Heippa vaan kaikille! :wave: (Mikäs Riitta Väisänen musta nyt kuoriutu???
)
Ajattelin vielä kurkistella kaikkien kuulumisia ja kirjoitella vähän omia viime hetken mietteitä.
Tiikerintassu kyseli vitamiineista. Itse aloitin myös Multivitan syömisen heti raskauden alussa ja joskus pimeimpään talviaikaan vaihdoin sen D-vitamiineihin hoitsun suosituksesta. En oikein tiedä, onko suositeltavaa syödä niitä yhtäaikaa, joten söin pelkkää D-vitamiinia jonkin aikaa ja palasin sitten takaisin Multivitaan. Kannattaa varmistaa, tarvitseeko D-vitamiinia lisätä nyt, kun aurinko jo paistaa lähes päivittäin. Rautakuurin sain vasta ihan tässä loppuvaiheessa, kun hb oli enää 107 (rajana on kai n. 110).
Eipä ihan ehditty
Miinamarian kanssa viettämään ensimmäistä äitienpäivää eilen! Oletan siis, että myös sinä olet vielä kasassa, koska olet täällä käynyt ainakin lauantaina? Sain kyllä parit äitienpäivän toivotukset ja täytyy myöntää, että kyllähän tässä on tuntenut itsensä ainakin pikkuisen äidiksi jo vähän aikaa. Mutta ensi vuonnahan me kaikki sitten vietetään virallista 1. äitienpäivää :flower: Tehdäänkö treffit omalle ketjulle?
(.) Nyt alkaa jo vähän jännittämään huominen! Tää päivä taitaa mennä vaan haahuillessa ja epäilen, tuleeko illalla uni. Mies oli jo viikonloppuna niin hermona, että mitähän tästä illasta tulee! Onneks telkasta tulee sentään Suomen peli, niin saa itsekin (mukamas!) muuta ajateltavaa, jos ei nukuta.
Nyt kun miettii koko raskausaikaa, niin olen päässyt kyllä yllättävän helpolla. Asiaan kuuluvia oireita ja pikkukremppoja on toki ollut ja ajoittain raskaus on ollut fyysisesti melko rankkaa, mutta kaikkeen on tottunut. Mieskin on kehunut, kuinka hyvässä kunnossa olen ollut ja ettei hänen ole tarvinnut pahemmin passata ja palvella, toisin kuin jotkut kaverinsa kuulema ovat joutuneet tekemään! Tosin, jos en olisi pitänyt vuosilomia ennen äitiyslomaa, niin olisin takuuvarmasti joutunut hakemaan sairauslomaa väsymyksen ja iskiaksen takia jossain vaiheessa. Nyt sain nukuttua aina öisiä valvomisia päivällä pois ja liikkumaan sen mukaan kun pystyin, joten ei tarvinnut jäädä ihan petin pohjalle passattavaksi.
Aamulla kun heräilin ja Ipana myös liikahteli päivän ensimmäiset venytyksensä, niin mietin, että tuota hetkeä tulee kyllä ikävä :'( Se on edelleen tuntunut samalta, kuin ihan ensimmäisten liikkeiden tunteminen tai sydänäänten kuuleminen, nostaa hymyn kasvoille
! Mutta ehkä tuon hetken korvaa se, että voin kurkistaa pinnasänkyyn ja nähdä, kuka se mahassa oikein venytteli :heart:
No huh, meinaapas mennä ihan tunteiluksi taas! Totuus on kuitenkin se, että vaikka olenkin nauttinut odotusajasta, niin olen jo alkanut kaivata vanhaa kroppaani ja etenkin ketteryyttäni. En nyt mikään notkea voimistelija ole koskaan ollut, mutta en ihan norsunpoikanenkaan
joten välillä on ollut vaikea sopeutua siihen, että maha on tiellä vähän joka paikassa. Nyt tuntuu, että olen pelkkää mahaa eikä reisien ja kaulan välillä ole sellaista kohtaa, johon vauva ei painaisi, vaikka ei mikään isokokoinen olekaan. Mutta kaikki tämäkin on ollut asiaan kuuluvaa ja siihen on tottunut!
Toivottavasti huominen menee sitten hyvin. Kaikki on jo laitettu valmiiksi kotiin tuloa varten ja tietenkin olemme henkisesti valmistautuneet sektioon, joten nyt olisi jo melkoinen pettymys, jos Ipana olisikin kääntynyt raivotarjontaan ja jäätäisiin odottelemaan synnytyksen luonnollista alkamista! En kyllä tiedä, mitä tuossa tilanteessa tehtäisiin, mutta ei kai siinä enää olisi tarvetta sektiolle. No mutta, olen luottavainen enkä suostu jännittämään kuin ihan pikkuisen vaan
Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille! Palailen noin viikon päästä viimeistään kertomaan kuulumiset ja lukemaan teidän voinnit. Pitäkäähän huolta itsestänne ja kyytiläisistä :wave:
Siranna ja Ipana, huomenna 39 vk ja sektioon