka mielestä on hyvä vaan, kun joku tulee ojentamaan mun lapsia esim. kaupassa? Varmaan tulee kommenttia, että olen huono äiti, lapseni on huonosti kasvatetut ja jos olen lapsia saanut, niin silmät pitäisi olla selässäkin. Mutta minä tosiaan olen iloinen ja kiitollinen kaikille niille tädeille ja sedille, jotka on minua kasvatustehtävässä hetkellisesti auttaneet.
Minulla on kolme lasta joista ensimmäinen on ollut todella haastava kasvatettava. Varsinkin uhmaiän aikaan oli usein tilanteita julkisilla paikoilla jolloin olisi tehnyt mieli, että maa nielaisisi minut sisäänsä: raskaudesta johtuvat tunnekuohut, väsymys ja tahtoaan sekä rajojaan kokeileva pieni.
On ollut todellinen enkeliteko, kun kaupan jonossa rähmällään kiljuvan pienokaisen huomio on kiinnitetty muualle esim. iäkkäämmän mummon toimesta, joka on reippaasti tullut pienokaisen vierelle ja alkanut kyselemään mikä nyt noin hirveän paljon kiukuttaa ja eikös ole mukava, että ulkona on jo aika usein lätäköitä ja kumisaappaat jalassa niissä voi roiskutella, että mitäs jos vaan nousisit siihen äitin vierelle odottamaan vuoroa, niin äitilläkin olisi iloisempi mieli, kun menette ulos kaupasta. Siellä ulkona taisi tänäänkin olla pari lätäkköä ja sinullahan on tosi hienot saappaat jalassa...
Tai jos lapsi ei noudata yhteisiä sääntöjä esim. puistossa, enkä itse juuri sillä hetkellä asiaa huomaa, niin joku tarkka äiti tulee lapsen vierelle ja sanoo jämäkästi, että liukumäessä pitää mennä vuorotellen eikä heti perään saa laskea ettei tule vahinkoja tms.
No, tilanteita on ollut useita. Vaikka tiedän, että kasvatusvastuu on ennenkaikkea vanhemmilla, niin minusta on ihana huomata vielä ihmisiä, jotka ei katsele nenänvarttaan pitkin tai kuiskuttele keskenään, kun kasvatustilanteet menee päin puita. Itsekin olen ottanut roolini aikuisena. Jos huomaan, että joku toinen äiti puistossa yrittää houkutella uhmaikäistä lasta puistosta samalla, kun kantaa kiukkuista vauvaa, niin tuen äitiä sanoin ja välillä auttamalla ottamaan karkuun juoksevan taaperon kiinni jne.
En ole sitä mieltä, että nykyajan lapset ovat huonosti kasvatettuja. Asia tuli vaan mieleen, kun uutisissa oli vähän aikaa sitten juttua siintä, kun joku julkisuuden henkilö (häpeä etten muista nimeä) otti lenkillä ollessaan teineiltä tupakat pois ja ilmoitti, että tupakat saa tulla hakemaan sitten täysi-ikäisenä.
Mielestäni vaan nykyään lapsiin suhtaudutaan kuin toisen ihmisen omaisuuteen eikä uskalleta huomauttaa selkeästi väärästä ja huonosta käytöksestä. Itselläni ei ole teinejä tai koululaisia vielä kotona, mutta toivoisin, että reippaita elämää kokeneita aikuisia olisi enemmän olemassa. Sellaisia joilla olisi rohkeutta tukea vanhempia kasvatustehtävässä.
 
Ei ärsytä. Mun mielestä tällainen vanhanajan "kylä kasvattaa" sais olla enemmänkin vallalla. Tuntuu että aikuiset ei enää puutu mihinkään epäkohtiin. Just eilen pysäytin autoni, kun pikkukoululaiset leikkivät jotain tienylitysleikkiä pyörillä keskellä autotietä. Komensin poikia, vaikka eivät omia olleetkaan.
 
Enpä tiedä kun omani on vielä siinä iässä ettei komentamisesta ole kovin apua :D(3kk)
Mutta teenkö väärin kun "komennan" kaverini lasta lähinnä niin, että jos äiti ensiksi sanoo että ei saa tehdä noin niin saatan sanoa myös itse sen "komennon uudelleen" ollakseni ns samaa mieltä äitin kanssa?
:D
Vai onko se hyvä? Tai sitten saatan sanoa että kuunteles äitiäs nyt tms.
Teenkö väärin vai oikein?
 
jos mä olen itse tosiaan paikalla, niin en tykkää että varsinaisesti alkais joku muu komentamaan. Opastaa voi ja saa ja pitää oikeaan käytökseen. Mut sen varsinaisen Komentelun voi sit jättää mulle.
 
