Yli 36-vuotiaitten toteutuneet toiveet

Heipat vaan kaikille!

Itse lukeudun myös näihin heppaihmisiin, joku niiden perään tuolla huuteli (unohtui jo kuka..). Mulla on sellainen temperamenttinen arabitamma, ikää sillä on jo 20v mutta eipä se näy eikä tunnu missään. Ratsastusta olen harrastanut yli 25v ja tuo oma kopukka on ollut 10v. Että semmoinen heppatyttö meikäläinen on

Tänne omaan ) . ( ei ihmeempiä. Ihan hyvin jaksellaan. =) Viikonloppu meni kärvistellessä hirveissä niska-ja hartiakivuissa :/ Meni kyllä viikonloppu jokseenkin pilalle moisen kipuilun takia kun se "invalidisoi" minut aika tavalla. Paha se on mitään tehdä kun koskee eikä pää käänny mihinkään.. No nyt jo pystyy kääntämään päätä Etovaa, oksettavaa oloakin on aina välillä, mutta oksennellu en ole sitten viime viikon tiistain (vai oliko se ke..).

Kovasti tekisi mieli mennä ultraankin, mutta yritän malttaa mieltäni tuonne tammikuulle asti. Neuvolakin on ekan kerran vasta jouluviikolla.. Huh miten pitkä aika sinnekin on... :ashamed:

Hyviä vointeja kaikille!!! :heart:

 

Pitkästä aikaa meillä on sairashuone. Kuopukselle nousi eilen kova kuume ja oksensikin yhden kerran. Epäilen kuitenkin vauvarokkoa, sillä tuo kuumeen takia oksentelu on mulle tuttua jo pojalta, joka on pienestä saakka oksentanut aina kuumeessa. Oisko päänsärky syynä?

Nyt kuopus sitten makaa petissään tuolla olohuoneen lattialla ja katsoo videoita. Reppana. Viim yön unet jäi minimiin, joten jos lapsi nukahtaa, niin äiti nukahtaa myös \|O

Pimeetä on. Piti tehdä iloksi leivinuuniin tulet. Saahan sitten tunkea sinne jonkin ruoan samalla vaivalla iltapäivästä. Säästyypä siinäkin vähän sähköä

 

heippa hei!
Meiltä löytyy myös yksi pieni shetlanninponi tamma 17v. sillä ajaellaan kärryillä.
mulla jatkuu edelleen huono olo koko päivän. eilen en pystynyt syömään muuta kuin leipää ja juomaan piimää.
mahtaakohan tänään jatkua sama tilanne.
huomenna olisi eka neuvola aika. jännittää =)

 

Onhan meitä heppaihmisiä sitten useampikin
Kaneli -70: Omasta puolestani voin ainakin sanoa että jos joutuisin käymään töissä kodin ulkopuolella, niin enpä varmasti jaksaisikaan...! Mutta kun olen päivät pitkät kotona, ja isommista lapsistakin on jo apua, niin mikäs tässä on katrasta hoidellessa
Kuulin tänään että ystäväni mies saattaa olla vakavasti sairas; jo tuntuvat omat ongelmat pieniltä. Kun vaan aina jaksaisi muistaa olla onnellinen siitä mitä itsellä on... :ashamed:

 

heippa hei!
Onko keskustelua ollut töissä käymisestä.
HUH huh en kyllä jaksais. Meillä on kyllä tossa pihan toisella puolella navetta ja lehmiä navetta täynnä. mutta mulla on niin ihana mies että eipä ole nyt tarvinnut sinne mennä.
mä en ole jaksanut imuroida PITKÄÄN pitkään aikaan.
niin miten mä jaksaisin hoitaa elhmiä tai käydä jossain töissä

poni kyllä käytiin ajaas tänään ja siivottiin karsina, sekin siivotaan noin kerran viikossa.

