Yli kolmevitoset plussanneet/odottajat Vol. 2

Heipparallaa piiitkästä aikaa!

Täällä on tapahtunut paljon, onnea sekä synnyttäneille että plussanneille!

Milk@, mun tiedoissa taitaa olla vähän puutteita:

lallaa77.................36.........LA 10.2.2014...........2.lapsi..........KOS

Täällä taitaa olla meneillään 20. raskausviikko, jos oikein laskeskelin. En ole oikein tullut kirjoitelleeksi tänne, enkä minnekään, kun aika viipottaa käsistä yksivuotiaan kanssa... Toisaalta on ollut tosi erilainen raskaus kuin eka (joka siis saatiin alulle IVFllä), fyysisesti kuitenkin aika samalla kaavalla mennään. Nyt siis toivottu ja vähän pelättykin luomuraskaus meneillään ja ensi viikolla on rakenneultra. Tähän asti on ollut aika huoleton olo, mutta nyt pukkaa ahdistusta siitä, että entäs jos kaikki ei olekaan ok. Mahaa on jo sen verran, että "kaikki" tietävät raskaudesta.

Keskeisin huolenaihe on kuitenkin se, miten ihmeessä jaksan ensi vuoden: miten ylipäänsä on mahdollista selvitä vauvan ja kaksivuotiaan villikon kanssa? Meillä on kyllä isovanhemmat ja muutakin tukiverkkoa lähellä ja auttamassa, ja ekan kanssa on ollut kohtuullisen rentoa. Ehkä juuri tähänastisen helppouden takia tuntuukin niin pelottavalta, että entä jos nyt kaikki muuttuu mahdottomaksi...

Miten nyt 3. tai useammatta ( :D ) lasta odottavat ovat kokeneet perheen kasvun? Käytännössähän ihmiset selviävät tiukoistakin paikoista ihmeen hyvin - tai ainakin selviävät... mutta välillä tuntuu ekaa lasta kohtaan jopa epäreilulta, että nyt ollaan pukkaamassa pikkusisarusta kehiin, ennen kuin hän pystyy oikein hahmottamaan, mistä on kyse (ikäeroa tulee olemaan ~1v11kk).

Anteeksi omanapaisuus - yritän jatkossa käyttää hieman työaikaa palstan perässä pysymiseen, niin voi paremmin kommentoidakin ;)

Lallaa ja Pikkarainen 19+0
 
Onnea myös Alissia!! :heart:

Voisitteko Sohvi ja Alissia myös tarkistaa noi teidän tiedot, lisäsin teidät synnyttäneisiin.. :)

Tervetuloa Kanervankukkanen! :) ja Lallaa77, päivitin antamasi tiedot :)

Multa kysyttiin tänään ekan kerran töissä, olenko raskaana. Tosin sähköpostitse, en vielä vastannut. Pakko kai se on jo nyt sitten kertoa... Jännittää, koeaikaa on vielä kuukausi jäljellä...

15+4
 
Hei! Liityn mieluusti joukkoonne. Olen 35vuotias ja odotan kolmatta lastamme. Välillä tuossa kolme keskenmenoa, eli varovaisin mielin vielä. Mutta mukaan mielelläni tulen :)

ylvali77.......35........LA 23.4.2014...............3.lapsi
 
Viimeksi muokattu:
Huomenta!

Minunkin puolestani oikein paljon onnea synnyttäneille ja tervetuloa uusille! :)

Perheen kasvusta: Ensinnäkin tiedän tunteen, että kokee huonoa omaatuntoa siitä, ettei se tämän hetken pienin saakaan kohta olla enää pienin. Näin on minulle käynyt joka kerta, onpa lasten ikäeroksi sitten tullut se 1v7kk (esikoisella ja keskimmäisellä) tai tämä tuleva 5v (nyk. kuopuksella ja tulevalla vauvalla). Nyt esim. ennen kuin tiesin raskaaksi tulemisestani halailin kuopusta ja melkeinpä itkeskelin, että kauheaa jos hän ei enää saa olla se äidin vauva. :D Nämä olivat kyllä jotain hormonimyrskyjen aiheuttamia kohtauksia.
Kaikki lapset ovat kuitenkin täysin yhtä rakkaita kuin ennenkin ja aikaa on löytynyt kaikille vaikka onkin lisää saanut.
Lisäksi sisarukset ovat toisilleen todella tärkeitä, vaikka ainokaisen asemasta (tai vauvan paikasta) joutuukin luopumaan, saa tilalle paljon enemmän; saa tulla isosiskoksi/veljeksi ja saa pikkusisaruksen jonka kanssa jakaa koko loppuelämänsä.