Mutta teenkö väärin kun "komennan" kaverini lasta lähinnä niin, että jos äiti ensiksi sanoo että ei saa tehdä noin niin saatan sanoa myös itse sen "komennon uudelleen" ollakseni ns samaa mieltä äitin kanssa?
:D
Vai onko se hyvä? Tai sitten saatan sanoa että kuunteles äitiäs nyt tms.
Teenkö väärin vai oikein?

Tuollainen olisi minusta erittäin ärsyttävää. Miksi äiti kaipaisi sinun tukeasi oman lapsensa komentamisessa...?

Minun lastani saa ja pitääkin myös muiden aikuisten vapaasti komentaa, mutta mieluiten silloin kun en itse ole paikalla. Jos olen paikalla, hoidan homman itse. Jos en huomaa jotain, niin silloin tottakai.
 
Kyllä meidän lapsia saa muutkin komentaa ja pitääkin komentaa, jos en itse huomaa. Esim kun ollaan kerhossa tai puistossa niin kyllä siellä komennetaan sekä omia että muidenkin lapsia. Ja monesti saattaa olla että vieraan äidin komentoa uskotaan paremmin kuin oman äidin.
Ja olen kyllä joskus kylilläkin komentanut ihan vieraita lapsia. Muistan esim tapauksen kun pari n.8v lasta poltteli sädetikkuja kirjaston pihassa ja heittivät niitä palavana roskikseen. Kuljin ohi ja kielsin kyllä kovasti moisen touhun.
 
Tuollainen olisi minusta erittäin ärsyttävää. Miksi äiti kaipaisi sinun tukeasi oman lapsensa komentamisessa...?

Minun lastani saa ja pitääkin myös muiden aikuisten vapaasti komentaa, mutta mieluiten silloin kun en itse ole paikalla. Jos olen paikalla, hoidan homman itse. Jos en huomaa jotain, niin silloin tottakai.

No lähinnä siksi jos lapsi "esittää" minulle jotain niin olen samaa mieltä äitin kanssa... En luullutkaan ettei äiti osais ite komentaa lastaan...
 
Jos olen paikalla niin mieluumin mulle kuin lapselle, koska itse olen aikalailla tiukka kasvattaja ja oikeasti katson lasteni perään enkä vaan juoruile puiston nurkassa niin yleensä toisten komennot on sitten turhia tai kieltävät jotain mitä minä sallisin. ITse haluan kuitenkin vetää linjat siitä mitä mun lapsille on sallittua ja mikä ei. Ja toisaalta välillä aikuiset puuttuu liian hanakasti lasten 2-3v leikkeihin etenkin kieltämällä. Pitääkö kahden sekunnin välein olla sanomassa että ei kädestä saa ottaa kun ei kuitenkaan selitä kuinka toimitaan ja kun toisaalta lapset itsekin jo käyttää aivojaan ja opettelee pitämään puoliaan ja sanomaan itse toisilleen.
 
Jos aiheesta asiallisesti ja ohjaavasti lasta komentaa, ei ärsytä. Se ärsyttää, että jotkut mummut on kauhuissaan uhmaikäisten lasten kiukkukohtauksista, jotkut sitten osaavat käyttäytyä ovelasti kuten apn kertomassa että kiinnittää lapsen huomiota johonkin muuhun, se on mukavaa.
 
Yksi äiti ei oikein osannut arvostaa puuttumistani tilanteeseen, vaikka teinkin sen pelkästään hänen vuokseen. Olimme jäähallissa lasten luisteluesityksen jälkeen tytärtämme pukuhuoneesta odottamassa. Paikalle tuli nuori äiti vauvakaukaloa kantaen ja noin 3-4-vuotias vilkas pikkupoika. Poika olisi halunnut mennä jäähallin puolelle, enkä pitänyt ajatuksesta, että äiti olisi joutunut juoksemaan poikansa perässä vauvakaukalon kanssa pitkin jyrkkiä portaita. Niinpä sanoin pojalle: "Nappaan kiinni ja kutitan, jos tänne tulet!" Poika otti uhkauksen varsin tosissaan, vaikka yrittikin kiertää minut pariin otteeseen. "Nappaan kiinni ja kutitan!", muistutin häntä. Pian perheen tytär tuli pukuhuoneesta isänsä kanssa ja tilanne laukesi. Äiti ei näyttänyt erityisen kiitolliselta, lähinnä happamalta, kun vieras oli komennellut hänen poikaansa. Kiittämättömyys on maailman palkka.
 
No lähinnä siksi jos lapsi "esittää" minulle jotain niin olen samaa mieltä äitin kanssa... En luullutkaan ettei äiti osais ite komentaa lastaan...

Tai ehkä paremmin sanottuna en komenna vaan jos äiti sanoo "*Eetu, siellä ei saa istua!" Ja lapsi vähän koettelee ja tuijottaa vaan, niin sanon että tulepa vaikka tänne mun viekkuun istumaan. Eli en siis toista papukaijana äitiä tietenkään vaan yritän kehottaa ihan ystävällisesti.