 

Ylös :attn:

 

No nyt on sitten tuosta pelätystä ultrasta selvitty hengissä. Jännitin kovasti kun jouduin kaiken lisäksi tällä kertaa menemään sinne yksin. Kaikki näytti kuitenkin olevan hienosti näin pitkälle, nt oli 0,9mm, vauva oli kasvanut hyvin, liikkui ja pisti nenää pystyyn...Sydän löi hyvään tahtiin. Laskettua aikaa meinattiin melkein muuttaa taaksepäin, ihan ei olisi tullut viisi päivää täyteen niin jätettiin kuitenkin ennalleen eli 1.6. Rakenneultra on sitten 4.1.07.

Sumuiset terveiset kaikille

 

Hei kaikille!

Kolmonen, mulla on rakenneultra 3. tammikuuta eli suunnilleen samaan aikaan kuin sinulla. Meillä ei tuota nt-ultraa tehtykään, kun en halunnut seuloihin. Täällä kunta tarjoaa sen alkuraskauden ultran ja tuon nt:n vaan jos osallistuu myös verikokeisiin.

Kunnasta puheen ollen... Sain äsken tiedon kuopuksen päivähoitopaikasta eli päiväkotipaikkaa ei tullut taaskaan. Olen sitä tytölle jo hakenut kolme kertaa ja aina sama vastaus. Sen sijaan tarjottiin ryhmistä, joka sijaitsee hikisessä kerrostalokämpässä tuossa keskustassa. Täytyy kyllä sanoa, että olen todella pettynyt. Ei minulla henkilökohtaista kokemusta tuosta ryhmiksestä ole, mutta kaverin lapset oli siellä muutama vuosi sitten ja hän ainakin moitti kovasti ilmapiiriä henkilökunnan kesken.

Sitten se hyväkäs päivähoitotäti kehtas vielä kysyä, että kelpaako paikka vai jatkanko hoitovapaata. Ihan kuin se olisi edes mahdollista kuukauden varoitusajalla. Törkeää, sanon minä. Suuttuneena lähetin sitten tulikivenkatkuisen viestin päiväkodin johtajalle, jotta saan jonkinlaiset perusteet tälle ratkaisulle. Haluan nimittäin tietää, onko pienten ryhmään tulossa joku uusi vuodenvaihteessa ja jos on, niin miksi se ei ole meidän lapsi.


No, ei kai tässä auta mikään. En vaan tiedä mitä ihmettä tässäkin kunnassa pitäisi oikein tehdä saadakseen sen päiväkotipaikan? Isommat lapset meillä oli pph:lla, mutta on niin huonot kokemukset, että siihen rumbaan en enää aio ryhtyä.

Pitää vaan toivoa, että tämä raskaus menee hyvin loppuun saakka ja lapsen hoitoaika jää tosiaan siihen 3 ja puoleen kuukauteen. Vaikka onhan se sama tappelu edessä uudelleen parin vuoden kuluttua ja sitten kahden lapsen kanssa, mutta sitä ehtii murehtia sitten. Ja kahden lapsen kanssa voi jo harkita hoitajan palkkaamista kotiinkin.

 

Voi Klaava, samojen ph-ongelmien kanssa täällä itsekin painiskelen. Meillä erona se, ettei meille ole tarjottu vieläkään mitään paikkaa, vaikka hakemus on lähes vuosi sitten jätetty!! \|O Ok, töitä ei mulla edelleenkään ole, mutta en niitä töitä saakaan kun en saa lasta hoitoon :/ Tässä ollaan puun ja kuoren välissä siis. Itse taas toivon saavani pojan ryhmikseen, kun ois sitten pienempi yksikkö niin ois kenties parempi noiden pojan allergioidenkin kannalta. Onhan tuo meidänkin lähi-ryhmis kerrostalossa ja onneton pihakin siinä näyttäs olevan, sisällä en ole ees käyny... Mut eipä sen ihmeempää ole lähi-pph:llakaan noi olot.. :/ Ja isoon pk:iin en mielelläni laita kun tuo meidän lähin pk on tosi iso ja ahdas.. Mieluiten pistäisin yksityiseen pieneen pk:iin, mutta ne mokomat on jo täynnä.