Käytännössä kahden pienen kanssa eläminen voi olla ajoittain rankkaa esim. univaikeuksien tai sairastamisten vuoksi, mutta jos lähipiiristä on mahdollista saada apuja niin eiköhän niistäkin tilanteista voittajana selviydy. :)

Ideana siis se, että positiivisia asioita perheen kasvussa on huomattavasti enemmän kuin negatiivisia!

Näin siis minun mielestäni. Millaisia näkemyksiä muilla on?
 
Huh hormoneja... Kanervankukkanen sai mut itkun partaalle työkoneen ääressä. Kiitos kannustavasta viestistä! Aina välillä muistan, että on turha surra etukäteen, kun uusista tilanteista ei kuitenkaan tiedä. Todennäköisesti se, mitä pelkäsi, ei olekaan pahinta ja pääsääntöisesti kaikki menee hyvin, ja sitten ilmaantuu jotain odottamatonta hankaluutta, josta silti selviää. Vähimmällä pahalla mielellä pääsisi, jos keskittyisi tähän hetkeen.

Ja kiitos Milk@lle päivityksestä; toivottavasti raskausuutinen ei vaikuta työn jatkumiseen. Miten työpaikallasi suhtaudutaan yleensä ottaen lapsellisiin työntekijöihin? Entä muilla? Meillä on miehen kanssa molemmilla siinä mielessä mahtavat työpaikat (vakkarisopimukset tosin jo monelta vuodelta ennen esikoista), että lasten saantiin suhtaudutaan hyvin myönteisesti.

Yllättävän paljon olen kuullut siitäkin, että erityisesti miehet aristelevat erilaisten vanhempainvapaiden ja lapsi sairaana -poissaolojen kanssa. Ikäänkuin miesten työt olisivat heistä aavistuksen verran riippuvaisempia ja tekemiset sillä lailla tärkeämpiä, että naiset saavat käytännössä kantaa vastuun kotona olemisesta. Siis vaikka periaatteessa oltaisiin sitä mieltä, että jaetaan kaikki, niin käytäntö huljahtaa perinteiseen malliin... Mun ei ole missään tapauksessa tarkoitus arvostella erilaisia valintoja, eikä erilaisia hoitoratkaisuja - ihmetellä vaan, miten puheet ja periaatteet ja käytäntö tuntuvat karkaavan eri raiteille.

Nyt laukkaan jo asioiden edelle (jos nyt ensin pääsisi raskaudessa puolivälin yli), mutta miten olette ajatelleen järjestää perhevapaat ja hoitokuviot jatkossa? Meillä on ensi vuoden suunnitelmat vielä aika auki. On niin kauhean vaikeaa kuvitella, millaista arjen pyörittäminen käytännössä on (tuleeko mustasukkaisuutta, koliikkia, ollaanko me ihan naatteja vai voidaanko hyvin ja terveesti...), että ei oikein osaa vielä lyödä lukkoon edes kevään suunnitelmia. Nyt ollaan eletty tämä vuosi siten, että minä teen 50% työviikkoa, mies 60% ja jommankumman vanhemmat käyvät joka toinen viikko hoitamassa esikoista yhden päivän, kun me ollaan molemmat töissä. Kevät ajateltiin sinnitellä niin, että mies pitää lomia ja isyysvapaita noin kuukauden heti syntymästä (ehkä) ja sitten kaikki lomarahat yms vapaaksi kesällä, että voitaisiin lomailla yhdessä mahdollisimman pitkään. Siinä jäisi noin 2-3 kk keväälle mun yksinäistä rumbaa viikolla kotona. Mutta syksy - siitäpä en osaa vielä sanoa. Esikoinen voisi ehkä mennä johonkin kerhoon, että saisi myös ikäistään seuraa vähitellen. Ja mies voisi ehkä jäädä jossain vaiheessa vanhempainvapaan lopuiksi kokonaan kotiin. Jotenkin mä en näe enää itseäni pelkästään kotona jaksamassa kovin pitkään... Vaikka toisaalta tykkään tosi paljon siitä, että olen saanut olla osittain kotona toista vuotta, ja siitä, että lapsi saa viettää ekat vuotensa kotihoidossa.