Ärsyttääkö se teitä? Luulin että se olisi hyvä vähän auttaa, vaikken kuvittelekaan etteikö äiti itse osaa lastaan komentaa.. Lapset kun joskus vähän kenkkuilevat.. :D
 
Tämä ei kyl liity komentamiseen, mut kesällä oltiin lastentapahtumassa missä isä oli 2:n pienen lapsen kanssa n. 1v ja 2v. Isä oli pesemässä isomman kasvoja + käsiä kun tulin siihen lähelle ja huomasin että pienemmän otsassa on useampi sääski. Menin ja sanoin "voi ei sinun otsassa on sääskiä" ja huitaisin ne pois siitä. Isä huikkasi käsien pesupaikalta "VOI KIITOS".. ni mun vierellä (selkä lapseen päin oli toinenki äiti), ni käänty katsomaan mua ja mulkas kyl niin rumasti ku olla ja voi :/ en tiedä tuntiko lapsen mut jäi kyl sellainen olo et huh huh..
 
Tai ehkä paremmin sanottuna en komenna vaan jos äiti sanoo "*Eetu, siellä ei saa istua!" Ja lapsi vähän koettelee ja tuijottaa vaan, niin sanon että tulepa vaikka tänne mun viekkuun istumaan. Eli en siis toista papukaijana äitiä tietenkään vaan yritän kehottaa ihan ystävällisesti.

Ärsyttääkö se teitä? Luulin että se olisi hyvä vähän auttaa, vaikken kuvittelekaan etteikö äiti itse osaa lastaan komentaa.. Lapset kun joskus vähän kenkkuilevat.. :D

Minua ei ärsytä.. ja noin toimimme monesti esim. siskojeni kanssa, että ikään kuin kääntää lapsen ajatukset johonki muualle..
 
Yksi äiti ei oikein osannut arvostaa puuttumistani tilanteeseen, vaikka teinkin sen pelkästään hänen vuokseen. Olimme jäähallissa lasten luisteluesityksen jälkeen tytärtämme pukuhuoneesta odottamassa. Paikalle tuli nuori äiti vauvakaukaloa kantaen ja noin 3-4-vuotias vilkas pikkupoika. Poika olisi halunnut mennä jäähallin puolelle, enkä pitänyt ajatuksesta, että äiti olisi joutunut juoksemaan poikansa perässä vauvakaukalon kanssa pitkin jyrkkiä portaita. Niinpä sanoin pojalle: "Nappaan kiinni ja kutitan, jos tänne tulet!" Poika otti uhkauksen varsin tosissaan, vaikka yrittikin kiertää minut pariin otteeseen. "Nappaan kiinni ja kutitan!", muistutin häntä. Pian perheen tytär tuli pukuhuoneesta isänsä kanssa ja tilanne laukesi. Äiti ei näyttänyt erityisen kiitolliselta, lähinnä happamalta, kun vieras oli komennellut hänen poikaansa. Kiittämättömyys on maailman palkka.

siis kai se äiti oli muksuaan kummiskin kieltänyt että sinne ei saa mennä ennekui sä puutuit että ei saa mennä. tai ehkä lapsi tieski sen jo ennenstään ettei saa eikä sinne ois mennytkään oikeesti vaikka mukast yrittikin.
mut ikäväähän tuollai happamuus on ain.jos hän oli vaa väsyny vaikka =)
 
[QUOTE="Kaisa";22044756]Minua ei ärsytä.. ja noin toimimme monesti esim. siskojeni kanssa, että ikään kuin kääntää lapsen ajatukset johonki muualle..[/QUOTE]

Ei tuollainen minuakaan ärsytä. Tiuku vaan kirjoitti alunperin että tukee äitiä komentamalla hänen lastaan. Minusta tuollainen huomion kääntäminen muualle on eri asia kuin komentaminen.
 
Ei ärsytä, jos sanotaan sievästi (yleensä tottelevat heti), mutta ärjymistä ja tiuskimista en kyllä sulata. Tyttö ei uskaltanut mennä enää erääseen leikkipuistoon, koska siellä oli joku toinen äiti sanonut kovasti (tietämättään teki jotain vähän hurjaa, ei muille vaarallista). Tytöllä meni koko päivä masiksessa, kun oli ollut niin "tuhma".
 
Ei tuollainen minuakaan ärsytä. Tiuku vaan kirjoitti alunperin että tukee äitiä komentamalla hänen lastaan. Minusta tuollainen huomion kääntäminen muualle on eri asia kuin komentaminen.

Siis tiiru? :)
Juu siis tarkennus eli en todellakaan KOMENNA mutta kehotan tuollain... käsitteet hukassa minulla. :D
Ajattelin jotenkin senkin olevan komentamista ystävälliseen sävyyn mutta ei kait se ole :)
 

Yhteistyössä