Täälläkin noita paikkoja jaellaan vähän miten sattuu. Kyllä siellä hoidossa on muitakin lapsia joilla on toinen tai jopa molemmat vanhemmat kotona, mutta me ei saada sitten millään lasta hoitoon että voisin parantaa työnsaanti mahdollisuuksiani. Eivät noi työnantajat nimittäin ole oikein ilahtuneet kun olen sanonut että mulla menee 2 vkoa vähintään ph-paikan saamiseen... :/

Toivottavasti teillä Klaava noi ph-asiat järjestyvät parhain päin!!! =)

Tänne omaan (.) ei ihmeempiä. Ihan hyvin jaksellaan =)

 

Itse käyn töissä n. 40 km päässä kotoa, ajelen vilkasta 5-tietä rekkojen keskellä pimeyden vallitessa... Oliskohan se yksi syy, että tänään lääkärineuvolassa sain lopultakin mainittua sairaslomasta. Ymmärtäväinen lääkäri sekä hb 110, joten lopputuloksena vkon sairasloma. Ja nyt tietysi itsellä on hirveän syyllinen olo... Onko minusta tullut näin onneton tapaus, etten kestä normaali arkea vaan piti jäädä kotiin... No ei minulla oikeasti ole ihan noin syyllinen olo, elämässäni on tapahtunut kauheasti viimeisen 2 v aikana (ero, uusi mies, muutto 600 km päähän synnyinseudultani, keskenmeno 5/06, uusi raskaus) ja tähän kun lisätään raskaushormoonien heilahtelut, niin oikeastaan voisin ajatella, miten olen näinkin selväpäinen... Kunhan päästään jouluun ja päiväkin alkaa pitenemään, nämä murheet ja väsymykset unohtuvat.

Anteeksi nämä itsesääliä tihkuvat viestit. Entisessä elämässä oli ystävät joille purkaa ajatuksiaan lenkkeillessä. Nyt on vain netti ja "virtuaaliystävät" sekä tietysti ihana rakas avomieheni. Häntäkään en vaan viitsi aina rasittaa ajatuksillani.

 

\

No nyt on sitten tuosta pelätystä ultrasta selvitty hengissä. Jännitin kovasti kun jouduin kaiken lisäksi tällä kertaa menemään sinne yksin. Kaikki näytti kuitenkin olevan hienosti näin pitkälle, nt oli 0,9mm, vauva oli kasvanut hyvin, liikkui ja pisti nenää pystyyn...Sydän löi hyvään tahtiin. Laskettua aikaa meinattiin melkein muuttaa taaksepäin, ihan ei olisi tullut viisi päivää täyteen niin jätettiin kuitenkin ennalleen eli 1.6. Rakenneultra on sitten 4.1.07.

Sumuiset terveiset kaikille

Mites minulta tämä jäi ihan huomaamatta. Ihania kuulumisia kolmonen ultrasta!! :heart:

Itse tässä vasta suunnittelen varaavani aikaa ultraan. Meinaan jollain viikoilla 10-12 mennä, ovat vaan just pyhien aikaan että katsotaan milloin tässä pääsee..

 

Ylös

 

Kirjoittelen taas pitkästä aikaa. Koetan muistaa hieman aktivoitua, koska tuntuu siltä, että on enemmän yhteistä suunnilleen samanikäisten kanssa kuin esim. parikymppisten kanssa.

Olen käynyt kerran neuvolassa, rv 11+0. Sydänäänet löytyivät pitkän etsiskelyn jälkeen, onneksi löytyivät. Pahoinvointi on jatkunut tasaisena, samoin väsymys. Eilen illallakin tuntui siltä, että jaksoi tehdä lasten kanssa tuskin edes pakollisia iltarutiineja. Sitten nukuin jälleen todella katkonaisesti koko yön. Mutta ihanaa on, että vauveli on pysynyt ainakin toistaiseksi kyydissä.

Olen itsekin miettinyt noita alkuraskauden seulontoja. En ehkä osallistu muihin kuin nt-ultraan, kysyn kuitenkin vielä verikokeista (alkuraskauden trisomiaseula ja seerumiseula). Biopsiat ja punktiot epäilyttävät keskenmenoriskin vuoksi, ja lisäksi punktio tehdään aika myöhäisillä viikoilla. Joka tapauksessa olen ollut todella huolissani aiempien keskenmenojen ja oman ikäni vuoksi.