Huh, tänään on parempi päivä :) Aurinkoista oloa niin alkutaipaleelle kuin viime metreillä pyllertäville!

Lallaa ja Pikkarainen (joka muistuttaa itsestään härveltämällä enenevissä määrin)
 
Kerroin työnantajalle tänään. Sain lämpimät onnittelut ja toiveen, että tulen pian äitiysloman jälkeen takaisin töihin. Esimies vielä nauroi, että mitä mä oikein pelkäsin hänen sanovan.... :) on niin huisin helpottunut olo. Voi vähän vapaammin hengittää, kun ei enää tartte jännittää... Ja jopa hiukan nolottaa, että niin kauheesti pelkäsin kertoa. :) tällanen mä oon..
 
Heips - sopisiko mukaan yksi melkein kolmevitonen myös?

vanaheim.................34.........LA 28.5.2014...........2.lapsi..........JS

Eilen pissin kaksi viivaa tikkuun ja on vähän hui-hui-olo. Meillä alkoi töissä YT:t tällä viikolla ja pitäisi nyt pian päättää, kertoako raskaudesta heti esimiehelle - olettaen, että sillä olisi joku positiivinen vaikutus työpaikan säilymiseen. Mitä olette mieltä?
 
Huomenta!

Milk,tiedot ovat oikein. Tyttö syntyi viikolla 40+1

Onnellista odotusta teille kaikille ja erityistsempit loppumetriläisille!
Siirryn kerhon puolelle mutta täytyyhän täälläkin käydä kurkkimassa kuulumisia :)

Alissia+Nirppuneiti 6vrk
 
vanaheim, tervetuloa! Päivitin sut listalle.. :) Kinkkinen juttu toi töissä kertominen.. Koska raskaushan ei saa olla irtisanomisen syy. Mutta sit jos on yt-neuvottelut muutenkin käynnissä... Huh, vaikea tilanne! Tsemppiä, kaikki kyllä varmasti järjestyy.
 
Hengissä ollaan!

Kiirettä pitää esikoisen kanssa, oppi kävelemään & täytti jo vuoden joten niitäkin on juhlittu.

Mulla todettiin jo raskausdiabetes ja on hankalampaa sorttia tällä kertaa. Oon menossa 1.10 äippäpolille kontrolliin dm-hoitsulle. Vielä tuskin joudun insuliineille, mutta ajan edetessä varmasti. Aino positiivinen puoli sit lienee että raskautta ei päästetä yliajalla, vaan käynnistetään. Esikoinen ku synty 42+0 ja mä jätän kertomati mun synnytyksestä, kun sen johdosta oon menossa myös pelkopolille...

Tänään poksuu 17+0 painoa tullu tähän mennessä 1,4kg mikä on mun bmi;llä jo mun mielestä liikaa. Aamusta edelleen oksennan superherkästi ja radi aiheuttaa päänvaivaa aamupalasta just sen oksentamisen vuoksi. Pari vkoa sitte oksensin niin rajusti että lopussa oksensin verta.

Mulla on pitäny soittaa rakenne uä aika jo kauan, mutta oon unohtanu. Meillä kuuluu samaan 4D että se tulee kaupan päälle ku kaupunki ostaa ultrat yksityiseltä.

*Taika + sissi 17+0
 
Onnea Kaktus. Ja tervetuloa kaikille uusille! Kiitos Milk@lle päivitysvastuun ottamisesta.
Minä odottelen täällä jo kuumeisesti äitiyslomaa vaikka yritän olla odottamatta. Alkaa kyllästyttää mahan kommentointi töissä ym. Ja istuminen on hankalaa. Iltaisin ei jaksa eväänsä liikauttaa. On tämä vain väsyttävää. Suunnittelin, että kävisin yksityisellä painoarviossa. Onko kukaan käynyt? Ja tiedän kyllä, että saattaa mennä hyvinkin pieleen koko arvio, mutta otetaan riski :).

