Ompas outo olo.
Mulla on ollut nyt kuukauden verran ihan kauhee vauvakuume, mut nyt kun mies lämpes ajatukselle ja uskaltauduin itsekin tänne kurkkimaan, iski hirvee ahdistusstressi koko asiasta.
Onnko mä ihan tyhmä? Tuhoanko oman tulevaisuuteni haluamalla enemmän lapsia? Työllistyykö juuri valmistunut/valmistumassa olevan tradenomi jolla on kolme lasta ja todella katkonainen työhistoria? Pakotanko oikeesti miehen elättämään viisi henkistä perhettä sillä aikaa kun olen äityislomalla? Ja lisää rahan menoakin vielä, kolmanne takia menee vaihtoo auto ja asuntokin. Eikä ees asuta omassa vaan vuokrakolmiossa..
Puuh.. Mun vauvakuume tuntuu jotenkin tosi pieneltä tän stressin kans. Mä kyl stressaan aina.
Viime iltana mieskin tunnusti että vaikka alkaa tottua ajatukseen kolmannesta lapsesta niin hän ei osaa olla kauhean iloinen ajatuksesta. Ja hän stressaa myös. Eniten kai molemmat stressaa sitä että jos tää aiheuttaa vahinkoa meidän pojille ja sille perhedynamiikalle mikä meillä on.
Ja sitten pelottaa sekin että alkaako työkaverit/tutut/sukulaiset/kaverit katsoa kieroon koska monet pitää kolmea ihan hirveen isona määränä. Varsinkin omalla ja miehen alalla suositaan max. kahden lapsen saamista ja kolmas aiheuttaa monissa melkoista ihmetystä. En jaksais alkaa selitelläkään. Varsinkaan kun ei asuta omakotitalossa maalla vaan vuokralla kaupungissa niin oltais kyl varmasti kummeksuntaa herättävä porukka.
En tiedä.. Anteeksi kamala vuodatus.
Välillä mietin vaan et nielenkö koko kuumeen ja keskityn uraan ja kahteen terveeseen pikkupoikaan joista toinen aloittelemassa koulupolkuaan.
Mulla on ollut nyt kuukauden verran ihan kauhee vauvakuume, mut nyt kun mies lämpes ajatukselle ja uskaltauduin itsekin tänne kurkkimaan, iski hirvee ahdistusstressi koko asiasta.
Onnko mä ihan tyhmä? Tuhoanko oman tulevaisuuteni haluamalla enemmän lapsia? Työllistyykö juuri valmistunut/valmistumassa olevan tradenomi jolla on kolme lasta ja todella katkonainen työhistoria? Pakotanko oikeesti miehen elättämään viisi henkistä perhettä sillä aikaa kun olen äityislomalla? Ja lisää rahan menoakin vielä, kolmanne takia menee vaihtoo auto ja asuntokin. Eikä ees asuta omassa vaan vuokrakolmiossa..
Puuh.. Mun vauvakuume tuntuu jotenkin tosi pieneltä tän stressin kans. Mä kyl stressaan aina.
Viime iltana mieskin tunnusti että vaikka alkaa tottua ajatukseen kolmannesta lapsesta niin hän ei osaa olla kauhean iloinen ajatuksesta. Ja hän stressaa myös. Eniten kai molemmat stressaa sitä että jos tää aiheuttaa vahinkoa meidän pojille ja sille perhedynamiikalle mikä meillä on.
Ja sitten pelottaa sekin että alkaako työkaverit/tutut/sukulaiset/kaverit katsoa kieroon koska monet pitää kolmea ihan hirveen isona määränä. Varsinkin omalla ja miehen alalla suositaan max. kahden lapsen saamista ja kolmas aiheuttaa monissa melkoista ihmetystä. En jaksais alkaa selitelläkään. Varsinkaan kun ei asuta omakotitalossa maalla vaan vuokralla kaupungissa niin oltais kyl varmasti kummeksuntaa herättävä porukka.
En tiedä.. Anteeksi kamala vuodatus.
Välillä mietin vaan et nielenkö koko kuumeen ja keskityn uraan ja kahteen terveeseen pikkupoikaan joista toinen aloittelemassa koulupolkuaan.