Teen työtä, joka vaatii todella paljon keskittymiskykyä ja itsekuria, ja nyt tuntuu siltä kuin ne molemmat olisivat haihtuneet taivaan tuuliin. Ajatukset pyörivät vain tässä raskaudessa, ja lisäksi väsymys ja huono olo verottavat.

Huonosta olosta huolimatta paino on noussut (apua!) 5 kg raskauden aikana. Tässä ollaan sitten siirrytty normaalipainon ylärajalta ylipainon puolelle. Mutta minkäs sille mahtaa, kun täytyy syödä todella usein kuvotuksen takia, ja lisäksi tuntuu että syön välillä oikein urakalla
:ashamed:

Esimiehelle en ole vielä kertonut raskaudestani. Voin kuvitella, että uutista ei oteta mitenkään riemulla vastaan... Esimieheni kun ei ehkä ole niitä helpoimpia ihmisiä. Mutta syrjiminen raskauden vuoksi on lain mukaan kiellettyä, eli aion pitää puoleni.

En ole kertonut vielä sukulaisille raskaudesta. Pian on pakko, koska maha on kasvanut kohtalaisen kokoiseksi (voi johtua myös läskien kertymisestä ja turvotuksesta). Ehkä saan varattua ensi viikolla np-ultran, ja kerron sitten sen jälkeen.

Ella 11+3

 

Kyllä oli perhosia aamulla matkassa kun yli 10 vuoden tauon jälkeen np-utraan mentiin. Aika oli jo klo 7 aamulla joten eipä tarvinnut koko päivää jännittää =) Mennessä oli vielä semmonen olo että entäs jos siellä ei ookkaan mitään, mutta olihan siellä pikkuinen joka itseään ojenteli äidille ja isälle. Pikkasen sai kätilö toista herätellä kun keslen unien häiritään niskaturvotus oli 0,7 eli ihan hyvältä sekin näytti.
Nyt sitten vaan tässä mietin että milloin pomolleni kerron.. heh ehkä odotan vielä että saa ensi viikon lomailla ja jos sen jälkeen kertoisin uutiseni.

 

Voi ei taas hävitin pitkän viestin jonnekin! No, minullakin tuntuu pyörivän ajatukset aivan liikaa tämän vauvelin ympärillä. Pitäisi kirjoittaa opintoihin liittyvää tehtävää mutta ajtukset kyllä pyörivät muualla. Lisäksi sovin töihin ensi viikoksi tapaamisen sijaiseni kanssa jotta saisin vähän raporttia oppilaitteni ja työpaikan tilanteesta, kun sinne sitten tammikuussa palailen. Mitenköhän sitä sitten töihinkin jaksaa ja pystyy keskittymään...

Lisäksi on kai käynnin yhteydessä kerrottava rehellisesti raskaudesta koska se alkaa jo näkyä, ja jos työkaverit ei vielä arvaa, niin viimeistään tammikuussa saavat yllärin. Jännittää ja tuntuu vähän nololta mennä sanomaan että tosi kiva tulla takaisin, mutta en kyllä sitten tule olemaan kauaa... Yleensä olen raskaudesta ja masusta ylpeä, ninkuin nytkin, mutta kun salat tulevat julki niin sittenhän sen masun kanssa saa ylpeillä taas mielin määrin.

Lisäksi rupean pääsemään joulufiiliksiin, etsittiin lasten kanssa eilen tonttuasut kaapista kun päiväkodissa on tänään pikkujoulunviettoa. Ostin kotiinkin viikonlopuksi vähän joulumaista ruokaa että voi joulunodotus alkaa täälläkin, lapset odottavat kun kuuta nousevaa huomista joulukalenterien alkamista.

Terveisiä kaikille

 

Unohdin vielä kysyä että kärsiikö kukaan teistä jo vaivoista jotka eivät liity alkuraskauteen (kuten pahoinvointi jne.)? Itselläni pyörähtää homenna käyntiin rv 15 ja liitoskivut tuntuvat jo!!! On paha istua kovalla tuolilla hetkeä pitempään ja sängyssäkin maatessa tuntuu jo. Lisäksi joku - lienekö ischias tms. pistävä kipu (ei nyt kuitenkaan sietämätön) säteilee pepun vasemmalta puolelta alas reiteen...Viime raskaudessa liitoskivut ilmaantuivat puolessa välissä. Vanhoja ja raihnaisia sitä ollaan

 

Huomenia!