Minniliini75 kohta 29 viikkoa takana...
 
  • Tykkää
Reactions: Milk@
Moikka,

vieläkö mahtuu mukaan uusia? Ihan alussa ollaan eli kuukautisista laskien 7+2, vu:n, joka oli nyt ma 7+1. Keväällä oli kkm, jonka vuoksi aika varovaisella asenteella tässä liikutaan varmaan sinne np-ultraan saakka.

Tässä mun tietoja:
Ollakovai..?/39 v./3.lapsi/la 12.5./PKKS

Ja onnea vauvautuneilla, voi kun itsekin päätyis siihen ihanaan olotilaan=)
 
Täälläkin olisi vissiin uusi tulokas... =) Maanantaina ja tänään vielä uudelleen tuijoteltu kahta viivaa testissä. Silti todella epäuskoinen olo ja kovasti pelottaa, ettei kaikki olekaan niin kuin pitää tai ei suju hyvin. Mulla on sellaista pientä kipuilua alavatsassa vähän joka välissä niin siksi hermostuttaa. Luin kyllä, että tämäkin on ihan normaalia, mutta kaveri sai juuri vasta keskenmenon ja on samanikäinen kuin minä niin lykkää pelkoa persiisiin. :|

Olen tosiaan 35-vuotias ja ensimmäinen raskaus menossa. Laskuri minua valaisi, että rv 4+3 menossa ja la 1.6.14. Eli todella alkuvaiheessa vielä. Nuorempana halusin lapsia mutta sitten jotenkin muutin mieleni asian suhteen enkä yli 10 vuoteen ollut ajatellut lisääntyä. Sitten tapasin aviomieheni (tänään 2 vuotta yhdessä :heart:) ja kaikki muuttui. Hänellä on entisestä liitosta tytär ja alkuun oli sitä mieltä, ettei halua enempää lapsia. Mulla oli asiaan ehdoton kanta ja se oli ei. Sitten yhtäkkiä huomasin, että punainen valo muuttuikin keltaiseksi ja aloin miettimään asiaa enemmän. Mies tunnusti, että haluaisi yhteisen lapsen. (Myöhemmin kävi ilmi, että mielellään vähintään kolme. :LOL: ) Aikani asiaa mielessäni pyörittelin ja mietin pelkojani jaksamisesta, pärjäämisestä ja kaikesta muusta. Lopulta valo oli vihreä ja heinäkuu oli ensimmäinen kuukausi ilman pillereitä. Pelkäsin, ettei tärppää pitkään aikaan, jos koskaan, kun olen jo näin vanha. Luin myös kaikenlaisia juttuja siitä, miten se raskaaksi tuleminen vaikeutuu iän myötä ja olin välillä jo ihan varma, ettei me mitään vauvaa saada. Elokuussa menkat oli myöhässä mutta testit näytti negatiivista. Nyt sitten hetken mielijohteesta päätin tehdä testin, kun jännäpäivät (eli kuukautisten odottaminen) lähestyivät. Tuli sitten vähän erilaiset jännäpäivät, kun testi näyttikin positiivista. Sanoin miehelle, ettei vielä saa innostua, kun on kuitenkin väärän positiivisen mahdollisuus. Mutta edelleenkään ei ole menkkoja kuulunut niin kai se sitten on oikea positiivinen. Mieshän ei minua tässä asiassa uskonut alkuunkaan, vaan on niin autuaan onnellinen ja täpinöissään, ettei juuri enempää varmaan voisi olla.

Olen tässä pillereiden lopettamisen jälkeen ehtinyt lukea sata juttua raskaaksi tulemisesta ja toiset sata synntyksistä. Sen sijaan tämä raskausaika on jäänyt ihan tutkimatta ja nyt yritän perehtyä tähän tilaani. Kun en ole lapsia aiemmin suunnitellut, niin olen jotenkin pelottavan pihalla kaikesta. Lisäksi odotan suurta lääketieteellistä läpimurtoa, joka toisi vielä kolmannen synnytysmahdollisuuden sektion ja alatiesynnyksen rinnalle. Meillä on tosiaan sellainen ongelma, etten tiedä, miten se vauva tuolta pois saadaan... Pelkään synnytystä (kipua sun muuta) ihan kauheasti eikä sektiokaan kuitenkin ihan helppo juttu ole. Toivon, että pelko hälvenee tässä raskauden aikana, kun muutenhan tässä ollaan melko lirissä.

Onkohan pirujen seinille maalaamista, jos minutkin lisätään listaan... Hmmm. Taidan odottaa vielä.
 
  • Tykkää
Reactions: lallaa77 ja Milk@
Onnea Kaktus!! Ja tervetuloa ollakovai.. ja Oodikas :)

Mulla oli viime viikolla np-ultra, jossa kaikki hyvin :heart: Olipa vauva taas kasvanut sitten viime näkemän :) Kerroimme uudesta tulokkaasta myös sukulaisille ja kovastihan nuo olivat innoissaan. Töissä en vielä ole kertonut, mutta varmaan kohta pitää kertoa kun maha alkaa saada jo vilkuiluja osakseen :D

Selina76 + pikkuinen rv13+4
 
  • Tykkää
Reactions: Milk@
Kiitos tervetulotoivotuksista ja Milk@lle kiitos listalle lisäämisestä.

Varasin tänään ekan nlan, se on jo 3.10. Varmaan samalla saa sit lähetteen veriseuloihin. Inhoan pistämistä, mutta siihen tarttee nyt taas tottua.

Etomisella ja turvotuksella mennään, onneksi rinnatkin on pompsahtaneet samassa suhteessa vatsan kanssa, ei ole niin tasapainoton olo. Töissä tänään kyllä jo vatsaani siihen malliin katseltiin ettei kovin pitkälle varmaan salaisuus säily.

Ollakovai..? ja 7+3 tai 7+2 (saisko äkkiä jostain 10 vkoa lisää pliis:D)

Ja Selinalle onnea ultrakuulumisista!
 
Viimeksi muokattu:
Oodikas, heti kun oot valmis, lisään sut kyllä listalle. Mutta ymmärrän kyllä tuon odottelunkin.. :)

Meillä oli neuvolakäynti. Tällä kertaa isän terveystarkastus, musta on ihan huikeen hienoa, että sellainenkin täällä tehdään. Toki myös mut punnittiin, 1.1kg oli tullut lisää edellisestä kerrasta, joka siis oli heinäkuussa, 9 viikkoa sitten. Verenpaineet, pissa ok, mutta hemoglobiini oli pudonnut jo 110:een. Joten nyt sitten rautaa. Muuten kaikki ok, kuultiin sydänäänetkin, ja hienosti siellä pieni sydän pumputti. :heart:

Aivan upea neuvola meillä, oltiin siellä reilusti yli neljään ja terkkari vaan istui ihan rauhassa, ei ollu mitään kiireen tuntua vaan kaikesta juteltiin ihan rauhassa. Keskusteltiin meidän suhteesta ja mitä me odotetaan perhe-elämältä. Ihan käsittämätöntä, en todellakaan odottanut tällaista! :) Mutta hyvä näin.

Seuraava käynti sitten ensi kuulla, sitä odotellessa.

16+6
 
Kiitos toivotuksista. :) Mulla jatkuu vatsakivut edelleen ja olen ihan vainoharhainen. Tätini on kätilö niin juttelin sitten tänään hänen kanssaan, vaikka en vielä olisi halunnut vauvauutista kertoa. Hän käski rauhoittua ja vaikka täältäkin olen lukenut, että monella ollut alussa kipuja niin siltikään en saa lopetettua hermoilua. Sinänsä typerää itsensä stressaamista ja energian tuhlaamista, kun eihän sille keskenmenolle tässä vaiheessa mitään voi eikä tämä murehtiminen auta asiaa mitenkään. Jospa kaikki menisi hyvin. Varmaan joudun odottamaan ekaan ultraan asti ennen kuin uskaltaudun listalle. Pakko kuulla ensin, että kaikki on reilassa, vaikka voihan sen ekan ultrankin jälkeen sattua vielä jotain. Tuntuu, että koko iloinen asia jää nyt tämän murehtimisen jalkoihin... Typerät vatsakivut ja typerä minä. Jospa nyt viikonloppuna saisin kuitenkin rentouduttua ja muuta miettimistä. Edessä on ihana hotelliviikonloppu miehen kanssa ihan kahdestaan. Juhlitaan vuosipäivää ja ilmeisesti Muumi-limsalla sitten kilistellään. Suunnitelmissa oli ostaa Fresitaa ennen kuin tiesin olevani raskaana. Muumi-limu on lähin alkoholiton vaihtoehto, jonka keksin. :D
 