Oltiinpas taas tipahdettu kauas...

Mulla on siivousprojekti meneillään. Lapset heräsi niin tolkuttoman aikaisin tänään, kun mies oli lähdössä reissuun, varmaan jo kuuden aikoihin. Vai liekä ensimmäinen joulukalenteripäivä jännittänyt?

Tein lapsille askaretluhuovasta joulusukat, johon saa laittaa aina aamuksi jonkin yllätyksen. Olen jotenkin tympääntynyt niihn suklaakalentereihin. Ei sillä, olis sukissakin kyllä suklaakonvehdit, mutta myös hammasarjat =) Ihmeestipä nuo ilahtuivat niinkin arkisesta tavarasta kuin hammasharjasta.

Hitsi, kun rasittaa nuo opiskeluhommat. Pitäisi haalia materiaalia esseitä varten, mutta mitään kunnon kirjallisuutta ei ole tajolla muuta kuin sikamaiseen hintaan. Tietysti saisin kirjan varmaankin verovähennyksiin, mutta välillinen kuluhan siitä tulee. Pelkän artikkeliaineiston avulla on kuitenkin vaikeaa kasata järkevää esseetä, vaikka aihe mulle tuttu onkin.

Tänään siin ohjelmassa siivousta ja mahdollisesti pikainen kaupassa käynti. Ja artikkelin metsästystä. Huokaus...

Hyvää joulukuun ensimmäistä!

 

Kärsin itsekin jonkin verran ns. liitoskivuista (jos ne ovat niitä), niitä ei ole selän puolella vaan häpyluun kohdalla. Vähän jo ehdin huolestua, mistä on kysymys. Edellisissä raskauksissa kivut ovat tulleet vasta ihan lopussa. En tiedä sitten onko tämä on jotain muuta?

Lisäksi mainittakoon, että olen jo kahteen kertaan tän raskauden aikana joutunut hakemaan apteekista Canesten-kuurin hiivan takia. Olen alkanut lisäksi juoda lasillisen gefilus-piimää joka aamu, siltä varalta että se ennalta ehkäisisi hiivan uusiutumisen. Että tällaisia kremppoja, tavallisten alkuraskausoireiden lisäksi...

 

Meilläkin avattiin joulukalenterin luukut aamulla. Harmi vaan, että esikoisen joulukalenterin suklaat olivat jotenkin onnistuneet tipahtamaan luukkujen kohdalta jonnekin kalenterin pahvikuoren sisään. Olen vähän itsekin kyllästynyt iänikuisiin suklaakalentereihin, mutta en ole jaksanut kehitellä mitään omaperäisempää.

Tällä hetkellä tuntuu siltä kuin työkyky on niin vähäinen, että pitäis olla jonkinlaisella puolipäiväsaikkarilla. Töissä on menossa paljon keskittymistä vaativa tehtävä, mutta kun ajatukset karkaavat jatkuvasti ties minne. Ja usein väsyttää niin, että voisi ottaa parit nokoset työpäivän aikana. Hieman kadehdin niitä äitejä, jotka ovat elämänsä kunnossa...

 

Hei taas pitkästä aikaa!!
:xmas: Joulukuuhun siirtyminen tuo joulun odotuksenkin konkreettiseksi. Mukavaa ja tunnelmallista. Meidän perheessä kyllä eletään tämä viikonloppu enemmäkin 3 vuotiaan synttärihuumassa...hulinaa varmaan pisaa.

Omaa ).(...Raskaus on nyt puolivälissä eli 21+6 ja jäin jo ensimmäiselle sairauslomapätkälle viikon alussa supisteljen ja verenpaineen nousun vuoksi. Levolla yritetään saada tilanne rauhoittumaan. Edellisessä rasakudessa v.-03 oli samat ongelmat, joten tuttuahan tämä..Äitipolin käynnillä onneks katsottiin ultralla vauvan voivan hyvin--on vilkas ja kaikki rakenteet + virtaukset kunnossa. 400 g oli painoarvio. Voi hyvänen aika- margariinipaketin verran. Hassua.

Joku kysyi liitoskivuista. Itselläni niitä ei vielä ole, onneks. Makuultaan kyllä jo tuntuu joissain asennoissa hermokipua eli sellaista issiastyypistä. Kaiken kaikkiaan olo on tässä raskaudessa jotenkin raihnaisempi mitä edellisissä ja olen samaa mieltä, että iän karttuminen vi vaikuttaa jonkin verran..

Tsemppiä viikonloppuun ja toivotaan, että lumi pian selättäis pimeyden... :wave:

 

=) Heipä hei kaikki Toteutuneet SyysToiveet!

Ehkäpä uskaltaudun jo mukaan pinoonne tuolta kuumeilupuolelta. Olen tuolta samaisesta pinosta "lähtöisin" kuin muutama muukin täällä ja tänään saanut vasta plussan ( maanantaina oli haamu niin olen tässä piinaillut sen vahvistumista ja vieläkin tosi varovaisin mielin liikenteessä )
Toivotaan että pysyy matkassa :heart:

Olen 38v pääkaupunkiseudulta kotoisin oleva nainen. Mulla on yksi lapsi ennestään joka onkin jo 17v, joten kaiketi minut lasketaan ensisynnyttäjäksi. Miehellä ei ole vielä lapsia. Musiikkia harrastetan koko perhe??????

Laitan nyt t'ällaisen alkutervehdyksen ja kirjoittelen sitten pikkuhiljaa lisää, kun omakin olo raskaudesta varmistuu.... Jotenkin se ei oikein heti solahda sinne, vaikeaa uskoa =) :heart:

Mukavaa viikonloppua kaikille!

 

:flower: Tervetuloa Pilkettä!!! :flower: ja ONNEKSI OLKOON PLUSSASTA!!! :flower: :heart: Jo olen sua tänne odotellutkin

 

:hug: Kiitos Epskeps

Ihan hirmuisen outoa kirjoittaa tänne. Huomaan että painelen noita näppäimiäkin, ihan kuin olisin syyttä täällä..."Ai miten niin ihan hassu?"

Mä lupaan skarpata täällä puolella noiden mokieni kanssa ja muokata virheet jälkikäteen ( tiedoksi, että kuumeilupuolella onnistuin hienosti tyrimään monet listaukset ja tekemään hieman ylimääräisiä paksunnoksia teksteihin :snotty: )
Mutta nyt on tämä piirre poistunut minusta kokonaan...no, ehkä joskus...ihan pientä :saint:

No juu, vielä mä tosiaankin olen vähän huolestunut kun tuo mun selkeä plussa kp.t 31/29-31 oli haaleampi kuitenkin sitä kontrollia, mutta siis ihan selvä. Ei tässä kuitenkaan auta kuin olla ja uskoa...oli vahvuus mikä hyvänsä.
Olin eilen illalla pikkujoulukeikalla ( siis laulu ) ja vähän jännitin sitä, että kestänkö siellä tässä olotilassa hiprakassa olevia ihmisiä ja tupakansavua, mutta yllättävän rennosti pystyin ottamaan.

Mukavat sunnuntait!

 

Heippa!

Tervetuloa Pilkettä! Nyt on vihdoin tietosi tuolla listassa. Mulla on vähän netti lakkoillut ja ollut niin paljon muuta tekemistä, etten ole ehtinyt päivittää aiemmin.

Tänään vatsan asukas aivan selvästi potkaisi, kun olin päivätorkuilla kuopuksen kanssa. Se ei voinut millään olla nyt kuvittelua.

 

\

Heippa!

Tänään vatsan asukas aivan selvästi potkaisi, kun olin päivätorkuilla kuopuksen kanssa. Se ei voinut millään olla nyt kuvittelua.

:heart: :heart: :heart: :attn: Hienoa! Nyt ainakin saat ihan sieltä lähteviä elonmerkkejä pikkuhiljaa, niin ei tarvitse ehkä olla niin paljon huolissaan