Oodikas, oletteko ajatelleet, että voisitte käydä vaikka yksityisellä ultrassa? Me käytiin viikolla 7+3 ja kyllä se helpotti kun sai tietää, että siellä sydän sykkii.. Tsemppiä alkuviikkoihin!
 
Huomenta!

Onnea uusille vauvoille ja plussanneille! :)

Täälläkin varhaisultra varattu, torstaihin asti pitäis jaksaa odottaa. Viikkoja silloin on virallisesti 8+3, mutta itse veikkaan 7+4. Palailen varmaan sitten kuulumisten kanssa...

Mukavaa viikkoa kaikille!
 
onnea ultraan kanervankukkaselle -on se jotenkin kiva saada konkreettinen varmistus asialle ja nähdä se syke.

mulla oli lauantaina kuukautiskivun tyyppistä jomotusta alaselässä ja vatsassa ja tietty heti ajattelin, et tässä tää nyt oli taas. No, selkäkipu saattoi kyllä johtua siitä, et kävin manikyyrissä ja istuin selkä jännityksessä 2½ h ja voi olla, et se otti sit vatsaankin. Vuotoa tms. ei ole ollut eikä kipuja sen jälkeen ja nyt oksettaa ihan normaalisti, joten ehkä alan tästä taas rauhoittua. Tää alkuaika on vain niin raastavaa, kunnes alkaa tuntea liikkeitä -sitten voikin taas panikoida siitä, et jos on hetki, ettei liikkeitä tunne. Et ihan rennosti mä asian otan:LOL:

Mukavaa alkavaa viikkoa!

t.Ollakovai..? ja 8+0 (jee ja poks)
 
Oodikas, oletteko ajatelleet, että voisitte käydä vaikka yksityisellä ultrassa? Me käytiin viikolla 7+3 ja kyllä se helpotti kun sai tietää, että siellä sydän sykkii.. Tsemppiä alkuviikkoihin!
Joo, ollaan me sitä mietitty, mutta ajateltu, ettei käydä. Nyt taas en sitten tiedä. Yöllä oli sellaista kovaa viiltävää kipua alavatsassa mutta se ei onneksi kestänyt kovin pitkään. Muuten menkkatyyppiset kivut jatkuu edelleen. Mitään vähäistäkään vuotoa ei ole ollut, joten yritän olla huolehtimatta. Tähän asti mulla on ollut öisin huonovointisuutta, mutta just nyt on sellainen olo, että taitaa kohta olla pää pöntössä... Noh, posliinin kanssahan me ollaan tuttuja muutenkin, kun esim. viime yönä kävin 4 tai 5 kertaa pissalla. Tältäkin kantilta olen yrittänyt ajatella kaiken olevan kunnossa... Kai ne raskausoireet loppuisivat, jos olisi tullut keskenmeno? Nyt on menossa 5+1 eli kuitenkin pitäisi pari viikkoa odottaa varhaisultraan ja siitä oikeastaan ei taas olisi kuin pari viikkoa niin voisi käydä neuvolassa ekassa ultrassa.

On muuten hassunhauskaa, kun väsyttää ja muuten saisin nukkuttua oikein hyvin, niin sitten pitää ravata vessassa joka välissä. Mies jo mietti, että vietän varmaan loppuraskauden vessassa, kun nyt jo on tällaista. :D Ja noihin vatsakipuihin voisi olla yksi syy ummetus, joka iski sekin jo heti tässä vaiheessa. Täytyy yrittää siitä päästä nyt ensin eroon, niin selviäisi, miten paljon se on vatsan nipistelyä aiheutanut.
 

Yhteistyössä